keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Morsiuspukumatka: Morsiuspukuliike Birgitta

Muistatteko kun huhtikuussa (hehheh, time flies..) kerroin käyneeni pienen maakuntamatkan etsiessäni itselleni morsiuspukua? Aloitin silloin listaamalla toiveet mitä minulla puvulle oli. Varsinainen matkamme alkaa täältä meidän asuinpaikkakunnalta löytyvästä alan erikoisliikkeestä eli morsiuspukuliike Birgitasta. 

Menin varatulle sovitusajalle yhden kaasoni kanssa ja jännitti ihan kauheasti. Minut otti vastaan Birgitta itse ja sovitusavustajanani toimi Tytti. Liike oli jo silloin tosi viihtyisä mutta tässä talven aikana se koki vielä muutoksia remontin myötä. Viime viikolla käytiinkin sulhasen asioilla siellä ja järjestys oli nyt entistä parempi. Arvatkaa muuten tekikö mieli itsekin vähän sovitella siinä samalla kun mieskin?! :D

No mutta, takaisin viime syksyyn..

Kerroin myyjille suunnilleen mitä kokoa olen ja minulle katseltiin sovitettavia mekkoja, joista itse valitsin ne mitä halusin kokeilla. Budjettitoivettakin tässä toki kuunneltiin mutta halusin itse sovittaa vähän sen ohitsekin, eihän sitä koskaan tiedä ;) 

Aivan kaikkia pukuja en muista mitä sovitin mutta kaksi nousi ylitse muiden. Toinen oli White One Toscana, joka kaikessa kermakakkumaisuudessaan vetosi minun sisäiseen prinsessaani. Se kuitenkin tuplasi budjetin ja tuntui lopulta todella massiiviselta - sovituskopin ovenkarmeja pyyhkien purjehdin peilin eteen. Tulin siihen lopputulemaan, että siinä olisi liikaa helmaa kun olen muutenkin vähän epävarma omasta koostani. Siinä olisi voinut olla myös tosi vaikea tanssia ja minä en omissa häissäni totisesti aio pöydässä istuskella!

Kuva

Toscanassa pidin pääntiestä tosi paljon ja vedokset rintamuksella toivat illuusiota vähän runsaammasta povesta. Pitsiä oli ja tylliäkin mutta sitä oli sitten kuitenkin liikaa. Puku on malliltaan ball gown ja sitähän lähdin alunperin etsimäänkin. Aloin epäilemään olisiko joku muu malli itselleni kuitenkin parempi. Tässä vaiheessa vielä halusin myös päättäväisesti pysyä budjetissa, tai edes reilusti lähempänä sitä ja niinpä hylkäsin ajatuksen Toscanasta.

Nixan Lolasta sensijaan pyysin speksit paperillekin ja sain harkitsemisaikaa seuraavaan päivään. Ostohinnaltaan se meni budjettiin mutta tarvittavien muutostöiden jälkeen se olisi mennyt pikkuisen yli. Nixan puvun malli oli omaa vartalomalliani imarteleva suora A mutta eihän siinä tylliä ollut ja pitsiäkin vain vähän. Toscanaan verraten se ei kuitenkaan ollut olkaimeton ja sen laskin eduksi. Koska wow- efekti jäi kuitenkin puuttumaan, päätin vielä jatkaa etsimistä. Onneksi, olen nimittäin aivan varma että nyt viimeistään sen ostaminen harmittaisi.

Kuva
 
Silloin syksyllä tuntui siltä että puku on löydettävä just nyt heti. Nyt vähän huvittaa, että olisihan sitä ehtinyt myöhemminkin. Varsinkin kun nyt olisi soviteltavaakin enemmän, kun olen kutistunut ainakin yhden koon verran. Pieni kriisikin tuossa ehti olla sen lopulta ostetun puvun kanssa ja siltä olisi vältytty kun olisi mielensä malttanut. Jos tätä nyt lukee joku ensi vuoden morsian niin heitäpä jäitä hattuun, ei ole mikään hoppu. Sitä pukua on tuskallista roikuttaa kaapissa kun sen saatuaan ei malttaisi odottaa että sen saa taas päällensä :)

Seuraavaksi otimme kaaso numero kakkosen kanssa suunnan kohti Oulun morsiupukuliikkeitä Katariinaa, Zazabellaa ja Glamouria - siitä lisää toisella kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...