sunnuntai 23. lokakuuta 2016

"Äiti, täällä on sammakon iho!" ja muita luonnon ihmeitä.

Minusta on ihana asua maassa, jossa on neljä toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa. Suomen luonto on kertakaikkisen kaunis kaikkina neljänä vuodenaikana. En pystyisi valitsemaan yhtä suosikkia, rakastan kaikissa jotain yhtälailla kuin jokaisessa vuodenajassa on omat miinuksensa. Vuodenaikojen vaihtelun katseleminen on ihanaa ja valokuvausharrastuksen imussa olen huomannut tarkkailevani ympäristöä aivan uudella silmällä - pidän tätä pelkästään hyvänä asiana. 

Luonnossa liikkuminen on aina ollut mulle mieluista puuhaa. Mummulassa maalla rymyttiin serkkujen ja mun parhaan kaverin kanssa pitkin metsiä ympäri vuoden ja teini-iässäkin, kun ei ollut erityisen trendikästä liikkua luonnossa, hakeuduin yksinäni luontoon kun maailma tuntui ahdistavalta. Olen jopa jokusen kerran käynyt metsässä huutamassa pahan olon pois. Se auttaa mutta tuntuu myös vähän typerältä :D















 


Olen myös säälittävä pelkuri. En tiedä itsekään missä vaiheessa mun elämääni aloin pelkäämään ötököitä ihan kauheasti. En tätä pelkoa pysty hallitsemaan eikä auta vaikka toistuvasti kuulen olevani typerä ja ylireagoivani. Ampiaiset, paarmat, perhoset (kyllä!), ja hirvikärpäset ovat listan kärjessä ja laukaisevat ihan hirvittävän paniikin. Niin tyhmää ja tarpeetonta kuin se onkin. 

Hirvikärpäset ovat ikävästi levinneet nyt tänne pohjoisempaankin Suomeen ja ötökkä, joka ei huitaisemalla suostu luovuttamaan on saanut minut välttelemään metsää. Niinpä, joudumme ajoittamaan koko perheen metsäretket talveen, myöhäiseen syksyyn tai varhaiseen kevääseen kun noita lentäviä perkeleitä ei vielä ole tai ne ovat jo paleltuneet.

 










Viime viikonloppuna sitten pakkasimme makkarat, termarikahvit, mustikkapiirakkajälkkärit ja lapset autoon ja hurautettiin luonnosta nauttimaan. Lapset ovat aina ihan intopiukeina näistä retkistä ja se tekee mut vähän surulliseksikin, kun en tyhmiltä peloiltani voi heille useammin näitä nautintoja tarjota. 

Sillä aikaa, kun isimies viritteli tulta minä kävin lasten kanssa ihmettelemässä metsäpolulla. Tytöt juoksivat onnesta soikeana polkua pitkin ja vuoroin nenä maata viistäen tai niskat kenossa ylös tähyten ihmettelivät ympäristöään. Lasten havainnot ympäröivästä maailmasta ovat niin hauskoja! Pikkuveli, metsämiehenä vielä tosi tottumaton, arasteli epätasaista maastoa alkuun tosi paljon ja piti kävellessään kummallista uikutusta :D Aika pian siskojen loittonevat selät saivat pikkumiehen kuitenkin unohtamaan pehmeän alustan ja hän paineli kädet viuhtoen isompiensa perään.

 

 

Meidän retkipaikalla on kaunis lampi, jonka rannassa on tietty superhauskaa lorkkia. Vielä ei nämä kaksi pienintä tahdo uskoa ettei sinne veteen enää ole mitään menemistä. Tytöt saivat viriteltyä hauskan juonellisen leikin käyttäen keppejä ja rannasta löytynyttä lumpeenlehteä. Lumpeenlehden nähdessään Pikkusisko huudahti: "Äiti! Täällä on sammakon iho!" Kyllähän se lumpeenlehti vähän sammakonnahalta näyttää kieltämättä :D

Ruoka maistui vaikka onhan se sellaista sössöttämistä aina ulkona. Ticketin kurapuvut ovatkin tosi näppärät metsäretkillä, kun sinapit ja rinnuksille valuneet mehut saa kotona helposti pyyhittyä rätillä pois :) 

Retkellä ja myöhemmin illalla lauantaiherkkuna lapset saivat maistaa uusia Organix Finger Foods- naksuja. Pääsin tällaiseen kamppikseen mukaan, koska olen Buzzador. Aina silloin tällöin Buzzador tarjoaa jotain kampanjaa ja saan itse päättää haenko mukaan vai en. Tähän halusin hakea. 





"Nämä kätevät suupalat ovat täydellisiä kaikkein pienimmille, jotka ovat juuri alkaneet syödä itse. Organix sormiruoka sopii kaikkiin tilanteisiin − välipalana kotona tai kaupungilla, täydentämään aterioita tai matkaevääksi. Maissinaksut tehdään luonnollisista luomu-ainesosista ilman turhia lisäaineita, jotta ne maistuvat juuri siltä miltä pitääkin."

Minusta tuollainen kuivakaapissa säilytettävä naposteltava, josta ei tuu muuta sotkua kuin helposti pyyhittävät muruset, on ihan loistava. Ja sopii mainiosti varsinaisen sormiruokailuiänkin ohittaneille lapsille. Nämä oli kivan näköisiäkin! Makuja oli kolme: porkkana, maissi ja paprika. Maut eivät olleet mitenkään voimakkaita, varmasti maistuu pienelle makumaailmaa tutustelevallekin lapselle.  Isosiskon lempparimaku oli porkkana, Pikkusisko piti paprikasta. Pikkuveli ei osaa kertoa mutta näytti maistuvan kaikki, kuten maistui kyllä isommillekin.

Jos sua kiinnostaisi Buzzadorin "ura", niin mukaan joukkoon pääset tästä. Liittyminen on ilmaista, samoin kampanjoihin osallistuminen. Olisin kiitollinen, jos lisäisit minut suosittelijaksi. Nimimerkkini on dobermami. 

2 kommenttia:

  1. Tämä on nyt sieltä samasta paikasta josta sulla on aiemminkin ollut kuvia? Kuollaksenikaan en muista mistä, mutta näyttää kivalta ja vois olla meidänkin retkipaikka joskus niin sais vähän vaihtelua :) Tänä vuonna en oo törmännyt yhteenkään hirvikärpäseen, mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petäjälammelta, läheltä Lumikurua on tämä. Mitä tuota hyvää paikkaa vaihtamaan :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...