maanantai 8. helmikuuta 2016

11 kuukautta (paljon kuvia!)












Kuukausi vielä ja vauvaiälle heilutetaan hei-heit. Phiuuuuh. 

Kymppikuisen kuulumiset löydät täältä. Silloin kirjoitin, että odottelemme ensiaskeleita. Niitä ei jutun julkaisemisen jälkeen tarvinnut odotella kauaa ja nyt pikkuinen on uutta taitoaan harjoitellut jo kolmisen viikkoa. Pikataipaleet taittuu kontaten mutta muutoin poikanen kävellä tepsuttelee ympäri asuntoa ja höpisee omiaan. Liikuttavan näköistä menoa sellainen pingviinikävely :)

Hampaita näkyy tulevan ja yöt ovat niin kehnoja, etten tiedä minkä piikkiin ne laittaisi. Ylhäällä on kolme hammasta, neljäs aivan näillä näppäimillä ja alhaalla neljä pientä helmeä.

Ruoka maistuu yhä suuremmissa määrin ja lusikkatreenitkin on jo aloitettu. Varsin mallikkaasti osuu jo suuhunkin! Makumieltymyksiäkin jo on eikä esimerkiksi kana- tai tonnikalapullat maistu ollenkaan siinä määrin kuin tavalliset naudan jauhelihasta tehdyt pullat. Kaurapuuroinflaation jälkeen pidettiin pitkä tauko puurossa ylipäätään mutta tässä eräänä päivänä keittelin lounaaksi neljän viljan puuroa ja sitä vauva lusikoi hyvällä ruokahalulla napaansa. Riisipuuro osoittautui ykköslemppariksi eikä kupin pohjalle jäänyt mitään.

Yllättäviä, mun yöpoissaoloa vaativia, tilanteita on tullut viime aikoina useampiakin. Ne aiheuttivat sen, että pakkasesta ehtyivät maitovarastot tyhjiin. Ystävänkin pakastemaitovarannot käytimme, kun ei hänen vauvansa suostu pulloa huolimaan, vaan loppumaan pääsivät nekin. Rintapumpulla en enää saanut maitoa virtaamaan ja jouduin jälleen antamaan periksi vuoden osaimetystavoitteestani ja marssimaan korvikehyllylle kauppaan. Tästä olen tosi surullinen ja vihainen itselleni mutta siitä ehkä joskus toisella kertaa lisää..

Pikkuvelin jaloissa on ollut aivan pikkuvauvasta lähtien muutamia kuivempia laikkuja, jotka ollaan saatu pidettyä aisoissa rasvailemalla. Nyttemmin niitä on kuitenkin tullut lisää ja entiset kohdat ovat levinneet siinä määrin, että jouduin jo huutelemaan vinkkejä fb:n Luonnonkosmetiikka- ryhmästä (liitypä sinne jos asia yhtään kiinnostaa!) niiden hoitamiseen. Kotidiagnoosilla kyse voisi nimittäin olla atooppisesta ihosta. Ennenkuin alamme läträämään apteekkirasvoilla (joihin toki turvaudutaan, jos luonnonkosmetiikasta ei ole apua) otamme kokeiluun merisuolakylvyt ja sheavoin. Sain kasan muitakin vinkkejä mutta näillä lähdetään liikkeelle! Neuvola meillä on kolmen viikon kuluttua ja sikälimikäli läntit eivät tuosta enää leviä/ala punoittamaan enemmän/rupea vaivaamaan niin lääkäriin ei erikseen lähdetä. Maitoallergia vaihtoehtokin on mielessäni jo käynyt ja se saattaisi osaltaan selittää noita levottomia öitä..

Varsinaisia sanoja ei vielä ole tullut mutta siansaksaa sitäkin enemmän! Vilkasta vuoropuhelua käymme vaikka kanssapuhelijan arvosanat jäävätkin itselleni arvoitukseksi. Eipä tuo ole haitannut, onpahan tässäkin talossa yksi joka viitsii minun jorinoitani kuunnella. Vanhalla kunnon toistolla olen saanut hänet "sanomaan" äääti, joka tuskin tulee tarkoituksen kera mutta samapa se sille :)

Pari superliikkistä taitoakin hän on oppinut. Nimittäin halaamisen ja pussaamisen. Halaustaitoaan hän läheisyydestä pitävänä poikana on käyttänyt ahkerasti ja toisinaan, kun yritän laskea häntä sylistä pois niin pikkuinen tarraa kaksin käsin kaulasta kiinni. Ihanaa tietysti. Sitovaa myöskin. Pussailut ovat sellaista "suu ammollaan, kuolaa säästelemättä"- tyyppisiä, jotka helposti lipsahtavat pussattavan puremiseen. Nimim. muutama täpärä pelastautuminen terävistä hampaista. Väittäisin, että taas elämme jotain eroahdistuksen kulta-aikaa, niin on Pikkuveli tiukasti sylissä viihtynyt viime aikoina ja suuttuu vallan mahdottomasti, jos erehdyn vaikkapa vessaan väärällä hetkellä. 


 




Päiväunia Pikkuveli nukkuu vielä kahdet mutta luulen, että iltapäiväunet saattaisivat ehkä olla jäämässä pois. Aamulla vauva jaksaa keikkua valveilla paljon pidempään kuin aiemmin mutta valitettavasti unien kesto ei ole juurikaan pidentynyt. Sitä myöten iltapäiväunien sovittelu on osoittautunut hieman haastavaksi. Liian aikaisin on turha yrittää, kun ei väsytä tarpeeksi mutta kovin myöhään ei voi venyttää ettei yöunille meneminen vastaavasti veny liian myöhäiseen. Halutaan kaikesta vauvantahtisuudesta huolimatta pitää kiinni siitä, että koko rakas jälkikasvu saataisiin tainnutettua yöunille suunnilleen samoihin aikoihin. Ihan jo vaikka sen oman iltarauhan turvaamiseksi. 

Yöt ovat joko surkeita, enemmän surkeita tai tosi surkeita. Yhtä kohtalaista yötä kohti tulee kaksi tai kolme katastrofiyötä. Pikkuveli heräilee tunnin-kahden välein eikä rauhoitu kuin tissille, jos siihenkään. Yövieroitus on vilahtanut puheissa ja olen oikeastaan sitä toivonutkin mutta, koska se savotta on isimiehen hommia niin päätös asiasta jääköön hänelle. En halua pakottaa toista valvomaan, että itse pääsisin nukkumaan. 

Ravitsemuksellisesti en usko vauvan yösyöntejä enää tarvitsevan. Erityisesti mun poissaollessani hän on saattanut nukkua yhdellä heräämisellä läpi yön. Väitän siis maidonhajun haittaavan pojan nukkumista. Minun on öisin aivan turha yrittääkään rauhoittaa vauvaa millään muulla konstilla kuin repäisemällä ryntäät esiin - kaikki muu saa pojan raivostumaan entistä enemmän. Jos hän osaisikin asioida maitotiskillä omin nokkinensa niin asia olisi täysin eri enkä edes harkitsisi yövieroittamista.



 


Minun uuvahtamiseni jälkeen kaikki on mennyt aikamoisessa sumussa mutta yksi asia on, josta en suostu tinkimään - pojan yksivuotisjuhlat. Jos ne ovat kököksi minimoidut siksi, että väsyttää, tiedän katuvani sitä myöhemmin. Niinpä ennemmin karsin muusta. Olenkin jo pikkuhiljaa valmistellut juttuja ettei sitten tarvitsisi viime hetkellä itseään näännyttää.

Onko väärin sanoa olevansa onnellinen siitä, että vauvavuosi alkaa olla ohitse? Onko siellä lukijoissa muita, jotka ovat kokeneet vauvavuoden liian raskaana ja odottavat taaperovuosia innolla? Haastavuutensa toki niissäkin mutta nyt tuntuu, että helpommalla siinä pääsee.

6 kommenttia:

  1. Ihana pikkutepsuttelija sielä! Kyllä minä ainakin oottelen innolla taaperovuosia, ja sitä ettei ihan joka toinen viikko olla sairaana. :D Täällä siis pari kuukautta vanhempi pojankoltiainen, joka ei vielä kävele mutta nukkuu yönsä terveenä olleenssaan suht hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina! Tuo sairastamispointti on kyllä kans oma lukunsa. Voi huh, mikä savotta kun kaikki vuorollaan kipeinä. Meillä oksensi keskimmäinen eilisillan ja alkuyön - laskeskelin kahdeksan tai yhdeksän oksua puoli seitsemän ja puolen yön välillä. Meni kyllä nopsasti ohi, nyt on jo oma itsensä :) Terveitä päiviä sinnekin!

      Poista
  2. Voi kyllä, minä olin onnellinen kun vauvavuosi saatiin loppusuoralle!
    Vauva sinänsä oli kiltti/tyytyväinen, mutta yöllä hän söi useaan otteeseen ja minä en saanut välttämättä nukuttua ollenkaan syöttöjen välillä vaan jäin odottamaan että hän kohta herää taas syömään.
    Oli siis selvää että uuvuin, väsyi, masennuin. En saanut nukuttua yöllä, en päivällä (taapero piti siitä huolen, hän ei nukkunut päikkäreitä enää).
    Kun vauva oli 10kk sain avattua suuni neuvolassa ja sain apua, paraneminen kyllä otti aikansa. Nyt ymmärrän miten tärkeää uni oikeasti on!
    Toivon todella että teidän pikkuinen alkaa pian nukkumaan yönsä ja saat itse ladattua akkuja.
    Meillä imetyksen lopettaminen toi täydet yöunet.
    Kamala myöntää että vaikka vauvat on ihania ja niin suloisia niin itse nautin enemmän taaperon seurasta...mutta onneksi vauva - aika menee loppujen lopuksi melko nopeasti.

    Ja mikä hassuinta, vauva - aikaakin tulee ikävä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ihana kuulla etten oo yksin tän kanssa. Meillä taapero vielä nukkuu päiväunia mutta koska vauva tarvii vielä kahdet unet niin pikkusten päikkärit menee lomittain niin, että aina on jompikumpi hereillä.

      Nyt ollaan vähän järjestelty nukkuma-asioita uudelleen ja oon saanut nukuttua paremmin. Heti on mielikin kirkkaampi!

      Muistan miten tiukilla sitä aina on viimeisillään raskaana ja silti sitä aikaa ikävöi jo aika pian synnytyksen jälkeen. Kai tällaiset vaan kertoo siitä, että vaikka kuinka raskasta niin silti kaikissa elämänvaiheissa on omat hyvät ja arvokkaat puolensa :)

      Poista
  3. Täällä ilmoittautuu yksi lukija, joka juhli ja tuuletti kuopuksen yksivuotisjuhlissa sitä, että vauvavuosi on takana! Vauvat on ihania, mutta jotenkin taaperot alkaa olla seurallisempia ja viihdyttävämpiä olentoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, en oo siis yksin! :D Vauvat on ihania mutta taaperossa on jo sitä omatoimisuutta, joka on toisaalta myös huono asia. Päivittäin kyllä repeilen meidän 2,5-veen jutuille. Ihan törkeän hauska tyyppi :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...