tiistai 20. syyskuuta 2016

Minä ja kuvaaminen













Olen pannut merkille, että valokuvaus on harrastuksena aika trendikäs. Aika monella on haave toimia valokuvaajana ammatikseen ja harrastelijakuvaajia on paljon. Vaikka yleensäkin pyrin olemaan se, joka ui vastavirtaan vaikka väkisin (tähän en osaa antaa perusteluja :D), niin valokuvaus on kieltämättä niin mielettömän mukavaa puuhaa, että sen parissa räpöstelen mielelläni vaikken siitä mitään tajuakaan.

Mulla on yks hyvä kaveri, joka myöskin kuvaa ja tekee sitä kohtapuoliin aivan leipätyöksi asti. Vinkkaanpa heti, että instassa seurantaan @reettakristinphotography niin pääsette näkemään tämän taiturin töitä. Hänen kanssa ollaan käyty useastikin kuvailemassa, lähinnä toisiamme, ja koska hän käy alan koulua niin siipeilen tietysti kaikki parhaat ammattitason vinkit ihan vaan unohtaakseni ne sitten samantien. Tykkään, että hänellä on hauskoja ideoita ja usein ollaankin ihan epätoivoon asti koitettu toteuttaa jotain visiota, josta on saatu päähänpinttymä. Muistanpa pari vuotta takaperin meidän yritykset saada sellaista "lehtisade"- kuvaa. Voin kertoa, että nauratti tehdessä mutta vielä enemmän nauratti valmiita kuvia katsellessa :D The mother of all epic fails oli se.

Olen pohtinut valokuvien merkitystä itselleni tässä viime viikkojen aikana. Oletko kuullut voimauttavasta valokuvasta? Täältä löydät menetelmästä lisätietoa. En itsekään ole aiheeseen pintapuolista vilkaisua kummemmin perehtynyt mutta homman idea oli heti ensikuulemalta niin loistava, että se jäi mieleen pyörimään.

Valokuvalla voi olla suuri voima ihan kaikenlaisten menetelmien ulkopuolellakin. Oikeasti onnistunut valokuva voi esimerkiksi korjata minäkuvaa. Mun esikoistyttäreni on valtavan kaunis. Hän on hauska ja kekseliäs. Innostuva ja heittäytyvä. Silti hänen minäkuvansa ja käsityksensä itsestään on huonompi kuin toivoisin. Hän on jo riittävän iso tajutakseen omaavansa erityispiirteitä ja -tarpeita ja liian varomattomasti olen puhunut omasta kehostani hänen kuultensa. Kuulen omat sanani hänen suustaan, kun hän itseään peilistä katselee. On tyytymätön. Liian ankara. Kokee erilaisuutta ja ulkopuolisuutta peilikuvansa ulkopuolella.

Paitsi eräänä iltana.

Päätettiin hyödyntää kaunis, syksyinen ilta-aurinko ja lähteä ottamaan kuvia. Letitin tytön hiukset, annoin hänelle mun korvakorut, joita hän on jaksanut ihailla ja huolella valittiin kuvausvaatteet. Tyttö halusi vielä äidin huivin, joka sopi korvakoruihin. Peilin edessä seisoessaan hän sanoi: kylläpä olen kaunis. Tuosta kauniista neidistä käytiin napsimassa parissa eri kohteessa kuvia ja sen lisäksi, että saatiin kauniita kuvia niin meillä oli yhdessä tosi hauskaa.




Pidän itseäni luovana ihmisenä ja uskon, että luovuus ja tietynlainen estetiikan taju ovat mun vahvuuksiani. Mulle itse ottamieni kauniiden kuvien katsominen on terapiaa, samoin minusta otettujen kauniiden kuvien katsominen. Kameran edessä oleminen ei ole minulle kuitenkaan kovin luontevaa vaikka innolla siihen silti aina suostun, koska lopputulos eli ne kivat kuvat tuovat mulle niin valtavasti iloa. Kuvaajalta taas vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa saada minusta liika itsetietoisuus ja jännitys karisemaan.

Olen huomannut tämän satunnaisen valokuvausharrastukseni tuoneen lieveilmiöitäkin. Pelkästään positiivisia oikeastaan. Pidän siitä, että ihan tavallisen arjen tuoksinassa saatan huomata vaikkapa kauppareissun varrella jonkin tosi kauniin kuvauspaikan, jonka sitten painan mieleeni. Myöskin luontoa osaa katsoa eri silmin ja toisaalta on ihana pystyä ikuistamaan luonnon kauneutta kuviin.

Minä kuvaan meidän perusjärkkärillä (Nikon D3100) ja omalla kännykällä (iPhone 5S). Kuvat käyvät lähestulkoon aina Lightroomin kautta, jolla osaan tehdä lähinnä perusparannuksia. Metallimies on perehtynyt asiaan enemmänkin ja häneltä sitten oppeja kinuan. Välineistö ei siis ole mitenkään ihmeellistä. Olisikin kiva vähän päivittää meidän järkkäriä valovoimaisemmalla putkella ja esimerkiksi kaukalaukaisimella ja vastavalosuojalla. Portrait- linssikin olisi kiva.




Pinnailen Pinterestissä ideakuvia ja esimerkiksi meidän hääkuviin mulla on jo paaaaaaljon ideoita. Olen käynyt nyt katselemassa jo mahdollisia kuvauspaikkoja, kun elellään nyt samoja aikoja kuin sitten häiden aikaan. Lähinnä olen kierrellyt katselemassa paikkoja, joissa kuvaaminen ilta-auringossa olisi mahdollista ja esimerkiksi sitä mistä suunnasta aurinko kyseiseen paikkaan paistaa. Haluan kuvat useammassa eri paikassa ja tietysti sateen mahdollisuuskin on otettava huomioon.

Tykkäätkö sinä kuvata vai oletko mielummin linssin toisella puolella? Uskotko, että valokuva voi voimauttaa tai onko sinulla asiasta omakohtaisia kokemuksia?

2 kommenttia:

  1. Mua harmittaa kovasti, että itseltä se luovuus ja kaikki taiteellinen silmä puuttuu. Sen huomaa, kun haluaisi kuvata enemmän, mutta ei oikeasti vain ole silmää ottaa välttämättä sellaisia kuvia kuin haluaisi. Tykkään kyllä myös katsella kuvia ja koen niistä iloa. Olen laiska oppimaan itse opettelemalla, joten en tiedä tapahtuuko kehitystä. Ihana, että isosiskokin välillä hoksaa itsekin olevansa kaunis <3 On muutenkin reipas ja huomaavainen tyttö!

    Musta on ihana, kun joku ottaa musta kuvan, jossa näytän kauniilta. Silti kameran edessä oleminen (jopa yksin laukaisimella ottaessa) on aina yhtä vaikeaa. En osaa olla luonnollinen ja haluaisin uskaltaa heittäytyä kuviin ja tilanteisiin enemmän, että kuvista tulisi luonnollisia. Pitäiskö käydä joku päivä ottamassa pikkutytöistä kuvia kun viime vuonna jäi ottamatta? :)

    Vinkkinä, että ebaysta saa parilla eurolla niitä kaukolaukaisimia ;) Me taidettiin ostaa kuitenkin oma chlas ohlsonilta ja se oli sielläkin varmaan alle kympin luokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on kuvaaminen on niin ihanaa, että tavallaan siinä tekemällä sitten oppii. Toki mua auttaa sekin, että mulla on täällä tommonen henkilökohtainen avustaja ja tietty R:n kans kuvatessa saan siltä ihan pro- tason vinkkejä. Mutta uskon, että ihan vaan kuvaamallakin kehittyy ja silmä harjaantuu. Ideoita tulee itellä ainaki sitä enemmän mitä enemmän kuvaan :)

      Voitais kyllä käydä kuvaamassa typyjä! Nyt ois ihanat ilta-auringot vielä semmoseen aikaan ettei nukkumaanmenoa tarvi kuitenkaan lykätä. Heti ruoan päälle jos menis niin siinä ehtis kivasti :)

      Se kaukolaukaisin kuuluu siihen listaan ettei vaan tuu ostettua vaikkei se edes ole kallis. Onkohan Kärkkäisellä niitä ihan halpoja?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...