keskiviikko 17. helmikuuta 2016

365 päivää






Tänä päivänä hymy on hiipinyt suupieliin. Päivä itsessään on ollut tavallinen. Sitä edeltävä yö ei.

Noin viikko sitten Metallimies otti härkää sarvista ja lupautui opettamaan yökukkuja- pojallemme uudet nukkumatavat. Sovittiin, että äidin lämpimästä kainalosta nauttineen vauvamme on aika siirtyä nukkumaan omaan pinnasänkyynsä. Päätös ei ollut helppo. Minua ei haittaisi nukkua perhepedissä, jos voisimme nukkua siinä kaikki levollisesti. Pieneen kainaloiseen oli jo tottunut ja arvasin, että sitä tuhinaa vieressä tulee ikävä. Sovittiin myös, että yösyötöt aletaan pikkuhiljaa jättämään pois ja nyt minun väsymykseni ensihoidoksi Metallimies hoitaisi pienen miehen nälän yöaikaan tuttipullon voimin. Niinpä minä kannoin peittoni ja tyynyni makuuhuoneesta pois ja valmistauduin leiriytymään tulevat yöni joko sohvalla tai Pikkusiskon huoneessa patjalla. 

Suunnitelma siis oli, että Pikkuveli nukahtaisi "itsenäisesti" omaan sänkyynsä. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vauva nukahtaa pinnasänkyyn, kun iskä pötköttää vieressä isossa sängyssä eli tuki ja turva on lähellä :) Toivottelin miehelleni pitkää pinnaa, koska ajateltiin että pinnikseen täysin tottumaton pojankossi varmasti nostaisi äläkän sinne joutuessaan. Yllättävää kyllä, hannarointi oli aika vähäistä ja verrattain vähin huuteluin poika sänkyynsä nukahti.

Meidät yllätti ihan totaalisesti se ettei vauva herännytkään samoin kuin meidän keskellä nukkuessamme! Yöllä hän herää syömään kerran, jos sitäkään. Epämääräinen ähinä, puhina ja hyörinä, joka ilmeisesti valvotti meidän lisäksemme myös vauvaa itseään, jäi pois. Tänään sitten sovittiin ettei yöpulloa enää tarjota (tissistä puhumattakaan) vaan nyt, kun tiedetään ettei yöllä enää ole oikeasti nälkä niin mahdolliset heräilyt hoidetaan muilla keinoin.

Minäkin pääsin jo eilen omaan sänkyyni nukkumaan, tosin varotoimena kauimmaiseen laitaan pinnasängystä katsoen. Olipa ihana sitten aamulla tempaista poika kainaloon tissittelemään ja vielä pikkuisen jatkamaan unia <3 Uusien nukkumarutiinien aloittamisen jälkeen meillä on ollut aikaisempaa iloisempi poika täällä päivisinkin. Olisikohan se yökukkuminen hieman vienyt voimia häneltäkin.

Tänään olen siis levännyt.

Tänään olen myös yksivuotiaan äiti! Meidän pieni pojanpalleroisemme on tänään kokonaisen vuoden. Aivan erityisellä hellyydellä olen pellavapäistä suloista poikaani tänään katsellut ja hymyssäsuin mennyttä vuotta muistellut. Siltikin vaikka se oli raskas. Ehkä erityisesti juuri siksi. 

Paljon onnea rakas, äidin lempparipoika <3

9 kommenttia:

  1. Onnea 1-vuotiaalle ❤️Ja onnea myös yöunista, vau :)

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea sun blogista tällainen postaus! Onnea pikkumiehelle suurena juhlapäivänä!

    Oon huomannut että öinen levottomuus vie pieniltä voimia ihan samalla tavalla kuin aikuisiltakin. Meillä on pikkumies sairastellut monta viikkoa putkeen ja nyt kun saatiin korvatulehdukseen antiobiootti, on poika ollut ihan erilainen. Oikea ilopilleri, äitin murupoika! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava kirjoittaa tällainen positiivinen teksti kaiken itkuilun jälkeen :) Kiitos paljon!

      Poista
  3. Onnea täyden vuoden johdosta ♥
    Huikean ihanaa on myös se että olet levännyt! :)

    VastaaPoista
  4. Oikein paljon onnea yksivuotiaalle! Erityisonnittelut ja olalle taputukset vauvavuoden selättäneille vanhemmille! Hienoa toimintaa yöunien suhteen, pienet ratkaisut tekee niin isoja tuloksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pingale <3 Oli ihan yllätys miten hyvin homma onnistui ja vaikka oli houkutus vittuuntua siitä ettei tajuttu tehdä tätä aiemmin niin onneksi tajusin ymmärtää ettei tätä ois voinut aiemmin tehdäkään. Nyt aika oli oikea :)

      Poista
  5. Luin tän vasta nyt, ja voi miten mulla meni kylmät väreet. Ihanaa, että oot saanut nukkua. Toivotaan että rauhallista unta riittää koko perheellä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...