maanantai 7. joulukuuta 2015

Yhdeksän kuukautta







Taas on aika kertoa mitä meidän Pikkuveljelle kuuluu. Hän kasvaa ja kehittyy kuten tähänkin asti. Nyt on viimein saatu uudet hienot lukemat neuvolakorttiinkin, kun isä ja lapsi- neuvola oli 23. päivä viime kuuta. Kaikki oli ollut kunnossa kasvun osalta ja taidotkin olivat aivan ajan tasalla. 

Mitat 9kk (sulkeissa 6kk):

Paino 9 700g (8 730g)
Pituus 73,3cm (69,8cm)
Pipo 46,8cm (44,8cm)

Pikkuveli on kehitykseltään aika tyypillinen yhdeksänkuinen. Hän taitaa pinsettiotteen, jokeltelee tavuja, tuntuu kärsivän jonkinasteisesta (joskin helpottamaan päin olevasta) eroahdistuksesta, seisoo ja askeltaa tukea vasten ja yhä piteneviä hetkiä myös seisoo itsekseen ilman tukea. Konttaaminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä ja välistä vauhti on melkoinen. Vauvan mielipaha on suuri, jos siskot ottavat leluja kädestä tai ottavat syliin vastoin hänen omaa tahtoansa. Poika on kova menemään eikä kotosalla juuri sylissä viihdy kuin pikaisesti maitoa ja läheisyyttä tankaten. Hampaita hänellä on kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä.


Yönsä Pikkuveli nukkuu vaihtelevasti. Hän ei tahdo päiväsaikaan enää malttaa rinnalla olla vaan hörppää pahimpaan nälkäänsä pikaisesti. Niinpä yöaikaan rinta on tullut entistäkin tärkeämmäksi. Menohalut vaikeuttavat yöunia niinikään, kun poika möyrii itsensä hereille. Päiväunet sensijaan ovat vihdoin löytyneet ja kaksien unien kesto on useimmiten yhteensä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Ulkona uni maistuu parhaiten. 

Perheen ruokailuihin Pikkuveli ottaa osaa sen mukaan miten on hereillä. Yleensä päivään kertyy kolmesta neljään ruokailua. Aamupala, lounas vaihtelevasti päiväunien ajankohdasta riippuen, välipala, päivällinen ja iltapala. Ruoka yritetään tehdä sillätavalla, että vauva voisi syödä meidän muiden kanssa samaa ruokaa mutta vaikkapa makkararuoan sijasta hänelle useimmiten keitetään perunaa tai porkkanaa. Välipaloista lempparit on päärynä ja kuivatut luumut, ja banaani silloin kun päärynää ei laita viereen. Tällöin banaani lentää kaaressa lattialle :D Leipääkin poika jykertelee aina silloin tällöin. Liharuoista lemppareita on lihapullat ja lindströmin pihvit. Liharuokien osalta täytyisi tehdä ryhtiliike ja tarjota muutakin kuin jauhettua mutta tytöt ovat niin huonoja syömään liharuokia, että niitä tehdään aika harvakseltaan muutenkin.

Tähän mennessä Pikkuveli on maistellut ainakin seuraavia ruokia: porkkanaa, bataattia, vesimelonia, avokadoa, banaania, tuorekurkkua, riisiä, sipulia, parsakaalta, kukkakaalta, perunaa, makaroonia, kaurapuuroa, leipää (tummaa ja vaaleaa), mangoa, päärynää, mansikkaa, naudanjauhelihaa, kananmunaa (mureketaikinassa sekä makaroonissa), lohta, kanaa, omenaa, aprikoosia, luumua, palsternakkaa, lanttua, punajuurta, mustikkaa, mandariinia, passionhedelmää ja persikkaa.

 Tällä hetkellä arki sujuu sillälailla aika mukavasti, että Pikkuveli touhuilee omiaan jo kovasti ja tutkii leluja innokkaasti. Tutkimusretket eivät aina pääty hyvin ja silloin tarvitaan äitiä mutta sylihoidon jälkeen taas mennään. Kaikki menee edelleenkin ja suuhun ja tarkkana saa olla ettei lelujen joukossa ole mitään liian pientä, joka voisi mennä vauvalla kurkkuun. "Keskustelut" pikkumiehen kanssa ovat antoisia, kun pieni niin tosissaan jokeltaa ja murahtelee. Musiikista poika tykkää valtavasti ja alkaa useimmiten tanssimaan musiikkia kuullessaan. 


Haastellisinta tällä hetkellä yhdeksänkuisen kanssa ovat yöt, joista niistäkin toki suurin osa on aivan kelvollisia. Lähinnä iltaisin rassaa se, että nukuttaminen saattaa kestää jopa tunninkin verran, kun vauva selkä kaarella laittaa unta vastaan eikä tissikään enää ole takuuvarma nukutuskeino. Sitten kun Pikkuveli viimein nukkuu niin monesti joudun ravaamaan tissittelytuokioita varten yläkerrassa koko illan. Juuri sen ajan kun saisi Metallimiehen kanssa vaikka katsoa sarjoja Netflixistä.

Toisina öinä vauva äheltää itsensä hereille vähän väliä ja tarvii rintaa nukahtaakseen uudestaan. Tällaisinä öinä tietystikään en minäkään saa nukkua rauhassa. Ollaan mietitty olisiko öiden rauhoittamiseen jotain konstia. Esimerkiksi vauvan siirtäminen pinnasänkyyn ja sänky hieman kauemmaksi meidän sängystä on käynyt mielessä mutta pelko siitä, että unet käyvät entistäkin repaleisimmiksi on estänyt toimimasta. Poika siis nukkuu perhepedissä meidän vanhempien (ja useimmiten aamuyöstä eteenpäin Pikkusiskon) kanssa. Kovasti olen koittanut vakuutella itselleni, että juuri tämä aika, kun kävelemisen taito jo tekee tykö pikkuisissa aivoissa on sitä aikaa, että täytyy vaan kestää ne yöherätykset. Toisaalta pelkään myös sitä, että uuvahdan tyystin ja apu voisi löytyä tekemällä muutoksia nukkumisjärjestelyihin. 

Olisiko teillä antaa jotain vinkkiä? Ehkäpä kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja kuinka itse asian ratkaisit? Voimia ja vakuuttelua siitä, että nykyinen ratkaisu on riittävän toimiva ja kohta helpottaa?? :D

13 kommenttia:

  1. Meillä (poika 10,5kk) ei ole vielä noin kova menemään. Lähinnä istuu ja leikkii, tai lähtee ryömimään jos laittaa masulleen mutta harvemmin muuten.

    Noihin aikoihin meilläkin oli yöt levottomia ja suosittelenkin unikoulua öiden rahoittamiseen. Ei välttämättä poista heräilyä kokonaan mutta ainakin pääset eroon rinnalla nukuttamisesta ja heräilytkin vähenee. Mä tein siitä kirjoituksen blogiini taannoin, käy kurkkaamassa. :)

    Meillä poika on nukkunut pinnasängyssä omassa huoneessa noin nelikuisesta alkaen ja meillä se on toiminut hyvin.

    Kiva oli lukea mitä muut tämän ikäiset jo tekee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina kommentista :) Kävin sinun blogista jo kurkkimassa tuota unikoulujuttua ja kommentinkin jätin. Meillä Pikkuveli menee Pikkusiskon kanssa samaan huoneeseen sitten jossain vaiheessa ja silloin unien tietysti täytyisi olla jo kunnossa ja kestää koko yön jottei tytönkin yö häiriinny. Tässä tulikin jo hyvä kommentti alas tuosta yöimetyksien tärkeydestä, jota en ollut turhautuneena hoksannutkaan. Kiitos kuitenkin rohkaisustasi, unikoulu on ajankohtainen myöhemmin jos tilanne ei ajan kanssa korjaannu muutoin.

      Poista
  2. Meidän tyttö 10kk elää ihan samanlaista touhukasta aikaa. Kävelemään oppiminen on nurkan takana ja sekös tulee uniin... Kymppikuisen yöheräilystä ja unikoulusta. Se, että opetat yösyömisistä pois ei kyllä takaa sitä, että heräily loppuisi. Mutta voi olla imetyksen kannalta huonompi juttu, jos ei malta päiväsaikaan tissillä käydä. Tästä syystä itsekin olen päättänyt vaan jaksaa ja sinnitellä. Katsotaan sitten, kun vuoden imetystavoite on täynnä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! En jotenkin tajunnut, että todellakin - imetys voisi olla vaarassa, jos yösyönneistä lähdettäisiin karsimaan. Hoksasin tänään, että saattaisi helpottaa jos Pikkuveli nukkuisi toiset unensa hieman aiemmin ja nukahtaminen toivottavasti helpottuisi näin. Pinnasänkyyn tosin täytyy varmaan laittaa neljäskin laita kiinni ja laskea pohja, että saadaan vauva sinne nukkumaan alkuyö kun ei vielä olla ite makkarissa. Poika puoliunessa ryömii peitto- ja tyynybarrikadien yli salamannopeasti ja se ei enää ole kovin turvallista.

      Poista
    2. Niin ja unohtui sanoa: tsemppiä ja jaksamista! Sulla on sama tavoite kuin mullakin :)

      Poista
  3. Yötissittelyä on meilläkin ja hulinaa, ja unet vähän vähissä. Unikoulua en raaski kyllä alkaa vielä pitää, olkoon kainalossa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannariina <3 Olipa hyvä, että pohdin tätä asiaa tänne ääneen ja sain näin hyviä kommentteja! Näin niihin ongelmiin löytyy (mahdollisia) ratkaisuja tai ainakin juttuja joita voi kokeilla. Stage one: päiväunien ajankohdan rukkaaminen aikaisemmaksi ja pinnasängyn valjastaminen turvalliseksi nukkumapaikaksi.

      Poista
  4. Tsemppiä yöhulinoihin. Toivotaan että viimeistään iän myötä helpottaa ❤

    VastaaPoista
  5. Niin ihana 9-kuukautinen <3 Niin hellunen ikä <3 Paitsi että nuo yöt on asia erikeen, ei kiva :P Tsemiä <3 Meillä on vaan aika auttanut. (superlohduttavaa :D )

    Mun blogissa on sulle yks haaste <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nadja <3 Se on ihana ja kamala ikä yhtäaikaa. Aika menee lasten kanssa kuin siivillä (toisaalta) joten pianhan tämä helpottaa. Toisaalta ja tavallaan :D Käynpä kurkkaamassa haastetta! On ollut hiljaiseloa blogin ja bloggaamisen kanssa mutta jospa se tästä taas vilkastuisi.

      Poista
  6. Spottasin noi legot tuosta lattialta- meidän pikku Kikkara rakastais tuota kasaa. Ihana reipas pieni sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lindi< <3 Kyllä meilläkin lapset rakastaa tuota kasaa. Ja kaikkia muitakin epämääräisiä kasoja. Tai näin olen päätellyt kun niitä syntyy sitä mukaa kuin edelliset siivoan. Lapsuus on sellaista kasojen tekemisen kulta-aikaa ja aikuisuus sitten niiden siivoamista. Siis päätellen tästä menosta täällä meillä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...