torstai 15. syyskuuta 2016

Comeback eli kesäkuulumisia

Olen pitänyt luovaa blogitaukoa. Teistä osa sen on huomannutkin ja ne lähettämänne viestit ovat olleet oikeastaan se syy miksi vielä päätin palata näppäimistön ääreen. Kiitos siis niistä <3 Mitään sen suurempaa dramatiikkaa taukoon tai blogikriisiksi kutsumaani mietintätaukoon ei oikestaan liity. Blogin suunta hämärtyi, tottapuhuen on vähän hämärän peitossa vieläkin, ja kun en ollut tyytyväinen tuottamaani materiaaliin niin katsoin paremmaksi olla tuottamatta mitään. 

Olen myös tällä kesätauolla ehtinyt aprikoida sitäkin, mitä blogin tulevaisuus pitää sisällään ja mitkä ainekset jätän jatkossa pois. Lupasin itselleni, että (niin kulunut klishee kuin se onkin) olen entistä rehellisempi itselleni ja annan itseni erottua rohkeasti joukosta. Ongelma saattoikin olla siinä, että pyrin kategorisoimaan blogin. Minua persoonana on mahdoton sulloa yhteen tiettyyn laatikkoon, joten miksipä sitten kirjoittamaani blogiakaan pitäisi. Ajauduin liian kauaksi päiväkirjamaisuudesta, jollaiseksi blogin alunperin tarkoitin. Meni siis tämäkin elämän osa-alue suorittamiseksi ja se on harvoin hyvä asia, kun luovuuden alueella liikutaan. 

Minulle kuuluu hyvää. Elämä on vienyt minua varsin mukaville elämänalueille viime kuukausina ja niistä kerron myöhemmin lisää. Suurimpia oivalluksia lähiaikoina on omalta osaltani ollut se, että mun vapaa-aikani eli vanhempien keskuudessa se kuuluisa oma aika ei tarvitse olla mitenkään erityistä. Sinä aikana ei ole välttämätöntä saada aikaan mitään konkreettista. Ei rästissä olevia kotitöitä, ei ompeluita, ei blogitekstiä. On ollut aika vapauttavaa huomata, että vaikka käyttäisin sen ajan sohvalla maaten ja kännykkää selaten, niin se on silti yhtä mukavaa (ellei jopa mukavampaa) kuin aika, joka olisin käyttänyt "saaden jotain aikaan". Sekin on tavallaan yksi hetkessä elämisen muoto että tekee sitä mitä juuri sillä hetkellä haluaa vaikka se ei sitten olisi netin selailua kummempaa. Väitän, että tämä ahaa- elämys on vähentänyt vapaa-aikaan liittyvää hampaiden kiristelyä ainakin noin 30%. 








Rikotaanpa blogihiljaisuus kesäkuulumisilla. Meillä oli mukava, touhukas kesä. Käytiin vähän reissussakin ja ehdoton koko perheen kohokohta oli Hailuodossa viettämämme kolme päivää, mun vanhempien vuokraamalla mökillä. Muita kesän highlightseja oli Metallimiehen tekemä reissu Norjaan moottoripyöräilemään, lapsivapaasti vietetty juhannus ja klaanipippalot (klaani on miehen sisarusten ja meidän avopuolisoiden muodostama metallinkatkuinen ihmisrypäs). 

Parisuhteen kannalta mennyt kesä oli myös virkistävää vaihtelua, kun päästiin monta kertaa yhdessä rilluttelemaan. Meidän kahden kesän huipentuma oli heinäkuun viimeisenä viikonloppuna moshattu Qstock, jossa ollaan käyty viimeksi ihan vastarakastuneina kesällä 2012. Päästiin näkemään meidän lempparibändejä Stam1naa ja Diabloa, tutustumaan Ukrainalaisbändi Jinjeriin ja ilta huipentui Prodigyn mahtavaan lavashowhun. Voin kertoa että meinasi pää lähtä, kun teinivuosina tuhannet kerrat kuunnellut biisit tulvahtivat ilmoille pimeässä illassa ja fiilis oli maaaaaahtava! 

Kuvamateriaalia kertyi eniten Hailuodosta ja niistä tämän comebackin kuvitus pääasiassa muodostuukin. Qstockista otin näemmä videomateriaalia kuvien sijasta ja ne on ehdottomasti for my eyes only- merkinnällä varustettuja :D Seuraavaa festaria silmälläpitäen voisi yrittää muistaa, että sitä omaa kännistä ja epävireistä laulua ei mielellään kuuntele enää selvinpäin ja tästä samaisesta syystä se kaunis ajatus keikan ikuistamisesta videolle ei oikein toimi, koska sitä ei ilkeä katsoa ellei ole kännissä kuin ankka. Kvaak.

Hailuoto on tosi kaunis paikka ja suosittelen lämpimästi kokemaan sen ihan itse. Meillä oli tosi mahtava mökki, kolmessa kerroksessa ja lapset tykkäs aivan mielettömästi. Pakattiin mukaan pyörähommatkin, kun ajateltiin että siellä pitkin saarta sitten vintataan. Todellisuudessa pyöräiltiin yhtenä päivänä - mökiltä Marjaniemen satamaan muutaman kilometrin matka. Saari toimii pyöräilyyn tosi oivallisesti, jos aikoo vetäistä saaren päästä päähän. Asvaltoitua tietä on vain se keskustie eikä sen vartta ole kovin kiva ajella pyöräkärry perässä. Patikointiin sensijaan Hailuoto on mitä oivallisin ja päätettiinkin että vielä joskus mennään sinne ihan siinä tarkoituksessa, kun lapset on vähän isompia. 
















Yhdistetyksi Metallimiehen synttärikakuksi ja mökkikakuksi pyöräytin ekan nakukakkuni, joka oli todella hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan. 




Meitä suosi ilmat aivan mahtavasti ja lapset pääsi pulikoimaan moneen otteeseen. Mun Oulussa asumisen aikoihin tutustuin ihanaa Iirikseen, joka tätänykyä pitää perheensä kanssa Hailuodossa kotieläinpihaa. Siellä tietenkin vierailtiin muksujen kanssa. Voi ihmettä! Isosisko meinasi revetä henkseleistään, kun pääsi taputtelemaan ja harjailemaan hevosia ja minipossu Toukokin heittäytyi kyljelleen neitokaisen rapsuteltavaksi aika autuaan näköisenä :) Pikkuveli katseli eläimiä kiinnostuneena mutta vähän jännittyneenä. Pikkusiskolle sensijaan vapaana käyskentelevät vuohet ja kanat eivät olleet mitenkään pelottavia vaikka ensimmäistä kertaa hän sellaisiin karvaisiin otuksiin pääsi tutustumaan. Tähän vertailukohdaksi on hyvä mainita mun serkkuni viisikuinen lapinkoira Hilma, joka oli kummankin pienen mielestä niin peljättävä että huulet sinisenä huusivat :D  










 


Nämä alimmat kuvat on mun lemppareita. Niin liikuttavia nämä pienet eläinystävineen <3












Hailuodossa käytiin myös Luotsihotellilla sijaitsevassa luontonäyttelyssä. Pienessä näyttelytilassa oli esitelty Hailuodon eläimistöä ja saaren historiaa. Mielenkiintoinen paikka ja ehdottomasti kannattaa käydä, jos saarelle menee. Lauttamatkat olivat tietysti elämys sekä meille aikuisille että lapsille. Menomatkalla käytiin autosta ulkonakin katselemassa mutta tuuli oli aivan mieletön ja hoksasin ettei legginssit ja lyhyehkö tunika ole oikein toimiva yhtälö lautalla. Anteeksi vain muille lauttamatkustajille siitä :D Ei onneksi jouduttu odottelemaan lauttaan kummallakaan matkalla mutta kotiinpäin tullessamme oli Oulunsalossa ainakin sadan metrin jono lauttaan ja moni kääntyikin jonon hänniltä jo pois. Lautalla on ymmärrettävästikin sellainen sääntö, että Hailuodon asukkaat saavat ensisijaisen pääsyn lauttaan eikä yhdelle matkalle mahdu kovin montaa autoa. Lautat kulkevat puolen tunnin - tunnin välein, joten odotus voi toisinaan olla tosi pitkäkin.  

  
 

 


Biitsikelejä hyödynnettiin kesän mittaan aina mahdollisuuksien mukaan ja naurunaamaisista, hiekkaisista lapsista onkin kertynyt kännykkään monta kuvaa kesän ajalta. Vesi näyttäisi olevan elementtinä kaikkien lasten mieleen. Itsekin uskaltauduin Hailuodon reissulla mereen kastautumaan. Vaikka horoskooppimerkkini (Kalat) puolesta veden pitäisi olla mulle luonnollinen ympäristö niin eipä ole. En voi uida ellei pohja ole hiekkaa, vesi kirkasta, riittävän lämmintä, kalatonta ja ehdottomasti vapaa kaikista kaisloista ynnämuista. Myöskin kivenmurikat ovat dealbreaker. Viimeksimainittuja löytyi Hailuodon rantavesistä ja niinpä mun täytyi kaikki 180- senttiä yrittää pyöritellä märäksi lantionkorkuisessa vedessä :D Olenpa minä rohkea!





Kesään ja alkusyksyyn mahtui onnellisia hetkiä mutta myös niitä elämän varjopuolia. Kesäkuun puolivälissä mun toinen kummityttöni sai nimen ja toinen ehti vuoden ikään. Viime kuussa sitten haudattiin mun parhaan kaverini isä. Vuodatin kyyneleitä todella runsaasti ja ystävän tuskan näkeminen sattui ihan mielettömästi. Kirkossa liikutun muutenkin, kun urut kuulostaa niin mielettömiltä ja kun saattomusiikkina oli Remo Giazotton Adagio niin - tulva. 


 

Hautajaisissa lapsuusmuistot tulvivat mieleen ja vapaan sanan kohdalla nanosekunnin ajan mietin, kävisinkö kertomassa siitä, kun tämän mun ystävän kanssa sydäntalvella kiivettiin niiden navetan katolle ja hypättiin sieltä syvään hankeen, samalla huutaen "hyppy tuntemattomaan!". Olisin kertonut, että sinnehän sitä jäätiin kiinni nuoskalumeen vyötäröä myöten. Ystävä sieltä sai itsensä kaivettua irti, vaikka saappaat sinne hankeen jäi. Juoksi hakemaan isänsä, että Sonja on tuolla hangessa kiinni. Kyllä sieltä aika äkäinen mies tuli lapion kanssa kaivamaan meikäläistä ylös. Motkotti kauheasti, että hullujahan te ootta, kun liukkaalle peltikatolle lähdette kiipeilemään. Tarina päättyi onnellisesti ja on sille naurettu melko monet kerrat jälkeenpäin. Kyllähän se ystävän isä oli minullekin silloin lapsuudessa läheinen ja aina olin heille kuin omaa perhettä. Ehkä siksi kun olin siellä niin usein :) Omituista ajatella ettei häntä enää ole. Oli hyvä että menin hautajaisiin jättämään jäähyväiset.

Ristiäisistä tulossa


Oma tyyli on mietityttänyt minua keväästä lähtien. Olen päivittänyt vaatekaappia ja myin kaikki imetysvaatteetkin kesällä pois. Imetysliivejä kieltäydyin käyttämästä siinä vaiheessa, kun päiväimetykset jäivät satunnaiseen yhteen tai kahteen kertaan. Hyvin ollaan pärjätty tavallisillakin eikä imetyskertoja enää tulekaan vuorokaudessa kuin 1-3. Olen tutkinut värianalyysiasioita ja sitä mikälaiset vaatteet mun kropalle ja mittasuhteille sopii parhaiten. Olen myös kiinnittänyt huomiota eettisiin asioihin vaatekaappia uudistaessani ja mm. kotimaisten Papun, Noshin ja Vimman tuotantoa olen ostanut jonkinverran. Eiväthän ne täysin kotimaisia ole mutta esimerkiksi Papun Kanto-mekon ostin, joka on täysin suomalainen tuote. Tehtykin Nokialla.

 






Tyyliasioihin liittyen rohkaistuin heinäkuussa pätkäisemään mun pitkän tukan polkaksi. Harkitsin tätä siirtoa yllättävänkin kauan ja hirvittihän se. Suomalaisen ohut ja lasimainen tukka jaksaa kuitenkin pitää sitä vähäistäkin tuuheutta paremmin yllä, kun tukan mitta on lyhkäisempi. Omasta mielestäni uskallus kannatti ja lyhyempi tukka vähän jopa nuorensi. Ennenkaikkea, se tuntuu omalta. Onpa se kaiken lisäksi tosi helppohoitoinenkin! Pituutta on sillälailla, että kiinnikin saa halutessaan mutta se ei ole enää käytännön syistä pakollinen ratkaisu.






Mua kiinnostaisi kuulla miten teidän kesä meni ja kuinka syksy on lähtenyt käyntiin? Mikä oli parasta menneessä kesässä? Montako jätskiä söit? ;)

4 kommenttia:

  1. Hei, kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Kivalta kuulostaa teidän kesä. Ihanan aurinkoisia kuvia. Tuo Hailuodon talo näyttää aivan upealta, huh! Ja nakukakku, ahhahaha mikä nimi! Uus fleda sopii mainiosti!

    Meidän kesä meni ihan kivasti, vaikka jäin vähän kaipaamaan helteistä valittamista. Kohokohtia varmaan oli ExtremeRun, mökkireissut, Tiksifestarit, Visulahti ja Tukholman risteily. Joistakin noista olen blogissanikin kirjoitellut. Aurinkoista ja kirpsakkaa syksyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aika mieletön "mökki" kyllä! Onneksi oli otettu lapsiperheet huomioon ja laitettu portit kaikkiin portaisiin, niissä ramppaaminen osoittautui melkeen yhtä hauskaksi kuin biitsielämä lasten mielestä :D

      Oi wau, extremerun!! Minäkin joskus :) Paljonhan tuota olette ehtineet tekin. Oon ollut ihan blogimaailmapimennossa niin en tiedä kenenkään asioista yhtään mitään.

      Poista
  2. Onpas hienon näköinen mökki ja upeat maisemat, mahtava paikka selvästi. :)

    Minuun osui kyllä tuo "saada jotain aikaiseksi". Tuntuu, että se tehtävien lista joka pitää sisällään kaiken mitä haluan tehdä (ompelua, bloggausta ja kaikkea siihen liittyvää) on niin pitkä, että heti kun on sitä omaa aikaa, pitäisi saada jotain aikaiseksi ja jos en saa niin siitä seuraa välittömästi huono omatunto. Koitanpa ottaa vähän rennommin minäkin, ei harrastus saisi stressata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oivallus oli aika hyvin piiloutunut ja pitkän aikaa menikin hampaat irvessä harrastaessa. Sitten saapui se yksi päivä, kun en saanut itseäni sohvalta ylös vaikka yksin olin ja tajusin miten hyvää se teki. Nyt on mennyt vähän sohvahommiksi tyystin eli joku tasapaino olisi löydettävä :) Kiva, että musta oli apua!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...