keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ruokailuryhmän uusi ilme

Meillä on Sotkasta ostettu kuuden hengen ruokailuryhmä, joka on kolme vuotta vanha. Ostettiin se silloin, kun muutettiin tähän nykyiseen kotiin ja remontoitiin tämä oman näköiseksi. Ryhmä on muutoin valkoinen mutta kansilevy on pähkinänvärinen ja tuolien pehmusteet ruskeat. Ilmeisestikään en silloin tuntenut ruskeaa väriä kohtaan samanlaista antipatiaa kuin nykypäivänä tai sitten kaikki silloin pintoihin ja sisustukseen valittu ruskea ja lämminsävyinen on syypää siihen etten enää mielelläni sitä katselisi. Paskempi homma siinä mielessä, että meillä on jumankaut valittu seinämaalitkin lämpimän sävyisiksi ja kämpän ylimaalaaminen ei juuri nyt sovi kalenteriin. Pienistä puroista syntyy kuitenkin suuri virta tai jotain muuta yhtä syvällistä.

Viime perjantaina lähdettiin pienten kanssa Kärkkäisen Sikapäiville uhmaamaan omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ostoslistassa oli mm. ostaa miehelle lehdestä bongatut hyvännäköiset kengät kympillä. Sold out. Sisustuspuolelta halusin lehdestä niinikään bongatut somat lyhdyt, parissakin koossa. Kaput. Konetiskitabletteja sentään saatiin vaikka en tiedä sitten olivatko ne niin järisyttävän halpoja. Ostettiin ku muutkin! Normaali ihminen olisi ostanut tarjouksessa olleita Brunbergin pusuja laatikollisen ja lähtenyt kotiin lohtusyömään ja päivittämään mielipahansa ohimenneistä tarjouksista Facebookiin mutta me pistettiin kuitenkin melkein satanen palamaan, impulsiivisiä ja superjänniä tyyppejä kun ollaan!

Mukaan tarttui ystävältä saatu tärppi Kamikin loskareista, jotka olivat yli puolet halvemmat kuin normaalihinnalla. Sikälimikäli tulee samanlainen talvi kuin viime vuonna, niin näille tulee enemmän käyttöä kuin kovien pakkasten kengille. Toivoisiko tässä nyt sitten, että tuli heitettyä kolmekymppiä hukkaan vai mitensemeni? Loskareiden lisäksi ostin ohi listan keltaraitaisia paperipillejä, koska rakastan kaikkea raitaista ja erityisesti keltaraitaista. Ja pillejä. Lapsetkin tykkää. Sensijaan servettejä en ostanut yhtään pakettia vaikka niitä silmät kiiluen kyllä katselin. Minulla siis on ongelma sen(kin) asian tiimoilta mutta onneksi en ole asian kanssa yksin vaan esimerkiksi niinkin normaali(lta vaikuttava) ihminen kuin NauravaNappi- blogin Laura jakaa tämän fiksaation kanssani. 

Aivan kreisiksi heittäydyttiin kangasosaston vieressä. Kyllä, luit oikein - vieressä. Sisään elastaanin kyllästämään maailmaan en astunut tällä kertaa ollenkaan, koska meidän kotia ja mun kangaskasoja silmäilemällä voi nopsaan tulla siihen päätelmään, että elastaanimaailmassa on vierailtu aivan riittävästi yhden ihmiselämän ajaksi. Jos ei kahdenkin. Siinä riemunkirjavien kangaspinkkojen vieressä on nimittäin rullatolokulla dc-fixiä! Se on lyhyesti sanottuna kontaktimuovia, jolla voi päällystää vaikkapa ruman ruokapöydän kannen. Halleluja!

Jälkeenpäin huomasin, että Bauhausista olisi saanut kaksi rullaa siinä missä Kärkkäiseltä yhden mutta koska meidän matkamme dc-fixin kanssa vasta alkoi niin vastaisuudessa sitten isompiin tarpeisiin kehitellään Oulun reissu, johon itseensä upotetaan satasia ja voidaan sitten tyytyväisenä myhäillä kuinka tuli säästöä kun ostettiin pöydänpäällystysmuovit halvalla. Pettämätöntä logiikkaa on se! Sivuraiteilta takaisin aiheeseen: ostettiin kaksi rullaa 67,5cm leveää mattavalkoista. Ostotilanne sinänsä oli hauska (minusta hauska, miehestä vittumainen), kun keksin tämän loistoaatteen päällystää pöytä sillä sekunnilla kun rullatelineet näin. Metallimies tykkää harkita asioita tarkkaan ja suunnitella huolellisesti mutta olen huomannut siinäkin tavassa toimia jokusen aukon tai oikeastaan yhden ison. Huolella suunniteltu ja tarkkaan harkittu on monesti kokonaan tekemättä ;) Puspuskultaäläsuutu. Sain siinä itsepintaisesti jankuttamalla tahtoni läpi ja projektiin päätettiin ryhtyä heti viikonlopun aikana.

Pöytä puhdistettiin huolellisesti ja lasten mentyä lauantaina nukkumaan ryhdyttiin hommiin. Vähän jännitti ollaanko sitä enää tällä viikolla kihloissa mutta hyvin kävi! Minä olen se tyyppi, jonka kanssa kenenkää ei ikinä pitäisi joutua tekemään mitään yhdessä. Ei ole kyse siitä, että valittaisiin paras tapa tehdä asiat vaan automaattisesti voidaan olettaa että mun tapa tehdä on se paras tapa. Säästytään siltä valintaprosessilta siinä mukavasti. Tavoistani poiketen pinnistin ja olin osallistuvinani pohdintaan siitä tehdäänkö päällystys pitkittäissaumamenetelmällä vai poikittaissaumatyyliin. Pitkittäissauman puolesta puhui yksi sauma mutta vastaan se, että se olisi vaikea saada tehtyä suoraan. Poikittaissaumoja olisi pitänyt tehdä useampia vaikkakin ne olisi ehkä ollut helpompi toteuttaa. Vasta kun projekti oli valmis ymmärrettiin miten se sauma olisi alunalkaenkin pitänyt tehdä. Siitä lisää tuonnempana.

Pöytälevyssä oli jos jotain iskemäjälkeä ja kulumaa, jotka nekin menivät nyt piiloon.


Koska molemmat ollaan juntteja ja amiksia, niin auton lasien tummentaminen kalvolla on tuttua hommaa kummallekin. Itse useimmiten olen työnjohdollisissa tehtävissä toiminut mutta jokusen lasin olen omin pikku kätösinkin tummentanut päin persettä. Tämä tietoisku ei liity tähän asiaan millään tavalla, sillä dc-fixaus ei muistuta auton lasien kalvottamista pätkääkään. Tai ilmakuplien osalta muistuttaa paljonkin. Samallalailla viivottimella koitettiin vedellä pinta tasaiseksi ja itsepintaisimmat kuplat puhkaistiin nuppineulalla.

Pöytä päällystettiin siis kahdella pitkällä dc-fix-suikaleella pitkittäissuunnassa. Epätoivoisesti yritettiin saada jälkimmäinen suikale kulkemaan ensimmäisen reunaa pitkin niin etteivät ne menisi päällekkäin kuin aavistuksen. Eihän siitä tullut helvettiäkään ja niinpä pitkän sauman toisessa päässä muovisuikaleet kulkivat jo melkein sentin verran päällekkäin. Tässä tulee se kohta, joka olisi pitänyt tajuta jo aiemmin: reunat saavatkin mennä reilusti päällekkäin, koska se helpottaa päällystämistä ihan pirusti ja jälkeenpäin eron voi tasoittaa leikkaamalla superhyperterävällä veitsellä päällimäisestä kerroksesta ohuen suikaleen pois. Alempaan muoviin jäävä liimapinta lähtee ärtsyllä puhdistusaineella pois, minä käytin Sartek- nimistä peruspesuainetta, jonka ph on 13 eli tosi emäksistä tavaraa on. Raakana sitä tippa mikrokuituliinaan ja hinkutihinkuti niin että sormet turtuu. Hyvä tulee :)

Tulos on ensikertalaisten tekemäksi hyvä. Pöydän kulmat ja sauma vaativat eniten kirosanoja ja jokunen ilmakuplakin jäi mutta ei mitään minkä kanssa en voisi ensi kesään elää. Silloin nimittäin on autojakin maalannut parempi puoliskoni luvannut hioa ja maalata pöydän aivan ruiskuvehkein valkoiseksi. Koko talvi aikaa suunnitella hänellä! ;)

En tosin tiedä kestääkö tämä ratkaisu sinne asti. Muutaman päivän kokemuksella yksi iso miinuspuoli dc-fixissä on. Se näyttää imaisevan itseensä värit suhteellisen rivakasti. Meidän sormiruokailevan vauvapoikasen porkkanatikut jättivät pöydän pään oranssisen sävyiseksi ja Pikkusiskon vesimeloniaddiktio jätti hänen paikkansa kohdalle punaisen sävyn. Myöskin kahvikupista roiskahtanut kahviläikkä jätti jäljen vaikkei se ehtinyt olla pöydän pinnassa kuin ehkä kymmenen minuuttia. Siistin ihmisen materiaali siis on tai ainakin tekee ihmisestä sellaisen. Meidän se osa perheestä, nimiä mainitsematta, jolle pikkutarkka siisteys ei ole niin sydämenasia on kunnostautunut mukavasti pöydän pyyhkimisessä ruokailun päätteeksi.

Keittiön ilme raikastui valkoisesta pöydästä ihanasti! Niin ihanasti, että kangashyllyssä odottaneet Ellokselta tilatut verhot pääsivät vihdoin toimittamaan niille varattua virkaa. Ei suinkaan ikkunaan vaan tuolien päälle! Leikkasin verhosta sopivan kokoiset palaset, Metallimies käsitteli ne likaa- ja kosteuttahylkivällä suihkeella ja sitten paukuteltiin niittipyssyllä ne kiinni. Naurettavan heleppo homma, jota on silti pitänyt lykätä kuukausitolkulla. Ikilikaiset ruskeat kankaat peittyivät uusien alle ja nyt jännätään kuinka monta viikkoa menee, että nämä näyttää samalta kuin entiset :D 

 

Kuvista huomaattekin, että tuolien päälliset mätsäävät kivasti keittiön verhoihin. Tämä kyseinen kuosi meni mulla niin ihon alle, että sitä on meillä nyt kolmessa värissä. Keltaisena lastenhuoneen ikkunassa.




Pieniä sisustusliikkuja olen intounut tässä ehkä noin viimeisen vuoden aikana tekemään ja se on mulle ihan uusi alue. Aika pitkään olin se, joka oli tyytyväinen niin kauan kuin kotoa löytyi kaikki tarvittava mutta asioiden yhteensopivuudella tai tyylikysymyksillä en juurikaan itseäni rasittanut. Nyt nekin asiat ovat alkaneet kiinnostamaan ja ehkä se oma sisustustyylikin löytymään. Isojakin epäkohtia meidän kodissa vielä on kuten kuvissa näkyvä hirvittävässä kunnossa oleva parketti mutta toistaiseksi ei ole resursseja tehdä sille mitään. Pienin muutoksin teen kotia enemmän nykyistä minääni miellyttäväksi ja siihen asti tyydytään Metallimiehen kanssa kinastelemaan suunnittelemaan, mitä lattialle tehdään kun sen aika on.

Ei tämä ole mun unelmieni ruokailuryhmä todellakaan mutta tämänhetkisiin tarpeisiin ja meidän pienehkön ruokailutilan huomioon ottaen aivan kelpo peli. 

Mitä tykkäätte, kirkastuiko keittiön ilme? :)
Oletko sinä käyttänyt dc-fixiä mihinkään?

6 kommenttia:

  1. Kaikkea ruskea inhoavana iso peukku täältä! Tosi raikkaan näköinen tuli kyllä! Mulla tuo kangas odottaa istuinpehmusteeksi pääsyä. Voisi kai siitä pari koristetyynyäkin tehdä? Koska kuten servettejä, voiko niitäkään olla liikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niitä kyllä voi olla liikaa, se on totta! :D Mä en niitä istuinpehmusteita oo jaksanut alkaa kun en näe niissä oikein mitään järkeä? Siis jos rattaisiin meinasit. Mullekin jäi toinen verho kokonaan käyttämättä ja siellä täällä olisi tyynyjä vailla uutta päällistä. Aika puuttuu vain!

      Poista
  2. Vau mikä muutos! Kirkastui ilme todellakin :) Entisessä asunnossamme meillä oli ruokailutilan seinässä puunvärinen puolipaneeli ja sen edessä pähkinän värinen pöytä ja tuolit. Kuinka ankea se olikaan! Seinä valkoiseksi ja uusi melkein musta pöytä tuoleineen tilalle ja kattoon kolme lasista valaisinta. Kylläpä tuli aivan eri fiilis vaikka olikin niin tumma pöytä. Minä(kään) en ole mikään sisustusintoilija, mutta sitten kun saa jotain aikaiseksi niin kyllä niitä uusia ilmeitä saakin fiilistellä ja ihastella monen vuoden edestä :D Nimim. Samat sohvatyynyt ja verhot vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pingale :) Virkistää mukavasti mieltä tämmöiset pienetkin muutokset. Mulla on aina tässäkin asiassa enemmän suunnitelmia kuin mahdollisuutta toteuttaa niitä, valitettavasti.

      Poista
  3. Komppaan edellisiä: tosi hyvä muutos. Pitäisi minunkin kokeilla tuota cd-fixiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Tätä kyllä kannattaa kokeilla varsinkin jos jokin kohde kodissa kaipaa pientä päivitystä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...