sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Imetystarinoita osa 2


"Oi sinä äiti kantajainen,
makean maidon antajainen,
imettäjä ihanainen."
Karjalainen sananlasku

Hyvää imetysviikkoa! Viime viikolla vietettiin Kantoliinaviikkoa ja vaikka pyhä tarkoitus oli laittaa juttua kantamisesta ja meidän perheen kantovälineistä (iik, mulla on uusi liina ja se on iiiiihana!) niin aikomukseksi jäi. Koska kesäkuussa aloitin "juttusarjan" mun imetystarinoista niin jatketaanpa sillä teemalla. Ensimmäisen imetystarinani, kahdeksan vuoden takaa, voit lukea täältä.

Ensikosketukseni imettämiseen ei ollut miellyttävä eikä minulla ollut riittävästi tietoa onnistuakseni siinä. Ensimmäinen imetystaipaleeni päättyi jo vauvan ollessa noin neljän kuukauden ikäinen, joka oli laitokselta lähtien ollut osittaisimetystä. Minulle jäi käteen imetyspettymys.


Kun saatiin odotetut kaksi viivaa raskaustestiin syyskuussa 2012 ja vauvan tulo alkoi pikkuhiljaa todeentumaan, aloin miettimään imetystä. Aiempaa pettymystäni, epäonnistumistani ja mitä haluaisin tehdä toisin. Minulle oli selvää, että haluan imettää. Päätin jo tuolloin, että tähtään suositukseen eli kuuden kuukauden täysimetykseen ja osittaisimetykseen kiinteän ruoan ohella vähintään yhden vuoden ikään asti. Aloin pikkuhiljaa ottamaan asioista selvää. Luin imetyksestä netistä ja kirjoista. Puhuin asiasta neuvolassa. Jouduin huomaamaan, että surullisen iso osa imetystä koskevista perusfaktoista eivät olleet minulla hallussa ja ymmärsin miksi Isosiskon imetys meni aikoinaan pieleen. Se, että löysin imetystaipaleen lässähtämiseen konkreettisen, järkevän syyn, auttoi osaltaan hyväksymään menetyksen ja sisuunnuin entisestään yrittämään kovemmin uuden vauvan kohdalla.

Odotusaikana poiketen ensimmäisestä raskausajastani, ensimaitotipat loistivat poissaolollaan. Olin huolissani. Pelkäsin sen olevan merkki siitä ettei maitoa tulisi tai jos tulisi, niin sitä tulisi kitsaasti. Vähänpä tiesin. Myöhemmin olen oppinut, että odotusaikana tulevilla maitotipoilla tai sillä ettei niitä tule, ei ole mitään tekemistä maidonnousun, maidon määrän tai maidon riittävyyden kanssa.  

Lasketun ajan lähestyessä kaksi korviketetraa muutti meidän kaappiin asumaan, kaiken varalta. Pesin tallessa olleet tuttipullot ja ostin uudet tuttiosat. Jos vaikka maito ei riittäisikään. Nyt tiedän, että mikäli vauvaa imetetään vauvantahtisesti eli aina kun hän haluaa, kellonajasta tai viimeisimmän syötön ajankohdasta välittämättä maito riittää kyllä.

Synnytys käynnistettiin, kun raskaus oli edennyt kymmenen päivää ohi lasketun ajan. Se eteni rivakasti ja toivomuksieni mukaan pärjäsin kuin pärjäsinkin ilokaasulla ja kohdunkaulan puudutteella. Vain alle viisi tuntia säännöllisten supistusten alettua, syntyi kahdella ponnistuksella reippaasti itkeskelevä tyttövauva. En malttanut odottaa, että saan vauvan rinnalle ensimmäistä kertaa! Tunsin olevani varmempi ja lyhyen synnytyksen jäljiltä voimissani. Muistan riemuinneeni, kun kätilö kertoi ettei ainoatakaan tikkiä tarvitse laittaa. Kun pieni tyttönen nappasi rinnasta kiinni, oli hetki täydellinen. Kipua ei tuntunut, kätilöt antoivat minun, Metallimiehen ja uudenuutukaisen tyttösemme nauttia kauniista hetkestä keskenämme. Tuntui hyvältä, että saatiin tehdä asiat omaan tahtiimme ja itse. Hapuillen ehkä mutta silti itse. 

Ensi-imetyksellä
Pikkusisko oli myös isokokoinen vastasyntynyt, kuten oltiin osattu odottaakin. Hän painoi syntyessään 4 250g ja oli 52cm pitkä. Vauva jäi kuitenkin alle maagisen neljän ja puolen kilon rajan ja tarkkaan sokeriseurantaan ei ollut tarpeen ryhtyä. Paine antaa lisämaitoa hellitti. Suloinen neiti oli rauhallinen ja vähään tyytyväinen vauva. Toki hän oli rinnalla paljon mutta ei läheskään niin paljon kuin seuraajansa vajaa kaksi vuotta myöhemmin.. Hoitajat tarjoutuivat ottamaan vauvan, jotta saisin nukkua mutta minua ei väsyttänyt ja siksi toisekseen: sain kyllä nukkua. Sain huutia ensimmäisen yömme jälkeen, kun en ollut herättänyt vauvaa syömään. En tiennyt että näin olisi tullut toimia. Tyttö oli vedellyt tyytyväisenä unia. Viisastuin myöhemmin, kun sain tietää, että vastasyntyneen sokeriarvojen (ja tietysti myös maidonnousun) kannalta on edullista syöttää vähintään neljän tunnin välein. Syöttöpunnituksessa hän sai kuitenkin kelvollisen määrän maitoa ja painonlaskukin oli sallitun rajoissa. Kotiin päästiin, kun tyttö oli kahden päivän ikäinen.

Ja sattuuhan se. Imettäminen nimittäin. Ensimmäisten vuorokausien aikana imettäessä tulevat jälkisupistukset ovat kammottavia. Nännit kipeytyvät valtavasti yhtäkkisestä rasituksesta ja maidonnousu on ilahduttava mutta tosi tukala tapahtuma. Tiesitkös, että monille äideille nousee jopa kuume, kun maito tekee tietänsä tisseihin? Se harvoin kestää vuorokautta kauempaa mutta on tosi ikävä lisä muutenkin kipeään olotilaan. Tiiliskivitissit naurattavat aina ennen maidonnousua ja sitten hyvän aikaa sen jälkeen, mutta tätä lukevat miehet, ilimanen vinkki: vitsit silikooneista harvoin naurattavat maitoisia äitejä, joille nukkuminen missä tahansa asennossa on vaikeaa ja jopa liikkuminen tekee kipeää.

Kipu kuitenkin hellittää. Maidonnousuun liittyvä turvotus ja särky ei onneksi kestä kuin muutamia päiviä ja nännitkin sopeutuvat uuteen työhönsä oman kokemukseni mukaan vajaassa kahdessa viikossa. Tuntuuhan se aika pitkältä silloin, kun pelkää vauvan rintaan tarttumista ja vuodattaa kyyneliä pesulla, kun vesisuihku osuu kipeään rinnanpäähän mutta se helpottaa. Jos vauvan imuote on kunnossa kipu on pian muisto vain.

Pikkusiskon imuote oli toisella rinnalla ihan hyvä mutta jostain syystä en koko imetysaikana saanut toiselle puolelle kunnollista imuotetta opetettua ja imetys siitä rinnasta (kutsuin sitä petturitissiksi :D) sattui aina pikkiriikkisen. Imuotetta jouduin useastikin korjailemaan kummaltakin puolelta ja rikkomaan imua tuon tuostakin. 


Vauva söi täsmällisesti kahden tunnin välein paitsi silloin kun nukkui viiden tunnin monsteriunia. Minä olin tietysti tyytyväinen helposta vauvasta, joka hereillä ollessaankin kujersi hymyillen, ja monet jo epäilivät ettei tyttö edes osaa itkeä. Täysiä öitä neiti nukkui satunnaisesti heti syntymästään lähtien ja muutaman kuukauden ikäisenä se oli melkeinpä sääntö. Toki hänelläkin oli yöhulinoita silloin tällöin ja liikkumaan oppiminen huononsi yöunia. 


Neuvolasta saatiin melkeinpä aina noottia huonosta kasvusta. Jääräpäisesti kieltäydyin antamasta lisämaitoa tai aloittamasta soseita neljän kuukauden iästä. Enkä todellakaan aikonut antaa velliä (jonka ravintoarvot ovat muuten mitättömät) kolmen kuukauden ikäiselle. Tyttö oli tyytyväisin vauva, jota olin koskaan nähnyt. Hän ei vaatinut ruokaansa naama punaisena kirkuen. 

En ole ylpeä härkäpäisyydestäni. Koskaan emme saa tietää mutta olen usein miettinyt miksi en tehostanut imetystä. Olin varmastikin lukenut asiasta. Miksi minua ei neuvolasta kehotettu tehostamaan imetystä, kun saatiin taas kerran seuraavaa painokontrolliaikaa? Lääkäri kuitenkin aina sanoi kasvun olevan normaalia ja normaalivaihtelussa mutta ymmärsinhän minä itsekin, että se meni alle suositusten. Se meni alle minimisuositustenkin, usein. Nautinko liikaa helposta elämästäni etten halunnut nähdä enempää vaivaa? Haluaisin uskoa, että ajattelemalla noin olen itselleni liian ankara.

Tähtäimessäni ollut puolen vuoden täysimetys toteutui ja puolivuotiaamme alkoi maistelemaan kiinteää ruokaa. Keittelin soseita ja siinä ohessa tyttö naposteli omin käsin. Hän söi aivan mukavia määriä ja kävi rinnalla useita kertoja päivässä. Päätimme, että kun puolen vuoden tavoite tuli täyteen, saa Metallimieskin osallistua vauvan syöttämiseen ja satunnaiset korvikesatsit pullosta ovat aivan ok. Koska minulla oli käytössä vain käsipumppu ja sillä pumppaaminen oli hidasta, enkä kovin helposti pumpulle herunut, omaa maitoa en ollut pakkaseen kerännyt alun maidonkerääjä-ylivuotoja lukuunottamatta. Ne olivat nopeasti loppu. Melko pian tavaksi tuli, että ennen vauvan laittamista yöpuulle hän sai isänsä syöttämänä korviketta. Korvikemaitoa Pikkusisko sai myös silloin, kun minulla oli jokin meno enkä päässyt kotiin vauvaa syöttämään. Lapsentahtisesta pulloruokinnasta en ollut tuolloin kuullutkaan, valitettavasti. 

Tammikuussa, Pikkusiskon ollessa reilun puolivuotias, teimme positiivisen raskaustestin. Olime toivoneet uutta vauvaa pian, mahdollisimman pienellä ikäerolla. Jouduimme kuitenkin pettymään, sillä ensimmäisessä ultrassa ei sykettä löytynyt, vain tyhjä ruskuaispussi. Uusintaultra viikon päästä toisti saman näyn ja sain ajan naistentautien osastolle kohdun tyhjennykseen. Jouduin olemaan osastolla yötäkin, kun kohtu ei suostunut tyhjentymään ja palaamaan osastolle vielä kotiutuksenkin jälkeen todella runsaan vuodon takia. Tästä koitui valtavasti stressiä ja poissaoloja imetettävän luota.

Kun Pikkusisko oli yhdeksän kuukauden ikäinen, minä menin ompeluleirille. Olin siellä kaksi yötä. Tuolloin vauva sai kotona korviketta. Minulla oli pumppu leirillä mukana ja pumppailin pahimmat kiristykset pois ompelun lomassa. Meitä oli useampikin imettävä siellä ja porukalla pumppailimme ja juttelimme niitä näitä, hauska muisto :)


Pian minulla oli kymmenen kuukautinen vauva, joka raivostui aina nähdessään rinnan. Yritin yöllä, yritin päivällä. Hiljaisessa, meluisassa. Harhautin, lauleskelin, tanssahtelin. Luovutin ja annoin korviketta. Päättelin, että vauva tahtoo vieroittaa itsensä. Sittemmin ymmärsin, että alle vuoden ikäinen vauva ei totisesti vieroita itse itseään. Äidinmaito tai korvikemaito on alle yksivuotiaan pääasiallista ravintoa.

On ironista, että vasta jälkeenpäin ymmärsin toisenkin imetystaipaleeni loppuneen ennenaikojaan aivan saman syyn vuoksi kuin ensimmäiselläkin kerralla: maito ei riittänyt. Pikkusisko oli vähään tyytyväinen vauva, joka ei pitänyt itsestään meteliä. On todennäköistä, että en osannut tulkita tytön hienovaraisia vihjeitä nälästä. En nähnyt ensimmäisiä nälän merkkejä ja nälän ollessa iso vauva uuvahti rinnalle pian siihen päästyään, kun oli joutunut ponnistelemaan niin paljon saadakseen ruokaa. Imetysvälit olivat öisin liian pitkiä. Puolen vuoden rajapyykistä eteenpäin pullosta annettu korvikemaito vähensi rintojen saamaa maitotilausta ja yöimetyksetkin loistivat poissaolollaan. Uusi raskaus vaikuttaa usein niin, että maito on väliaikaisesti hieman tiukemmassa ja tuulimunaraskauden ja kohdun tyhjennyksen aiheuttama stressi, suru ja poissaolo varmasti osaltaan vaikuttivat asiaan myös. Viimeinen niitti oli ompeluleirillä vietetty kaksi vuorokautta, jolloin en pitänyt jo dramaattisesti vähentynyttä maidontuotantoa yllä huolellisella ja säännöllisellä pumppaamisella. Vauva kieltäytyi rinnasta, koska joutui siinä tekemään työtä verraten siihen kuinka helposti maito pullosta tulee.

Imetys on sitovaa puuhaa. Se on luonnollista mutta vain harvoin todella helppoa. Imetyksen sudenkuopat voi välttää, kun tietoa on riittävästi. Minulla ei ollut tietoa riittävästi vieläkään vaikka paljon olinkin ottanut asioista selvää. 

Älä jää yksin, hae apua ongelmatilanteisiin. Imetyksen tuki ry:llä on Facebookissa aivan loistava ryhmä, jossa tukiäidit vastaavat tukipyyntöihin parhaimmillaan vuorokauden ympäri ja vertaistukea on roppakaupalla. Sinne löydät tästä. Toinen paikka, josta tietoa löytyy valtavasti on erään tukiäidin henkilökohtaisesti ylläpitämä Facebook- sivusto Imetys - kolmen kauppa. Sieltä löytyy tiivistettyä tietoa tietokuvien muodossa, jotka on allekirjoittanutta auttaneet useammankin kerran. Kolmen kaupan sivuille pääset tästä. Kolmas imetysapua antava taho on kahden kätilön ylläpitämä Facebook- sivusto iHmetys - sosiaalisen median imetystukiryhmä. Löydät ryhmän täältä. iHmetys on muuten ensimmäinen Facebookiin perustettu imetystukiryhmä vaikka ITUn sivusto nopeasti ajoikin jäsenmäärällään pienen ryhmän ohitse. Sieltä olen ensimmäisiin ongelmiini vastauksen saanut :)

Kasvusta vielä sen verran, että tyttö on vieläkin hoikka kuin mikäkin. Aina välillä katson kapoista tytärtäni, jolle on vaikea löytää riittävän kapean mitoituksen housuja, ja mietin olisinko imetystä tehostamalla voinut kääntää kasvun parempaan suuntaan. Mahdotonta sanoa. 

Tällainen oli toinen imetystarinani. Itselleni iso onnistuminen oli puolen vuoden täysimetys ja harmitus ennen vuoden ikää päättyneestä imetyksestä on pienempi, kun tiedän pääseeni jo paljon paljon pidemmälle kuin ensimmäisellä kerralla. Oppia ikä kaikki, kolmas imetystarina on vielä kesken ja jatkuvasti opin imetyksestä lisää. 

Tämä kuva on otettu maaliskuun 22. päivä. Imetystaipaleemme on tuolloin ollut loppumaisillaan ja tämä on viimeisin niistä vähäisistä imetyskuvista, mitä minulla on Pikkusiskon ajalta.

2 kommenttia:

  1. Mikähän siinä on, kun nykyään tämmöinenkin teksti itkettää!? Onneksi saan syyttää niitä imetyshormoneja! Hyvin paljon on sunkin tekstissä samaa mitä itsellä oli Veetin aikana. Tuohon Pikkusiskon kasvuun, että katsoppa Veetiä joka on saanut paljon korviketta ja soseita pienestä pitäen, on silti tuommoinen luikku. Ei varmasti ole nälkää nähnyt. Uskon, että toiset vaan ovat pienempiä kuin toiset. Viia, täysimetetty on näistä pienin, vaikka hyvin kasvaa kuitenkin.

    Nuo kuvat on kyllä hyviä muistutuksia niistä yleisimmistä harhaluuloista, mitä imetykseen liittyy. Niitä pitäisi olla jo neuvolan seinät täynnä. Täällä kohta viisi kuukautta takana ja aletaan lähestyä sitä puolen vuoden rajapyykkiä. Enpä olisi ehkä ikinä uskonut :) Että ehkä tuosta sun intoilusta on ollut mullekin hyötyä tän asian suhteen ja mustakin on tullut tosi paljon imetysmyönteisempi. Ajattelin jopa imettää mahdollisesti sinne ainakin vuoden ikään, Aavaltahan lopetin silloin 8-9kk:n iässä. Ja jos pidetään tällä kertaa leirillä useammin niitä pumppaustreffejä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta varmasti tuokin mutta sitten ihmetyttää se, että tää pienin on tämmönen mörssäri vaikka samalainen alku molemmilla. Ei sais verrata mutta se on niin vaikeaa olla vertaamatta :D Mutta onpa ihana kuulla, että tää imetyshypetys ja tiedon (liiallinenkin) jakaminen on ollut hyödyllistä! Se on niin tärkeä aihe, mulle itselleni ja ylipäätään. Oiskin tosi hyvä kun neuvolasta löytyis sosemainoksien sijasta tuollaisia tietokuvia! Tiivistetyssä muodossa niin jaksaa "laiskemmatkin" lukea kun joskus sellaiset opukset on niin uuvuttavia. Ja imetys jos mikä on laiskan äidin ratkaisu!! :D Pumppaustreffit otetaan aivan ehdottomasti vähintään kolmen tunnin välein ja siinä samalla vois tuhota puoli litraa vettä niin ei sekään unohtuisi. Kännykkä muistuttamaan?? :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...