keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Pääsykoekirja avattu

Kirjoittelin täällä, että ammatinvalintakysymykset ovat ajankohtaisia ja olin aika hukassakin testiviidakoissa rämpiessäni. Kun vähän kaikki kiinnostaa ja kaikenlaisen uuden oppiminen on tosi mieluista puuhaa niin kaipasin hieman apua. Iso kiitos teille ihanille lukijoille, joiden kanssa sain pallotella ajatuksia ja uskokaa, kun sanon - teistä oli aivan oikeastikin apua.

Aivan varkain ajatukset alkoivat järjestymään ja aina yön yli nukuttuani mieli oli taas vähän kirkkaampi. Sitten huomasin, että olin melkein huomaamattani rajannut vaihtoehtoni psykologiaan, kauppatieteisiin, oikeustieteeseen ja amk- pohjaiseen tradenomitutkintoon. 

Tiistaiaamuksi minulla oli sovittuna puhelinaika ammatinvalintapsykologin kanssa. Reilun tunnin aikana sain valtavasti tietoa asioista ja paljon tarvittua rohkaisua. Kun kerroin olevani huolissani siitä, että opinnot vievät (erityisesti yliopistossa) niin kauan ja että pelkään jättäväni leikin kesken sain vastaukseksi kysymyksen: Miten norsu syödään? Pala kerrallaan tietenkin :D Ihana psykologi myös kehotti minua miettimään elämääni viisi vuotta taaksepäin ja kysyi sitten vaikuttaako aika pitkältä. Eipä vaikuta niin.

Tradenomin koulutus oli ensimmäinen, joka putosi joukosta pois. Se totta puhuen olikin se helpoin kortti, joka asiaa tarkasteltuani oli mukana kahdesta syystä: mun opiskelut eivät olisi vaatineet muuttoa ja siksi, että en uskonut että minusta olisi yliopisto-opiskelijaksi. Käytännönläheinen ammattikorkea tuntui tutummalta mutta näin jälkikäteen ajattelen huomaan, että tradenomiopinnot tässä vaiheessa olisivat olleet tyytymistä.

Oikeustieteelliseen pääseminen vaatii aika monelta useamman yrityksen. Monet käyvät valmennuskursseilla ennen pääsykokeita  ja minulla olisi tässä alle kolme kuukautta aikaa.. Oikeustiede olisi kyllä antanut eniten vaihtoehtoja työllistymistä/uraa ajatellen. En kuitenkaan elä nyt ihannetilanteessa opiskelun kannalta ja niinpä on oltava myös järkevä.
 
Psykologia on aina kiinnostanut minua. Muistan jo tyttösenä selailleeni äidin psykologian kirjaa ja lukiossa aine oli ehdoton lemppari. Tätä ei voi sanoa kuulostamatta kylmältä kusipäältä mutta sellaista varsinaista toisen auttamishalua minulla ei kuitenkaan ole. Toki haluan auttaa, jos vain voin enkä sano, että olisin empatiaan kykenemätön tai että käyttäisin sitä säästeliäästi. Ammatillisessa mielessä en kuitenkaan voisi kuvitella pitäväni esimerkiksi psykologin vastaanottoa viettäen päiväni jatkuvassa asiakasvirrassa. Minua kiinnostaa psykologia nimenomaan tieteenä.

Minulle tulevaisuuden ammatissani on tärkeää työn haastavuuden ja vastuullisuuden lisäksi myös työssä etenemisen mahdollisuudet, joita psykologian alalla ei kauheasti ole. Psykologeja työllistyy toki muihinkin töihin kuin perinteiseen vastaanottotyöhön mutta ammatinvalintapsykologikin itse myönsi, ettävaihtoehdot sinänsä ovat rajatummat kuin vaikkapa yksi vaihtoehtoni - kauppatieteet.

Kaupan ala ei oikeastaan ole herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia aiemmin. Jatkuvasti kyllä kuulen, että suullisen ja kirjallisen ilmaisutaitoni vuoksi se olisi ihan mun ala :D Kauppatieteet alkoivat kiinnostamaan muutama kuukausi sitten, kun aloitin työt paikallisessa suuressa tavaratalossa. Siivoojana kylläkin mutta pääsinpä silti haukkaamaan palan sitäkin kakkua, kun kevyen neljätoistatuntisen (t)yövuoron vietin inventoidessa. Inventointi itsessään oli kyllä yhtä helvettiä mutta jostain syystä se altistuminen kaupan ilmapiirille sai aprikoimaan asiaa enemmän.

Työllisyystilanne kaupan alalla on hyvä ja nettitutkimuksieni mukaan (korkea)koulutetusta sakista on pulaa. Kauppa käy ja kannattaa niin kauan kuin ihmisillä on tarpeita ja niitähän on. Ammatinvalintapyskologi hoksasi lisäksi vaihtoehtojeni joukosta sellaisen yhteisen nimittäjän kuin henkilöstöhallinnon. Kun henkilöstöhallintoon perehdyin, hoksasin että se voisi aivan hyvin olla työ minua varten. Itsenäistä työtä, yhteistyötä ja asiakaskontakteja sopivassa suhteessa. 

Niinpä tänään kävin kirjastosta varaamassa muutaman kirjan ja lainaamassa yhden. Valintakoekirjoja nimittäin. Minulla on kolmisen kuukautta aikaa perehtyä materiaaliin. Yhteishaku alkaa maaliskuun puolivälissä ja kun hakupaperit on laitettu vetämään voi kesäkuussa käydä valintakokeessa kokeilemassa onko oppi mennyt perille. 

Kovana murehtijana ehdin tietysti jo ahdistua tulevista muutoksista koko perhettä ajatellen - lähin opinahjo on Oulussa ja päivittäiseen kulkemiseen välimatka on liian pitkä. Sain kuitenkin ystävältäni neuvon ottaa asian kerrallaan. Ensin haku ja pääsykokeet, käytännön asiat sitten jos/kun ne ovat ajankohtaisia.





Iik!

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista!! Tsemppiä lukemiseen ja pääsykokeisiin =)))

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa!!!! Tsemppiä !!! You can di it <3

    VastaaPoista
  3. Tosi mahtavaa, että oot jo tuossa vaiheessa. Muistan niin hyvin ne hetket kun pohdiskelin mitä alkaisin opiskelemaan. En uskonut pääseväni sisään mutta laitoin hakupaperit kuitenkin menemään. Nyt opiskelen tietojenkäsittelyn tradenomiksi, etäopiskeluna joten onnistuu mistä vain, vaikka Indokiinasta jos on nettiyhteys kunnossa. Sinä pystyt siihen! Niin ja tosiaankin, pala kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nopsasti tää päätös sitte kuitenkin syntyi, onneksi, oon tosi huono elämään keskeneräisten asioiden kanssa. Musta on niin hienoa, että nykyään on mahdollista oikeasti sovittaa opintoja omaan elämäänsä ja että monimuoto-opiskelut yleistyy kokoajan. Tsemppiä sullekin ja kiitos :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...