tiistai 10. marraskuuta 2015

Projekti Pikkusisko päiväkuivaksi

Tasan kaksi viikkoa sitten tehtiin viimein päätös jättää Pikkusiskolta päivävaippa pois. Hän oli osoittanut merkkejä kuivaksioppimisen herkkyyskaudesta eli mennyt pissalle/kakalle vähän sivummalle, silloin tällöin itse pyytänyt vaipanvaihtoa ja tutustellut pottaan. Pitkän aikaa aamupissat meni pottaan mutta muutoin ei menestystä. Otettiin muutama tehopäivä aiemminkin mutta silloin tyttö vain meni piiloon pissaamaan pikkuhousuihinsa ja kieltäytyi menemästä potalle. Nyt aika kuitenkin oli oikea.

Tiedettiin, että iskä joutuu töihin takaisin marraskuun alusta ja niinpä viimeisen lomaviikon kunniaksi rullattiin matot pois lattiasta ja kaiveltiin erään vaatepaketin mukana tulleet naurettavan pienet pikkuhousut esiin. Pikkusisko oli aivan innoissaan, kun sai kiskaista jalkaansa Disney- pikkareita, joissa seikkailivat muunmuassa Bambi ja Helinä- keiju. Ehdoton lemppari olivat kuitenkin Hello Kittyt. Yäk. Isosiskon pahimpana söpöstelykautena tuli sellainen yliannostus valkoisesta pikkukisusta, että Pikkusiskolla ei ole ollut yhden yhtäkään HK- tavaraa tai vaatetta. Mikä siinä mirrissä oikein noita pikkulikkoja kiinnostaa?? :D


Aiheeseen takaisin.

Olin varautunut lattian luutuamiseen ja pyykkivuorien alle hautautumiseen mutta toisin kävi! Muutama hassu vahinko on käynyt viimeisen kahden viikon aikana, muutoin tuotokset ovat lirisseet pottaan tai pönttöön. Jipii, jipii! Pieni pottailija on innostunut hommasta niin valtavasti, että käy tiuhaan tahtiin potalla istuksimassa ihan vain kokeeksi. Onnellinen hymy leviää kasvoille, kun muu perhe taputtaa pottaan osuneen pissan johdosta. Tarrataulu täyttyy vaikka jokaista lirausta ei ole muistettu tarroittaa. Pikkusisko tunnistaa itse pissahädän jo tosi hyvin ja pikkuriikkisen hetken hän pystyy jo pidättämäänkin.

Vaippaa käytetään päiväunilla, yöunilla ja silloin kun lähdetään jonnekin. Samaa vaippaa saatetaan käyttää koko päiväkin, kun tyttö ilmaisee tarpeensa päästä vessaan silloinkin vaikka vaippa olisikin. Yövaippakin on toisinaan aivan kuiva ja joskus taas niin märkä, että ihmetyttää miten villahousut ovat kaiken sen saaneetkin pidettyä sisällään. Kakkaa hän ei ole suostunut pottaan taikka pönttöön toimittamaan vaan se lipsahtaa joko päiväunivaippaan tai pikkareihin. Sen aika tulee sitten myöhemmin :) Isosiskon kuivaksi opettelusta en juuri muista mutta sen muistan, että kakkosesta saatiin tehtyä niin iso haloo että homma viivästyi aivan turhaan. Nyt odotellaan rauhassa ja annetaan lapsen itse hoksata homman ydin. Jos nyt vähän paskoo pyykkää housuista niin eipä se paljon eroa siitä, että sitä pyykkäisi vaipasta :D

 

 

Kuivaksiopettelu on tuonut mukanaan mieluisan lieveilmiön. Kun Pikkusisko on hoksannut, että hän voi olla aktiivinen toimija ihan itse pissimällä pottaan niin hän tietysti haluaa myös laskea ja nostaa housut itse. Passaa mulle. Kaikista mieluiten hän pyyhkisikin itse ja kaataisi pissat potasta pyttyyn mutta kumpikin mainituista vaatii vielä vähän enemmän tarkkuutta kuin kohta kaksi ja puolivuotiaalla on tarjota. Itse pukeminen on levinnyt myös muihin hetkiin kuin pottailuihin. Minä, joka puin (motorisesti hitaammin kehittynyttä) esikoistani vielä neljä ja jopa viisi vuotiaana olen nyt sitten äimistellen katsonut, kun pikkukäppänä kiskoo sukkahousut ja sukat jalkaansa itse.

Puhumattakaan siitä, kuinka paljon vähemmän vaippapyykkiä tulee! Ja kun vaippapyykkiä tulee vähemmän, niin pyykkäämisväliä voi pikkuisen venyttää. Vaippoja ei tarvitse olla kokoaikaa täyttämässä, kun niitä jää kaappiin enemmän. Meillä kun sekä Pikkuveli että Pikkusisko käyttävät samoja vaippoja ja ne mitkä säästyy toiselta jäävät toiselle pissittäväksi.  Pyykkien lajitteluvimmani ansiosta viikossa saattaa olla jopa kaksi päivää, kun pyykkikonetta ei startata ollenkaan. Kiitos sinne yläkertaan. Yläkertaan sinne pesuhuoneeseen, jossa pyykkivuoret eivät totisesti kaatuneet päälle vaan kävivät kutistumaan. Pestäänhän sitä sitten vastaavasti useampi koneellinen toisena päivänä mutta se on paljon, kun yhtenä päivänä ei tarvi pyykin kanssa puljata. Siltikään vaikka se onkin mun lempparikotityöni. Puhtaat pyykitkään eivät pääse niin kasaantumaan linttaamista odottaessaan, kun koneet eivät huuda punaisenaan aamusta iltaan. 

Rohkaisenkin siis sinua, joka siellä mietit olisiko aika aloittaa harjoitukset. Hyviä vinkkejä siitä onko lapsi valmis ja kuinka homman voisi toteuttaa löydät Mannerheimin lastensuojeluliiton Vanhempainnetistä, linkki sinne tässä. Tähän voisi koota vinkkikimaran mutta sanon vaan, että sinä vanhempana kyllä tiedät, kun aika on kypsä kokeilulle. Jos näyttää ettei ollutkaan, niin vaipan voi laittaa takaisin ja koittaa myöhemmin uudelleen. Lapsen kanssa aiheesta jutustelu on meillä ainakin tuottanut tulosta ja rohkaiseminen omatoimisuuteen on tuntunut toimivalta. Pikkusisko saa aivan vapaasti käydä koittamassa potalla onneaan ja usein vessasta kajahtaa ylpeä: "pissa tuli! Tarratauluaan hän täyttelee mielellään ja ihastelee jo kerättyjä tarroja. Vielä on mietinnässä saako hän jonkin lelun tai vastaavan palkinnoksi, kun koko taulu on täynnä. 

Mutta vielä kerran: jipii! Tämä on tuonut ihan mielettömästi iloa meille ja oon kokenut helpommaksi kärttää pissahätää ja hoitaa potan huuhteluja sun muita, kuin olla vaihtamassa vaippaa ja ylivuodon sattuessa myös vaatteita. 

Mitä mieltä sinä olet, onko kuivaksi oppimisesta aihetta antaa lelupalkkaa vai onko opittu taito palkinto itsessään? Miten sinä olet toteuttanut vaipattomuustalkoot? 

 

8 kommenttia:

  1. Huippua!! Hyvä pikkusisko :) Mää oon noiden tarrataulujen kans pitäny semmosta vaihtelevaa linjaa; jos lapsi ei oo muuta ollut vailla niin sitten on laitettu vaan tarroja. Nyt sitten kun isoin keräs pönttötarroja, niin se hoksas jo kysyä että mitäs sitten vois saada kun taulu on täynnä. Lupasin, että saa valita jotain yhteistä kivaa tekemistä tai pienen lelun. Arvatenki legopaketti houkutti eniten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäki vähä aattelin että voiskohan sitä katsoa mitä tyttö tuumaa kun paperi on tarroja täynnä :) Kun sitä tavaraa on muutenkin..

      Poista
  2. Jes! Meilläkin on tarrataulua kokeiltu kuivaksiopetteluvaiheessa ja uudet, hienot, itse valitut pikkarit ovat motivoineet myös varsinkin tyttölasta, poikia oikeastaan ei. Tarra ja kehut itsessään ovat riittäneet, enkä tällaisen asian kohdalla ole muutenkaan lähtenyt lahjontatielle, koska se pissimisen ja kakkimisen onnistuminen ei aina ole lapsesta kiinni, vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka tarrataulu olisi kuinka pieni, niin sen täyteen saamisessa saattaa kestää useita kuukausia tai jopa vuosia ja lapsen aikakäsityksellä se lahjan saaminen sitten joskus ehkä nostaisi vain lisää paineita pissimiseen ja kakkimiseen. Tarrojen lisäksi pieniä palkintoja meillä on käytetty silloin, kun kohteena on ollut joku käyttäytymiseen liittyvä juttu mutta tällaisissa fysiologisiin juttuihin liittyvissä asioissa koen pelkän kannustaminen ja palkkion (kehu, tarra) saamisen heti paremmaksi. Meillä kun on kuivaksiopettelun suhteen koettu niitä helppoja ja sitten ei niin helppoja versioita. Sitten kun joku uusi asia on opittu, esim. että vaipat jäi kokonaan pois, pyöräilemään ilman apurattaita, lukemaan, on leivottu uuden asian oppimisen kunniaksi kakku tai jotain ja pidetty juhlat. Mutta sillä tavalla, että sitä ei ole etukäteen palkinnoksi asetettu, ettei tule liikaa paineita onnistumisen suhteen. -Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma, kiitos siitä Kaisa :) Meillä kans oli ensimmäinen kuivaksi oppiminen, tai oikeastaan kakan toimittaminen ylipäätään, vaikeaa esikoisen kohdalla ja silloin se palkinto ois tuonut varmasti paineita. Pissa lirahti kyllä pönttöön ihan ongelmitta. Huomenna on viikkosiivous ja päätettiin laittaa matot lattiaan takaisin, saapa nähdä kuinka käy :D

      Poista
  3. Kivanoloinen blogi! Liityinpä minäkin lukijaksi =) tsemppiä harjoitteluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua! Tervetuloa mukaan ja kiitos tsempeistä :)

      Poista
  4. Meillä tuli taantuma pöntöllä käymisen suhteen ja pissalla käynti unohtuu, kun pikkarit laitetaan jalkaan. Juuri kun mainostin, että melkein kaikki tulee pönttöön ja käy itse siellä kun on hätä :) Nyt on pesussa jo vessan matto ja työhuoneen matto ja parit pissat siivottu lattialtakin. Tarrataulu otettiin meilläkin käyttöön, en mitään palkintoa niistä ajatellut antaa, vaan Aava on onnellinen, kun saa liimata itse valitsemansa tarran tauluun. Huomenna jatketaan harjoituksia, toivottavasti paremmalla menestyksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku aina hankalaa, niinhän se sanontakin menee :) Niinhän tuo täälläkin onnessaan tarrojaan liimailee, paremmin muistaa tarranlaiton kuin äiti. Tsemppiä sinne!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...