sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Viisi unelmaa

 "Lakkaa haaveksimasta poika ja syö pitsasi!" sanotaan jossain pakastepitsa- mainoksessa. Haaveileminen on arkipuheessa usein jotain mitä tehdään sensijaan mitä oikeasti pitäisi tehdä. Itsekin syyllistyn tähän. Huokailen kesken kotitöidensä haaveisiinsa uppoutuneelle lapselle, mutta myöskin typistän omia haaveita ja unelmiani. Miksi haaveilu tai unelmointi olisi yhtään vähemmän tärkeää kuin vaikkapa kodin pitäminen siistinä? Eikö sen kuuluisi olla toisinpäin?

Kun ajattelen omia unelmiani niin mieleeni nousee käsite psykologian tunneilta - ihanneminä. Se tyyppi, joka haluaisin olla. Hän on se, jonka ajattelen olevan paras mahdollinen versio minusta. Ihanneminäni on nyt reilu kolmekymppisenä hyvin erilainen kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Asiat, joista unelmoin ovat kokeneet muutoksia nekin. Molemmat muokkautuvat elämänkokemusten, iän ja itsetuntemuksen karttuessa.

Unelmoimme koska haluamme olla onnellisia. Unelmamme kannustavat meitä kehittämään itseämme. Minulla on vielä paljon oppimista mitä unelmointiin tulee. Herkästi syytän olosuhteita tai muita ihmisiä, kun rohkeus ei riitä unelmia tavoittelemaan. Ehkäpä jos aloitan pienemmistä haaveista niin uskallan tarttua niihin isompiinkin? Kokosin tähän luukkuun muutaman haaveistani.



 

 Kuorossa laulaminen

 

Sanon aina etten osaa laulaa. Oikeastaan osaan. Sanon niin siksi, että en ole niin hyvä siinä kuin haluaisin olla ja olen tottunut vähättelemään itseäni. Minulla on hyvä sävelkorva ja rytmitaju. Olen lapsena laulanut monessakin kuorossa ja ala-asteella pääsin sellaiseen tehostetun musiikin ryhmäänkin. Kuitenkin, teini-iän kolkutellessa jätin musiikkiharrastuksen ja keskityin vain kuuntelemaan muiden tuottamaa musiikkia. Se on harmittanut minua lukuisia kertoja aivan valtavan paljon. Olen varma, että jos olisin vain jatkanut taitojeni kehittämistä olisi musikaalisista taipumuksistani voinut poikia elämänmittainen harrastus, kukaties muutakin.

Minulle tulee laulamisesta hyvä mieli, ja yksin kotona ollessani laulaa loilotan ääneni käheäksi. En useinkaan kehtaa laulaa muiden kuullen, koska haluaisin ensin olla siinä paras. Onneksi vaatimustasoni on näin kohtuullinen :D

Kuorolaulun hyviä puolia ovat ne kaikki muut siinä ympärillä turvana ja se, että kuulostaahan se nyt aivan hemmetin siistiltä, kun moniäänisesti lauletaan. Paikallisen kansalaisopiston kautta voisi pyrkiä useasmpaankin kuoroon mutta koska kirkkokuorojen "settilista" on hieman rajoittuneempi niin vaihtoehtoja jäisi käytännössä yksi. Kuoroharrastus kuitenkin sitoisi enemmän kuin vaikkapa tämä ompeluharrastukseni. Kuorot ovat usein esittäviä ja toki niihin esityksiin olisi suotavaa osallistuakin. Pelkään että koen harrastukseni kuitenkin liian rajoittavaksi tässä elämäntilanteessa, kun tuntuu ettei tahdo revetä mihinkään. Toisaalta se voisi tuoda kaivattua vaihtelua kodin seinien ulkopuolella.

Luova kirjoittaminen

 

Rakastan kirjoittamista. Olen aina rakastanut. Äidinkielen tunneilla muut pelkäsivät milloin täytyy kirjoittaa aine, ja minä toivoin sitä kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Vaikka vanhojen aineiden lukeminen saa häpeänpunan nousemaan niin niissä komeilevat kiitettävät silti lämmittävät mieltä. Minulle kirjoittaminen on aina ollut kaikista luontevin tapa ilmaista itseäni.

Haluaisin kehittyä kirjoittamisessa. Liian usein tulee mentyä siitä mistä aita on matalin. Viimemmäksi heitin itseni likoon oikein kunnolla, kun kirjoitin tarinamuotoisesti meidän vihkimisestämme.

Luovan kirjoittamisen kursseja on niitäkin aina silloin tällöin kansalaisopistossa.

Säästäminen ja oman talouden hallinta

 

Minä ja raha ei oikein olla ystäviä. Raha ei mielellään tule minun luokseni ja itse näköjään haluan siitä vähästäkin mahdollisimman pian eroon. Toivoisin, että tähän tulisi muutos.

Teoriassa tiedän miten säästäminen toimii mutta käytäntöön en sitä saa siirrettyä. Luin vasta Daily Chic- blogin säästöoppaan ja sieltä huomioni kiinnitti kohta, jossa ostoja mietitään sen suuruudesta riippuen tietty aika. Tämän taidon aion opetella koska aika suuri osuus "omasta rahastani" katoaa heräteostoksiin. Pidän kyllä kirjaa kuukausittaisista tuloista ja menoista mutta en kovin yksityiskohtaisesti. Vuoden alusta alan pitämään tarkempaa kirjaa niistäkin.

Säästäminen vaatisi pitkäjänteisyyttä ja sitä minulle ei ole juurikaan suotu. Omat kulutustottumukset, ja syyt miksi ostan, ovat nekin asioita mitä voisi pohdiskella vähän tarkemmin. Huomaan, että usein ostan ostamisen takia lääkkeeksi pahaan oloon tai palkinnoksi jostain. Keksin tekosyitä. 

Sijoittaminen kiinnostaisi myös, mutta sitä varten olisi hyvä olla jotain mitä sijoittaa.

Liikunta (mielekkääksi) osaksi arkea 

 

Liikunta ei ole koskaan ollut minun juttuni. Kuten blogia seuranneet tietävät, olen useita kertoja aloittanut innoissani liikunnallisemman elämän, mutta ennemmin tai myöhemmin se taas jää. Olen niin suorituskeskeinen ihminen, että saliohjelmat ja kotijumpat saavat minut tähtäämään vain laihtumiseen ja lihaksen kasvattamiseen. Toki liikkumisesta tulee aina hyvä mielikin mutta pidemmän päälle kyllästyn. 

En ole vielä päässyt selville siitä miksi innostus lopahtaa kerta toisensa jälkeen. Miksi en onnistu siinä, missä niin moni muu: sulauttamaan liikunta osaksi elämääni. Siten ettei se hallitse sitä mutta on kuitenkin niin itsestäänselvä osa ettei se ole ensimmäinen mistä karsin kun kiireitä tulee. 

Tiedän kuinka tärkeää liikkuminen on sekä keholle että mielelle. Haluan löytää itselleni mieluisat tavat liikkua ja unohtaa suorittaminen. Ehkä se vaatisi ensin oman itsensä hyväksymistä tällaisenaan? Jos liikunta tähtää oman fyysisen olemuksen muokkaamiseen, voiko siitä koskaan tulla osa arkea suorittamisen ulkopuolella?

Ajanhallinta ja läsnäolotaidot

 

Moni varmasti pitää minua kovastikin tehokkaana ihmisenä. Totuus on aivan toinen. Aikani vilahtaa liian usein näennäiseen tekemiseen tai tekemisen välttelyyn. Toimin liian impulsiivisesti ollakseni oikeasti tehokas ajankäyttäjä enkä varaa aikaa oleskeluun oikeastaan koskaan ollenkaan. Tästä seurauksena on se, että suoritan vapaa-aikanikin, kun mieli ei osaa rauhoittua. Pahimmillaan olen löytänyt itseni itkemästä kun vihdoin olen saanut omaa aikaa - en osannutkaan tarttua toimeen vaan lamaannuin, koska pää oli ruuhkautunut kaikesta.

Koen myöskin etten ole paikalla tässä ja nyt juuri koskaan. Mieleni viilettää joko kaukana edessäpäin tai jumittaa jossain jo tapahtuneessa. Läsnäoloharjoitukset ovat minulle kyllä tuttuja mutta usein jätän ne tekemättä siksi että en ehdi. Ettäkö en todella ehdi tehdä kolmen minuutin läsnäoloharjoitusta?!


Toki unelmoin myös omasta talosta, opiskelusta, siitä ihanasta työpaikasta sitten tulevaisuudessa, vähän jo matkustelustakin ja kirjojen lukemisesta. Haaveita on konkreettisempia ja helpommin toteutettavia ja sitten isompia, jotka ottavat enemmän aikaa ja henkistä pääomaa toteutuakseen. Toivon, että osaan tukea lapsiani niin että he uskaltavat unelmoida ja pyrkiä kohti tavoitteitaan, olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Ihanneminäni on siis harrastustensa puolesta luova ja liikunnallinen, kuluttajana taloudellisesti järkevä ja henkisiltä kyvyiltään ajankäytön ja mielenhallinnan mestari - piece of cake, vai mitä? :D

Millaisia unelmia sinulla on? Mitä teet niiden toteutumiseksi?

6 kommenttia:

  1. Mun ihanneminä kuulostaa hyvin pitkälti samalta! :D En tiedä onko tuo hyvinkin yleinen ihanneminuus, vaikka onko se tämä meitä yhdistävä horoskooppimerkki, joka saa haaveilemaan luovuudesta, liikunnallisuudesta, taloudellisuudesta ja mielenhallinnasta, kuitenkaan saamasta mistään niistä otetta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, onpa tylsää jos mun ihanneminä on ihan geneerinen tyyppi! Mielummin niin että me ollaan niin sukulaissieluja ja siksi haaveillaan samoista jutuista ;)

      Poista
    2. Voi joo, oot varmasti oikeassa, että kyse on siitä, että me ollaan sukulaissieluja! :)

      Poista
  2. Minä voin allekirjoittaa myös samat haaveet! Ja vitsi tuo tehokkuus, ihan just noin 😱 Samaistun ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarpeeksi löytyy samoin haavein niin saadaan yhteiskassalla kurssit näistä kaikista järkättyä :D

      Poista