torstai 29. maaliskuuta 2018

Ompeluleiriompeluita




Olin vasta ompeluleirillä. Se on meidän paikallisen ompeluryhmän jo perinteeksi muodostunut tapa päästä ompelun varjolla saunomaan, herkuttelemaan, valvomaan aivan liian myöhään ja juttelemaan päättömyyksiä. Ilmeisesti tällä kertaa panostin tuohon kaikkeen muuhun ihan extrapaljon, sillä valmiiden tuotosten saldo oli melkoisen surkea. 

Minulla oli tietysti suuret suunnitelmat. Näin jälkikäteen ajatellen turhankin suureelliset. En saanut valmiiksi asti kuin kuusi vaatetta. Olen aika suorituskeskeinen ihminen, joten vaikka leirin anti muutoin olikin huippu niin vähän ärsyttää etten tämän enempää saanut aikaiseksi, kun kerrankin pääsin keskeytyksettä ompelemaan.

lastenvaatteet_svetarit
totem_owl_svetari
totem_owl_svetari2totem_owl_svetari3totem_owl_svetari1 
Kankaiden yöstä tilasin Pikkusiskolle ja Pikkuveljelle samaa kangasta eri väreissä tarkoituksenani tehdä heille samanlaiset collegepuserot. Visioni oli selvä, resoreiden väriä myöten. Vasta leirillä huomasin, että puseroihin kaavailemaani resoria ei ollut riittävästi ja vaikka kohteessa oli resorikangasta kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä ei kenelläkään ollut juuri oikeaa harmaata. Harmaan eri sävyjä on muuten yllättävän paljon!

Näkemykseni vaati tismalleen oikeaa resoria, joten oli vaihdettava suunnitelmaa tyystin. Päätin toteuttaa puserot eri kankaista. Kaavaksi valitsin Ottobren Totem Owl- puseron, josta Pikkusiskolle piirsin pituudesta koon 110cm ja leveydestä 104cm. Hän on nyt 107cm pitkä ja tosi hoikka. 

Pikkuveljelle otin pituuden koosta 98cm ja leveydeksi 92cm. Hän on 97cm pitkä ja hoikka myöskin. Kokovalinnat menivät nappiin, mutta Pikkusiskon kädet ovat ilmeisesti suhteessa lyhyemmät sillä hänellä niihin jää ylimääräistä mittaa huomattavasti enemmän kuin veljellään. Siltikin vaikka pituuksien suhde valittujen kaavojen kokoihin on sama.

Vaaleanpunainen Paratiisin puutarha- joustocollege on odotellut sopivaa kaavaa jo hyvän tovin. Täällä kirjoitin, että minulle kyseisestä kuosista on aika jo ajanut ohi ja käyttötarkoitusta on ollut vähän haastavaa keksiä. Itselleni en sitä osaa ajatella eikä Isosiskokaan enää kelpuuttanut. Tuollaiselle vajaa viisivuotiaalle se käy kuitenkin hyvin.

Hellinin Poniletti- trikoota tilasin pari pätkää Kankaiden yöstä ja tämän Dash- värityksen näin heti Pikkuveljen vaatteena. Olen kokenut etten tahdo löytää mieluisia kuosikankaita tuolle pikkuiselle pojalleni, kun ne perinteiset poikakuosit autoineen ja jakoavaimineen eivät niin itseäni miellytä. Tämä oli minusta pojallekin sopiva vaikka hän alkuun tätä vähän vieroksuikin "tyttöjen kankaana".

cocoon_dress



cocoon_dress1

pupujemma_taskumekko
Ystävältä sain suositun Cocoon Dressin kaavan ja piirsin siitä Pikkusiskolle koon neljä ottaen kuitenkin pituuden viisivuotiaan koosta. Kokovalinta meni nappiin nyt 107cm pitkälle tytölle. Mallissa on vajaamittaiset hihat mutta tiedän Pikkusiskon hieman oudoksuvan niitä, joten pidensin hihat pitkiksi jatkamalla hihakappaleita hieman ja lisäämällä vielä hihansuukaitaleet.

Samalta ystävältä sain myös Verson Puodin Muista ilo- taskumekkoa muistuttavan kaavan, tai oikeastaan tuon taskuosuuden pelkästään. Yhdistin sen hyväksihavaittuun paitakaavaan, joka on miksaus monesta eri kaavasta ja sommiteltu juuri omalle tytölle soppeliksi. Tällä samalla paitakaavalla on syntynyt esimerkiksi tämä paita, täällä oleva paita ja tämä mekko. Kangas on sekin Verson Puodista, Pupujemma nimeltään.

Postauksesta jää vielä uupumaan minun oma mekkoni ja Isosiskolle huutavaan pulaan ommeltu perustoppi. Ne ovat tosi tavallisia perusompeluita, joita tuntuu tylsältä laittaa tänne. Ehkä naputtelen ne leirin jälkeen valmistuneiden ompeluiden siivellä tänne. 

Vähäinen ompelusaldoni meni tällä kertaa Pikkusiskon eduksi. Hänelle riittää vielä 70-80cm pala melkeinpä mihin vaatteeseen vain. Hän ei myöskään ole vielä hoksannut alkaa nirsoilemaan. Isosisko sensijan on jo melkoisen tarkka omasta tyylistään enkä halua, että hän kiltteyttään pitää minun ompelemiani vaatteita vaikkei niistä niin tykkääkään.

Vieläkö sinun lapsesi hyväksyvät äidin valitsemat kankaat ja mallit?



tiistai 27. maaliskuuta 2018

Yhteishaku - minne hain?

Jos seuraat blogin instaa ja sieltä tarinoita, niin oletkin tätä postausta jo osannut odottaa. Ja jos olet seurannut blogia jo pidempään tiedät, että olen kieriskellyt opintohaaveissani jo kauan mutta pelännyt kauheasti, että en enää osaa enkä pysty näin monen kotona vietetyn vuoden jälkeen. Helmikuussa käymäni uravalmennus antoi minulle sen potkun persuuksille minkä tarvitsinkin.

 

Minne hain kevään yhteishaussa?


Haku korkeakouluihin päättyy huomenna. Semivakavan kalkkiviivapaniikin jälkeen laitoin tänään aamupäivällä loton vetämään eli hakupaperit sisään. Hakukohteita minulla oli alunperin kaksi: Oulun yliopisto ja kasvatustiede sekä Lapin yliopisto ja hallintotiede. Mainitsemieni viime hetken epäilyjen jälkeen kuitenkin lisäsin kolmanneksi kohteeksi vielä Vaasan yliopiston ja kauppatieteen opinnot.

Hakukohteet listasin tuossa samassa järjestyksessä hakulomakkeelle kuin ne äsken luettelinkin, eli jos käy niin peikkomainen flaksi, että Ouluun pääsen niin kaksi muuta tipahtavat listalta automaattisesti pois, olipa niiden valintakoe mennyt miten tahansa. Hännänhuipuksi lisäämäni kauppatieteet ovat siellä oikeastaan vaan kaiken varalta. Koska haku sulkeutuu aivan pian halusin jatkaa omaa harkinta-aikaani vielä kauppatieteiden osalta, vaikka uravalmennuksessa päätinkin etten sinne hae. En oikein tiedä itsekään miksi kuitenkin tuntui tarpeelliselta sekin mahdollisuus vielä pitää.

Vaikka sanotaan, että täytyy hakea sinne mikä kiinnostaa eikä valintatilastoja juuri kannata katsella niin olenpa katsellut silti. Pääseminen mihin tahansa näihin valitsemiini koulutusohjelmiin on hyvinkin epätodennäköistä, mutta kyllähän sinne aina joku pääsee! Yliopistojen välillä, samoissakin koulutusohjelmissa, oli melko suuria eroja sisäänpääsyprosenteissa, mutta hakukohdevalinnat tein pääainevaihtoehtoihin perustuen ja myöskin sijaintiin - mielummin lähellä kuin kaukana.

Kasvatustiede

 

Pääaineeksi voi Oulun yliopistossa valita joko kasvatustieteen tai kasvatuspsykologian. Itseäni tällä hetkellä kiinnostaa tuo jälkimmäinen. Aloituspaikkoja on tulevalle syksylle vaivaiset 20 ja niistäkin vain puolet ensikertalaisille. Viime vuoden tilaston mukaan aloituspaikkoja on ollut saman verran ja sisäänpääsyprosentti on ollut hieman reilut 6%. Kasvatustieteen maisteri voi työskennellä vaikkapa koulutussuunnittelijana tai tutkijana. Opettajia tältä linjalta ei valmistu.

Valintakoe on kokeessa jaettavaan aineistoon pohjautuva, mutta lainasin silti kirjastosta muutamia yleisluontoisia opuksia kasvatustiedettä koskien, muun muassa viime vuoden koemateriaalina käytetyn Systeemaattinen johdatus kasvatustieteeseen- opuksen (Siljander).

Minua kiinnostaa kasvatustieteet nimenomaan tieteenä ja ilmiönä, ei niinkään se opettaminen. Tykkään neuvoa, ohjata ja opastaa mutta en halua opettaa. Ensisijaiseksi hakutoiveekseni pistin tämän siksi, että koen tämän alan olevan eniten sellainen, jonka ymmärtämiseen on jonkinlaista taipumusta sen lisäksi että se kiinnostaa. Myöskin siksi, että Oulu olisi mukavan lähellä.


Hallintotieteet

 

Opintosuunnat hallintotieteissä Lapin yliopistossa ovat hallintotieteet, johtamisen psykologia ja johtaminen. Omat intressit ohjautuisivat keskimmäiseen vaihtoehtoon eli johtamisen psykologiaan. Aloituspaikkoja syksylle 2018 on 45 ja niistä 31 ensikertalaisille. Vuoden 2015 tilaston perusteella sisäänpääsyprosentti on ollut 8% luokkaa. Aloituspaikkoja on ollut silloin vähemmän mutta hakijoiden määrä on tietysti yhtä ratkaiseva. Hallintotieteiden maistereita työskentelee esimerkiksi johto- ja asiantuntijatehtävissä julkisissa organisaatioissa tai yksityisellä sektorilla.

Hallintotieteiden valintakoe on sekin aineistokoe mutta ajattelin valmistautua kokeeseen etsimällä tästäkin jotain yleisluontoista lueskeltavaa, lähinnä sen vuoksi että "kieli" ja käsitteet tulisivat tutuiksi.

Hallintotieteet valitsin siksi, että ajattelen sen tarjoavan aika laaja-alaisesti työllistymismahdollisuuksia. Lapin yliopiston pääainetarjonta on itselleni mieluisinta vaikka hallintotieteitä voisi lukea myös esimerkiksi Vaasassa.


Kauppatieteet

 

Bonushakukohteena siis Vaasan yliopisto ja kauppatieteellinen. Pääainevaihtoehtoja Vaasassa on lukuisia. Muun muassa johtaminen, kansainvälinen liiketoiminta, taloustiede ja markkinointi. En oikein tiedä mikä tarjolla olevista pääaineista kiinnostaisi eniten. Aloituspaikkoja on 270, joista 189 on varattu ensikertalaisille. Sisäänpääsyprosentti viime vuoden tilastosta laskien on vajaan 7% tietämillä. Silloin aloituspaikkojakin on ollut vähemmän kuin nyt.

Valintakoe perustuu lukion oppimääriin ja luettavaksi täytyisi etsiä yhteiskuntaopista taloustietoa, historiasta kurssi 'ihminen ympäristön ja yhteiskunnan muutoksessa' sekä matematiikasta tilastotieto ja todennäköisyydet. Omalla kohdallani tässä on kompastuskivenä tuo matematiikka.

Kauppatieteiden kiinnostavuus perustuu hyviin työllistymismahdollisuuksiin ja laajaan työkenttään. Aihe sinänsä on mielenkiintoinen myöskin. Tykkään numeroista ja tilastoista ja minusta kaupan ala yhdistää kivasti luovan työskentelyn järjestelmällisyyteen ja tuloshakuisuuteen.

 

Hakukohteita yhdistävä tekijä

 

Kaikilla kolmella hakukohteella on yksi yhteinen nimittäjä - mahdollisuus työhön henkilöstöpuolella. Sain idean tähän pari vuotta sitten ammatinvalintapsykologin kanssa juteltuani ja mitä enemmän aikaa kuluu, sen enemmän uskon että tuollainen työ olisi juuri minua varten. Vielä spesifimmin määriteltynä nimenomaan työhyvinvointi olisi minua kiinnostava aihealue.

Kahta hakukohdetta, kasvatustiedettä ja hallintotieteitä, yhdistää myöskin psykologia. En halunnut lähteä psykologian opintoja tavoittelemaan, mutta se kuitenkin kiinnostaa. Näin pystyin yhdistämään useampia mielenkiinnon kohteitani. Uskon myös, että psykologia jonkin muun osaamisalan lisämausteena tarjoaa paremmat työllistymisnäkymät kuin pelkkä psykologia, niin kiinnostavaa kuin se onkin.

Minä myöskin ehdottomasti halusin yliopistoon. Harkitsin  ammattikorkeakouluopintojakin tosi pitkään, ja sieltä erityisesti tradenomin tutkinto kiinnosti, mutta fakta on kuitenkin se, että yliopistotutkintoa arvostetaan Suomessa enemmän - näin myös minä itse. Enkä halunnut, että omien ennakkoajatusteni ("en minä ole tarpeeksi fiksu yliopistoon") perusteella kiellän itseltäni mahdollisuuksia. Kokeilemallahan se selviää!

Jos ovet johonkin aukeavat, on ajankohtaista alkaa miettimään melkoisen nopealla tahdilla miten elämä järjestetään. Muutetaanko kaikki vai pelkästään minä vai ensin minä ja muut perässä? Näiden mietintöjen aika on kuitenkin vasta myöhemmin, nyt keskityn pääsykokeisiin!

Plan B

 

On valitettavasti olemassa hyvä mahdollisuus, että en pääse ensiyrittämällä mihinkään. Sitä varten olen laatinut varasuunnitelman. Sikäli tulevaisuus näyttää etteivät ovet yliopistoon vielä tänä syksynä aukene, niin alan suorittamaan perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa. Sen verran olen selvittänyt jo, että Jyväskylän yliopistossa voi avoimen kautta lukea täysin verkko- opintoina kasvatustiedettä 65 op verran, joka on riittävästi avoimen väylän hakua varten.

Avoimen yliopiston opinnot ovat toki maksullisia mutta verkko-opintoina toteutettavat edullisimmasta päästä. Lyhentäväthän ne sitten sitä varsinaista tutkinto-opiskeluaikaa ja tätä kautta myös syövät vähemmän opintotukikuukausia. 

Sillä onhan se varmaa, että vaikka ensimmäisellä yrityksellä en sisään pääsisikään niin toisella yrittämällä pääsen aivan taatusti! Tapahtuupa haku sitten avoimen väylää pitkin tai valintakokeiden kautta.


Wish me luck!


Uskon, että sinua voisi kiinnostaa lukea miten tähän päädyttiin:

Syksyllä opiskelemaan mutta mitä? (Postaus on vuoden 2016 keväältä)
Pääsykoekirja avattu (jatkoa edelliselle)
Realiteetista ohtaan, kops! (lisää jatkoa surkuhupaisaan 'ei mennyt niinkuin Strömsössä'-kategoriaan)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ristikkopaita Paratiisin puutarhasta ja Ropinat

Viime syksynä ompelin Pikkusiskolle Kaiko clothingin inspiroiman ristikkopaidan (löydät paidan täältä). Se kävi nopsasti pieneksi, mutta tykästyin malliin ja ristikkoyksityiskohtaan niin, että halusin tehdä tilalle uuden. Koska kukat ja ristikkokoriste tuntuivat sopivan niin hyvin yhteen  tein saman parin uudelleen. 

ropina_ottobre

ropina_legginssit-2
 
Yksi minun ensimmäisiä kangasrakkauksiani oli tämä kuvissa näkyvä Paratiisin puutarha. Minulla on ollut sitä monessa värissä ja yhäkin kaapista taitaa löytyä ainakin kahta tai kolmea eri sorttia. Enää se ei kuosina sykähdytä juurikaan mutta tämä kaunis persikkainen pohjaväri ihastutti ja arvelin sen sopivan hyvin Pikkusiskolle. Sovituskuvat on otettu iltapimeässä eivätkä värit (tytön tai paidan) toistu minusta aivan oikein editistä huolimatta. Kuten huomaa, päivällä otetuissa tasokuvissa kankaan pohjaväri on ihan eri kuin illalla otetuissa.

Kaavatiedot ovat tässä samat kuin ylemmäs linkittämässäni ekassa ristikkopaidassa, mutta nyt leikkasin leveyttä hieman enemmän ja pidensin sekä helmaa että hihansuita. Ristikot onnistuin ompelemaan pikkuisen liian tiukalle ja ne valitettavasti hieman vedättävät pääntietä takakappaleelta. Muutoin paita onnistui ja kasvunvaraakin hieman jäi. Mikä ilmeisesti oli turhaa, koska Pikkusisko vastikään päätti ettei ristikkopaitoja enää pidä. Toivon kuitenkin, että mieli siitä vielä muuttuu.


ompelu_lastenvaatteet2
ristikkopaita

Yksivärisiä housuja ei tämän neidin kaapissa taida olla kuin yhdet, jos farkkuja ei lasketa. Musta on turvallinen väri yhdistellä, ja housuissa se ei vie väriä hentoisen vaalean tytön kasvoiltakaan. Kaapissa oli palanen mustaa joustocollegea jäljellä, johon Ropina- legginssin kaava sopi hyvin.  Käyttämäni joustocollege ei ole kauhean joustavaa, joten jätin pikkuisen reilummat saumanvarat leikatessani. Halusin myös leggareita enemmän housufiilistä, joten leikkasin housuihin takataskut.

PS: ylempänä mainitsin meidän ekan ristikkopaidan jääneen pieneksi. No, se muutti NauravaNappi- blogin Lauran nuorimmaisen tytön (ja minun kummityttöni) kaappiin asumaan, ja samalla reissulla Lauran vanhemmalle tyttärelleen ompelemia mekkoja tuli tämän meidän Pikkusiskon käyttöön. Hauskaa tässä on se, että oikeasti meidän neiti on kolmikosta vanhin, mutta silti hänen vaatekaapistaan siirretään paitoja ja mekkoja kaksi vuotta nuoremman tytön käyttöön :D Niin ne ovat erikokoisia ja kasvavat omaan tahtiinsa. Pääasia, että kierrätys toimii!

paratiisin_puutarha_paita

Kiinnostaisi tietää mikä on se vaatekappale, jonka vähyydestä sinun tai lastesi vaatekaappi tuntuu toistuvasti kärsivän?

tiistai 13. maaliskuuta 2018

3- vuotiaan Hevisaurus- syntymäpäivät

J-saurus, liskomies, Pikkuveli tai Dinosauruspoika (kuten päiväkodissa häntä kutsuvat) täytti kuukausi sitten kolme vuotta. Järjestimme hänelle tietenkin syntymäpäiväjuhlat, joita vietimme pienellä porukalla perhepiirissä. Tänään pääset kurkkaamaan miltä pikkusauruksen kolmevuotisjuhlat näyttivät ja maistuivat.

Lempinimiensä mukaisesti poikamme on kovasti innostunut hirmuliskoista, ja jo viime vuonna juhlimme kaksivuotiasta dinosaurus- teemalla. Tietoteknisten ongelmien vuoksi niiden huolellisesti valmisteltujen pirskeiden kuvat hävisivät iäksi enkä sitten jaksanut alkaa muutamista puhelinkuvista kokoamaan postausta. Koska mielenkiinnon kohteet ovat poikasella yhä samat, päätimme kursia kokoon toisetkin juhlat samalla teemalla, mutta täydensimme dinosaurusteemaa lapsen lempibändillä Hevisauruksella.


dinosaurus_synttärit2


 Vihreä on uusi musta

 

"Jos sul on kaapissa vihreä paita, kaiva se esiin ja päällesi laita.
Vaikka tuntuis se oudolta susta, vihree on uusi musta." (Hevisaurus - Jurahevarit)

Koristelussa otin inspiraatiota Hevisauruksen väreistä ja dinosauruksista ylipäätään. Hyödynsin meiltä jo valmiiksi löytyviä dinosaurusleluja ja ripustelin vihreää serpentiiniä esittämään viidakkomaisia köynnöksiä. Viime vuoden pirskeissä köynnökset olivat putkelle kieputettua ruskeaa voimapaperia johon teippasin vihreitä paperisia lehtiä kiinni. Ne näyttivät ehkä vähän kivemmilta mutta teettivät enemmän työtä. Meidän saniaisten sukuun kuuluvalla viherkasvilla sai silläkin tuotua kivasti viidakkomaista tunnelmaa ja poron sarvikin menee aivan hyvin esihistoriallisen otuksen sarvesta tällaisessa ympäristössä. Vihreällä teemalla jatkoin päivänsankarin vaatetuksessakin ja hän sai päälleen vihreän neuleen sekä tässä postauksessa paremmin näkyvät housut. 


dinosaur_birthday_decoration
"Räyh!" sanovat Hevisaurukset
synttärit2
Pikkuveli_3_vuotta
synttärit1
dinosaurus_synttärit


 Lapsille tekemistä synttäreillä


 Meidän muksut rakastavat piilokuvakirjoja ja heidän ensirakkautensa tällä saralla oli Richard Scarryn autokirja, jossa jokaisella sivulla piileksi Luru Lude, joka oli tarkoitus kuvasta löytää. Tällä samalla ajatuksella on toteutettu kuuluisat Vallu- kirjat. Jatkojalostimme tämän kirjan idean juhla-aktiviteetiksi  ja piilottelimme tulostamiamme Herra Hevisauruksen kuvia ympäri asuntoamme. Tällä idealla lapset ovat joillain aikaisemmillakin synttäreillä etsineen aiemmin mainitun Luru Luteen kuvia. Silloin leikki oli hitti vielä viikkoja bileiden jälkeenkin!

Näissä juhlissa ei ollut kuin meidän omat lapset mutta tämä puuhavinkki pätee tietysti (ja erityisesti) lastenjuhliinkin, joissa olisi hyvä olla jotain järjestettyä tekemistäkin ettei mene aivan pelkästään riekkumiseksi. Tällaisen toteuttaminen ei kuitenkaan vaadi aikuiselta kovinkaan suurta panostusta.


synttärit6
Vieraita ujosteleva päivänsankari löysi verhon takaa myös toisen piiloutuneen :)
etsi_herra_hevisaurus
synttärit7

 

 Lahjaksi leluja, liikuntaa, lukemista ja pukemista


 Dinosauruksia rakastava poikamme rakastaa vähintään yhtä paljon Legoja. Hän on näppäräsorminen ja rakenteluissaan kärsivällinen (vaikkei ehkä muuten..) eivätkä Duplot oikein tarjoa riitävästi haastetta. Jouluna hän sai paljon legoja ja niitä paljastui paketeista nytkin. Yhteislahjana toisten isovanhempien kanssa ostimme Pikkuvelille isomman potkupyörän kesäksi. Valitsimme huolellisten mittailujen perusteella Pukyn käsijarrullisen mallin. Pikkuveli toivoo aina myös kirjoja ja niitäkin hän sai kuten myös vaatteita ja palapelejä, joiden kokoaminen on tosi mieluisaa puuhaa.


pikkuveli (2)
j-man
synttärit5
synttärit3
sisarukset


 Popkornipullaa ja Hevipitsaa


"Hevipitsaa, sen täytteenä, on kaikki mitä mieleen tulee tekohetkellä. Hevipitsaa täydellistä, ajattelen yötä päivää vesi kielellä." (Hevisaurus - Hevipitsaa)

 Kakkuideoita etsiessäni törmäsin tähän blogipostaukseen. Sieltä poimin muutaman idean meidänkin pirskeisiin. Niinpä synttärivieraille tarjottiin muunmuassa Hevipitsaa ja Popkornipullaa Hevisauruksen biisinnimien mukaisesti. Hevipitsa ei kuvissa näy mutta sen täytteenä olivat päivänsankarin valitsemat ananas, metvursti ja aurajuusto.

Kakun kanssa menin siitä, mistä aita on matalin, ja tilasin Confetista valmiin kakkukuvan omalla kuvalla. Kuvan otin Hevisauruksen sivuilta pressikuvista, ja pyysin lisäämään siihen onnentoivotukset päivänsankarille. Alan ilmeisestikin menettämään tatsiani kakkuhommissa, sillä tämäkin kakku on tällainen varjossakasvanut maantaikappale. Vino kuin mikäkin eikä tuo pursottelupuolikaan nyt onnistunut. Maistuvaa se silti oli, kaipa se on pääasia.


hevisaurus_kakku (2)
hevisaurus_kakku
popkornipullaa
Tämän vuoden tavoitteeksi opetella tekemään esteettistä pullaa?? :D
lightbox_synttärit
syntymäpäiväideat
3v_synttärit
hevisaurus_syntymäpäivä
popkornipulla
pikkuveli
pikkuveli_synttärit


 Kiitos meidän kanssa juhlineille ja pientä miestä lahjoneille. Kirjoittelen kolmevuotisneuvolasta ja Pikkuvelin muista kuulumista tarkemmin omana postauksenaan myöhemmin, jäähän seurailemaan.

hevisaurus_synttärit
j-saurus