lauantai 6. helmikuuta 2016

Tekevätkö lapset onnelliseksi?

Kirjoitukseni äidin väsymyksestä ei ollut helppo kirjoittaa mutta sen saaman suosion perusteella ymmärsin, kuinka tärkeästä aiheesta pinnistin itseni kirjoittamaan. Sain valtavasti kommentteja sekä tänne, että blogin Facebook- sivuille ja useita yksityisviestejä ja sähköposteja. Opin, että en ole ajatusteni kanssa yksin. 

Äidin henkinen väsymys on yleisempi asia kuin uskoinkaan. On eri asia olla kiukkuinen huonon yön jälkeen kuin henkisesti aivan loppu siksi, että itsestään pitäisi pystyä antamaan ja jakamaan silloinkin, kun tuntuu ettei mitään ole jäljellä. Ihminen on reviiritietoinen otus ja oman tilan tarve säilyy äitiydestä huolimatta. Vaikka äitiys on paljolti omien tarpeiden priorisointia toiselle, kolmannelle tai neljännelle sijalle se ei silti tarkoita sitä etteikö äitikin olisi oikeutettu omaan aikaan ja tilaan. 

Sinä mies, joka luet tätä: pidäthän huolen, että tarjoat lapsesi äidille mahdollisuuden olla itsensä kanssa? Äläkä usko, jos hän sanoo että se riittää kun viet lapset ulos, jotta hän saa siivota. Tee toki sekin mutta tee enemmänkin. Löydä herkkyyttä tarjota apua silloinkin, kun sitä ei pyydetä ja yllätä positiivisesti. Ole oma-aloitteinen. Kaikkensa antanut ei osaa enää edes vaatia.


Tutkimus siitä, tuovatko lapset onnellisuutta on karua luettavaa. Sen mukaan lapsettomat ovat onnellisempia kuin lapsia hankkineet. Lapset tuovat mukanaan vastuuta, työtä, huolta, taloudellista epävarmuutta ja henkistä painetta. Nuoret vanhemmat ovat kaikkein onnettomimpia ja kuta enemmän lapsia sitä enemmän onnettomuutta. Onnellisuuden taso ei tutkimuksen mukaan riipu esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta, asuinpaikasta tai sukupuolesta vaan lapset tekevät vanhempansa yhtä onnettomiksi olivat he köyhiä tai rikkaita.

Tutkimus silti osoittaa myös, että onnellisuus vanhemmilla lisääntyy ajan kanssa. Kun lapset kasvavat, paine hellittää. Elämän ehtoopuolella lapset tuovat perheelle resursseja niiden viemisen sijasta. Tutkimukset jättävät kuitenkin aina tulkinnan varaa. Linkin artikkelissakin sanotaan, että tutkimusten kysymykset ovat jäykähköjä eivätkä esimerkiksi tässä tapauksessa pysty mittaamaan sitä valtavaa rakkautta, jota lapsiaan kohti tuntee ja että se tuo huolen lisäksi tavattoman paljon henkistä pääomaa.

Itse tulkitsen tällaista tutkimusta nimenomaan siltä kantilta, että lapset vaativat vanhemmiltaan paljon. Erityisesti pienet lapset tuovat mukanaan unettomuutta, riittämättömyyden tunnetta ja oman ajan puutetta. On vaikea tuntea olevansa ylettömän onnellinen, kun ei ole ehtinyt pitää huolta itsestään vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan ja kokisi onnen tunteita heidän olemassaolostaan. Lasten tarvitsevuus ja oman itsensä jatkuva asettaminen toiselle sijalle ovat minun uskomukseni mukaan onnellisuutta rajoittavat tekijät.

Minun kohdallani ensimmäinen lapsi tuli suunnittelematta. Raskausaika oli henkisesti vaikea ja vauvan tarvitsevuus tuli yllätyksenä. Jälkeenpäin ajatellen, lapsi pelasti minut paljolta. Silloinen elämäntyylini oli itsetuhoinen ja olisi epäilemättä vienyt minut joko suuriin vaikeuksiin tai ennenaikaiseen hautaan. Raskaus ja vanhemmuus pakottivat ottamaan vastuuta ja kasvamaan typeryyksistä eroon. 

Kaikella on tarkoituksensa. Niin myös tällä psyykeä koettelevalla elämänvaiheella. Voisin kuvitella sen opettavan minulle tervettä itsekkyyttä ja kykyä havainnoida itseäni paremmin. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa mutta minä olen minä ilman lapsiakin. Olisiko aika ajatella, että äidin velvollisuus on pitää huolta itsestään ja katsoa, että lapsilla on jaksava äiti sen sijasta, että painetaan yli rajojen hinnalla millä hyvänsä? Seis suorittamiselle. 

Minun vastaukseni otsikon kysymykseen: onnellisuutta on mielestäni vaikea mitata eikä se tule ulkopuolelta. Onnellisuus lähtee sisältäpäin. Olet itse oma onnesi. Ajattelen, että jos saat mahdollisuuden pitää itsestäsi huolen, aikaa ladata psyykesi ja parhaassa tapauksessa haastaa fysiikkasikin (uskon, että kehollinen purkamaton energia käy painolastiksi ajan kanssa muutoinkin kuin lisäkiloina) niin olet todennäköisesti onnellisempi. Kun avaat oven onnelle, annat itsellesi paremmat mahdollisuudet jaksaa pikkulapsiajan rasitteet.

Lapset eivät siis tee onnelliseksi ellet itse rakenna sille puitteita.

Kiitos kaikille teille ihanille, jotka jätitte minulle kommenttia muodossa tai toisessa. Vertaistukenne on ollut valtavan helpottavaa ja on saanut minut tuntemaan itseni vähän vähemmän oudoksi ja yksinäiseksi. Rohkaisen teitä kaikkia hakemaan apua itsellenne, sillä olette sen arvoisia.

   
Postauksen kuvituksena on ihanan ystäväni minulle kutomat villasukat.
Voitteko kuvitella, että nämä ojennettiin minulle eilen täysin yllätyksenä (vielä senkin jälkeen), kun hän oli ensin katsonut oman jälkikasvunsa lisäksi myös minun herranterttujeni perään, jotta pääsin asioilla käymään?? Ystävä paikallaan on hän <3 Nämä sukat ja toisetkin löydät NauravaNappi- blogista, KLIK!

Voimaannuttavaa kevättalvea kaikille <3

8 kommenttia:

  1. Oon miettinyt tätä paljon sen sun edellisen postauksen jälkeen.
    Muistan kuinka väsyneitä me oltiin kolmen pienen lapsen kanssa. Piti riittää koulun aloittajan pulmiin, eskarilaisen omiin juttuihin ja huutavan vauvan hoitamiseen. Mies kävi töissä ja kotiasiat jäivät minulle.
    Tai siltä se saattoi näyttää ulkopuolisen silmiin.
    Todellisuudessa minulla oli (ja on edelleen) mies joka osallistui kotitöihin yhtäaikaisesti kuten myös vauvanhoitoon ja vanhempien lasten asioihin.
    Me oltiin kyllä molemmat ihan kuitteja. 25 vuotiaana olin niin väsynyt ettei tosikaan.
    Perheen ulkopuolelta apua ero juurikaan herunut.
    Tässä astuu kuvioihin isovanhemmat ja heidän tärkeys.
    Kuinka moni umpiväsynyt vanhempi voisikaan paremmin jos isovanhemmat pystyisivät olemaan apuna. Joillakin se ei ole kiinni pystymisestä , ehkei heitä ole. Mutta ei ole ihme että syntyvyys vähenee kun vanhemmat ovat ihan puhki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykypäivänä vaatimuksia on niin kauheasti elämän jokaiselle osa-alueelle, että uupuminen on valitettavan yleistä. Isovanhempien apu on ollut korvaamatonta, omalla kohdallani kyseessä onkin kai liiallinen ylpeys kun ei kehtaa apua pyytää. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Muistan lukeneeni tällaisesta tutkimuksesta ja siinä onnettomimpia olivat 40+ lapsettomat. 20-30v vanhemmat taisivat olla onnettomampia kuin lapsettomat samanikäiset, 30-40v tms jonkin verran onnettomampia, mutta sitten se heittikin toisinpäin! Kyllähän nuo kuitenkin tuo paljon arvokastakin sisältöä elämään ja niiden tilalla mahdollisesti oleva tyhjiö olisi sitäkin suurempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Näin varmasti on. Minä luin hätäisesti vain tuon linkkaamani artikkelin, jossa tutkimustuloksia hieman avattiin. En itse tutustunut aineistoon kovinkaan syvällisesti. Kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse perusasioihin niin valtavan paljon apua, on heistä varmasti "helpompi" nauttia. Väitänpä etten nauraisi läheskään niin usein kun nyt nauran lasten kanssa. Vastaavasti uupumisen myötä myös olen itkenyt enemmän. Lapset itsessään eivät tietenkään ole uupumiselle syy vaan omat ja ympäristöstä tulevat vaatimukset itseä kohtaan. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon :)

      Poista
  3. Oli rohkea kirjoitus josta oli varmasti apua ja herätystä myös muille <3
    Ja aika karulta kuulostaa nuo tutkimustulokset! Onnkesi koen olevan onnellinen (viidenkin lapsen kanssa :D ) , mutta toki lapset eivät automaattisesti onnea tuo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nadja. Korjaan sen verran, että toki olen onnellinen lapsista enkä sano, etteikö suuresakin perheessä voisi vanhemmat olla enemmän onnellisia kuin väsyneitä mutta tosiaan tuo pointti, jonka mainitsitkin - onni ei tule ulkoapäin edes lasten muodossa.

      Poista
  4. Tekis mieli kirjoittaa, että oot ihana tyyppi!

    Jos joskus eksytte Vantaalle/-lla, keitän kahvit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pingale miten ihanasti sanottu, kiitos! <3 Kyllähän kanssabloggarin keittämät kahvit aina kelpaa. Jos joskus laajennetaan meidän reviiriä sinne asti niin saatanpa vaikka tupsahtaakin kahvipöytään :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...