perjantai 20. marraskuuta 2015

Lukeminen kannattaa aina



Minä olen varsinainen lukutoukka. Tai olin vielä kun aikaa oli enemmän. Nuoruudessani ahmin kirjoja enkä totisesti ollut kirjastossa outo näky. Tai ehkä olin outo näky mutta kävin siellä myös usein :D Lainasin aina kerralla vähintään viisi kirjaa ja saatoin lukea kirjan päivässä. Valvoin öitä hyvien kirjojen parissa ja olin joka kerta surullinen kun kirja loppui. Se on (toivottavasti) aivan normaali reaktio heillä jotka lukevat paljon. Sitä ikäänkuin joutuu tekemään luopumistyön kirjan henkilöhahmoista. 

Opin lukemaan kuuden vanhana ja se oli hienoa aikaa se. Luin kuulemma kaiken mitä vaan voi lukea. Minun mummuni oli kova lukemaan, nykyään hän on jo niin vanha ettei lukeminen luonnistu. Myös äitini lukee ja on samanlainen kirja-ahmatti kuin minäkin: kirjaa ei malttaisi laskea käsistään, kun kerran aloittaa.

Luen monentyyppisiä kirjoja. Harry Potterit, Sophie Kinsellat, Nora Robertsit, Tuija Lehtiset (Jonakin onnellisena päivänä on sellainen kirja, joka repii sydämen kahtia. Se on yksi surullisimpia kirjoja, joita ihminen voi lukea. Suosittelen sitä silti.), jännärit, dekkarit, tietokirjat, you name it. Kaikkea voin koettaa lukea ja aika harvan kirjan olen kesken jättänyt. Useat olen lukenut moneen kertaan, kun olen ehtinyt unohtaa lukeneeni kyseisen kirjan jo ja ihmettelen lukiessani miten juonikuviot tuntuvat niin tutuilta :D Viimeisimmäksi valloitin eroottisen kirjallisuuden alueen, kun luin Fifty shades of grey- tyyppisen Crossfire- sarjan. Tällä hetkellä työn alla on Hannele Törrösen Vauvan kanssa vanhemmiksi, jonka sain kohta vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi. 

Odotan sitä aikaa, että pikkuisetkin ovat sen verran isoja ettei äitiä tarvita kokoajan. Silloin jää lukemisellekin eri tavalla aikaa.


Isosisko oppi muistaakseni lukemaan jo ennen eskaria mutta on toden teolla kiinnostunut siitä aivan viime kuukausina. Tähän asti hän on luetuttanut minulla kaiken. Hänelle on aina kova paikka joutua opettelemaan asioita. Hän mielummin osaisi kaiken automaattisesti. Huhhuh, aikamoiset odotukset on tytöllä itselleen! Niinpä lukeminen ei Isosiskoa kiinnostanut ennen kuin lukutaito hioutui koulussa paremmaksi ja lukemisesta tuli nopeampaa ja helpompaa.

Isosisko on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja katsellut niistä kuvia mielellään. Aiemmin hän sepitti kirjojen kuvista omia tarinoitaan sen sijaan, että olisi lukenut. Iltasadut hän oppi nopeasti ulkoa ja melko pienestä pitäen "luki" kirjoja aivan oikein vaikkei lukea vielä osannutkaan.

Heppahulluuden myötä hän kiinnostui hevoskirjoista. Ensin hän lainasi kirjastosta hevosia koskevia tietokirjoja, joissa oli paljon kuvia mutta viime aikoina hän on lainannut esimerkiksi Merja ja Marvi Jalon kirjoittamia nuorille ja lapsille suunnattuja Nummelan ponitallista kertovia kirjoja. Ajattelin ensin hänen lainaavan niitä vain siksi, että niissä on kannessa heppa ja sepittävän sitten kansikuvahepasta oman tarinansa. Kunnes huomasin hänen oikeasti käyttävän lyhyitä aikoja varsinaiseen lukemiseen ja tänään hän kertoi olevansa jo melkein sivulla sata eräässä ponikirjassa! Voi riemua, vihdoin tyttö on löytänyt lukemisen ilon! 


Minä tiedän kuinka paljon lukeminen elämää rikastuttaa. Niinpä tämä on sellainen asia, jota haluan tukea ja johon haluan kannustaa. Lupasin Isosiskolle, että kun hän on lukenut kirjansa loppuun niin annan hänelle sinnikkyydestään jonkin pienen palkinnon. Ajattelin kehittää jonkilaisen lukupassi- systeemin. 

Pikkusisko toivoo joulupukilta myöskin kirjoja ja hän on osoittanut paljon mielenkiintoa kirjoja kohtaan. Hänelle luetaan satu päivä- ja yöunille mennessä ja päivän aikana muutoinkin mikäli sopivia hetkiä tulee. Pikkuveli keskittyy toistaiseksi syömään ja repimään tyttöjen opuksia mutta selvästi pahvisten vauvakirjojen kuvat kiinnostavat jo häntäkin. Metallimies on myöskin kova lukemaan eli koko meidän perheelle lukuelämykset maistuu.

Luetko sinä? Pidätkö lukuharrastusta tärkeänä? Minkälaista kirjallisuutta suosit? Onko teillä lapsille lukupassia kotona tai koulussa?

8 kommenttia:

  1. Meillä kans kaikki lukee ja valitettavasti lasten takia itse ihan liian vähän! Voisin olla tämän tekstin kirjoittaja, jos otetaan vain nuo teidän lapsia käsittelevät kohdat pois :D Ahmin lapsena ja vanhempanakin kaikkea mitä käsiin sattui. Opin myös kuusivuotiaana lukemaan ja luin vaarilla seitsemää veljestä vanhalla kirjoituksella kirjoitettuna! Suosikkikirjailijoista löytyy samoja kuin sulta ja myös Torey Haydenin kirjat on todella hyviä! Ootko lukenut niitä? Tosin ne menee ehkä siihen kategoriaan, että sua ahdistaa ne etkä siksi lue niitä. Taivaslaulu taisi olla viimeisin kirja, minkä luin yhdeltä istumalta suunnilleen. Nytkin on kirja kesken, mutta sitä ehtii lukea aina sivun silloin, toisen tällöin.

    Veeti on ainakin perinyt kiinnostuksen kirjoihin ja lukee nyt jo pitkiä kirjoja, joissa ei ole juurikaan kuvia eli esimerkiksi Risto Räppääjiä. Lainaa myös itse kirjastosta jo semmoisia kuvattomia kirjoja, jotka on tarkoitettu lukemaan oppineille. Meillä luetaan kans ilta- ja päikkärisatu Aavalle ja Veetillekin jos haluaa eikä itse lue. Uskon, että kirjojen ansiosta meidän lapsilla on todella laaja sanavarasto ikäisekseen ja Veetin eräässä hoidossa hoitaja kysyi, että luetaanko me paljon Veetille ja kun sanoin, että joo niin tuumasi, että kyllä sen puheesta huomaa. En jotenkin ymmärrä ihmisiä, jotka ei koskaan oo lukenut edes yhtä kirjaa jos koulussa pakotettuja ei lasketa. Mieskin lukee paljon ja odotetuimmat joululahjat on aina ne kirjapaketit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä niitäki lukenut, sillon vielä kun ne ei niin ahdistanut eli ajalla ennen lapsia. Samoin muksujen sananlahjoja on kehuttu ja ite kans uskon, että kirjoilla on siinä isompi merkitys kuin suupaltilla äidillä ;)

      Poista
  2. Jonakin onnellisena päivänä on Leena Lehtolaisen kirja. Yksi omista suosikeita! :) Meillä luetaan lapsille paljon ja itekki tykkään tarttua kirjaan. Viimeisimpänä olen lukenut Janna Rantalan; äiti, ala tottele kaiken maailman kasvatusoppaita. Oli viihdyttävä ja sai ajattelemaan asioita eri tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aala, niinpä on! Korjaan tekstiin :) Voi tuo Rantalan teos pitäisi laittaa lukulistalle vaikken niin oppaitakaan ole lukenut :D

      Poista
  3. Minäkin luin lapsena enemmän, nykyään harmittavan vähän! En tahdo löytää kirjaa jonka juoni pitäisi otteessaan loppuun saakka. Viimeksi luin Anneli Kannon Pyövelin, se on loistava! !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulle käy just päinvastoin, sellainenkin kirja mikä aluksi tuntuu pläääh saattaakin loppujen lopuksi olla sellainen mitä ei malta käsistään laskea. Jokunen opus on kyllä jäänyt kesken minullakin, Stephen Kingin Buick 8 oli yksi niistä. Tosin sen genren kirjat ei muutenkaan niin kiinnosta..

      Poista
  4. Minä itse en ole ollut kiinnostunut lukemisesta oikeestaan ikinä mutta lapsille luetaan kyllä oikeestaan joka päivä. Pidän sitä silti tosi tärkeänä vaikka itseä ei innostakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Mukava, että lapsille luetaan kuitenkin. Eihän se kaikkia voi kiinnostaa lukeminenkaan. Mulle lukeminen on mieluisampaa kuin vaikkapa elokuvien katsominen mutta silti teen jälkimmäistä nykyään paljon enemmän. Tulevaisuudessa ehkä sitten toisinpäin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...