perjantai 26. tammikuuta 2018

Kymmenen hyvää just nyt

Minä, kuten moni muukin, helposti tulen keskittyneeksi kaikkeen siihen mikä mättää. Luulen, että olen käynyt läpi monenlaista uupumusta ja mielen jumiutumista viime vuosina. Niinkin lyhyen ajan sisällä kuin kuukaudessa olen kuitenkin pannut merkille, että jotain on alkanut tapahtumaan. Ikäänkuin oma näkökenttä olisi laajentunut hieman tai ehkäpä palannut ennalleen?

Toissa-aamuna lasten kanssa ulkoillessani huomasin koivussa olevan tuulenpesän. Sitten muistin katsoneeni sitä samaa tuulenpesää joskus aiemminkin, meidän makuuhuoneen ikkunasta yläkerrasta. Katsoin sitä kuitenkin eri silmin. 

Nyt seisoin kotipihallamme niska kenossa ja katselin tuulenpesää samalla kuunnellen kuinka lapset laskivat pikkuruisesta lumikasasta mäkeä ja kiljuivat riemusta. Ajattelin, että tuulenpesä näyttää hienolta ja harmittelin etten pääsisi näkemään sitä lähempää. Loiseläjä- sieni tai ei, hienoltahan se näyttää. Aiemmin muistan katselleeni sitä ja ajattelleeni, että tuo tiheä, musta risumöykky varmaan näyttää sille miltä minun sisälläni tuntuu. 

Kyse on näkökulmasta. Ajattelu vääristyy, kun uupuu.

Vastaanvanlaisia ilmiöitä olen pannut merkille muitakin. Halusin listata kymmenen asiaa, jotka elämässäni ovat hyvin juuri nyt. Idean tähän sain Eppusen kaapilla- blogin instastoriesista eräänä iltana.





Kymmenen hyvää asiaa elämässäni juuri nyt

 


1.Lapset


Selvähän se, lapset ovat tärkeintä kaikesta. Ovat silloinkin, kun ei jaksaisi enää yhtään ainoaa kiukkua, valvottua yötä tai sisaruskiistaa. Lapset ovat tärkeitä mutta he ovat myös velvollisuus. Vain velvollisuuksiksi he kutistuivat, kun uupumus vääristi ajatteluni. Nyt näen taas miten oikeutettu minä olen, kun minulla on kolme noin mahtavaa muksua! Kuulen heidät selvemmin, näen heidät kirkkaammin, ymmärrän heitä paremmin. Ymmärrän myös mitä kaikkea he voivat minulle antaa eikä pelkästään niin mitä minun täytyy heille antaa.


2. Mahdollisuus miettiä mitä haluan


Oma tulevaisuuteni on yhäkin suuri kysymysmerkki. Mitä pyrin opiskelemaan seuraavassa yhteishaussa? Olisiko lisämietintäaika tarpeen? Ehkäpä työelämään hetkeksi, jos mieli selkiytyisi tiettyyn suuntaan? Kaikilla ei ole sitä luksusta, että voivat rauhassa miettiä näitä asioita. Minulla on ja olen siitä ihan erityisen kiitollinen.


3. Kohtuullisen sujuva arki


Useimmille tämä on varmasti vain järjestelykysymys. Minulle se on ollut muutakin. Olen tehnyt valtavasti työtä pääni sisällä, että olen päässyt tähän pisteeseen, missä arki sujuu. Yhä edelleen se vaatii esimerkiksi listoja muistin tueksi ja aktiivista päättämistä siitä, että minä pidän tämän paatin pinnalla. Kohtuullisen sujuva arki saattaa jonkun korvaan kalskahtaa kompromissilta, mutta minulle se on voitto. Kohtuullisuus jättää myöskin ehdottomuutta enemmän liikkumavaraa.


4. Ystävät


Minä olen introvertti. Olen myös erityisherkkä. Nämä kaksi tosiasia, pienet lapset ja uupumus saivat minut erakoitumaan. Se oli tarpeellinen teko enkä enää pyytele sitä anteeksi. Minulla ei ole montaa ystävää mutta heistä kaikki ovat ystäviäni yhä edelleen - vaikka en ole jaksanut. Minusta ei ikinä tule sitä tyyppiä, joka juoksee kaikki kissanristiäiset läpi, mutta nyt olen jaksanut jo päättää nähdä ystäviäni enemmän. Päähäni on tullut spontaanisti ajatuksia kuten: taidanpa sopia käyväni kahvilla ystävän x luona ensi viikolla. Nämä ajatukset ovat jo vuosia kimmonneet syyllisyydestä, mutta nyt olen huomannut niiden tulevan siksi, koska haluan nähdä ystäviäni.



5. Avoimet ovet


On hämmentävän hienoa olla tilanteessa, jossa näen näin paljon avoimia ovia. Se on myös hieman ahdistavaakin, sillä en ole koskaan ollut kovin hyvä päättämisessä. Olen silti ollut riittävän usein tilanteessa, missä koen olevani umpikujassa ilman yhtään ainoaa ovea, avointa tai suljettua, tietääkseni että tämä ei ole huono juttu ollenkaan. Tällä hetkellä olen kurkistellut avoimien ovien tarjontaa lähinnä työ- ja opiskeluasioiden tiimoilta. Hienointa on se, että näistä kaikista avoimista ovista voin kiittää vain itseäni: mahdollisuuteni edetä olisivat minimaaliset ellen olisi sinnikkäästi puskenut iltalukiota läpi. 


6. Valokuvat


Erityisesti blogin Instagramia seuraavat tietävätkin, että olen ollut viime aikoina aivan erityisen innostunut valokuvaamisesta. Saan aivan valtavan paljon iloa kuvista. Kuvatessani astun ihan erilaiseen todellisuuteen ja mitä enemmän kuvaan sitä enemmän näen kuvattavaa. Valokuvaaminen on sekin avannut silmiäni ja auttanut näkemään asioiden ja ilmiöiden toissijaiset merkityksetkin. Esimerkiksi tässä alla on kaksi kuvaa, jotka on molemmat otettu meidän makuuhuoneemme ikkunasta. Toisessa taustalla kimmeltävät parvekkeemme jouluvalot kausivalot ja toisessa loistaa talviaurinko. Meidän kotimme on rakennettu pikkuisen sinnepäin, ja tuo vuoroin jäätyvä ja huurtuva ikkuna on ärsyttänyt aivan suunnattomasti. Huonosta tiivistämisestä johtuen olen kuitenkin saanut nauttia tällaisista esteettistä silmää hivelevistä näyistä.






7. Käsityöt


Olipa kyseessä ompelu,neulominen tai jokin muu käsityömenetelmä, akut latautuvat. Käsitöissä minua erityisesti ihastuttaa se, että saan yhdistää luovuuden ja hyödyn. Balanssin löytäminen noiden kahden välillä on usein vaikeaa. Suoritusminäni haluaisi pian valmista, jotta ajankäyttöni olisi tehokasta. Luova minäni taas haluaisi haastaa itsensä ajasta riippumatta, ja tehdä jotain uutta sekä erilaista. Pääni pursuaa ideoita niin, että usein lopulta turhaudun, kun en osaa valita mitä kokeilisin ensimmäisenä. Pidän tällaista luovuutta ja käsityötaitoa suurena lahjana. Siitä lähteestä voi ammentaa ikuisesti eikä oppiminen lopu koskaan.


8. Luonto


En ole se stereotyyppisin luontoihminen, ja usein luonto onkin minulle varsin urbaanissa ympäristössä. Käyn metsässä harvoin, mutta kun sinne menen, leijun kymmenen senttiä irti maasta. Onneksi asun maassa, jossa luontoa löytyy myös läheltä. Luonnosta saan mielenrauhan lisäksi inspiraatiota luovuuden polttoaineeksi, ja usein kuljenkin luonnossa kamera kädessä. Luonnon rauhallisuus on vastalääkettä suorittamiselle, johon sairastun helposti.



9. Parempi itsetuntemus


Minä tunnen itseni nyt paremmin kuin koskaan. Se on tietysti aika luonnollinen tapahtuma. Jokainen meistä oppii tuntemaan itseään paremmin kun tulemme vanhemmaksi. Minä olen kuitenkin ollut todella irti itsestäni ja elänyt sen mukaan mitä olen ajatellut ympäristön minulta odottavan. Teen sitä yhä, mutta kaiken sen alta näen jo hieman sitäkin kuka minä olen. Olen oppinut erottamaan oman ääneni muiden äänten joukosta. 



10. Toimintakyky


Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset edellytykset selviytyä niistä välttämättömistä toiminnoista, mutta myös jaksaa tehdä niitä itselle merkityksellisiä asioita. Se on toimintakykyä se. Aloittaa asiat mutta myös tehdä ne loppuun. Konkreettiset kuten siivous, mutta myös abstraktit kuten vaikka ajatukset. Toimintakyky tarkoittaa sitä, että näkee itsensä tässä ja nyt, mutta kykenee sunnittelemaan omaa toimintaansa tulevaisuuteenkin. Vastikään sivusin tätä aihetta, kun pohdiskelin jämähtämistä. Ihanaa huomata kuinka ajatukset ovat tuostakin jo jalostuneet eteenpäin. Toimintakyky sekin monesti otetaan itsestäänselvyytenä, vaikka se ei sitä ole.











Näistä asioista olen nyt erityisen onnellinen ja kiitollinen. Olisin voinut päästä helpommallakin listatessani, mutta mikäs idea siinä olisi ollut? Otin tämän itselleni haasteena huomata asioita pintaa syvemmältä. Ehdottomasti se kannatti. Tulin huomaamaan asioita, jotka olin tavallaan tiennyt, mutta vasta nyt asiaa syvällisemmin pohdiskeltuani opin tuntemaan ja tiedostamaan todella.


Olisiko sinunkin tarpeen tehdä tämä harjoitus? (Olisi.)

4 kommenttia: