sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kanna, kun korteni maahan sortuu.


"Kaksi maata on niin erilaista
toinen valosta veistetty on
Toisen niityille päivä ei paista
on sen huoneissa yö loputon

Niiden välistä käy joki musta
syvä niin kuin on äärettömyys
Siihen tuntenut oon kaipausta
kun on sielua kalvanut syys

Ja nyt äärellä sillan,
heikon ja hauraan
pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan?

Mä näin eessäni kastuneet laudat
osa niistä jo katkennut pois
Joen kuohuissa kuolleiden haudat
niiden luonako paikkani ois?

Silmät suljen, en katsoa saata
kun ei rannalle toiselle näy
eikä jalkojen alla oo maata
minun askeleet orpoina käy

Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan?

Ja kun silta se tuulessa keinui,
olin valmis jo luovuttamaan
Tunsin kuinka sun sormesi tarttui
käsivarteeni voimattomaan

Ja kun köydet mun sillan alta pois sortui
päästänyt et silloinkaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan?"

Indica - Pidä kädestä

 

Minun ystäväni ovat jääneet erityisesti viimeisen vuoden aikana todella vähälle huomiolle. Tekstareiden, whatsapp- viestien ja Facebookin varaan melkeinpä. Harvakseltaan olen ehtinyt tai jaksanut nähdä. Olen laiminlyönyt en pelkästään ystävieni näkemistä mutta myös heidän kuulumisensa. Hädintuskin tiedän mitä heille kuuluu. 

Silti, kun reilu kuukausi sitten tarvitsin apua, he eivät epäröineet.

Minä olen saanut käytännön apua, kauniita ajatuksia ja sanoja sekä lupauksen siitä, että en ole yksin ja apua on aina saatavilla. Haluan, että tiedätte kuinka paljon arvostan kaikkea sitä. Jokainen tekemänne teko ja ääneen sanomanne ajatus merkitsevät enemmän kuin osaan kertoa. Tietää ettei ole yksin silloin, kun tuntee olevansa yksinäisempi kuin koskaan, on valtavan paljon.

Vaikka itse soimaan itseäni siitä etten ole löytänyt voimia nähdä tai kuulla, tiedän että he ymmärtävät. Olette mielessäni usein. Vaikeina hetkinä ajattelen, että kuunteleva korva tai ystävällinen sana on puhelimen päässä. Ja kuinka moni teistä on tarjoutunut tulemaan aivan vain seuraksi, istumaan minun pimeyteeni ja tuomaan sinne valoa. Usein kieltäydyn avusta, toisinaan pystyn ottamaan sitä vastaan. Kiitollinen olen joka kerta.

Olen saanut paljon ihania kommentteja tänne blogiinkin, blogin Facebook- sivuille ja omaan henkilökohtaiseen profiiliini myös. Sellaisetkin facebook- kaverit, joiden kanssa ei olla vuosiin oltu tekemisissä ovat kirjoittaneet minulle rohkaisevia viestejä. 

Olen oppinut, että minulla on ystäviä kaikkialla.

Kiitos.

Kiitos.

Kiitos.


1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...