lauantai 5. toukokuuta 2018

Loki- neuletakki

En ole kovin kummoinen neuloja taidoiltani mutta intoa onneksi piisaa sitäkin enemmän. Nautin itseni haastamisesta silloinkin, kun lopputulos ei välttämättä olekaan aivan sellainen kuin visio oli - tai sellainen kuin muut ovat tehneet. Ragga Eiriksdottirin luoma Loki- neule viehätti minua heti ensisilmäykseltä. Toteutus oli kuitenkin, jopa meikäläisen mittapuulla, harvinaisen pitkässä puussa, sillä vasta noin kaksi vuotta ohjeen tulostamisen jälkeen tuli vihdoin valmista! Tuohon aikaan mahtui jo kainaloihin asti neulotun takin purkaminen, koska käyttäjä itse ehti kasvaa siitä ohi.

loki_neuletakki

steekattu_neuletakki

Lankana käytin Novitan Aapoa, joka on blendiltänä sama kuin seiskaveikka mutta kerän koko on vain 100g. Aapo vastasi paksuudeltaan ohjeessa käytettyä lankaa. Käytin koon neljä puikkoja ja Magic Loop- tekniikkaa. Se oli tällaiseen työhön tosi hyvä! 

Tykkäsin, että ohje oli selkeä mutta kaaviokuvaa katsellessa piti kyllä rapsutella päätä. Onneksi FB:n neulontaryhmä tuli apuun ja kokeneemmat selvensivät, että kuviossa näkyvät mustaksi jätetyt ruudut eivät ole "mitään" ts. ne voi jättää tyystin huomiotta. Ovat siinä vain tekemässä kuvion paperilla selkeämmäksi. Minä neuloin koon 4 ja siitä tuli nyt 97cm pitkälle ja hoikalle oikein passeli. Oma ohjeeni on tämä alkuperäinen ja englanninkielinen, mutta Pieni lankarulla- blogista löytyy ohjeesta suomennos.

Neuletakissa yhdistyi mielestäni kivalla tavalla "aivoton" ainaoikein- neule mutta myös haasteellisempi kirjoneuleen osuus. Kuten kuvistakin huomaa olen parempi ompelijana kuin neulojana, sillä kirjoneule kiristää vaikka kuinka koitin tehdä löysää. Ainaoikein- neuleeni sensijaan ei ole hurjan siistiä sekään mutta eipä mitään, harjoitus tekee mestarin! Aiemmin olen neulonut Pikkuvelille Baby Sophisticate neuletakin.

steekkaus_neule

loki_neuletakki1 
loki_neule
Sovituskuvia ottaessa meinasi jousipyssymiehellä tulla aivan hiki, neule on siis ainakin lämmin!
Kihelmöivin osuus takin teosta oli ehdottomasti se, kun steekkasin eli aukileikkasin työllä ja tuskalla neulotun neuleen auki. Tikkasin ensin reunat ompelukoneen tiheällä siksakilla moneen kertaan ennenkuin uskaltauduin leikkaamaan. Toistaiseksi purkautumia ei ole mutta eipä neuletta ole vielä sovituskuvia enempää käytettykään. Sopiva vetoketju löytyi kerrankin suoraan omista varastoista.

Jännitin tosi paljon sitä, mitä herkistä herkin käyttäjäni tuumaa villalangasta neulotusta takistaan, mutta sovittelujen perusteella ei ainakaan niin paljoa kutissut että se olisi harhauttanut ajatukset hengarilla jousipyssyllä  ampumisesta. Valmis neule pestiin ennen steekkausta villanpesuaineella ja huuhteluveteen laitettiin hiustenhoitoainetta, joka varmasti vei villan karkeutta ja pistelevyyttä pois. Kestovaippa-ajat ovat jo niin kaukana takanapäin ettei lanoliinia enää kaapista löytynyt, se olisi varmasti ollut hoitoainetta parempi vaihtoehto.

Projekti oli ihanan haasteellinen ja onnistumisen ilo oli suuri vaikka jälki voisikin olla paljon siistimpää. Hyvä puoli tällaisessa hieman epäkurantissa lopputuloksessa on se, että jää nälkä onnistua ihan kunnolla. Olenkin pyöritellyt ajatusta tällaisen neulomisesta myös Pikkusiskolle.

Tässä työssä siis käytin sekä Magic Loop- tekniikkaa että steekkausta, oletko sinä kokeillut kumpaakaan? 

Jos neulomisjutut kiinnostavat niin sinusta voisi olla mukavaa lukea myös nämä postaukset:

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kevätkylvöt lasten kanssa? Lue ensikertalaisen vinkit

Minussa on hyvin vähän, jos ollenkaan, hortonomin vikaa mutta tykkään kokeilla kaikkea uutta ja ennenkaikkea tehdä itse. Koska minulla on omasta takaa kolme innokasta apuria, päätimme lasten kanssa kokeilla esikasvattaa muutamaa erilaista kesäkukkaa ja hyötykasvia. Kevätkylvöt lasten kanssa onnistuivat hienosti ja nyt haluankin antaa omat vinkkini asiaa koskien, jotta sinä välttyisit tekemästä niitä virheitä mitä minä tein.



Mitä siemeniä kannattaa valita ja mihin ne istutetaan?


Kylvöön kannattaa valita helposti kasvatettavia lajeja. Me valitsimme kukiksi Isosamettikukan ja Tarhakehäkukan.  Hyötykasvit rajasimme näin ensialkuun porkkanaan ja chiliin. Kovin paljoa en asiaan etukäteen perehtynyt mutta meidän valinnat ovat sellaisia yleisesti helposti kasvatettavina pidettyjä kasveja. Sittemmin kyllä hoksasin, että porkkanaa ei ainakaan ruukata esikasvatella vaan kylvää suoraan maahan, hups. Suosittelisin siis noudattamaan ohjeita.

Siemenpusseissa on takana infoa milloin siemenet täytyy esikasvattaa, milloin ne laitetaan maahan ja koska ne kukkivat tai tuottavat satoa. Siellä kerrotaan myös millaiseen syvyyteen ne kylvetään ja kuinka paljon tilaa ne tarvitsevat kasvaakseen. Porkkanan siemenet olivat niin minipieniä, että niitä ropsautimme useamman samaan koloon, koska ajattelin etteivät ne idä kaikki kuitenkaan. Näyttäisi siltä että olin väärässä. Vain aika näyttää miten tämä ahnehtiminen kostautuu.

Me kylvimme siemenet Kärkkäiseltä ostettuun esikasvatuslaatikkoon turveruukkuihin ja Kekkilän taimimultaan. Kasvatuslaatikossa oli mukana kaikki mitä tarvitaan ja ilmeisesti nämä turveruukut voi sitten törkätä taimineen suoraan maahan tai mihin ikinä päätyvätkään. Tikkuihin merkkasin mitä olimme kylväneet, kastelin ja asetin kannen päälle. Kasvatuslaatikon sijoitin keittiön pöydälle, joka on valoisimpia paikkoja meillä ja keskeinen sijainti esimerkiksi kasvun seuraamista ja kastelua ajatellen. 

isosamettikukka_esikasvatus

esikasvatuslaatikko


Kauanko itämisessä kestää?


Alle viikossa pilkistivät ensimmäiset vihreät mullan seasta - isosamettikukat ja porkkanat. Kolmanneksi esiin nousivat tarhakehäkukat mutta chilit antoivat odottaa itseään. Ajattelin jo etteivät ne itäneet ollenkaan mutta sieltä ne nousivat reilu viikko kylvämisen jälkeen! Kantta pidin laatikon päällä pikkuisen liian pitkään, sillä aurinkoisella paikalla märkä multa osoitti homehtumisen merkkejä hyvin nopeasti. Ongelma näytti korjaantuvan pelkästään sillä, että otin kannen pois. Kohtahan nuo taimet saisi varmaankin koulia ravinteikkaampaan multaan ja varsinaisiin ruukkuihin tai laatikoihin kasvamaan.

Vinkki viitoseni kuuluu näin: pidä kantta päällä vain siihen asti kunnes taimet kurkistavat mullasta. Jos laatikko on suorassa auringonpaisteessa pidä erityisen hyvää huolta siitä, että multa ei pääse kuivahtamaan, sillä juuri itäneet taimet ovat tosi herkkiä. Minä onnistuin yhden isosamettikukan taimen nujertamaan kun pidin suorassa auringonvalossa ja laistin kastelun. Minä kastelin päivittäin suoraan multaan ja lisäksi sumuttelin taimia, vaikutti olevan toimiva kombo.

taimien_esikasvatus-2
Pikkuisia porkkanansiemeniä taisi vahingossa eksyä isosamettikukalle tarkoitettuun ruukkuunkin.

esikasvatuslaatikko_viikko_kaksi

 

Mitä maksaa?

 

Projektin kokonaiskustannukset jäävät melko pieniksi. 10L säkki taimimultaa maksoi 3.70e ja esikasvatuslaatikko 5.90e. Ostamamme siemenet kustansivat yhteensä 11.20e emmekä edes valinneet halvimpia vaan otimme rohkeasti luomuakin. Kaikkia tarvikkeita kului vain vähän eli useampiakin kylvöjä tekee samalla rahalla. Nämähän voi vaikka jakaa useamman perheen kesken ja kylvää porukalla :D Kaikenkaikkiaan rahallista panostusta vaadittiin 20.80 euroa.

Lapset ovat seuranneet suurella mielenkiinnolla kylvämiensä siementen kasvamista. Minä uskon, että näin he oppivat ymmärtämään ihan käytännössä mitä kaikkea tarvitaan, jotta siemen itää ja kasvi pääsee kasvamaan. Tästä on piisannut puhetta muutoinkin kuin kasvatuslaatikon äärellä, ja ollaan ihmetelty luontoa selvästi enemmän kuin aiempina vuosina. Lapsille oli myös tärkeää saada nimetä omat kasvinsa ja nimikkokukkansa he saavat myös itse koulia jahka ensin selvitän koska on oikea aika. Toivottavasti näistä riittää iloa koko tulevaksi kesäksi!

Oletko sinä koskaan esikasvattanut taimia? Onnistuitko? Voisitko ajatella tekeväsi jotain tällaista lasten kanssa?

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Henkselihame ja frillapaita

Pikkusiskon mekkohylly suorastaan pursuilee. On frillamekkoa, taskumekkoa, kellohelmamekkoa, collegemekkoa, yksiväristä ja kuviollista.. mutta hameita hänellä ei ole ollut kuin yksi. Kun henkselihameiden buumi valtasi lastenvaateharrastajat niin ompelijoiden kuin valmisvaatteiden ostajien keskuudessa minäkin halusin omani. Toteutuksessa sitten perinteisesti kesti vähän pidempään.

 Pikkusiskon kaapissa oli pitkään vain yksi hame - KappAhlin tyllihame, jota pidettiin varattuna parempaan menoon. Joskus ompelin neitokaiselle Gugguun ballerina- hameen tyylisen laskoshameen. Siitä tuli aivan liian suuri ja se muuttikin ystävän isokokoisemman lapsen vaatekaappiin. Aivan vasta FB:n kirppiksellä silmiin osui juurikin tuo linkkaamani Gugguun hame ja ostin sen. Sen kaveriksi sitten sain aikaiseksi ommeltua henkselihameenkin.

Homma oli kaavan puolesta yksinkertainen. Hameeseen piirsin kellohelman Unelmallisen ohjeella ja silmämääräisesti arvioiden leikkasin vyötärökaitaleen ja henkselit sekä koristerusetin taakse. Halusin hameen olevan takaa pidempi mutta tein juuri sen virheen, jota leikatessani muka niin huolellisesti varoin. Leikkasin takakappaleen niin, että se oli keskeltä takaa saman mittainen kuin edestäkin mutta sitten ne "välimatkat" sivuille tekivät mutkat alaspäin. Äh! Myöhäisen ajankohdan leikkuut eivät näemmä sovi yhteen ajattelun kanssa. Kangas hameessa on muistaakseni Kärkkäiseltä ostettua harmaata trikoota, joka joustaa ärsyttävän vähän mutta on sävyltään mukava keskiharmaa.

henkselihame_ja_frillapaita2henkselihame_ja_frillapaita4
henkselimekko_ja_frillapaita1henkselihame_ja_frillapaita3

Paidan kaavassa en ottanut riskejä. Leikkasin ompeluystävältä saadusta raikkaasta raitatrikoosta takaa pidemmän paidan samalla kaavalla, millä olen tehnyt tämän paidantämän paidan ja tämän mekon. Monikäyttöinen kaava siis ja isontamisen tietysti hoidan ammattimaisesti leikkaamalla reilut saumanvarat tai siirtämällä kaavaa hieman keskiviivalta, heh. Frillat lainasin Cocoon dressistä, joka vilahtaa täällä. Paidasta tuli tosi hyvä ja tuollainen pirteä raita sopii hyvin sekä malliin että mallille.

Ei olisi haitannut vaikka olisin hameen helmaa jatkanut hieman pidemmäksi, aavistuksen höllännyt olkaimia ja tehnyt taakse suuremman rusetin. Nämä seikat eivät kuitenkaan haitanneet Pikkusiskoa itseään tippaakaan, kun hän pyörähteli kameralle helmat hulmuten (ja pikkarit vilkkuen! Tästä syystä en voinut pyörähtelykuvia tähän postaukseenkaan laittaa). On se ihanaa, kun lapsi onnellisena ottaa äidin ompelemat vaatteet vastaan. Sekin tulee ajan myötä muuttumaan, otan siis ilon irti nyt.



henkselihame_ja_frillapaita5





Mitäpä sinä olet ommellut viimeksi?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kolmevuotiaan neuvola ja muita kuulumisia

Meidän pahnanpohjimmaisemme, kuopuksemme, perheemme pienin. Ja silti jo kolmevuotias! Pikkuveli on herkkä, huumorintajuinen ja täynnä rakkautta. Hän on sinisilmäinen ja vaaleatukkainen, pohdiskeleva ja puhelias. Ystäväni on kerran kiteyttänyt lapsen olemuksen näin: surusilmä ja vilpertti samassa paketissa! Minusta kuvaus osui nappiin. Tänään kerron hieman kolmevuotiaamme neuvolakäynnistä ja muista kuulumisista.




Kuopuksemme muistutti Muumien Nuuskamuikkusta jo melko pienenä vauvana. Hän tuntui tarkkailevan tilanteita aivan erityisellä tavalla ja muun maailman rytmiin sulautuminen tuntui ajoittain mahdottomalta tehtävältä. Vähän kuten vuodenaikojen ja oman mielensä mukaan vapaana vaeltelevan Nuuskamuikkusenkin.

Viimeisen vuoden aikana Pikkuvelistä on kuitenkin kuoriutunut aivan ehta pikkupoika! Siis siinä perinteisessä ja stereotyyppisessä mielessä. Pikkuautoilla päristelevä, mitä milloinkin miekkanaan käyttävä, "haa!"-taisteluhuutoja viljelevä, nenästään räkäklönttejä kaiveleva ja pippelijutuilla itseään viihdyttävä miehen alku. Nuuskamuikkusmainen olemus ei silti ole kadonnut. Se heijastuu Pikkuvelin tavassa tarkastella ympäröivää maailmaa ja omaa suhdettansa siihen. 


Millainen kolmevuotias meillä asuu?



Pikkuveli on ennen kaikkea herkkä ja hitaastilämpiävä kaveri. Hän uppoutuu omiin leikkeihinsä pitkiksikin ajoiksi ja jaksaa keskittyä sorminäppäryyttä vaativiin Lego- rakenteluihin ikäisekseen tosi hyvin. Hän on motoriikaltaan ketterä mutta äidin huojennukseksi kuitenkin varovainen. Pikkuveli tunnistaa värit, luettelee numerot jo ainakin kymmeneen asti, laskee asioita ja tunnistaa kirjaimia. Hän puhuu paljon ja selkeästi, muodostaa pitkiäkin lauseita ja äänteistä puuttuu enää r. 

Hän tarvitsee paljon läheisyyttä ja hakeutuukin tosi usein syliin. Hän rakastaa lukea kirjoja, itse kehitellen omaa tarinaa, tai kuunnellen jonkun muun lukemista. Hän on huumorintajuinen, helposti innostuva ja herkästi reagoiva lapsi - ilostuu ja tulistuu hyvinkin pienistä asioista. 

Lemppariasioita ovat kirjojen lisäksi palapelit, lautapelit, autoleikit, dinosaurukset ja legot (Star Wars, Ninjago ja City erityisesti). Roolileikit ovat nekin alkaneet kiinnostamaan. Pelkoja ollaan käsitelty paljon ja unet ovat aika-ajoin melkoisen levottomia painajaisten vuoksi. Laulaminen, musiikin kuunteleminen tai tuottaminen, riimittely, lorut ja laululeikit ovat kaikki Pikkuvelin mielestä hauskaa ajanvietettä.


Omatoimisuutta ja itsenäistymistä

 

Pikkuveli osaa jo pukea hienosti itse, mutta itsenäistymisvaihe (tunnetaan myöskin tahto- ja uhmaikänä) ilmeisesti tuntuu nimenomaan jaloissa, sillä usein ne alkavat käydä kuin vanha Singeri ympäri taloa kun täytyisi pukeutua. Hermo tuntuu olevan pinnassa ja välillä olo on kuin pomminpurkajalla - sitä varoo katkaisemasta väärää johtoa melkein kuin oma henki olisi siitä kiinni. Rauhoittuminen tunnemyrskystä on vaikeaa ja sellaisen tyynnyttely hoitopäivän jälkeen voi nielaista isonkin osan perheen yhteisestä ajasta.

Kuivaksiopettelusta kirjoitin täällä. Se on edennyt nyt siihen vaiheeseen ettei ulos mennessä enää laiteta vaippaa ollenkaan. Päiväunillekaan vaippaa ei tarvitse laittaa, jos yhteistyö onnistuu wc- käynnin merkeissä. Huomasin, että päiväkodissakin oli vaippalokero tyhjentynyt eikä uusia ole pyydetty tuomaan. Siis hyvin pyyhkii sielläkin! Yövaipasta ei vielä olla päästy eroon mutta se ei ole enää mistään muusta kiinni kuin omasta riskinottokyvystä. Pissapyykki keskellä yötä ei houkuta sitten yhtään! Sen todennäköisyys on kyllä tosi pieni, sillä Pikkuveli meni yölläkin reippaasti itse potalle.


3- vuotis neuvola

 

Helmikuussa kävimme neuvolassa ja siellä kaikki oli kuten pitääkin.  Neuvolakäynti jännitti hieman mutta mukana ollut Pikkusisko (joka on Pikkuvelille kylläkin isosisko) lievitti ahdistusta ja toimi esiliinana. Terveydenhoitajan vastaanotolla jää murtui sillä, että siskon kanssa palloa kopitellessaan Pikkuveli onnistui vahingossa pompauttamaan suurta rantapalloa päällään.

Pallonkäsittelytaitojen lisäksi myös juoksemiset ja hyppelyt tuli esiteltyä leikin lomassa ja testitkin menivät hienosti. Torni rakentui, värilajittelu onnistui ja sukan kuva löytyi tukan ja kukan välistä. Pikkuveli kasvaa omalla käyrällään tasaisesti. Pituutta oli vuodessa tullut tasan 9cm ja painoa 2,2kg lisää.

kolmevuotiaan_mitat
Pituutta on tällä hetkellä 97,3cm ja painoa 14,5kg


kolmevuotiaan_neuvolakuulumiset

perhepääsiäinen1
Pikkuveli on tosi ylpeä itse tekemistään asioista, kuten tästä symppiksestä rairuohosta



 

Päiväkotielämää

 

Sopeutuminen päiväkotiin oli hankalaa ja kotiutumisprosessi eteni hitaasti. Pikkuveli kävi pitkään hoidossa vain maanantait ja tiistait. Hoitopäivät olivat pakkopullaa, hän vetäytyi ryhmästä ja leikki vain itsekseen, kertoi hieman pelkäävänsä ryhmänsä pienimpiä ja henkilökunnan kanssa pohdiskeltiin esimerkiksi uloslähtötilanteiden helpottamista siten, että Pikkuveli menisi viimeisenä pukemaan, kun lähtöhässäkkä tuntui häntä ahdistavan. Kun sittemmin vaihdoimme nelipäiväiseen hoitoviikkoon, kaikki helpotti. Hän hitsautui osaksi ryhmää, sai kavereita joista puhuu kotona paljon, ei arastele enää ketään hoitokaveria ja uskaltaa kuulemma jo pitää puolensa aika äänekkäästikin :D

Päiväkotiympäristö on hänelle selvästi kuormittava paikka. Hän osaa kuitenkin hienosti itse tunnistaa hoitoväsymystään, ja usein kertookin, että hoitopäivä oli mukava mutta raskas. Olemme pyrkineet rauhoittamaan elämämme niin, että hoitopäivinä ilta-aktiviteetteja olisi minimaalisesti ja se on toiminut hyvin. Harrastuksia meidän kolmevuotias ei vielä kaipaa.


Nukkuminen ja päivärytmi

 

Nukkumisasiat ovat Pikkuvelin kohdalla olleet aina enemmän tai vähemmän ongelmaiset. Hän on aina ollut huono nukkumaan ja tuntuu että yhden ongelman ratketessa ilmaantuu jostain toinen.

Me nukuttiin perhepedissä Pikkuvelin kohdalla kaikista pisimpään mutta sitten alkoi näyttämään sille ettei kolmen hengen sängyssä nukkunut kukaan. Silloin Pikkuveli siirtyi Pikkusiskon kanssa omaan huoneeseen ja omaan sänkyynsä nukkumaan. Se osoittautui monessakin mielessä oikeaksi ja hyväksi ratkaisuksi vaikka ei ollutkaan millään muotoa helposti toteutettava muutos. 

Vuosien varrella kohtaamiamme ongelmia ovat olleet muun muassa nukahtaminen, unessa pysyminen, uudelleen nukahtaminen, herääminen toivottuun aikaan (eli ei esimerkiksi viideltä aamulla) ja kaikki pienet nyanssit liittyen edellämainittuihin. Meidän muksut ovat mestareita venyttämään nukkumaanmenoa ja ujuttamaan iltaan kaikenmoisia ylimääräisiä rutiineja, joita sitten kovalla työllä myöhemmin karsitaan. Tällä hetkellä nukkumiseen vaikuttavia asioita ovat nukahtamisen vaikeus ja painajaiset.

Pääsääntöisesti Pikkuveli nukkuu omassa sängyssään koko yön. Useimmiten yöt sujuvat heräilemättä mutta ylikuormittuminen tai jännittävät asiat vaikuttavat uniin helposti. Eilen oli hoitopäivän päälle kirjastoreissu ja Pikkuveli heräilikin sitten monen monta kertaa yön aikana. Yön aikana tulee unta kupoliin nukahtamisajasta riippuen noin 9-11 tuntia. Päikkäriaika siihen lisättynä tekee vuorokausisaaliiksi noin 10-12,5 tuntia.


Ruokaileminen

 

Olemme pitäneet kaikkien lasten kanssa samaa linjaa: ei ole pakko syödä (saati tykätä) mutta maistaa pitää aina. Pikkuveli on selvästi nirsompi kotona kuin päiväkodissa, jossa henkilökunta kehuu lapsen hyvää ruokahalua. Pikkuvelin lemppariruoat sisältävät makkaraa tai nakkia mutta nyttemmin on maistunut meidän vanhempien iloksi myös kana. Kasviksia tarjotaan sinnikkäästi vaikka menekkiä syntyykin lähinnä paprikan, kurkun, vesimelonin ja porkkanan osalta. 

Aterimia Pikkuveli kyllä osaa käyttää mutta aika usein turvautuu sormiruokailuun. Ollaankin yritetty nyt muistutella ruokailuvälineiden käytöstä. Hävitin vastikään meidän taloudesta vanhoja muoviastioita, kuppeja sekä rasioita ja siinä rytäkässä pistin pois myös muovimukit. Päättelin kolmevuotiaan olevan kyllin kypsä juomaan lasista, mutta tätä harjoitteluvaihetta varten ostin kuitenkin jotain halpoja laseja.

millainen_on_meidan_kolmevuotias





kolmevuotiaan_neuvola  
Kolmevuotias Pikkuveli on iso mutta kuitenkin vielä pieni. Hän osaa jo vaikka mitä mutta tahtoa tehdä itse on silti enemmän kuin taitoa toteuttaa ne. Pikkuveli harjoittelee uusia kykyjä ahkerasti, ja imee ympäristöstään uusia asioita kuin sieni (kirosanat nyt esimerkiksi..). Kolmevuotias on parhaimmillaan touhukas ja helposti motivoitava apulainen mutta pahimmillaan koko perheen hermoja raastava huutaja, joka haluaa iltapalaksi kauraleipää mutta ei ainakaan kauraleipää :D

Kuulostaako tutulle?

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Perhepääsiäinen 2018

Me vietetään pääsiäinen yleensäkin perheen kanssa, mutta tänä vuonna se oli jotenkin erityisen paljon perhepääsiäinen. Nähtiin paljon muutakin perhettä tämän meidän ydinyksikön ulkopuoleltakin, kuten mummut ja papat ja miehen sisko puolisoineen, mutta myös sellaisia ystäviä joita näkee harvemmin. Pääsiäiseen mahtui juhlaa meidän esikoisen syntymäpäivän muodossa ja puuhastelua koko perheellä mutta myös sitä ihanaa ja kaivattua omaa aikaa.





Esikoiseni on syntynyt maaliskuun viimeisenä päivänä ja tänä vuonna se osui juuri pääsiäiselle. Koska ihmiset usein lomailevat jossain muualla pääsiäisvapaiden aikana, niin pelattiin varman päälle ja pidettiin kaverisynttärit jo torstaina. Perjantaiksi sitten kutsuttiin sukulaisia ja kummeja. Tällä kertaa paikalle pääsi kauempanakin asuvia kummeja, mikä oli ihan huippujuttu. 

Lapsia hääri meidän omien kolmen lisäksi kummien kaksi poikaa, ja leikit onnistuivat ihanasti yli sukupuoli- ja ikärajojen. Pikkuveli ihaili mykistyneenä leikkikaverinsa joululahja-valomiekkaa ja oppi uusia ninja- liikkeitä. Pikkusiskokin viiletti mukana ja yläkerrasta kaikui vuorotellen nauru, tömähdykset ja ninjojen sekä kloonisotilaiden karjahdukset. Minä hääräilin keittiössä ja kuuntelin onnellisena lasten leikkiä ja olohuoneessamme vilkaasti keskustelevia aikuisia. Tunnelma oli niin lämmin ja kotoinen! Synttärijutuista kirjoittelen toisella kertaa lisää.

Lauantaina, kun varsinainen synttäripäivä oli, juhlinta oli hoidettu jo alta pois ja saatettiin keskittyä perheen yhteiseen aikaan. Koristeltiin aamupäivällä virpomisvitsoja lasten kanssa ja siitä Isosisko lähti sukulaistyttöjensä kanssa virpomaan, ja Metallimies vei pikkuiset täällä Ylivieskassa järjestettyyn Pii Poon Lego- tapahtumaan. Legot on meillä iso juttu! Tapahtumasta kotiutui kaksi iloista lasta silmät sädehtien ja kilpaa kaikkea näkemäänsä kertoen. Pussillisen Legojakin olivat ostaneet ja tänään niistä valmistuikin superhieno avaruusalus. 

Lauantai-iltapäivänä kävimme pientenkin kanssa virpomassa. Kun suklaamunat oli tienattu suuntasimme appiukon rakentamalle laavulle makkaranpaistoon vähän isommalla sakilla. Mukaan lähti sukulaismuksujakin, joiden kanssa lapset möyrästivät hangessa posket punaisina eivätkä olisi halunneet lähteä kotiin ollenkaan. Appiukon ja veljensä rakentamaa kokkoa saatiin ihailla nuotiomakkaraa syödessämme ja aurinko helli meitä niin, että toppavaatteissa tuli aivan kuuma! 




Yleensä kotihommat kasaantuvat niin, että päiväuniaika kuluu niitä tehdessä, mutta ei tänä viikonloppuna! Ne sujahtivatkin tosi kivasti kaiken muun puuhastelun sekaan ja pikkuisten lepohetki tarjosi siis Metallimiehelle mahdollisuuden päästä pleikkapeliensä pariin ja minulle tsäänssit ommella. Meidän ipanat ovat melko huonounisia enkä yleensä uskalla riskeerata heräämistä ompelemalla, mutta nyt olin vähän ennalta jo päättänyt että pääsiäisen aikana minä ompelen. Uskaltauduin kokeilemaan eivätkä heränneet, huh! Ehkä joskus vielä uskaltaudun ompelemaan ilta-aikanakin.

Eilen, sunnuntaina, latasin Mami GO GO- blogin kautta BookBeatin kuukauden ilmaiseen kokeiluun, ja siitä intoutuneena päätin lähteä itsekseni iltalenkille. Valitsin kuunteluun Eve Hietamiehen Tarhapäivän. Tunti vierähti käpytellessä ja kuunnellessa vaikkei kirja mikään järisyttävän hyvä minusta olekaan. Television tarjonta on tunnetusti kohtalaisen surkeaa ja niinpä jatkoin iltaa suihkun jälkeen sohvalla neuloen ja kirjaa kuunnellen. Kävi vanhanaikaisesti - jäin koukkuun niin, että maltoin ottaa kuulokkeet korviltani vasta puoli kahdelta yöllä!

Tänään vielä huipennettiin meidän perhepääsiäinen sillä, että pelattiin pleikkarilla Move- pelejä. Kaikki vuorollamme lasketeltiin Sports Champions- pelin ilmaisessa demoversiossa ja sitten kokeiltiin Move Fitnessissä muunmuassa silpomista (onneksi kuitenkin vain miekalla kiekkoja :D), nyrkkeilyä ja heiteltiin koreja. Movella pelaaminen on niin viimeisen päälle typerän näköistä heilumista, että aivan vatsa kipeänä nauraa kätkätettiin toisillemme. Syke nousi kivasti, hiki tuli ja hauskaa oli eli liikkumista parhaimmillaan!

Pitkän viikonlopun aikana pääsin jutustelemaan hieman hääjuttuja, pohdiskelemaan odotusajan ihmeitä ja jakamaan omia ajatuksiani elämästä lasten kanssa. Sain tehdä lempiasioitani eli viettää aikaa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa, tehdä ja syödä (!) herkkuja, ulkoilla, ommella ja nauttia kirjasta (jota ei todellakaan tapahdu nykyään juuri koskaan) sekä nauraa kippurassa. 

En tiedä onko kyseessä puhdas sattuma vai liekö hyvällä fiiliksellä ja aikaansaamisella jotain tekemistä sen kanssa, että perjantaina päätin vähentää somessa ja kännykällä roikkumista? Miten sun pääsiäinen meni?

torstai 29. maaliskuuta 2018

Ompeluleiriompeluita




Olin vasta ompeluleirillä. Se on meidän paikallisen ompeluryhmän jo perinteeksi muodostunut tapa päästä ompelun varjolla saunomaan, herkuttelemaan, valvomaan aivan liian myöhään ja juttelemaan päättömyyksiä. Ilmeisesti tällä kertaa panostin tuohon kaikkeen muuhun ihan extrapaljon, sillä valmiiden tuotosten saldo oli melkoisen surkea. 

Minulla oli tietysti suuret suunnitelmat. Näin jälkikäteen ajatellen turhankin suureelliset. En saanut valmiiksi asti kuin kuusi vaatetta. Olen aika suorituskeskeinen ihminen, joten vaikka leirin anti muutoin olikin huippu niin vähän ärsyttää etten tämän enempää saanut aikaiseksi, kun kerrankin pääsin keskeytyksettä ompelemaan.

lastenvaatteet_svetarit
totem_owl_svetari
totem_owl_svetari2totem_owl_svetari3totem_owl_svetari1 
Kankaiden yöstä tilasin Pikkusiskolle ja Pikkuveljelle samaa kangasta eri väreissä tarkoituksenani tehdä heille samanlaiset collegepuserot. Visioni oli selvä, resoreiden väriä myöten. Vasta leirillä huomasin, että puseroihin kaavailemaani resoria ei ollut riittävästi ja vaikka kohteessa oli resorikangasta kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä ei kenelläkään ollut juuri oikeaa harmaata. Harmaan eri sävyjä on muuten yllättävän paljon!

Näkemykseni vaati tismalleen oikeaa resoria, joten oli vaihdettava suunnitelmaa tyystin. Päätin toteuttaa puserot eri kankaista. Kaavaksi valitsin Ottobren Totem Owl- puseron, josta Pikkusiskolle piirsin pituudesta koon 110cm ja leveydestä 104cm. Hän on nyt 107cm pitkä ja tosi hoikka. 

Pikkuveljelle otin pituuden koosta 98cm ja leveydeksi 92cm. Hän on 97cm pitkä ja hoikka myöskin. Kokovalinnat menivät nappiin, mutta Pikkusiskon kädet ovat ilmeisesti suhteessa lyhyemmät sillä hänellä niihin jää ylimääräistä mittaa huomattavasti enemmän kuin veljellään. Siltikin vaikka pituuksien suhde valittujen kaavojen kokoihin on sama.

Vaaleanpunainen Paratiisin puutarha- joustocollege on odotellut sopivaa kaavaa jo hyvän tovin. Täällä kirjoitin, että minulle kyseisestä kuosista on aika jo ajanut ohi ja käyttötarkoitusta on ollut vähän haastavaa keksiä. Itselleni en sitä osaa ajatella eikä Isosiskokaan enää kelpuuttanut. Tuollaiselle vajaa viisivuotiaalle se käy kuitenkin hyvin.

Hellinin Poniletti- trikoota tilasin pari pätkää Kankaiden yöstä ja tämän Dash- värityksen näin heti Pikkuveljen vaatteena. Olen kokenut etten tahdo löytää mieluisia kuosikankaita tuolle pikkuiselle pojalleni, kun ne perinteiset poikakuosit autoineen ja jakoavaimineen eivät niin itseäni miellytä. Tämä oli minusta pojallekin sopiva vaikka hän alkuun tätä vähän vieroksuikin "tyttöjen kankaana".

cocoon_dress



cocoon_dress1

pupujemma_taskumekko
Ystävältä sain suositun Cocoon Dressin kaavan ja piirsin siitä Pikkusiskolle koon neljä ottaen kuitenkin pituuden viisivuotiaan koosta. Kokovalinta meni nappiin nyt 107cm pitkälle tytölle. Mallissa on vajaamittaiset hihat mutta tiedän Pikkusiskon hieman oudoksuvan niitä, joten pidensin hihat pitkiksi jatkamalla hihakappaleita hieman ja lisäämällä vielä hihansuukaitaleet.

Samalta ystävältä sain myös Verson Puodin Muista ilo- taskumekkoa muistuttavan kaavan, tai oikeastaan tuon taskuosuuden pelkästään. Yhdistin sen hyväksihavaittuun paitakaavaan, joka on miksaus monesta eri kaavasta ja sommiteltu juuri omalle tytölle soppeliksi. Tällä samalla paitakaavalla on syntynyt esimerkiksi tämä paita, täällä oleva paita ja tämä mekko. Kangas on sekin Verson Puodista, Pupujemma nimeltään.

Postauksesta jää vielä uupumaan minun oma mekkoni ja Isosiskolle huutavaan pulaan ommeltu perustoppi. Ne ovat tosi tavallisia perusompeluita, joita tuntuu tylsältä laittaa tänne. Ehkä naputtelen ne leirin jälkeen valmistuneiden ompeluiden siivellä tänne. 

Vähäinen ompelusaldoni meni tällä kertaa Pikkusiskon eduksi. Hänelle riittää vielä 70-80cm pala melkeinpä mihin vaatteeseen vain. Hän ei myöskään ole vielä hoksannut alkaa nirsoilemaan. Isosisko sensijan on jo melkoisen tarkka omasta tyylistään enkä halua, että hän kiltteyttään pitää minun ompelemiani vaatteita vaikkei niistä niin tykkääkään.

Vieläkö sinun lapsesi hyväksyvät äidin valitsemat kankaat ja mallit?



tiistai 27. maaliskuuta 2018

Yhteishaku - minne hain?

Jos seuraat blogin instaa ja sieltä tarinoita, niin oletkin tätä postausta jo osannut odottaa. Ja jos olet seurannut blogia jo pidempään tiedät, että olen kieriskellyt opintohaaveissani jo kauan mutta pelännyt kauheasti, että en enää osaa enkä pysty näin monen kotona vietetyn vuoden jälkeen. Helmikuussa käymäni uravalmennus antoi minulle sen potkun persuuksille minkä tarvitsinkin.

 

Minne hain kevään yhteishaussa?


Haku korkeakouluihin päättyy huomenna. Semivakavan kalkkiviivapaniikin jälkeen laitoin tänään aamupäivällä loton vetämään eli hakupaperit sisään. Hakukohteita minulla oli alunperin kaksi: Oulun yliopisto ja kasvatustiede sekä Lapin yliopisto ja hallintotiede. Mainitsemieni viime hetken epäilyjen jälkeen kuitenkin lisäsin kolmanneksi kohteeksi vielä Vaasan yliopiston ja kauppatieteen opinnot.

Hakukohteet listasin tuossa samassa järjestyksessä hakulomakkeelle kuin ne äsken luettelinkin, eli jos käy niin peikkomainen flaksi, että Ouluun pääsen niin kaksi muuta tipahtavat listalta automaattisesti pois, olipa niiden valintakoe mennyt miten tahansa. Hännänhuipuksi lisäämäni kauppatieteet ovat siellä oikeastaan vaan kaiken varalta. Koska haku sulkeutuu aivan pian halusin jatkaa omaa harkinta-aikaani vielä kauppatieteiden osalta, vaikka uravalmennuksessa päätinkin etten sinne hae. En oikein tiedä itsekään miksi kuitenkin tuntui tarpeelliselta sekin mahdollisuus vielä pitää.

Vaikka sanotaan, että täytyy hakea sinne mikä kiinnostaa eikä valintatilastoja juuri kannata katsella niin olenpa katsellut silti. Pääseminen mihin tahansa näihin valitsemiini koulutusohjelmiin on hyvinkin epätodennäköistä, mutta kyllähän sinne aina joku pääsee! Yliopistojen välillä, samoissakin koulutusohjelmissa, oli melko suuria eroja sisäänpääsyprosenteissa, mutta hakukohdevalinnat tein pääainevaihtoehtoihin perustuen ja myöskin sijaintiin - mielummin lähellä kuin kaukana.

Kasvatustiede

 

Pääaineeksi voi Oulun yliopistossa valita joko kasvatustieteen tai kasvatuspsykologian. Itseäni tällä hetkellä kiinnostaa tuo jälkimmäinen. Aloituspaikkoja on tulevalle syksylle vaivaiset 20 ja niistäkin vain puolet ensikertalaisille. Viime vuoden tilaston mukaan aloituspaikkoja on ollut saman verran ja sisäänpääsyprosentti on ollut hieman reilut 6%. Kasvatustieteen maisteri voi työskennellä vaikkapa koulutussuunnittelijana tai tutkijana. Opettajia tältä linjalta ei valmistu.

Valintakoe on kokeessa jaettavaan aineistoon pohjautuva, mutta lainasin silti kirjastosta muutamia yleisluontoisia opuksia kasvatustiedettä koskien, muun muassa viime vuoden koemateriaalina käytetyn Systeemaattinen johdatus kasvatustieteeseen- opuksen (Siljander).

Minua kiinnostaa kasvatustieteet nimenomaan tieteenä ja ilmiönä, ei niinkään se opettaminen. Tykkään neuvoa, ohjata ja opastaa mutta en halua opettaa. Ensisijaiseksi hakutoiveekseni pistin tämän siksi, että koen tämän alan olevan eniten sellainen, jonka ymmärtämiseen on jonkinlaista taipumusta sen lisäksi että se kiinnostaa. Myöskin siksi, että Oulu olisi mukavan lähellä.


Hallintotieteet

 

Opintosuunnat hallintotieteissä Lapin yliopistossa ovat hallintotieteet, johtamisen psykologia ja johtaminen. Omat intressit ohjautuisivat keskimmäiseen vaihtoehtoon eli johtamisen psykologiaan. Aloituspaikkoja syksylle 2018 on 45 ja niistä 31 ensikertalaisille. Vuoden 2015 tilaston perusteella sisäänpääsyprosentti on ollut 8% luokkaa. Aloituspaikkoja on ollut silloin vähemmän mutta hakijoiden määrä on tietysti yhtä ratkaiseva. Hallintotieteiden maistereita työskentelee esimerkiksi johto- ja asiantuntijatehtävissä julkisissa organisaatioissa tai yksityisellä sektorilla.

Hallintotieteiden valintakoe on sekin aineistokoe mutta ajattelin valmistautua kokeeseen etsimällä tästäkin jotain yleisluontoista lueskeltavaa, lähinnä sen vuoksi että "kieli" ja käsitteet tulisivat tutuiksi.

Hallintotieteet valitsin siksi, että ajattelen sen tarjoavan aika laaja-alaisesti työllistymismahdollisuuksia. Lapin yliopiston pääainetarjonta on itselleni mieluisinta vaikka hallintotieteitä voisi lukea myös esimerkiksi Vaasassa.


Kauppatieteet

 

Bonushakukohteena siis Vaasan yliopisto ja kauppatieteellinen. Pääainevaihtoehtoja Vaasassa on lukuisia. Muun muassa johtaminen, kansainvälinen liiketoiminta, taloustiede ja markkinointi. En oikein tiedä mikä tarjolla olevista pääaineista kiinnostaisi eniten. Aloituspaikkoja on 270, joista 189 on varattu ensikertalaisille. Sisäänpääsyprosentti viime vuoden tilastosta laskien on vajaan 7% tietämillä. Silloin aloituspaikkojakin on ollut vähemmän kuin nyt.

Valintakoe perustuu lukion oppimääriin ja luettavaksi täytyisi etsiä yhteiskuntaopista taloustietoa, historiasta kurssi 'ihminen ympäristön ja yhteiskunnan muutoksessa' sekä matematiikasta tilastotieto ja todennäköisyydet. Omalla kohdallani tässä on kompastuskivenä tuo matematiikka.

Kauppatieteiden kiinnostavuus perustuu hyviin työllistymismahdollisuuksiin ja laajaan työkenttään. Aihe sinänsä on mielenkiintoinen myöskin. Tykkään numeroista ja tilastoista ja minusta kaupan ala yhdistää kivasti luovan työskentelyn järjestelmällisyyteen ja tuloshakuisuuteen.

 

Hakukohteita yhdistävä tekijä

 

Kaikilla kolmella hakukohteella on yksi yhteinen nimittäjä - mahdollisuus työhön henkilöstöpuolella. Sain idean tähän pari vuotta sitten ammatinvalintapsykologin kanssa juteltuani ja mitä enemmän aikaa kuluu, sen enemmän uskon että tuollainen työ olisi juuri minua varten. Vielä spesifimmin määriteltynä nimenomaan työhyvinvointi olisi minua kiinnostava aihealue.

Kahta hakukohdetta, kasvatustiedettä ja hallintotieteitä, yhdistää myöskin psykologia. En halunnut lähteä psykologian opintoja tavoittelemaan, mutta se kuitenkin kiinnostaa. Näin pystyin yhdistämään useampia mielenkiinnon kohteitani. Uskon myös, että psykologia jonkin muun osaamisalan lisämausteena tarjoaa paremmat työllistymisnäkymät kuin pelkkä psykologia, niin kiinnostavaa kuin se onkin.

Minä myöskin ehdottomasti halusin yliopistoon. Harkitsin  ammattikorkeakouluopintojakin tosi pitkään, ja sieltä erityisesti tradenomin tutkinto kiinnosti, mutta fakta on kuitenkin se, että yliopistotutkintoa arvostetaan Suomessa enemmän - näin myös minä itse. Enkä halunnut, että omien ennakkoajatusteni ("en minä ole tarpeeksi fiksu yliopistoon") perusteella kiellän itseltäni mahdollisuuksia. Kokeilemallahan se selviää!

Jos ovet johonkin aukeavat, on ajankohtaista alkaa miettimään melkoisen nopealla tahdilla miten elämä järjestetään. Muutetaanko kaikki vai pelkästään minä vai ensin minä ja muut perässä? Näiden mietintöjen aika on kuitenkin vasta myöhemmin, nyt keskityn pääsykokeisiin!

Plan B

 

On valitettavasti olemassa hyvä mahdollisuus, että en pääse ensiyrittämällä mihinkään. Sitä varten olen laatinut varasuunnitelman. Sikäli tulevaisuus näyttää etteivät ovet yliopistoon vielä tänä syksynä aukene, niin alan suorittamaan perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa. Sen verran olen selvittänyt jo, että Jyväskylän yliopistossa voi avoimen kautta lukea täysin verkko- opintoina kasvatustiedettä 65 op verran, joka on riittävästi avoimen väylän hakua varten.

Avoimen yliopiston opinnot ovat toki maksullisia mutta verkko-opintoina toteutettavat edullisimmasta päästä. Lyhentäväthän ne sitten sitä varsinaista tutkinto-opiskeluaikaa ja tätä kautta myös syövät vähemmän opintotukikuukausia. 

Sillä onhan se varmaa, että vaikka ensimmäisellä yrityksellä en sisään pääsisikään niin toisella yrittämällä pääsen aivan taatusti! Tapahtuupa haku sitten avoimen väylää pitkin tai valintakokeiden kautta.


Wish me luck!


Uskon, että sinua voisi kiinnostaa lukea miten tähän päädyttiin:

Syksyllä opiskelemaan mutta mitä? (Postaus on vuoden 2016 keväältä)
Pääsykoekirja avattu (jatkoa edelliselle)
Realiteetista ohtaan, kops! (lisää jatkoa surkuhupaisaan 'ei mennyt niinkuin Strömsössä'-kategoriaan)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ristikkopaita Paratiisin puutarhasta ja Ropinat

Viime syksynä ompelin Pikkusiskolle Kaiko clothingin inspiroiman ristikkopaidan (löydät paidan täältä). Se kävi nopsasti pieneksi, mutta tykästyin malliin ja ristikkoyksityiskohtaan niin, että halusin tehdä tilalle uuden. Koska kukat ja ristikkokoriste tuntuivat sopivan niin hyvin yhteen  tein saman parin uudelleen. 

ropina_ottobre

ropina_legginssit-2
 
Yksi minun ensimmäisiä kangasrakkauksiani oli tämä kuvissa näkyvä Paratiisin puutarha. Minulla on ollut sitä monessa värissä ja yhäkin kaapista taitaa löytyä ainakin kahta tai kolmea eri sorttia. Enää se ei kuosina sykähdytä juurikaan mutta tämä kaunis persikkainen pohjaväri ihastutti ja arvelin sen sopivan hyvin Pikkusiskolle. Sovituskuvat on otettu iltapimeässä eivätkä värit (tytön tai paidan) toistu minusta aivan oikein editistä huolimatta. Kuten huomaa, päivällä otetuissa tasokuvissa kankaan pohjaväri on ihan eri kuin illalla otetuissa.

Kaavatiedot ovat tässä samat kuin ylemmäs linkittämässäni ekassa ristikkopaidassa, mutta nyt leikkasin leveyttä hieman enemmän ja pidensin sekä helmaa että hihansuita. Ristikot onnistuin ompelemaan pikkuisen liian tiukalle ja ne valitettavasti hieman vedättävät pääntietä takakappaleelta. Muutoin paita onnistui ja kasvunvaraakin hieman jäi. Mikä ilmeisesti oli turhaa, koska Pikkusisko vastikään päätti ettei ristikkopaitoja enää pidä. Toivon kuitenkin, että mieli siitä vielä muuttuu.


ompelu_lastenvaatteet2
ristikkopaita

Yksivärisiä housuja ei tämän neidin kaapissa taida olla kuin yhdet, jos farkkuja ei lasketa. Musta on turvallinen väri yhdistellä, ja housuissa se ei vie väriä hentoisen vaalean tytön kasvoiltakaan. Kaapissa oli palanen mustaa joustocollegea jäljellä, johon Ropina- legginssin kaava sopi hyvin.  Käyttämäni joustocollege ei ole kauhean joustavaa, joten jätin pikkuisen reilummat saumanvarat leikatessani. Halusin myös leggareita enemmän housufiilistä, joten leikkasin housuihin takataskut.

PS: ylempänä mainitsin meidän ekan ristikkopaidan jääneen pieneksi. No, se muutti NauravaNappi- blogin Lauran nuorimmaisen tytön (ja minun kummityttöni) kaappiin asumaan, ja samalla reissulla Lauran vanhemmalle tyttärelleen ompelemia mekkoja tuli tämän meidän Pikkusiskon käyttöön. Hauskaa tässä on se, että oikeasti meidän neiti on kolmikosta vanhin, mutta silti hänen vaatekaapistaan siirretään paitoja ja mekkoja kaksi vuotta nuoremman tytön käyttöön :D Niin ne ovat erikokoisia ja kasvavat omaan tahtiinsa. Pääasia, että kierrätys toimii!

paratiisin_puutarha_paita

Kiinnostaisi tietää mikä on se vaatekappale, jonka vähyydestä sinun tai lastesi vaatekaappi tuntuu toistuvasti kärsivän?

tiistai 13. maaliskuuta 2018

3- vuotiaan Hevisaurus- syntymäpäivät

J-saurus, liskomies, Pikkuveli tai Dinosauruspoika (kuten päiväkodissa häntä kutsuvat) täytti kuukausi sitten kolme vuotta. Järjestimme hänelle tietenkin syntymäpäiväjuhlat, joita vietimme pienellä porukalla perhepiirissä. Tänään pääset kurkkaamaan miltä pikkusauruksen kolmevuotisjuhlat näyttivät ja maistuivat.

Lempinimiensä mukaisesti poikamme on kovasti innostunut hirmuliskoista, ja jo viime vuonna juhlimme kaksivuotiasta dinosaurus- teemalla. Tietoteknisten ongelmien vuoksi niiden huolellisesti valmisteltujen pirskeiden kuvat hävisivät iäksi enkä sitten jaksanut alkaa muutamista puhelinkuvista kokoamaan postausta. Koska mielenkiinnon kohteet ovat poikasella yhä samat, päätimme kursia kokoon toisetkin juhlat samalla teemalla, mutta täydensimme dinosaurusteemaa lapsen lempibändillä Hevisauruksella.


dinosaurus_synttärit2


 Vihreä on uusi musta

 

"Jos sul on kaapissa vihreä paita, kaiva se esiin ja päällesi laita.
Vaikka tuntuis se oudolta susta, vihree on uusi musta." (Hevisaurus - Jurahevarit)

Koristelussa otin inspiraatiota Hevisauruksen väreistä ja dinosauruksista ylipäätään. Hyödynsin meiltä jo valmiiksi löytyviä dinosaurusleluja ja ripustelin vihreää serpentiiniä esittämään viidakkomaisia köynnöksiä. Viime vuoden pirskeissä köynnökset olivat putkelle kieputettua ruskeaa voimapaperia johon teippasin vihreitä paperisia lehtiä kiinni. Ne näyttivät ehkä vähän kivemmilta mutta teettivät enemmän työtä. Meidän saniaisten sukuun kuuluvalla viherkasvilla sai silläkin tuotua kivasti viidakkomaista tunnelmaa ja poron sarvikin menee aivan hyvin esihistoriallisen otuksen sarvesta tällaisessa ympäristössä. Vihreällä teemalla jatkoin päivänsankarin vaatetuksessakin ja hän sai päälleen vihreän neuleen sekä tässä postauksessa paremmin näkyvät housut. 


dinosaur_birthday_decoration
"Räyh!" sanovat Hevisaurukset
synttärit2
Pikkuveli_3_vuotta
synttärit1
dinosaurus_synttärit


 Lapsille tekemistä synttäreillä


 Meidän muksut rakastavat piilokuvakirjoja ja heidän ensirakkautensa tällä saralla oli Richard Scarryn autokirja, jossa jokaisella sivulla piileksi Luru Lude, joka oli tarkoitus kuvasta löytää. Tällä samalla ajatuksella on toteutettu kuuluisat Vallu- kirjat. Jatkojalostimme tämän kirjan idean juhla-aktiviteetiksi  ja piilottelimme tulostamiamme Herra Hevisauruksen kuvia ympäri asuntoamme. Tällä idealla lapset ovat joillain aikaisemmillakin synttäreillä etsineen aiemmin mainitun Luru Luteen kuvia. Silloin leikki oli hitti vielä viikkoja bileiden jälkeenkin!

Näissä juhlissa ei ollut kuin meidän omat lapset mutta tämä puuhavinkki pätee tietysti (ja erityisesti) lastenjuhliinkin, joissa olisi hyvä olla jotain järjestettyä tekemistäkin ettei mene aivan pelkästään riekkumiseksi. Tällaisen toteuttaminen ei kuitenkaan vaadi aikuiselta kovinkaan suurta panostusta.


synttärit6
Vieraita ujosteleva päivänsankari löysi verhon takaa myös toisen piiloutuneen :)
etsi_herra_hevisaurus
synttärit7

 

 Lahjaksi leluja, liikuntaa, lukemista ja pukemista


 Dinosauruksia rakastava poikamme rakastaa vähintään yhtä paljon Legoja. Hän on näppäräsorminen ja rakenteluissaan kärsivällinen (vaikkei ehkä muuten..) eivätkä Duplot oikein tarjoa riitävästi haastetta. Jouluna hän sai paljon legoja ja niitä paljastui paketeista nytkin. Yhteislahjana toisten isovanhempien kanssa ostimme Pikkuvelille isomman potkupyörän kesäksi. Valitsimme huolellisten mittailujen perusteella Pukyn käsijarrullisen mallin. Pikkuveli toivoo aina myös kirjoja ja niitäkin hän sai kuten myös vaatteita ja palapelejä, joiden kokoaminen on tosi mieluisaa puuhaa.


pikkuveli (2)
j-man
synttärit5
synttärit3
sisarukset


 Popkornipullaa ja Hevipitsaa


"Hevipitsaa, sen täytteenä, on kaikki mitä mieleen tulee tekohetkellä. Hevipitsaa täydellistä, ajattelen yötä päivää vesi kielellä." (Hevisaurus - Hevipitsaa)

 Kakkuideoita etsiessäni törmäsin tähän blogipostaukseen. Sieltä poimin muutaman idean meidänkin pirskeisiin. Niinpä synttärivieraille tarjottiin muunmuassa Hevipitsaa ja Popkornipullaa Hevisauruksen biisinnimien mukaisesti. Hevipitsa ei kuvissa näy mutta sen täytteenä olivat päivänsankarin valitsemat ananas, metvursti ja aurajuusto.

Kakun kanssa menin siitä, mistä aita on matalin, ja tilasin Confetista valmiin kakkukuvan omalla kuvalla. Kuvan otin Hevisauruksen sivuilta pressikuvista, ja pyysin lisäämään siihen onnentoivotukset päivänsankarille. Alan ilmeisestikin menettämään tatsiani kakkuhommissa, sillä tämäkin kakku on tällainen varjossakasvanut maantaikappale. Vino kuin mikäkin eikä tuo pursottelupuolikaan nyt onnistunut. Maistuvaa se silti oli, kaipa se on pääasia.


hevisaurus_kakku (2)
hevisaurus_kakku
popkornipullaa
Tämän vuoden tavoitteeksi opetella tekemään esteettistä pullaa?? :D
lightbox_synttärit
syntymäpäiväideat
3v_synttärit
hevisaurus_syntymäpäivä
popkornipulla
pikkuveli
pikkuveli_synttärit


 Kiitos meidän kanssa juhlineille ja pientä miestä lahjoneille. Kirjoittelen kolmevuotisneuvolasta ja Pikkuvelin muista kuulumista tarkemmin omana postauksenaan myöhemmin, jäähän seurailemaan.

hevisaurus_synttärit
j-saurus