tiistai 3. marraskuuta 2015

Kun kotiäiti arkeen palasi

 

 

 

Metallimiehen vuosiloma kesällä jatkui pakkolomalla. Ensin ajateltiin lomautuksen kestävän vain muutaman viikon mutta jakso venyi paljon pidemmäksi. Kaiken kaikkiaan saatiin pitää iskä kotona neljän kuukauden ajan. Tämän viikon maanantaina työläisen arki kuitenkin taas alkoi ja niinpä omakin työtaakkani tuplaantui. 

Kulunut pakkoloma tuli kreivin aikaan useastakin syystä. Pikkuveli on ollut se vaativampi vauva ja niinkuin olen tänne useasti kirjoitellutkin - olen ollut aika väsynyt. En niinkään unen puutteesta vaan vauvan yleisestä vaativuudesta ja rytmittömyydestä. Puolison kotona viettämät kuukaudet ovat helpottaneet aivan valtavasti! 

Tämän lisäksi on tietysti aivan korvaamatonta saada olla näkemässä vauvan kehitystä päivittäin. Sanomattakin selvää, että enemmän ehtii näkemään, kun leijonanosa päivästä ei mene palkkatyössä. Pikkusiskosta on tullut tänä aikana varsinainen isin tyttö ja Pikkuveljen eroahdistus koskee meitä molempia. En usko, että näin olisi, jos isi olisi ollut koko tämän ajan päivittäin pitkän pätkän pois kotoa. 

 

Talousasiatkin sujuivat lomautuksesta huolimatta aivan mukavasti, vaikka pientä stressiä niistä välillä olikin. Usein elämässä on hetkiä jolloin aika on rahaa arvokkaampaa ja tämä aika oli sellainen. Tietysti kaikki aika on rahaa arvokkaampaa mutta velallisten elämässä asiat eivät luonnollisestikaan ole aivan noin yksioikoisia :)

Minä sain nukkua aamusta pitkään, joka kompensoi yöimetysten katkomaa unta, kun Metallimies nousi lasten kanssa ylös. Hän huolehti Pikkusiskon yöheräilyt, kun aamulla ei ollut töihin menoa. Iltaisin voitiin istua yhdessä pidempään, kun työläisen kello ei ollut soimassa viideltä. Viikolla voitiin tehdä sellaistakin, mitä ei tavallisena työarkena ehdi. Käytiin muunmuassa lasten tädin työasuntoa kurkkaamassa Raahessa. Lapsille on ollut aikaa paremmin ja jokunen kotiprojektikin ollaan saatu tehtyä.

Viime viikolla otettiin Pikkusiskolta vaippa pois ja aloitettiin kuivaksioppimisen tehoajo. Unilla ja kodin ulkopuolella vaippa vielä on käytössä mutta omien seinien sisäpuolella tyttö käyttää pikkuhousuja. Matot on alakerrasta ja Pikkusiskon huoneesta rullattu syrjään siivoamisen helpottamiseksi. Yllättävän hyvin pönttöön/pottaan pissiminen on alkanut sujumaan! Kakka tosin tulee toistaiseksi vain vaippaan. Tarrataulu täyttyy hurjaa vauhtia vaikka vahingoiltakaan ei olla täysin vältytty.


Alku lasten kanssa keskenään on ollut todella kankea. Pikkuveli on herättänyt öisin tavallista useammin ja aamulla herännyt kuudelta. Pikkuisten unet menevät vieläpä lomittain eli hereillä on aina vähintäänkin toinen. Uuden arjen kunniaksi Pikkuveljen päiväunet ovat palautuneet puolen tunnin torkuiksi. Kotihommien tekeminen on vaikeaa, kun lahkeessa roikkuu yksi eroahdistustaan märisevä vauva ja sen kerran, kun kumpikin pieni viihtyisi leikkien niin poika sotkee siskonsa leikit ja väliin on mentävä. Sikakalliin kantoliinan kyyti ei kuitenkaan vauvalle kelpaa. Tietenkään. 

Minulle muutokset ovat aina rasittavia ja uuden elämänrytmin tuoman stressin maksimoimiseksi tietysti kalenteri on tämän viikon osalta täyttynyt kaikella menolla ja tehtävillä. Lapsiperheen ikuisuusaihe eli vanhempien oma aika hakee paikkaansa ja tilaisuuksia siihen tuskin tulee aivan niin usein kuin muutamien viime kuukausien aikana. 

Tunnelmat ovat tällä hetkellä lievästi vittuuntuneet ja väsyneet.

Parempaa viikkoa teille lukijoille! 

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä arkeen <3 Täällä on n kk huudettu tunnista kolmee JOKA yö... Sen lisäksi sitten vielä muut heräilyt, aika sumussa menee hetkittäin päivät. Eilen näkyi suussa eka hammas, tänään toinen... Jospa tää tästä..

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Hanna. Kuulostaa todella raskaalta :/ Hampaitako vauva huutaa vai onko syy tuntematon? Yölliset huutelut on karmeita, päivähuuteluista vielä selviää jotenkuten. Särkylääkettä vaan napaan jos hampaiden tulo vaivaa ettet aivan uuvahda valvomisten vuoksi <3

    VastaaPoista
  3. Olen ollut nyt tovin sormet näppäimillä, mutta en keksi mitään kirjoitettavaa, vaikka tekisi mieli kirjoittaa paljon. Kaikkea kannustavaa ja tsemppaavaa (myös Hannalle!)! Meillä yksivuotias poika narisee ja ropeltaa kaikki paikat, kolmevuotias tyttö narisee, kun yksivuotias ropeltaa. Kovin ovat mustasukkaisia toisistaan. Onneksi nukkuvat hyvin, vaikka poika on keksinyt alkaa hulinoida iltaisin. Hampaitakin näytti/näyttää tulevan aikaisempien kahdeksan lisäksi lähes toinen mokoma kerralla, että oliskohan sekin (angiinan lisäksi) aihe narinaan... Olen ajatellut, että varmasti joskus tulee ikävä näitä aikoja ja näitä "ongelmia". Nyt tuntuvat varsin raskailta ja kuluttavilta, mutta onneksi vaiheet vaihtuvat toisiin... :) Tsemppiä meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista Pingale <3 Tuota juurikin olen koittanut hokea kuin mantraa, että kyseessä on ohimenevä vaihe ja kohta helpottaa. Iltaisin, kun nukutusurakan jälkeen ramppa puolen tunnin välein eroahdistukseensa heräilevää poikaa rauhoittelemassa, tuntuu kyllä siltä ettei koskaann enää saa rauhassa olla. Yksi pieni on totisesti eri asia kuin kaksi. Tsemppiä sulle myös sinne, sitä jatkuvaa kinastelua on tosi ärsyttävää kuunnella kun joskus on ainakin mulla hankala päättää, että mitkä kiistat vaativat aikuisen väliintuloa ja milloin voi pysyä taustapiruna ja antaa lasten keskenään sopia. Meillä siis erityisesti tytöt isosta ikäerosta huolimatta käyvät jatkuvaa taistelua milloin mistäkin. Viimeisimpänä uhmaava taapero on keksinyt ärsyttää isoasiskoaan kieltämällä häntä katsomasta itseään päin ja julistamalla isoon ääneen ettei sisko saisi puhua. Huoh :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...