lauantai 5. maaliskuuta 2016

Yksivuotisneuvola ja taitava taapero







Vauvavuoden viimeinen neuvolakäynti oli 22. päivä viime kuuta. Ohjelman mukaan seuraava käynti olisi vasta puolentoistavuoden iässä mutta niukan kasvun vuoksi meidät määrättiin kasvukontrolliin kolmen kuukauden päähän. Yksivuotismitat olivat pienemmät mitä odotettiin. 

Mittojen lisäksi saatiin kolme inhottavaa rokotusta ja iso itkuhan siitä seurasi. Ainoa positiivinen palaute mitä ollaan neuvolan puolelta imetyksestä saatu (kotikäyntejä lukuunottamatta) saatiin tuolloin, kun meidän terkkari totesi, että on se hyvä että äidillä on tuollainen lohdutuskonsti käytössä. Niinpä.

Pikkuveli oli neuvolassa tosi reipas ja rokotukset olivat ainoa asia, joka itketti. Pikkusiskon kanssa siinä touhusivat yhdessä ja kävelytaidon lisäksi poika näytti terkkarille kuinka hienosti hän osaa palloa heittää ja kirjoja selailla.

1-vuotiaan mitat:


Pituus 76cm (73,3cm)
Paino 9 900g (9 700g)
Pipo 47,7cm (46,7cm)

Kaikkea kasvua oli tullut vähänlaisesti. Pikkuvelihän on tosiaan kävellyt jo 10 kuukauden iästä lähtien eikä päivän aikana ole paikoillaan kuin nukkuessaan. Tämä varmasti osaltaan selittää niukahkoa kasvua. Epäilen, että meillä on neuvolassa tän lisäksi vielä vanhat käyrät käytössä mutta vaikkei olisikaan niin eipä tuolle kasvuasialle ole mitään tehtävissä tässä vaiheessa. Poika syö sen mitä syö, sillä siisti.

Meillä ei neukkutädin kanssa mene niin sanotusti kemiat yksiin vaan uskon edustavani täysin erilaista "ideologiaa". Olen saanut sen vaikutelman, että korviketta olisi jokaisen vauvan saatava vaikka ihan varmuuden vuoksi, sose on vauvan ainoa oikea kiinteä ruoka ja nyt viimeisimmäksi pojan lievään atopiaan ainoa mahdollinen hoito on apteekin hyllyltä löytyvät tuotteet ja mieluiten reseptillä. Kestovaippaileva, pitkään imettävä, tietynlaista light-versiota kiintymysvanhemmuudesta toteuttava, sormiruokaa kannattava minä tuntuu olevan neuvolan näkökulmasta outolintu. Enää minulle ei edes tarjota niitä monenkirjavia vauvanruokajättien sponsoroimia esitteitä, joka tietysti on hyväkin asia ja säästää paperia kun roskiin (lajiteltuna tietenkin, hippihippihei) ne menisivät kuitenkin. Viimeisin tilanne, missä pidin mielipiteeni itselläni oli kehotus tukevien ensiaskelkenkien sisäänajoon. Olen kai se menetetty tapaus :D

Se siitä ja takaisin poikaan.




Kävelyharjoitukset siis jatkuvat ja tekniikka paranee kokoajan. Kiipeilyhalujakin olisi, sillä sohvassa tai sängyssä peuhaaminen vaikuttaisi olevan yksi riemukkaimmista asioista pienen pojan elämässä. Kaikeksi onneksi poikasen jalat ovat kasvaneet sen verran maltillisemmin ettei kiipeäminen huonekalujen päälle vielä onnistu vaikka yritystä löytyykin.

Syömäpuuhat ovat alkaneet kiinnostaa toden teolla ja poika lappaa helposti paljon isompia annoksia kuin siskonsa. Ruoka menee suuhun pääasiassa omin sormin mutta lusikkatyöskentelyssäkin hän on oppinut hämmästyttävän taitavaksi. Lempiruoat vaihtelevat ihan päivän ja mielialan mukaan mutta liharuoista helpoiten painuvat alas naudan jauhelihasta tehdyt. Kanapullat ja kalapullat lensivät ainakin vielä hetki sitten kaaressa lattialle. Hedelmistä ehdoton lemppari on päärynä ja hyvänä kakkosena tulee banaani. Smoothiet maistuu erityisesti ja niitä hän hörppii pillillä mukista, avustettuna toki. 

Nokkamukeja ollaan koitettu välttää, kun suun lihasten kehittymisen kannalta pilli tai hörppääminen mukin reunasta on parempi. Pikkuveli saikin synttärilahjaksi tällaisen Lovi 360- mukin, joka on kuin läikkymätön nokkamuki ilman sitä nokkaa. Siitä hän on harjoitellut juomaan ja pikkuhiljaa alkaa sujua jo ilman apuakin :)

Tissittelyjä kertyy päivän mittaan 5-8 vähän päivästä riippuen. Yöaikaan optio tissi-iloihin otettiin pois useampi viikko sitten, siitä lisää täällä. Ratkaisu on ollut ihan loistava ja kaikki nukutaan nyt paremmin. Miinuspuolena on se, että koska pikkulapsiperheessä katkeamaton yöuni on käytännössä fiktiivinen asia, niin pikkutaaperon nukkuessa läpi yön aloitti isompi taapero yövaeltelut omasta sängystään meidän sänkyyn. Huokaus.

Imetysasioista vielä sen verran, että huoletti kovasti miten käy maidontulon, kun aika ratkaisevat yösyötöt jäävät pois. Selvästi maidon määrä on vähentynyt eikä pakkautumisilmiötä tule oikeastaan enää ollekaan ja heruminen on aika reilustikin hidastunut. Pikkuveli kuitenkin nielee rinnalla ja jaksaa maitoa odottaa vähän pidemmänkin aikaa, joten ongelmaa ei sitten kuitenkaan tullut. Tietenkään, koska tässäkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Silti näyttäisi aika tiukassa olevan uskomus siitä mystisestä ilmiöstä, jossa "maito vaan loppuu". Positiivinen seuraus yöpalojen rajoittamisesta on ollut se, että päivisin poitsu malttaa syödä rinnasta aivan rauhassa.




Merkityksellisiä sanoja ei vielä tule mutta Pikkuveli ymmärtää puhetta tosi hyvin. Tilanteeseen sopivaa tavuääntelyä tulee aika paljonkin, joten ekat sanat voivat pulpahtaa ilmoille milloin vain. Jokeltelua ja sitä tavuhöpötystä poika tuottaa mun lapsista kaikista eniten eikä kielimuuri ole estänyt meitä käymästä pitkiä keskusteluja. Isompiaan Pikkuveli matkii mielellään, ja kun siskot äityvät huutelemaan ja mesuamaan niin pienin tekee perässä. Joskus yläkerrasta asioitaan alakertaan huikkailevat siskot saavat vastaukseksi Pikkuveljen "häh!? mtääää?!"- huuteluja :D


Päiväunia on yhäkin käytössä kahdet eikä mitään suurempia merkkejä määrän vähentymisestä ole havaittavissa. Välillä jo siltä vaikutti mutta nyt on täysin selvää, että kummatkin unet vielä tarvitaan. Pikkuveli herää yleensä seitsemältä ja on jo yhdeksän-puoli kymmenen aikaan aivan naatti. Vajaasta tunnista puoleentoista on yleisin unipätkä ja iltapäivällä klo 14-16 aikaan hän ottaa toiset tirsat, jotka nekin ovat yleensä saman mittaiset. Toisinaan jälkimmäisiltä unilta joudutaan herättämään ettei yöunille meneminen veny kohtuuttomasti.

Ihan mahtavaa ettei meillä enää ole talossa vauvaa, niin suloisia kuin ne ovatkin! :)




 


8 kommenttia:

  1. En kestä kuinka suloinen.♥
    Tuollainen Lovi -muki kuulostaakin oikein näppärältä. Täytyy pitää mielessä. :)

    VastaaPoista
  2. Se on aivan kätevä! En itse tiennyt ees tuollaisen olemassaolosta mutta heittämällä parempi kuin perinteiset nokkamukit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muki pääsi käyttöön, eikä niiden turhakkeeksi kaapin perälle :D

      Poista
    2. Nyt vois nakata nuo perinteiset pois, kun vaan vielä sais aikaiseksi haettua sen pillimukin :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Heh, kyllä se suurimman osan ajasta on ;)

      Poista
    2. Oho, mun kommentti hävis. No kirjotan uuden. Teidän poika on niin sulonen. Kiitti vinkistä tuon Lovi -mukin suhteen. Pitääpä harkita semmosen hankkimista.

      Joskus tuntuu, että neuvolassa ollaan kaikista asioista eri mieltä, sillon täytyy vaan ajatella että tietää itse paremmin ja antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meidän poika on ollut parin kuukauden ikäisestä asti korvikkeella (refluksin takia), ja oon kyllä pikkuisen kade kun ei imetys onnistunut. Mahtavaa, että haluat imettää pitkään! :)

      Aurinkoisia päiviä teille!

      Poista
    3. Kiitos Anniina <3 Tuo on niin totta kyllä neuvolan kanssa. Mä vaan monesti muistelen esikoisen vauva-aikaa ja sitä miten tärkeä neuvolan mielipide mulle oli ja se ainoa virallinen taho, joka neuvoi. Silloin uskoin kyseenalaistamatta ja moni juttu jäi harmittamaan. Toivoisin, että neuvoloista saataisiin se oikea ajantasainen tieto eikä kyseisen tädin omien mielipiteiden ohjaamaa mahdollisesti vanhentunutta tietoa. Oothan kuullut imetyksen lohtukirjasta? Mulla jäi kans ekan kanssa imetyspettymys käsiin ja se kaivelee vähän vieläkin..

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...