tiistai 31. lokakuuta 2017

Häiden kakkubuffet





Minä tykkään kakuista. Hankala valita kumpi on kivempaa - niiden tekeminen vai syöminen. Valitsen molemmat! Täällä kerroin ajatuksiani meidän häiden kakkutarjoiluun liittyen ja aika alusta asti oli selvää, että meille tulee kakkubuffet. Haluttiin monenlaisia kakkuja, monenlaiseen makuun ja sellaista hieman boheemia, luonnonläheistä ja rönsyilevääkin lookkia.

Olen itse innokas leipuri ja varsinkin kaiken makean leipominen on mieluista puuhaa. Täytekakut erityisesti ovat mun rakkauteni kohde. Kuudellekymmenelle vieraalle leipominen omin pikku kätösin on kuitenkin aika kaukana siitä, että tekaisee noin kymmenelle hengelle synttärikakun tuhottavaksi. Konditoriasta tilaaminen taas oli meidän budjettiin aivan liian kallista, erityisesti koska haluttiin monta erilaista kakkua eikä yksikään niistä ollut se perinteinen mansikkakermakakku. Onneksi lähipiirissä on taitavaa (ja yllytyshullua) väkeä niin saatiin kakkubuffet kasaan. 




 


Osa kakuista matkusti juhlapaikan jääkaappiin asustelemaan valmiiksi asti tehtyinä ja osa kakuista sai viimesilauksen juhlapaikkamme keittiössä. Häitä edeltävänä päivänä juhalapaikalla siis paitsi koristeltiin tilaa itseään mutta myös kakkuja. Osa kakkujen koristeista haettiin pihalta, muun muassa siksi koska en kaiken sen muistettavan keskellä muistanut tuoda kotoa häitä varten ostettua kakunkoristetta. Onneksi en siihenkään yksityiskohtaan käyttänyt kuin noin viikon elämästäni etsien juuri täydellistä, huoh :D

Minä itse leivoin mustikka-valkosuklaajuustokakun ja maidottoman sekä gluteenittoman mustaherukkatäytteisen täytekakun. Koristelujen suhteen pakka levesi ihan totaalisesti, sillä yhtäkkiä oltiinkin häiden aatossa, kakut juhlapaikalla ja koristeet päättämättä. Riuskaliikkeinen kaasoni Laura täräytti koristeet kakkuihin mun tuomista marjoista ja marjapensaiden lehdistä ja juhlapaikan pihalta. Hän varmaan näki, että morsiamelta paukahtaa kohta pääsulake tuusan nuuskaksi. 





Mun tätini leipoi meidän pääkakun, jonka showleikkasimme kaikkien viihteeksi. Shown nimissä myöskin polkaisin.. ;) Täytteenä hääkakussamme oli vadelma-valkosuklaavaahtoa ja kuorrutus oli tehty sokerimassasta, johon nuo mustat oli maalattu. Varmaan kuvistakin hoksaa, että kakku pyrkii imitoimaan koivunrunkoa. Koristelussa näkyi häissä siellä täällä toistunut burgundi/viininpunainen väri. Kakku noudatteli meidän metsäistä "teemaa" (heittomerkeissä siksi ettei varsinaista teemaa ollut, se vain muotoutui sellaiseksi).

Kaikki kolme kaasoani osallistuivat leivontaurakkaan myöskin. Yksi heistä taikoi superjöötiä (tämä on siis hyvä asia) Snickers- kakkua, joka ei taatusti jättänyt ainoatakaan suklaanystävää kylmäksi. Se on koottu kahdesta eri ohjeesta. Pohjan ohje on täältä ja kuorrutteet täältä. Toinen teki peräti kaksi Nutella- juustokakkua, jollaista toivoin siksi että olen itsekin sitä tehnyt, ja tiedän kokemuksesta, että se on kalorikakkujen herkullisinta aatelia. 

Kolmas kaaso on, kuten allekirjoittanutkin, innokas leipuri muutoinkin ja hänelle langetin tuollaisen valukakun valmistamisen. Kakkupohja on tässä suklainen ja väleissä appelsiinivaahtoa. Suklaa ja appelsiini- yhdistelmä on miehen valinta.  Lauran leipomuksia ja juttuja muutoinkin pääset kurkkimaan tästä.

 


Jälkiviisaan neuvo morsiamille, jotka aikovat itse leipoa häihinsä kakut/kakkuja kuuluu näin: älä. 

Ihan ensisijaisesti älä tee itse ellet ole ammattilainen ja satavarma kaikesta tekemisestä ihan alusta loppuun. Tai sitten olisi hyväksi olla teflonpinta hipiällä stressin välttämiseksi ja mielellään suht välinpitämätön mieli lopputuloksen suhteen. Minulle sanoi mies, kun tätä asiaa mietin, että älä tee itse. En uskonut. Nyt annan sen neuvon eteenpäin ja tuskinpa sitäkään kukaan kuuleviin korviinsa ottaa mutta sanonpa silti. Olisin välttynyt aika monelta semivakavalta meltdownilta, jos olisin ne kaksi omatekemääni kakkua tilannut vaikkapa toiselta harrastelijalta.


Jos silti on pakko itse päästä tekemään niin tässä pari vinkkiä:
  •  tee koekakku, jonka pakkasenkestävyyden testaat. Jos ei mene miksikään (kuten aika varmasti ei) niin tee kakku koristelua vaille valmiiksi pakkaseen odottamaan jo hyvissäajoin.
  •  suunnittele koristelut etukäteen ja testaa niitä käytännössä
  •  suunnittele koristelut niin, että ne eivät vaadi enää koristeluvaiheessa hirveästi värkkäämistä ellet sitten ole halukas käyttämään hääpäivän aamuasi kakkujen parissa. (Minulla ei olisi ollut moiseen aikaa puolta minuuttiakaan)
  •  värvää hommaan muitakin

Meidän vieraille ja tietysti myös meille itsellemme kakkubuffetin kakut maistuivat mainiosti ja olen tosi tyytyväinen, että toteutettiin tämä kakkubuffet. Se oli ennenkaikkea meidän näköinen valinta. Vaikka koristelujen suhteen jouduin vähän joustamaan niin mausta ei silti tingitty ja nakukakuthan ovat kovasti trendikkäitä. Kiitos vielä kerran kaikille leivontatiimiin kuuluneille <3
 
Postauksen kuvat ReettaKristiin Photography

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tukkaoperaatio 2017 - äidin ja tyttären uusi look

Hetkeä ennen muodonmuutosta..


Tukkaoperaatio on syöpään sairastuneiden lasten hyväksi järjestetty tempaus. Siinä ihan tavalliset ihmiset lahjoittavat tukkansa, josta sitten tehdään peruukkeja ja hiuspäähineitä lapsille, joilta sairauden vuoksi on omat hiukset lähteneet. Proggikseen mukaan lähteneet kampaamot leikkaavat lahjoittajien hiukset veloituksetta ja lähettävät leteille pyöräytetyt lahjoitukset tässä lokakuun kamppiksessa BraveHairille
Tukkaoperaatioon osallistuva ihminen siis tarjoaa materiaalin, kampaamot leikkuutyön, BraveHair valmistaa päähineen ja Project Liv tekee jokaiselle lapselle oman lahjapaketin, joka sisältää peruukin/päähineen. Ainoa kustannus lahjoittajalle on 3€ postitusmaksu. Tänään, sunnuntaina, on virallinen tapahtumapäivä. Mikäli haluaa, omakustanteisestikin hiuksensa voi leikkauttaa 17.11 asti ja sitten lähettää BraveHairille, lisätietoa löydät Facebookin Tukkaoperaatio 2017- ryhmästä.

Speksit lahjoitettavalle hiukselle ovat:

- siitä tulee syntyä vähintään 17cm mittainen letti lahjoitettavaksi
- sen tulee olla pelkällä shampoolla pesty ja hyväkuntoinen eikä siinä saa olla muotoilutuotteita
- värin tulee olla luonnollinen mutta saa olla värjätty (ei esim. sininen)
- suora, aaltoileva, kihara, permanentattu tai kemikaalisesti suoristettu
- jo aiemmin lettinä leikattu tukka käy myös mikäli hiuksen kunto on moitteeton ja se täyttää ylläolevat kriteerit





Isosisko on halunnut leikkauttaa lyhyemmän tukan jo pitkään, ainakin viime keväästä asti. Silloin sovittiin, että häihin asti se pidetään pitkänä mutta sen jälkeen saa leikata, jos hän vielä haluaa. Kun kerroin hänelle Tukkaoperaatiosta tyttö innostui heti. Hän kävi oman pitkän tukkansa leikkauttamassa jo torstaina Siluetissa.

 Isosiskolla on tosi paksu ja hyväkuntoinen tukka ja siitä tulikin monta jämäkkää lettiä lahjoitettavaksi. Tytön olemus muuttui heti paljon vanhemmaksi, ja minusta hänelle sopii tuollainen lyhyt aivan uskomattoman hyvin. Onpa hän vaikuttanut itsekin tukkaansa tyytyväiseltä. 


 


DSC_0290


image7
Kihartaminen sujui nopsasti kun tukka on lyhyt.

Minä kasvatin hiukseni häitä varten niin pitkäksi kuin suinkin reilussa vuodessa ehdin. Leikkautin itselleni pitkähkön polkan kesällä 2016 ja häiden päivämäärä lyötiin lukkoon pari viikkoa sen jälkeen. Kasvatellessani latvoja tasoitettiin vain kerran ja silloinkin ihan vain pikkuisen kaksihaaraisten vuoksi. Keskivertotukka kasvaa noin 10-12cm vuodessa ja oma tukka näkyi venyvän aikalailla juuri tuota tahtia.

Mittailin hiuksiani kotosalla letitettyinä moneen otteeseen ja epäröin pitkään. Tiesin, että hiusten pituus tulee menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Minulla on ollut hartiamittaa lyhyempi tukka vain muutaman kerran, eikä se ole se mun omin hiuspituuteni. Koska tarkoitus on kuitenkin niin hyvä ja hius on uusiutuva luonnonvara, päätin rohkaistua. Murheeni omaan makuuni liian lyhyestä tukasta taitaa olla aika paljon pienempi kuin heidän murheensa, joita varten sen lyhentäisin.




Tänä aamna sitten astelin JPS tuunaamoon ja jännitti kauheasti. Hiukset kammattiin ja letitettiin. Yhdessä siinä tuumittiin, että kyllä siitä melko lyhyt tulee. No, kerranhan se vaan kirpasee! Viisi lettipötköä ja noin nelisenkymmentä minuuttia myöhemmin olo oli.. paljas. Uusi tukka vaatii totuttelua sekä silmälle että laittamisen osalta. Perheen reaktio oli hyvin samanlainen kuin omani, nyt tässä totutellaan kaikki äiskän uuteen tukkaan.


Tosimummo neuloo kampaajallakin mutta ohje pitää olla :D


 image2

image3
Muotoilurautakokeilun jälkeen oli hermot reikaleina. Aivan ei vielä sujunut rutiinilla.

Ja hei, peukut Ylivieskalaisille kampaamoille - meidän pienestä kaupungista Tukkaoperaatioon osallistui peräti kolme kampaamoa, kun esimerkiksi Helsingistä mukaan innostui yksi ja lähimmästä suurkaupungista Oulusta tasan nolla. Hyvä me!

torstai 26. lokakuuta 2017

Baby Bornin vinovetskajumpsuit (sisältää kaavat!)

Käsi ylös kenen lapsella on Baby Born- nukke? 

Aika monta kättä nousee..

Käsi ylös kenen mielestä nukelle tarkoitetut vaatteet ovat rumia ja ylihinnoiteltuja laatuunsa nähden?

Ah, kaikki kädet nousee!

Käsi ylös kuka on yrittänyt tuloksetta etsiä kaavoja vaatteisiin?

Niinpä niin. 

 
Päätin korjata tämän hirvittävän vääryyden ja omin pikku kätösin ryhdyin piirtämään meille kaikille ompelevaisille kaavoja Baby born- nuken vaatteisiin.
 
Olen ottanut jokusen kaavanpiirtotunnin opit vastaan mutta niitä oppeja en tässä projektissa hyödyntänyt sitten tippaakaan. Piirsin kaavat silmämääräisesti muutamien mittojen ja nuken itsensä avulla (piti viivotinta ja tarjoili kylmää juotavaa janoiselle kaavanpiirtäjälle). Aivan taatusti entiset opet painaisivat päänsä lannistuneena alas ja kyseenalaistaisivat koko uransa merkityksen, mutta siitä viis - nukke ei ole yhtään ainoaa poikkipuolista sanaa sanonut sovittamastaan jumpsuitista. Kaavat on piirretty 43cm BB- nukelle.







Koska tämän blogin suosituin postaus on vinovetoketjuhaalarin tutoriaali niin samassa hengessä päätin tehdä muoviselle minirakkaudellekin jumpsuitin vinolla vetoketjulla. Kaavoissa on tismalleen sama periaate kuin tuossa linkkaamassani ohjeessa ja jos tarvitset ohjetta itse ompeluun, voit hyödyntää tuota samaista ohjetta.

Kankaan menekki on naurettavan vähäinen tällaiseen nuken jumpsuitiin! Surkean pienestäkin tilkusta saa jo paljon, mutta varsinaisia mittauksia menekistä en kuitenkaan tehnyt. 




Peplum- paitaan ja leggareihinkin piirsin kaavat. Linkki postaukseen, josta niiden (ja muutaman muun) kaavat löytyvät on alempana.



Minulla on yksi toivomus. Jos sinulla on jokin sosiaalisen median kanava minne postaat käsitöitäsi (Facebook, Instagram, oma blogi tmv.) ja tällä kaavalla tekemäsi luomuksen pistät eetteriin, niin linkkaathan tämän blogin tai tägäät minut @luomallablogi. Jos et käytä mitään edellämainituista niin voit halutessasi laittaa minulle kuvan luomallablogi (at) gmail.com ja luvallasi julkaisen kuvan täällä blogissa. Olisi ihana nähdä mitä kaikkea suloista tällä kaavalla loihditte <3


!! Kaavan tai sen osien käyttäminen kaupallisesti on ehdottomasti kielletty !!


Baby Bornin jumpsuitin kaava


Muutama huomio vielä. Kaava ei sisällä saumanvaroja.
 Tarkistusruudun kaava-arkeissa tulisi olla kokoa 2cm x 2cm ja oikeankokoisena sen saat tulostumaan todennäköisesti näin:
1. Lataa tiedosto koneellesi.
2. Avaa tiedosto Adobe Readerilla
3.  Tulosta se niin, että täppä on kohdassa "actual size"


Toivottavasti kaavasta on iloa ja hyötyä! :)

Edit. lisää tekemiäni kaavoja löydät tästä postauksesta (klik) ja ompelukolleega Johannan piirtämiä kaavoja Kangaskorjaamolla-blogista (klik).

tiistai 24. lokakuuta 2017

Häämatkakertomus, osa II



Meidän ensimmäinen kokonainen Levi- päivämme oli lauantai. Aloitimme sen tietystikin maittavalla ja runsaalla aamupalalla, jonka kävimme syömässä Ravintola Kiisan tiloissa Break Sokos Hotel Levin*  Suvi- rakennuksessa. Fun fact hotellimme aamupalasta tähän väliin. Siellä sai halutessaan itse paistaa vohvelin jälkkäriksi! Vohvelirautojen edessä olikin joka aamu herkkusuita jonottelemassa omaa paistovuoroaan. Loistava idea minun mielestäni vaikka en vohvelia enää kaiken sen mättämisen päälle jaksanutkaan syödä kuin vasta lähtöpäivän aamuna.

Aamupalan syötyämme päätimme käydä ”pikkuisen vaeltelemassa” ja otimme suunnaksi Levi- tunturin siitä vierestä. Oltiin katseltu vaelluskarttaa jo etukäteen sillä silmällä mutta koska meillä oli tähtäimessä pieni aamupäiväulkoilu niin ei sen kummemmin päätetty reittiä vaan suunnattiin sinne minne muutkin näyttivät menevän.


levicenter
Levicenter rinteestä katsoen. Meidänkin parvekkeemme tästä kuvasta näkyy.

luomallablogi_häämatka

levi_lappi


Ennen lähtöämme keitimme tunturin juurelle parkkeeratussa matkailumenopelissämme kahvit termospulloon ja teimme eväsleivät kyytipojaksi. Meillä oli mun äidiltä lainassa retkireppu, joka osoittautui ihan loistokamppeeksi. Laitettiin sellainen hankintalistalle itsellekin (vink vink Joulupukki!). Minä olen sellainen, että varaudun mielummin aina vähän liikaakin kuin liian vähän ja meidän omista tavisrepuista loppuu yleensä tila ja sitten myös kantomukavuus kun tavaraa on paljon mutta säätöjä tai lisäkiinnityshihnoja ei. Kantamukset jaettiin niin, että Metallimies kantoi retkireppua ja minä kameraa :D Suurin osa kuvista onkin minun ottamia paitsi tietysti nuo missä itse olen.

Meidän hymyt hyytyivät ensimmäisen sadan metrin kohdalla, kun eka nousupätkä oli tosi jyrkkä. Lähdettiin kiipeämään tietty lämmittelemättä, ja edellisen päivän matkustusjäykkyys jäsenissä saatiinkin kunnon polte ja krampit aikaiseksi. Tehokkaina ihmisinä sännättiin liikkeelle myös täyttä höyryä ja menomehu meinasi loppua heti alkuunsa. Noh, siperia (ja lihaskrampit) opettaa hätäisiä retkeilijöitä eikä enää kiirehditty vaan alettiin nauttimaan näkymistä. Suorittaminen näemmä istuu lujassa lomallakin.


levitunturi

levi_maisema



Reitti Levi- tunturille oli aika ruuhkainen. Kokoajan näkyi muita ihmisiä ja reitti itsessään ei ollut sellainen vaellusreitti vaan paremminkin tie. Mun oman ammattiliittoni JHL:n jengiä oli siellä ruskaretkellä tai vastaavalla tuohon samaan aikaan, ja kun tultiin alaspäin niin meitä vastaan tuli hyvinkin hilpeitä porukoita, joiden päättelin olevan liittolaisia :D Eräskin herra keikkui silmät ohimoilla muovimuki kädessään ja kyseli onko huipulle vielä pitkästikin. Veikkaanpa ettei hän huippua päässyt siinä kunnossa näkemään. Yllättävän moni taaplasi reitillä farkuissa ja avopäin kun me oltiin varauduttu merinovillalla ja kuorivaatteilla. Onneksi oltiin, huipulla oli nimittäin tosi kova tuuli ja kylmä hiipi puseroon heti kun pysähtyi.

Maisemat paranivat sitä mukaa mitä ylemmäs mentiin. Minä kaivoin kameran laukusta tuon tuostakin ja ikuistin näkemääni. Vaikka oltiin oikein turistirysässä niin luonto oli silti ihan siinä. Ihmisen käden jälki siellä toki näkyi. Hissit, hotellit ja talvikautta odottelevat rinnekahvilat törröttivät tunturista. Suomalainen juomakultturi näkyi tunturissa muutoinkin kuin laitamyötäisessä heiluvien vaeltajien muodossa – tyhjiä tölkkejä ei enää oltu viitsitty kantaa alas.


wifelife_levi

levitunturi_huiputus

huipulla_levi

metallimies_levi


Olipa se hieno tunne päästä huipulle asti vaikkei tuon korkeampi huippu tai vaikeampi kulku ollutkaan. Hienointa siinä oli varmasti se, että sinne kavuttiin yhdessä ja siitä tuli meidän yhteinen kokemus. Jotenkin sillä oli vastavihitylle erityisen suuri merkitys. Kahvi ja voileipä maistuivat siellä tuivertavassa tuulessa aivan erityisen hyvälle. Mikään pikainen aamupäiväkävely se ei tosin ollut kun kiireestäkin hellitettiin. Seitsemän kilometrin matkaan kului meiltä vajaat kolme tuntia.


revontuliparkki


landscape_levi

häämatka_levi_lapland


Hotellille päästyämme päätimme, että patikoinnit saavat jatkoa vasta sunnuntaina. Kylmä tuuli pesi luihin ja ytimiin niin, että sauna oli lämmitettävä. Avaruussaunaksi ristimämme löylyhuoneen hiljaisuudessa kelpasi mietiskellä nähtyä ja koettua. Suomi on uskomattoman kaunis maa ja Lappiin rakastuin minäkin niin, että en malta odottaa että pääsen sinne takaisin.

Meillä oli mahdollisuus omatoimikokkailulle matkailuautomme muodossa. Yksi päiväruoka siellä tehtiinkin mutta muutoin elelimme ruhtinaallisen aamupalan ja retkileipien voimalla aina ravintolaillalliseen asti. Me käydään ravintoloissa normaalisti melko harvoin. Osittain siksi että viisihenkisen perheen ravintolakeissi maksaa maltaita mutta myös siksi että kaikista mieluiten menisimme kaksin. Nyt oli mahdollisuus ja se tietysti käytettiin!

Lauantaina suuntasimme illalliselle Ravintola Coloradoon. Se oli sisustettu cowboy- tyylisesti kuten nimikin vihjaa. Paikka oli viihtyisä, palvelu rivakkaa lähes täydestä talosta huolimatta ja syömäni nyhtökanaburgeri oli ihan älyttömän hyvää. Suosittelen!

lapland_levi


colorado_levi



restaurant_colorado


levicenter_colorado

Meitä ei Levin yöelämä houkutellut, joten illalla istuimme iltaa hotellihuoneessamme viinilasillisten äärellä ja pohdiskeltiin miten hyvin ovat asiat. Kiireisen arjen ja hääjärjestelyjen jälkeen rauhallinen oleminen ja oman onnen äärelle pysähtyminen oli enemmän kuin tarpeen. 



* kaupallinen yhteistyö Break Sokos Hotel Levin kanssa (yksi hotelliyö saatu)

tiistai 17. lokakuuta 2017

Hauskat housuissa (ja paidassa)


 ottobre_funny_legs1

pyryharakka

Lapsilla on ollut kovasti pulaa ihan perusvaatteista jo pitkän aikaa. Ihan ensimmäinen parin viikon takaisella ompeluleirillä tekemäni setti oli tämä Pikkuveljen vaatepulaan loihdittu parivaljakko. Luomalla- blogin somekanavia seuraavat varmaan tietävätkin, että mulla on aika syvä rakkaussuhde viininpunaiseen/burgundiin väriin eikä tälle hulluudelle näy loppua. Oikeastaan tartutin tämän jo uunituoreeseen aviomieheenikin, joka on siis tutun ja ainamuodikkaan mustan seuraksi kelpuuttanut jo viininpunaisenkin eri sävyjä vaatekaappiinsa, hurraa! Miksipä ei, väri sopii monelle ja on värirajoittuneemmankin silmissä hyvin unisex.

Viininpunainen meleerattu trikoo on muistaakseni ostettu Jyväskylän Kangaskaupasta mutta en valitettavasti sitä enää valikoimistaan löytänyt. Se on ihan superpehmeää ja olen siitä itsellenikin yhden mekon tehnyt, jota en muuten ole blogiin asti saanut naputeltua. Tätä kangasta voisin ostaa kyllä lisääkin! 

Housujen kaava on Ottobren Funny legs ja koko on leveydestä 92cm mutta pituuden otin 98cm mukaan. Tuskin olisi haitannut vaikka en olisi pidentänyt mutta onpahan kasvunvaraa. Pikkuveli on nyt varmasti aika lähelle 92cm pitkä, koska helmikuisessa neuvolassa mittaa oli kertynyt 88,5cm. Malliltaan hän on tosi hoikka.


ottobre_funnylegs

ottobre_funny_legs

Paidan kangas on sekin pohjaväriltään meleerattua harmaata. Pyryharakka on tämä kuosi nimeltään. Mulla kävi jokunen vuosi sitten niin mieletön munkki, että voitin arvonnassa Annika Nykäsen suunnittelemia kuosikankaita aikasta reilun paketin ja tämäkin on siitä peräisin. Meidän lapset on tosi kiinnostuneita linnuista ja paita saikin hyvän vastaanoton. 

Ottoreiskan kaava on paidassakin ja hauska sekin - Rabbit fun. Kaavassa on rintatasku mutta jätin sen pois jottei kankaan kuvio peity. Settimeininkiä sain kanttaamalla pääntien viininpunaisella Marimekon ysmy- resorilla ja hiha- sekä helmakäänteiden viininpunaisilla tikkauksilla. Piirsin kaavasta koon 92cm, jonka valitsin mittaamalla kaava-arkkia ja vertaamalla niitä pojasta otettuihin mittoihin. Slimmimpi olisi voinut olla mutta hyvä näinkin.

 ottobre_rabbit_fun
  

ottobre_kids (2)

Peruspertsampaa settiä ei juuri voisi olla. Monesti se on vähän sellaisen perustylsän ompelun tunnusmerkki mutta mitä vähemmän ehtii ompelemaan niin sen kiitollisemmin tekee pertsampaakin :D Basic- puvuston hyvä puoli on myös se, että yhdisteleminen on helppoa.


 Tykkäätkö itse ommella perusvaattetta vai teetkö mielummin jotain vähän erikoisempia?

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kukkapaita Kaikon inspiroimana

Pikkusiskon turbaani on myöskin minun käsialaani. Vinkkinä, että näitä saa minulta tilattua.

DSC_0032

Minä inspiroidun usein muiden ideoista. Aiemmin olen esimerkiksi saanut ideaa Gugguun mekosta. Gugguun vaatteita meillä lapsilla onkin ja ne ovat mitoitukseltaan sopivan piukkaa varsinkin kahdelle nuorimmaiselle. Samantyylisiä leikkauksiakin olen lasten vaatteisiin ommellut, niitä en vain ole tainnut blogiin asti laittaa.

Tämä Babushka Roses- trikoosta ommeltu paita jäljittelee sensijaan Kaiko Clothingin Cross- paitaa, joka on lastenmuodista innostuneiden äitien suosioon päässyt. Eikä varmasti vähiten siksi, että tuotanto on eettistä ja osa tuotosta ohjautuu hyväntekeväisyyteen, peukku sille! Meidän lapsilla ei Kaikon vaatteita ole, mutta ompelutaitoisena talletan mieleeni aina ne kivoimmat ideat joihin valmisvaatteissa törmään. Cross- paitaan ihastuin ensinäkemällä.

DSC_0034
Vähän näkyy mustat saumurilangat ikävästi kantin alta näin tasossa.

 DSC_0125


Paidan jujuna on takakappaleelle toteutettu ristikko. Pääntie on takakappaleelta siis etukappaleen pääntietä matalampi. Yksinkertaista ja ah niin kaunista. Minusta tämä paita olisi parhaimmillaan yhdistettynä midi- mittaiseen tyllihameeseen, mutta alle kymmenen asteen lämpötilassa ja kuvatessa farkut olivat kuitenkin käytännöllisemmät.

Tämän paidan kaavana on tuon ylemmäs linkkaamani mekon yläosa, jota hieman pidensin. Alunperin mallia olen siis ottanut Ottobren Peplum- paitakaavasta, josta kuosittelin ensin frillamekon. Vähän olisi paidassa saanut olla velä lisäpituutta helmassa ja hihansuissa mutta meneepä tämä näinkin nyt kun heti pidetään. Hieman epäröin yhdistää tätä ristikkoideaa kuosilliseen trikooseen mutta Babushkaan se näemmä sopii kuin nyrkki silmään.


DSC_0110


DSC_0031

Nyt on tulossa enemmänkin ompeluksia blogiin, kun kävin pari viikkoa sitten ompeluleirillä. Myös häihimme ompelemani juhlamekot tytöille on tulossa jossain vaiheessa. Kannattaa jäädä seurailemaan!

@luomallablogi Instassa
Luomalla- blogi Facebookissa