keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Pikkuveli 8kk




Pikkuinen veli-vauveli kolkuttelee jo kohta yhdeksän kuukauden rajapyykkiä mutta vielä ehtii kertoa ensin kahdeksankuisen pikkuherran kuulumisia. Neuvolassa ollaan viimeksi käyty puolivuotiaana ja vielä täytyy odotella marraskuun puoliväliin, kun Metallimies vie poikansa isä-lapsi- neuvolaan. Uusia taitoja on silti opittu roppakaupalla. Seitsenkuisen pikkupojan kuulumiset näet täältä.


 Mitä kaikkea osaa tehdä meidän 8kk vauva?

 

Pikkuveli osaa kontata sujuvasti ja ottaa välillä aikamoisia spurtteja. Toisinaan käsien ja jalkojen synkkaaminen samaan tahtiin on vaikeaa ja muksahduksia nenälleen tapahtuu. Tympäisee vallan mahdottomasti sellainen pientä miestä! Istualleen nousu ja siitä pois pääseminen on jo rutiinia ja siksipä onkin ollut aiheen nostaa vaikeusastetta. Pikkuveli nousee seisomaan kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) vasten ja nyt alastulokin sujuu jo hieman tyylikkäämmin kuin vähän aikaa sitten, jolloin se tehtiin rohkealla heittäytymisellä taaksepäin tai huudettiin niin kauan, että joku tuli auttamaan. 

Liikkuvainen poika ei tietenkään tyydy paikoillaan seisoskeluun vaan saattaa mennä pitkiäkin matkoja eteenpäin, jos vain on kokoajan jotain mistä pitää kiinni ja mieluiten kahdella kädellä. Meidän kulmasohvaa pitkin on mukava harjoitella tossun toisen eteen laittamista ja sohvan edessäoleva nahkarahi mahdollistaa uhkarohkean "from a to b"- tyylisen matkustamisen, joka vaatii yleensä pienen tuumaustauon kulmat kurtussa. Rahi liukuu huopatassuineen liukkaalla parketilla mukavasti ja nyt, kun Pikkusiskon kuivaksiopettelu on vaiheessa tehoajo, ei ole mattojakaan haittaamassa menoa. Kävelemisen alkeita siis harjoitellen! Brion taaperokärrykin palvelee uskollisesti jo kolmatta käyttäjäänsä. Metallimies kiristi renkaita niin, että kärry ei luiskahda alta pois vaikka sitä vasten nousisikin seisomaan. Muutamia hapuilevia askeleita Pikkuveli on uskaltautunut kärrynkin kanssa ottamaan mutta käsistä talutettaessa hän ei suostu kävelemään vaan istahtaa pyllylleen.

Eroahdistusta on jo ilmassa ja poika päästää riipaisevan itkun, kun näköpiiristä poistuu joko minä tai isä. Vierastaakin hän jonkinverran mutta aikansa tarkkailtuaan uskaltaa jo lähteä katselemaan vieraita. 

Jos sun lysti on..

 

.. kätes yhteen lyö! Meillä ei tätänykyä tarvitse tapahtua isojakaan asioita kun ainakin perheen nuorin antaa aplodit. Äkkiäkös kuoroon liittyy uudesta taidosta ylpeät vanhemmat ja ainakin Pikkusisko, joka kuvittelee tietenkin suosionosoitusten olevan häntä varten. Olen muutaman viime viikon aikana taputtanut niin, että iho kesii käsistä :D Käytiin yksi päivä kylässä ystäväperheen luona ja siellä löysin Pikkuveljen istumasta isojen peiliovien edestä itseään ihaillen ja taputtaen. Kunpa moinen itseihailu säilyisikin aikuisuuteen asti! Vaikka tiedänhän minä ettei vauva tiedä kuvajaisen olevan hän itse, hauska ajatus silti.

Toinen metallimusiikkia kuuntelevia isiä ja äitiä ilahduttava uusi taito on moshaaminen. Se ei ole niinkään perinteinen pystysuora päänheilutus ylhäältä alas vaan enemmänkin sivuttaisliike yhdistettynä pään puisteluun. Liike näyttää kaikesta huolimatta todella uskottavalta ja sopisi aivan mainiosti vaikka tuollaisenaan lemppari-metallibändin encore- vetoa hekumoimaan. Musiikkiinpa se liittyykin! Moshaaminen on kuin onkin Pikkuveljen tapa tanssia :) Kuinka miehekästä. Täytyy myöntää, että yhteyden hoksaaminen kesti allekirjoittaneelta hiukan. Yhdistin sen nimittäin ensin omaan lauluuni ja tulkitsin pään puistelun olevan jokin alkukantainen vauvankin hallitsema tapa karkoittaa epämiellyttävä ääni kuuloelimistä. Huonoa tykkäsin, totisesti. Sittemmin huomasin pojan toistavan tämän liikkeen myös lastenlaulujen soidessa ja sain ahaa- elämyksen. Näky on kieltämättä aika hauska, kun Pikkusisko tanssii tömistelemällä jalkojaan tai hyppimällä ja veljensä istuu lattialla vieressä puistellen päätään ja taputtaen :D

 

Mitä meidän 8kk ikäinen syö?

 

Mitä vaan näköjään :D Sisälle kantautuneet lehdet, minun kaavat näppärästi kaavakansion väleistä kaivettuna, aikakauslehdet tai mikä tahansa paperi ja myös pahvi. Ne vauvoille tarkoitetut pahvikirjat täytyy pitää piilossa sillä hampaita tekevä pieni tutkimusretkeilijä syö nekin. Syötäväksi kelpaamattomien tavaroiden ja asioiden lisäksi suuhun menee myös ruokaa. Omin käsin vieläkin. Määrät ovat melkoisen mitättömiä ja suomalaiseen tyyliin poika ei kauaa pöydässä viihdy. Mitään suurensuurta ravitsemuksellista merkitystä niillä määrillä on, mitä nielulle asti menee mutta onneksi tissittelyjä kertyy vielä ihan mukava määrä vuorokaudessa. (Kyllä, tuo 'mukava' tuolla oli tosiaan pikkuisen sarkastiseen sävyyn kirjoitettu ja tarkoitan sillä sitä yöaikaan tapahtuvaa juopottelua.)

Öisin vauva syö vieläkin usein. Ennen kuin itse menen nukkumaan, käyn syöttämässä pojan kerran tai kaksi ja öisin joudun heräämään vielä yhdestä kolmeen kertaa. Mielestäni se on noin isolle vauvalle jo usein mutta olen ehkä tottunut Pikkusiskon vauva-aikana liian hyvälle.

Pikkuveli on maistanut ainakin seuraavia: porkkanaa, bataattia, vesimelonia, avokadoa banaania, tuorekurkkua, riisiä, sipulia, kukkakaalta, perunaa, makaroonia, kaurapuuroa, leipää (tummaa ja vaaleaa), mangoa, päärynää, mansikkaa, naudanjauhelihaa, kananmunaa (mureketaikinassa sekä makaroonissa), lohta, kanaa, omenaa, aprikoosia, luumua, palsternakkaa, lanttua, punajuurta ja mustikkaa. 

Vaikka soseetonta linjaa ollaankin vedetty niin niitä pussisoseita poitsu on saanut imeskellä ja ne ovatkin varmaan olleet suurimpia kerta-annoksia mitä hän on syönyt. On helppo ymmärtää miksi sosetta syövät vauvat syövät helpommin suuria määriä nopeammin. Olen ajatellut tilata sellaisia kestokäyttöisiä sosepusseja joihin voisi itse tehdä välipalasmoothien. Säästyisi edes toisinaan siltä hirvittävältä sotkulta mikä syömisestä seuraa ja voisihan sellaisen helposti napata mukaankin, jos välipala syödään jossain toisaalla.

Vatsa on tahtonut mennä kiinteämmästä sapukasta kovalle ja sitä helpottaaksemme ollaan annettu luumua (sellaisesta sosepussukasta ja sitten kerran tosi kovaan vatsaan vellitutin kautta rintamaitoon sekoitettuna pullosta) ja sitten ollaan pidetty paremmin tissimaitoon keskittyneitä päiviä, jolloin kiinteä ruoka on unohdettu jos ei kokonaan niin ainakin vähennetty ruokailukertoja. On tuntunut toimivan. Yksi vinkki, joka on vielä kokeilematta, on saatu Facebookin BLW- ryhmästä. Sieltä suositeltiin minulle syötäväksi magnesiumia reilulla annoksella. Tämä varmasti toimisi omaankin vatsaan, joka sekin reistailee liian vähäisestä juomisesta johtuen. 

Hampaita on alhaalla kaksi, jotka poika teki yhtäaikaa kesällä reissussa ollessamme. Nyt toiset kaksi ovat tulleet ikenistä läpi ylös, keskelle eteen. Tahti on onneksi ollut rauhallinen, sillä jotenkin minusta tuntuu että tämä on tissiä purevaa sorttia..


Miten meidän 8kk ikäinen nukkuu ja minkälainen päivärytmi on?

 

Blogia seuranneet tietävät, että Pikkuveli ei ole ollut turhan tarkka päivärytmin luomiseen ja nukkumiseen liittyvistä asioista. Vielä viime kuussa kirjoitin, että  

"Meillä joko nukutaan enemmän tai vähemmän. Päiväsaikaan unia on joko kahdet tai kolmet, kestoltaan puolesta tunnista tuntiin, joskus tosi harvoin vauva nukkuu pidempiä unia."

Se on suurilta osin totta yhä tänäänkin. Sen verran muutosta on tapahtunut, että nykyään päiväunia on lähes poikkeuksetta kahdet ja ne useimmiten ovat kestoltaan jo puolta tuntia pidemmät. Eivät aina tietenkään. Sillä, nukkuuko poika ulkona vaunuissa tai sisällä sängyssä, ei oikeastaan ole merkitystä. Päivä alkaa yleensä seitsemän maissa ja ensimmäisille päiväunille on tarve yhdeksän ja kymmenen välillä. Niiden kestosta riippuu toisten unien ajankohta mutta pääsääntöisesti pieni mies jaksaa touhuta hereillä kolmesta neljään tuntia. Toisinaan toiset unet jäävät liian lyhyiksi ja ilta on yhtä selviämistä mutta pyritään sinnittelemään lähemmäs kahdeksaa ennenkuin lähden nukuttamaan pojan yöunille. 

Minusta tuntuu, että meillä on kokoajan joku flunssassa, paranemassa siitä tai saamassa uutta. Vauvakaan ei ole nuhalta säästynyt. Aina inhottavaa kun noin pieni sairastaa, kun ei oikein tiedä miten auttaisi. Tissittelytkin on hankalia, kun pikkuisen nenä on aivan tukossa. Yksi yö nukuttiin sipulinhajussa, kun ripustettiin pienessä puuvillapussissa silputtua sipulin sängynreunaan että poikasen nenä olisi pysynyt auki. Kyllä se helpotti mutta nukkumaanmennessä piti hetken totutella nakkikioskin tuoksuun :D Onneksi nuo nuhat ovat olleet nopeasti ohimenevää sorttia.

Nuorimmaiseni on herkkä, helpostireagoiva poika. Hän muistuttaa minua paljon aistiyliherkäksi todetun Isosiskon vauva-ajasta. Toisinaan arki kahden mesuavan isosiskon kanssa koettelee pientä ihmistaimea ja aika monta itkua päivän aikana kuuluu. Hän toisaalta käyttää omaa ääntänsä rohkeasti ja kiljahtelee paljon. Mutta onhan se tosi ettei oma ääni ota korviin samalla lailla kuin muiden ;)

Herkkä mutta aurinkoinen vauva on utelias tutkimusretkeilijä <3

 
Onko siellä lukijoilla kellään tällaista herkkisvauvaa, jolla tuntuu kaikki aistit olevan herkempiä? Uskotko aistiyliherkkyyksiin? 

4 kommenttia:

  1. Isoiksi kasvaneita vauvoja kyllä. :) 8v enää ei tunnu niinkään hermostuvan äänistä, mutta keskittymisvaikeuksia on jonkin verran, lisääntynyt äänien voimakkuuksien kasvaessa. Pärjää kuitenkin koulussa ihan hyvin. Ja 5v oli vauvana tosi herkkä äänille, nukkuminenkin oli tuskaista kun heräsi pienimpäänkin risahdukseen. Nykyään saa migreenikohtauksia joissa melu pahin aiheuttaja. :/ pärjää onneksi myös kerhoissa ja muissa ryhmissä jonkun aikaa kunhan saa levätä sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Kuulostaa tosi tutulta mitä kerroit. Meillä tosin koulussa takkuaa lähinnä matematiikan osalta mutta muutoin tyttö sietää ääniä jo paljon paremmin. Pienempänä oli herkkä valollekin. Tuntoaisti on herkkä lähinnä suussa, joka aiheuttaa nirsoilua mutta myös äkillinen koskettaminen voi säikäyttää pahasti. Nuorimmainen taas on tosi herkkäuninen..

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...