torstai 12. marraskuuta 2015

Tänään on hyvä päivä

Jokainen pienten lasten hieman väsähtänyt äiti tietää minkälainen merkitys on hyvällä päivällä. Yksi sopivalla flowlla sujunut päivä melkein korvaa kuukausien edestä nihkeitä ja itkuisia. Eikä sen tarvitse olla mitään erityistä. Pieniä asioita, joista tulee mukava fiilis, ripoteltuna pitkin päivää. Mahtuu sinne sekaan uhmiksen itkupotkuraivareitakin. Housuun lipsahtanut kakka, muutama kaatuminen johtuen liian kovasta vauhdista liukkaalla parketilla, kesken jääneet päiväunet ja Pikkuveljen tahallinen huudattaminen ovat asioita joita tapahtuu meillä päivittäin. Joinakin päivinä niiden lomassa on kivoja tapahtumia, kauniita hetkiä tai naurua niin paljon, että illalla viivan alle jää plussaa. Tänään oli sellainen päivä.

Herätys oli minun mielestä liian aikainen. Aamuyön mun vieressäni ähelsi kohta yhdeksänkuinen, joka ei tiennyt nukkuako, syödäkö vai herätäkö. Pikkusisko lirautteli aamupissat pottaa ja totesi: "mahtavaa!" En aamuäreyksissänikään osannut väittää vastaan. Mahtavaahan se on, mitä tuota vähättelemään vaikka melkolailla kaikki muutkin pissat pottaan päätyvät. Taaperoiseni hyväntuulinen jutustelu heti aamutuimaan ottaa toisina aamuina päästä. Silloin ei iloisesti pärpättävä tyttöseni saa kuin murahtelua vastaukseksi. Tänä aamuna onnistuin pikkuisen jutustelemaankin.


"Näyttää olevan hyvä ilma. Mennäänkö ulos?" tiedusteli Pikkusisko pikkuvanhaan tyyliinsä. Pienelle kävelylenkille lähdettiin, kun aamun touhunnut Pikkuveli alkoi hieromaan silmiään. Reittivalinta oli oivallinen. Lenkillä nähtiin siltatyömaan lisäksi (Pikkusisko tykkää kaivureista, junista ja kuorma-autoista siinä missä nukeista ja poneistakin) huomista joulunavausta varten keskustaan pystytetty suuuuuren suuri kuusi. Vettä tihuutti ja oli märkää. Tavarajuna klonksutteli pohjoiseen päin ja tyttöni arveli sen olevan menossa hakemaan puita kyytiinsä. Joen kuohut kiehtoivat kaksivuotiasta.

Ruoaksi lämmitettiin eilistä lohikeittoa. Kylläpä maistui ulkoilun päälle hyvältä. Yleensä ruokapöydässä nirsoileva tyttö santsasi ja Pikkuvelikin heräsi vasta, kun siskonsa jo nukkui päiväunia. Esikoinen kotiutui koulusta ja teki läksynsä reippaasti. Ärsyyntyi vähän, kun kerroin että tänään siivotaan. Minä soitin tallille ratsastustunnin varaus mielessäni. Ratsastuksenopettaja kysyi olisiko Isosiskolla toivetta hevosesta. Tallin suurimman olisi tahtonut mutta minä kielsin, tuntui liian aikaiselta. Toiseksi suurimmalla sitten. "JES!" pääsi tytön suusta niin isosti, että piti suhista olemaan hiljempaa. Meillä on nääs herkkäunisia muksuja. Heppatyttö ei malttaisi millään odottaa huomiseen. Tallilla odottavat hevoset saa vähän lähemmäksi, kun niistä puhuu. Minun ratsastustaustastani on ollut hyötyä, kun tiedonjanoinen tokalainen haluaa oppia kaiken mitä äitikin hepoista tietää.

Sain hoidettua asioitakin, pari puhelua. Kyllä se tuntuu mukavalta, että mielensisäinen pitäisi- lista kutistuu. Okei, myönnän. On mulla aivan oikeakin lista niitä asioita varten. Sillätavoin mieli on keveämpi, suosittelen kokeilemaan. Äitiysloma loppuu yhdeksästoista päivä kuluvaa kuuta. Se on iso asia. Isompi kuin arvasin. Tällainen hyvä päivä on vaarallinen siinä mielessä, että se on otollinen aika napata itselleen vauvakuume. Siksi ehkä hyvä, että näitä on aika harvakseltaan. Nytkin on vaikea jakaa aikansa kaikille. Isosisko antaa siitä palautetta eniten.

Ennen kuin saatiin Metallimies töistä kotiin ehdin tehdä ruoan uuniin ja lasten kanssa yhdessä siivottiin yläkertaa. Siisti koti on minusta ihana asia. Joskus olen kuullut sanonnan: siisti koti on merkki hukkaanheitetystä elämästä. Ehkä. Voisi sen hukata hullumpaankin. Esteetikkona tykkään, että on siistiä. Lapset eivät ole esteetikkoja mutta joskus suopuvat äidille kaveriksi. Pikkusisko latoi kirjojaan hyllyyn ja halusi päättää järjestyksen. Vähän ärsytti, kun en saanut laittaa pituusriviin niitä mutta tyttö pysyi tiukkana. Tiikelikinja kuuluu pinsessakinjan viereen.

Levitettiin matot lattiaan, kun pinnat oli puunattu puhtaaksi. Hassua miten erilaiselta koti näyttää, kun saa parin viikon tauon jälkeen mattonsa takaisin! Jopa olohuoneen suuri matto, jota kohtaan tunnen antipatiaa ja haluaisin sen tilalle uuden, oli mukava saada takaisin. Vähän epäilyttää kauanko ne säilyvät puhtaina. Pissattomina. Luulen, että herra Murphy iskee ja pistää hienosti kotikuivaksi oppineen neidin ruikkimaan pitkin tekstiilejä. Mitäs sitten, tänään niin ei vielä käynyt.

Olen innostunut neulomisesta. Oikein kunnolla innostunut. Ei sillätavalla kuin aiemmin. Silloin innostuin yhden villasukan tai lapasen verran. Toisinaan inspiraatio piisasi siihenkin, että neuloin toisesta sukasta nilkan. No ei vain, olen minä joskus tehnyt aivan valmiiksikin asti mutta nyt olen tehnyt tosi paljon valmiiksi asti. Sukkia vaikka kuinka monet, hattuja muutaman ja huivejakin usean. Nyt teen villatakkia Pikkuveljelle. Olen edennyt riville viisi. Ohjetta pitää lukea kokoajan enkä osaa sanastoa. Käytin yhden oljenkorren ja soitin äidille. Äiti pahoitteli hätäisyyttään. Konserttiin menossa kuulemma. Minusta se oli hassua. Hän neuvoi niin, että ymmärsin, mikä vaati pari tarkennuskertaa ja sain mitä halusinkin. Ei se äiti haittaa etkä vaikuttanut hätäiseltä. Kiitos taas neuvoista. Äidin neuvoja tarvitsee vaikka olisi kuinka olevinaan itse aikuinen.


Iltapalaksi syötiin torttuja. Kauden ensimmäiset. Ne on Metallimiehen ykkösherkkua ja se tykkää niistä niin kuin naiset suklaasta. Oltiin koko perhe pöydän ääressä. Puhelimia ei ollut yhtään. Annan meidän perheelle siitä kaksi pistettä. Toinen minulle ja toinen Metallimiehelle. 

Me naurettiin iltapalapöydässä enemmän kuin varmaan koskaan. Tytöt kävivät vähän ylikierroksilla mutta kerrankin en alkanut siitä naputtamaan. "Nyt pitää rauhoittua!" Ihme ilonpilaaja minäkin osaan olla. Naurakaa tytöt kun naurattaa! Voitte uskoa, että elämä tuo tullessaan itkua ja surua ihan riittämiin. Kuukausikaupalla totista naamaa luvassa. Mun äitini kerran sanoi, että elämässä on huippuja hetkiä vähän, suurin osa elämästä on ruskeaa paskaa ja pieni osa pikimustaa synkkää. Suutuspäissään se sen sylkäisi kerran mutta muistan sen vieläkin ja aina se huvittaa. Se on mulle lämmin muisto äidistä. Ehkä vähän kyynistä ja pessimististä mutta tosiasiahan se on. Tasaisen ruskeaa paskaahan tämä suurimmaksi osaksi on, seassa sulamatonta ravintoa kuten herneitä, maissia tai mustikoita. Elämän väriläiskiä. Hehheh, mua tämmönen paskahuumori naurattaa.

Metallimies meni lasten kanssa iltapesulle ja minä siivosin keittiön. Tortuista jää jälkeen ihan hemmetinmoinen sotku. Tänään sekään ei vihlonut otsalohkoa vaan siivosin jäljet marmattamatta isoon ääneen saatananmoisesta sotkusta, kun ei osata syödä siististi. Se ei taida olla elämässä kovin kauhean tärkeä taito. Ainakaan jos on kaksi ja puoli vuotta. Saati jos ei ole vielä vuottakaan. Minulla oli hyvä mieli siinä siivotessani keittiötä vaikka yläkerrassa kaksi pienintä huusi väsymystään. Tehtiin Metallimiehen kanssa töitä tiiminä, sekään ei ole parisuhteessa aina itsestäänselvyys. Meillä sen jarruna olen minä. Kyllä minä pärjään. Paskat pärjäisi. Kyllä mulla on paras mahdollinen työpari.

Tissinvälipoika tankkasi kummankin hanan tyhjäksi ennenkuin asettui nukkumaan. Hän haluaa pitää minua kädestä kiinni syödessään. Lapsen käsi tuntuu omassa kädessä ihanalta.

Aivan tavallinen päiv ja siksi erityisen hyvä. Nauroin paljon ja vaikka pikkuisen välillä kuumenin ja tiuskaisin, niin se ei jäänyt nakertamaan. "Anteeksi, kun äiti hermostui sulle. En olis saanut." Lapset antaa anteeksi kyllä, siitä voisi ottaa aikuiset oppia. Antaa ärtymyksen mennä ja keksiä jotain kivaa. 

Hyvää yötä.

10 kommenttia:

  1. Hyvä teksti vaikkakin aihe oli ihan tavallinen päivä. Monesti oo laiska lukemaan tämmösiä pitkähköjä tekstejä, mutta sun kirjoitustaito tekee näistä semmoisia, että ei voi lopettaa keskenkään. Voi kun osaisi itsekin pukea asiat näin hienosti sanoiksi. Sää aina murehdit, että oot kaikessa vaan "ihan hyvä, etkä missään huippu. Muistappa tää ens kerralla ku moisia mietit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura ❤️ En mä siltikään ole huippu kirjoittamisessa, keskivertoa parempi ehkä :)

      Poista
  2. Torttuja!!!! Oi nam. Nuolen ruutua täällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, toinen satsi piti tehdä eilen :D Jos kohta pipareita!

      Poista
  3. Olipa ihana lukea tämmönen näin aamulla ennen ylösnousemusta. Hymyilytti monessa kohtaa, kakkahuumori nauratti. Päätin, että tästä tulee hyvä päivä, vaikka toisesta korvasta meni jo kuulostaa kun kiljukaula kirkui vieressä.

    Toivottavasti näitä hyviä päiviä tulee passelisti teillekin. Ei liikaa tietenkään, sittenhän niitä ei osaa arvostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että sait tästä semmoista myönteistä potkua päivään ❤️ Näitä ei tosiaan liiaksi tule siitä ei ole pelkoa :D

      Poista
  4. Paljon tekisi mieli sanoa, mutten jaksa nyt. Kertokoon nämä tarpeeksi ❤️ ja :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...