tiistai 24. lokakuuta 2017

Häämatkakertomus, osa II



Meidän ensimmäinen kokonainen Levi- päivämme oli lauantai. Aloitimme sen tietystikin maittavalla ja runsaalla aamupalalla, jonka kävimme syömässä Ravintola Kiisan tiloissa Break Sokos Hotel Levin*  Suvi- rakennuksessa. Fun fact hotellimme aamupalasta tähän väliin. Siellä sai halutessaan itse paistaa vohvelin jälkkäriksi! Vohvelirautojen edessä olikin joka aamu herkkusuita jonottelemassa omaa paistovuoroaan. Loistava idea minun mielestäni vaikka en vohvelia enää kaiken sen mättämisen päälle jaksanutkaan syödä kuin vasta lähtöpäivän aamuna.

Aamupalan syötyämme päätimme käydä ”pikkuisen vaeltelemassa” ja otimme suunnaksi Levi- tunturin siitä vierestä. Oltiin katseltu vaelluskarttaa jo etukäteen sillä silmällä mutta koska meillä oli tähtäimessä pieni aamupäiväulkoilu niin ei sen kummemmin päätetty reittiä vaan suunnattiin sinne minne muutkin näyttivät menevän.


levicenter
Levicenter rinteestä katsoen. Meidänkin parvekkeemme tästä kuvasta näkyy.

luomallablogi_häämatka

levi_lappi


Ennen lähtöämme keitimme tunturin juurelle parkkeeratussa matkailumenopelissämme kahvit termospulloon ja teimme eväsleivät kyytipojaksi. Meillä oli mun äidiltä lainassa retkireppu, joka osoittautui ihan loistokamppeeksi. Laitettiin sellainen hankintalistalle itsellekin (vink vink Joulupukki!). Minä olen sellainen, että varaudun mielummin aina vähän liikaakin kuin liian vähän ja meidän omista tavisrepuista loppuu yleensä tila ja sitten myös kantomukavuus kun tavaraa on paljon mutta säätöjä tai lisäkiinnityshihnoja ei. Kantamukset jaettiin niin, että Metallimies kantoi retkireppua ja minä kameraa :D Suurin osa kuvista onkin minun ottamia paitsi tietysti nuo missä itse olen.

Meidän hymyt hyytyivät ensimmäisen sadan metrin kohdalla, kun eka nousupätkä oli tosi jyrkkä. Lähdettiin kiipeämään tietty lämmittelemättä, ja edellisen päivän matkustusjäykkyys jäsenissä saatiinkin kunnon polte ja krampit aikaiseksi. Tehokkaina ihmisinä sännättiin liikkeelle myös täyttä höyryä ja menomehu meinasi loppua heti alkuunsa. Noh, siperia (ja lihaskrampit) opettaa hätäisiä retkeilijöitä eikä enää kiirehditty vaan alettiin nauttimaan näkymistä. Suorittaminen näemmä istuu lujassa lomallakin.


levitunturi

levi_maisema



Reitti Levi- tunturille oli aika ruuhkainen. Kokoajan näkyi muita ihmisiä ja reitti itsessään ei ollut sellainen vaellusreitti vaan paremminkin tie. Mun oman ammattiliittoni JHL:n jengiä oli siellä ruskaretkellä tai vastaavalla tuohon samaan aikaan, ja kun tultiin alaspäin niin meitä vastaan tuli hyvinkin hilpeitä porukoita, joiden päättelin olevan liittolaisia :D Eräskin herra keikkui silmät ohimoilla muovimuki kädessään ja kyseli onko huipulle vielä pitkästikin. Veikkaanpa ettei hän huippua päässyt siinä kunnossa näkemään. Yllättävän moni taaplasi reitillä farkuissa ja avopäin kun me oltiin varauduttu merinovillalla ja kuorivaatteilla. Onneksi oltiin, huipulla oli nimittäin tosi kova tuuli ja kylmä hiipi puseroon heti kun pysähtyi.

Maisemat paranivat sitä mukaa mitä ylemmäs mentiin. Minä kaivoin kameran laukusta tuon tuostakin ja ikuistin näkemääni. Vaikka oltiin oikein turistirysässä niin luonto oli silti ihan siinä. Ihmisen käden jälki siellä toki näkyi. Hissit, hotellit ja talvikautta odottelevat rinnekahvilat törröttivät tunturista. Suomalainen juomakultturi näkyi tunturissa muutoinkin kuin laitamyötäisessä heiluvien vaeltajien muodossa – tyhjiä tölkkejä ei enää oltu viitsitty kantaa alas.


wifelife_levi

levitunturi_huiputus

huipulla_levi

metallimies_levi


Olipa se hieno tunne päästä huipulle asti vaikkei tuon korkeampi huippu tai vaikeampi kulku ollutkaan. Hienointa siinä oli varmasti se, että sinne kavuttiin yhdessä ja siitä tuli meidän yhteinen kokemus. Jotenkin sillä oli vastavihitylle erityisen suuri merkitys. Kahvi ja voileipä maistuivat siellä tuivertavassa tuulessa aivan erityisen hyvälle. Mikään pikainen aamupäiväkävely se ei tosin ollut kun kiireestäkin hellitettiin. Seitsemän kilometrin matkaan kului meiltä vajaat kolme tuntia.


revontuliparkki


landscape_levi

häämatka_levi_lapland


Hotellille päästyämme päätimme, että patikoinnit saavat jatkoa vasta sunnuntaina. Kylmä tuuli pesi luihin ja ytimiin niin, että sauna oli lämmitettävä. Avaruussaunaksi ristimämme löylyhuoneen hiljaisuudessa kelpasi mietiskellä nähtyä ja koettua. Suomi on uskomattoman kaunis maa ja Lappiin rakastuin minäkin niin, että en malta odottaa että pääsen sinne takaisin.

Meillä oli mahdollisuus omatoimikokkailulle matkailuautomme muodossa. Yksi päiväruoka siellä tehtiinkin mutta muutoin elelimme ruhtinaallisen aamupalan ja retkileipien voimalla aina ravintolaillalliseen asti. Me käydään ravintoloissa normaalisti melko harvoin. Osittain siksi että viisihenkisen perheen ravintolakeissi maksaa maltaita mutta myös siksi että kaikista mieluiten menisimme kaksin. Nyt oli mahdollisuus ja se tietysti käytettiin!

Lauantaina suuntasimme illalliselle Ravintola Coloradoon. Se oli sisustettu cowboy- tyylisesti kuten nimikin vihjaa. Paikka oli viihtyisä, palvelu rivakkaa lähes täydestä talosta huolimatta ja syömäni nyhtökanaburgeri oli ihan älyttömän hyvää. Suosittelen!

lapland_levi


colorado_levi



restaurant_colorado


levicenter_colorado

Meitä ei Levin yöelämä houkutellut, joten illalla istuimme iltaa hotellihuoneessamme viinilasillisten äärellä ja pohdiskeltiin miten hyvin ovat asiat. Kiireisen arjen ja hääjärjestelyjen jälkeen rauhallinen oleminen ja oman onnen äärelle pysähtyminen oli enemmän kuin tarpeen. 


Tutustu myös:

Häämatkakertomus osa I
Häämatkakertomus osa III
 

* kaupallinen yhteistyö Break Sokos Hotel Levin kanssa (yksi hotelliyö saatu)

2 kommenttia: