torstai 24. syyskuuta 2015

Pikkuveli 7kk







Seitsemästoista päivä kuluvaa kuuta meidän pieni poika täytti jo seitsemän kuukautta. Kuukauden verran ollaan siis maisteltu kiinteää sapuskaa sormiruokaillen, josta kirjoitin tarkemmin täällä. Huimaa kehitystä on tapahtunut liikkumisenkin saralla ja pikkuisen reviiri senkun laajenee. Tietynlainen rytmittömyys tahdistaa (tai on tahdistamatta) päiviä edelleenkin. Meillä on täällä kotona kuitenkin aivan erilainen pikkumies kuin seitsemän kuukautta sitten.

Mikäs niitä lapsiperheen päiviä rytmittäisi ellei ruokailut ja uni. Rytmittävät silloinkin vaikka eivät toistu samaan aikaan joka päivä. "Lapsi elää rutiineista" on tuttu lause ja tottahan se tietysti on. Meillä menee monta päivää pipariksi, jos jostain syystä tulee muutoksia totuttuun ja useimmiten pyritään viimeiseen asti pitämään siitä kiinni, että ruoka-ajat ja nukkumaanmenot tapahtuvat samaan aikaan joka päivä. Olen tässä reilun puolen vuoden aikana oppinut, että vaikka itse sidon rutiinit kelloon, niin vauva ei. Meni yli kolmekymmentävuotta ja kolme lasta tajuta, että vauva ei osaa kelloa. Pikku räkänokalla on aivan oma kello, jonka mukaan hän elää. Vaippapöksyn rytmi ei ole sellainen, jota voi seurata kelloa katsomalla. 

Pikkusiskon kello sattui hänen vauvavuotensa aikana menemään hyvin yksiin meidän aikuisten aikakäsityksen kanssa. Hän heräsi aina samaan aikaan, söi parin tunnin välein ja nukkui päiväunensa aina säntillisesti samaan aikaan kuin edellisinäkin päivinä. Pikkusiskon kello ei hevillä lähtenyt edistämään eikä vastaavasti alkanut jätättämäänkään. Pikkuveljen kello on erilainen. Se on herkkä kaikenlaisille muutoksille eikä aikuinen löydä siitä logiikkaa vaikka kuinka välillä luuleekin päässeensä siitä selville. 

Meidän pieni mies herää silloin kun uni loppuu, oli kello mitä tahansa. Hän valvoo niin pitkään kuin jaksaa, oli kello mitä tahansa. Hän syö kun on nälkä, oli kello mitä tahansa. Hän ei syö, jos ei ole nälkä vaikka äidin mielestä pitäisi jo olla kovakin nälkä. Jos hän ei saa syödä rauhassa, hän ei syö, vaikka olisi kuinka nälkäinen. Jos jokin häiritsee pikkuisen unia, hän herää vaikka olisi kuinka syvässä unessa. Vaikka vauva olisi valvonut neljä tuntia, touhunnut kovasti ja syönyt hyvin, hän ei siltikään välttämättä nuku kuin puoli tuntia. Joskus hän nukahtaa automatkalla kaukaloon ja vetelee siinä sikeitä keskellä meteliä tuntitolkulla vaikka olisi juuri nukkunut hyvät unet. 

Paras palvelus, jonka tällaisen "vaativan" vauvan vanhempi voi itselleen tehdä on elää tässä hetkessä. Unohtaa mennyt ja olla välittämättä tulevasta. Älä katso kelloa, älä suunnittele, älä oleta. Toistan: älä oleta mitään.

"Vauva nukkui huonosti viime yönä ja valvoi äsken pitkään. Nyt hän varmaan nukkuu pitkät unet."

Väärin!

Vauva on omasta mielestään saattanut nukkua aivan hyvin. Se, että sinä olet vanhempana väsynyt ei tarkoita sitä, että vauva olisi. Puoli tuntia unta voi riittää aivan mainiosti ja taas jaksaa. Minä olen oppinut, että hetkessä eläminen on yksi vaikeimmista asioista. Minulle. Sinulle se saattaa olla ajatus kaalikääryleiden syömisestä tai legginssien pitämisestä tunikan kanssa. Olla olemassa vain tätä hetkeä varten, olla suunnittelematta seuraavaan hetkeen, vertaamatta nykyistä menneeseen. Huh! 

Meidän poika on nukkumisensa puolesta ollut se vauva, joka oppaissa on se seuraava lause. 

"Vastasyntyneet nukkuvat suurimman osan päivästä, noin 20h vuorokaudessa. "Vauvat ovat kuitenkin pienestä pitäen yksilöitä ja heidän välillään voi nukkumisessa olla suuriakin eroja.

"Puolivuotias nukkuu keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa. Lasten unentarpeessa on kuitenkin eroja."

Lyhyesti voisi sanoa, että meillä joko nukutaan enemmän tai vähemmän. Ja tosiasiahan on sekin, että Pikkuveli nukkuu kuitenkin aivan hyvin verrattuna moneen muuhun vauvaan. Onnellinen olen siitä, että vaikka yöllä tarvitsee heräillä niin useimpina öinä ei jatkuvasti ja unia jatketaan syömisen jälkeen. Yleensä öisin poika syö kaksi tai kolme kertaa. Elämää helpottaa ihan älyttömästi se, että hän nukkuu perhepedissä meidän vanhempien kanssa. En itse edes muista öisiä herätyksiä mutta jotain voin päätellä siitä kummalla puolella minua vauva herätessä on ja kumpi tissi on täydempi :D Päiväsaikaan unia on joko kahdet tai kolmet, kestoltaan puolesta tunnista tuntiin, joskus tosi harvoin vauva nukkuu pidempiä unia. 

Vaikeaa on se, että monesti ne puolen tunnin tirsat eivät vauvaa virkistä kuin hetkeksi ja sitten oleminen on yhtä kitinää. Haasteita tuo myös se, jos vauva herää toisilta uniltaan kolmen maissa. Silloin iltapuuhiin, jotka alkavat kello seitsemän, on liian monta tuntia, jotta hän jaksaisi valvoa mutta yhdet unet lisää pahimmillaan saattavat siirtää yöunille menoa parilla tunnilla, joka taas sotkee seuraavaa päivää. On vaikeaa. Toisinaan tuota pitkää valvomista helpottaa se, että ottaa pojan manducan kyytiin ja antaa torkahtaa hetkeksi. 

Mitä? Minäkö muka huono nukkumaan?
Ruoka pojalle maistuu. Nestemäinen ja kiinteä. Vähän sellaista malttamattomuutta on erityisesti sen nestemäisemmän eli äidinmaidon nauttimisen kanssa havaittu, mutta kiinteää sapuskaa nautitaan pitkään ja hartaasti. Rinnalla pisimmät pätkät tulee unille mennessä mutta muutoin se on pikaruokailua. Olen yrittänyt opettaa vauvaa syömään sylissä istuma-asennosta, jolloin ympärilleen näkisi paremmin mutta toistaiseksi ei menestystä siinä. Ruokapöydässä sensijaan hän viihtyy hyvin ja porkkanatikku toimittaa ravinnon ohella montaa muutakin virkaa. Sille voi jutella, sitä voi tiputella lattialle ja sitten katsoa kun joku sen noukkii ylös, sitä voi nostella korkealle ilmaan ja katsoa ihailevasti (vrt. Leijonakuningas, kun Rafiki nostaa vastasyntyneen uuden hallitsijan Jylhäkallion kärjessä ilmaan), sen voi lismata pöydän pintaan tai vaikka puristella mössöksi nyrkin sisälle.

Porkkanan lisäksi Pikkuveli on päässyt maistamaan bataattia, vesimelonia, avokadoa banaania, tuorekurkkua, riisiä, sipulia, kukkakaalta, perunaa, makaroonia, kaurapuuroa, leipää (tummaa ja vaaleaa), mangoa, päärynää, mansikkaa, naudanjauhelihaa, kananmunaa (mureketaikinassa sekä makaroonissa) ja lohta. Lusikka on kädessä puuroa syödessä ja kun sen täyttää valmiiksi tosi kiinteään olomuotoon keitetyllä puurolla, vauva vie sen itse suuhun ja imeskelee puuron lusikasta. Nopealla tahdilla lisäsimme ruokailuhetkiä alun yhdestä maistelukerrasta ja nyt pienimmäinen liittyy meidän seuraan ruokailemaan aina kun on hereillä.
  
Täällä kerroin puolivuotiskuulumisia ja tuolloin pyöreäposkinen poikani harjoitteli ryömimistä. Varsin sukkelasti hän otti taidon haltuunsa ja pian katse suuntautui ylöspäin etsien jotain mitä vasten voisi nousta ylemmäs. Ensin polvilleen, sitten seisomaan. Ylpeänä pojanpallukka seisoskelee milloin mitäkin vasten ja vajaa viikko sitten Pikkuveli oppi myös konttaamaan. Pää on kopsahtanut lattiaan melko monta kertaa, mutta kuten mun pappani ruukasi sanoa: siihen tulee entistä kovempi paikka. Kovapäisiä ovat kyllä nämä isotsiskotkin vaikka eivät noin aikaisin lähteneetkään liikkeelle :D

Muutamankin flunssan uhriksi pikkuinen on joutunut ja silloin on nukkuminen ollut (entistäkin) hankalampaa, kun nenä on ollut aivan tukossa. Kuumetta ei kuitenkaan onneksi ole ollut. Viime sunnuntaina jouduttiin tekemään vauvan kanssa ensimmäinen reissu päivystykseen, kun syksystä sekaisin oleva ampiainen pääsi ryömimään hyttysverkon alta vaunuihin ja pistämään nukkuvaa vauvaa poskeen. Säikähdyksellä onneksi selvittiin vaikka pisto tuli noin lähelle hengitysteitä. Vaarana silloin on joko hengitysteiden tai kielen turpoaminen niin, että tulee hengitysvaikeuksia. Kehotankin erityiseen varovaisuuteen näin syksyisin, kun kuhnurit on kuningattaren toimesta ajettu pesästä pois ja ne ovat tosi kiukkuisia. Minä en sunnuntain jälkeen ole uskaltautunut viemään vauvaa ulos nukkumaan, kun meidän pihassa on varmasti jossain ampiaispesä, niitä on tässä niin paljon.

Kuten mainitsin, poikasen yleisolemus on muuttunut tosi paljon. Hän viihtyy pitkiä aikoja lattialla kaikkea tutkiskellen ja on oikea hymypoika. Ehkä se johtuu siitäkin, että itse on jotenkuten sopeutunut tähän erilaisemman vauvan kanssa elämiseen ja jollainlailla jo osaa hyväksyä sen ettei hän nuku niin paljoa kuin Pikkusisko aikanaan. Pakko mainita, että kun tätä postausta aloitin kirjoittamaan toissapäivänä niin sankari veteli unta kupoliin kokonaiset kaksi tuntia.



Mittoja en tiedä, kun seuraava neuvola on vasta marraskuussa. Vaatteista on kuitenkin käytössä 74-80cm ja joistain itsetehdyistä menee vielä 68cm. Poika on pitkäselkäinen ja yläosa saakin olla kokoa isompi kuin alaosa. Seuraavaksi hän varmaan alkaakin venyä jaloistaan :) Tänään sovitin jo odotusaikana hamstraamaani toppahaalaria pojalle eikä se varmasti mene koko talvea. Raskausaikana kuvittelin, että nämä keskenään täyssisarukset olisivat sillämalliin samasta puusta että venyvät hitaaseen tahtiin. Väärässäpä olin :D

Minkälaisia yli puolivuotiaita teillä on? Mitä ajattelet: onko aikaisin liikkuva vauva helpompi vai haastavampi kuin myöhemmin liikkumaan oppiva? Mittailetteko te lapsianne kotosallakin vai maltatteko odottaa aina seuraavaan neuvolaan?

8 kommenttia:

  1. Tänään 10kk. Tukea vasten nouseminen/poistuminen sujuu ja nyt ottanut kiipeilyn harjoiteltavaksi.
    Banaanilaatikon kanssa puljannut tämän päivän ja monta onnistunutta alastuloa ja muutama hups-kops-byää alastulo/epäonnistunut nousu :) Nyt kun "vertaa" (en tykkää sanasta) isoveljeen joka samanikäisenä istui/makasi hiekkalaatikolla muutamia kertoa niin tämä mennä viipottaa pitkin hiekkalaatikkoa tai liukumäen alustaa. Toisaalta kiva, että liikkuu aiemmin itse, mutta johtaako tämä siihen, että kun lähtee kävelemään saan tosiaan juosta perässä :D ..ja maltan odottaa neuvolaa :) Vaatteet jää tasaiseen pieneksi ja ruokaa saa tarjota kokoajan enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt, että pitäisikö hommata jo joku vettäpitävä välikausihaalari että saisi tuo mies mennä ulkonakin itse mutta en vielä oo innostunut. Osaako se siellä sitten tumpuissaan ja paksummissa ulkovaatteissa edes mennä? Onko sulla mitkä tossut vauvalla ulkona? Mä olen kans aprikoinut, että onkohan tämä lie hyvä asia vai huono asia :D Tai siis, tottakai hyvä kun kaikki kehittyy omaan tahtiinsa mutta jos mietin tuota ekaa puolta vuotta, kun se oli aika rankka, niin että helpottaako tämä elämää vai käykö päinvastoin.

      Poista
    2. Mie löysin kirpparilta kokokurapuvun.. haalarikurapuku.. miksi sitä sanotaan :D
      Vettäpitävä vk-haalari lötyy myös ja alan olla sillä kannalla, että tuo pakkauksen toppapuku ei ehkä ensinnäkään mahdu hänelle talvella saati sitten kestä pätkääkään maassa touhuiluja kuin ehkä siistissä pakkassässä.. Että jos se+kurahaalri ei mahdu päällekkäin niin tietää uuden haalarin ostoa :D Tossuina olen käyttänyt reiman toppatöppösiä ilman villasukkia kun ne kestää kostauttakin :) (eikä kerää havunneulasia magneetin tavoin!)
      Mie ajattelin E:n lamaantuvan ulkovaattteet päällä, mutta ei ne menoa ole haitanneet :D

      Poista
    3. Minä ratkaisin asian sillä, että ostin sellaiset (merkeistä päätellen ikivanhaa tuotantoa olevat) reimatecin haalarihousut, jotka voi sitten sujauttaa windfleecen päälle mutta nyt tulikin niin kylmää, että pitääköhän tässä miettiä asia uusiksi kun tuskin ne toppahaalarin päälle mahtuu. Elsa Pitkäsellä on kuulemma kans sellaiset toppatossut joissa on nahka pohjassa, eikä hintakaan ollut paha. Sellaiset voisin hommata :)

      Poista
  2. Olipa ihan mahtavaa luettavaa!!! Tavallaan tosi lohduttavaa ettei muuallakaan mene aina kaikki ihan niinkun kuvittelisi... Meillä pikkusisko on nyt 8kk. Neuvolassa selvsi, että painoa on nyt saman verran kuin isosiskolla 1v ikäisenä ja pituuttakin on vähän enemmän. Itse lopetin yösyötöt vähän rauhallisempien öiden toivossa jo reilu kk sitten. Tissi siis on ja pysyy piilossa illasta aamuun... Rauhallisemmat yöt? Noh, edellisyönä neiti heräsi n 10 kertaa, viime yönä kaksi. Viime viikolla yhtenä yönä herättiin n klo 3 yöllä ja uudestaan mentiin nukkumaan n klo 6... Ja reilu viikko sitten oli yksi yö kun herättiin vain kerran. Uni ja sen puute pyörittää siis elämää tässäkin taloudessa. Aikaa ja jaksamista ei esim ompelulle tahdo jäädä ja jos sille jääkin niin blogin päivitys tai muiden blogien lukeminen on unta vain... Meno on aika hurjaa välillä. Neiti 8kk on oppinut kulkemaan tukea vasten ja välillä kopsahtaa suorin vartaloin suoraan selälleen (ja päälleen) ja välillä osaa tulla alas tosi hienosti. Kontaten mennään lujaa, mutta pallo on ja pysyy pyllyn alla eli istuminen on vielä unta vain. Eipä tuo kyllä mitään paikallaan osaisi tehdäkään. Jatkuvasti pitää kulkea isosiskon tai koirien perässä :D Tsemppiä sinne ja ihania hetkiä pienen murulaisen kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo ei tosiaan mee niinkuin mulla kuvitelmat oli :D Oivoi, kuulostaa kyllä risaisilta nuo teidän yöt. Oliko se yötissittelyn tahti sitten yhtä kiivas? Mä en varmaan onnistuisi jättää sitä pois vaikka yrittäisinkin. Ne menee sellaisella automaatilla että ei mulla oo niistä varsinaista muistoa aamulla vaan yleensä kummaltakin puolelta imetystopin hakaset auki :D Mua ei niinkään unenpuute vaivaa mutta se, että se oma aika on yleensä parhaimmillaankin muutaman minuutin pirstaleissa pitkin päivää ja aina joutuu kaiken jättämään kesken. Se rassaa. Kuulostaa siltä, että teillä mennään aivan kuten meilläkin! Unohdin tekstiin mainita, että istumaan oppi tuossa jokunen viikko sitten. Paikallaan herra viihtyy muutamia minuutteja kerrallaan ja silloin yleensä syö jotain kiellettyä. Kaikki sellaiset pahvikirjatkin tuo jyystää palasiksi, aivan kuten Pikkusiskokin aikanaan :D Tämä on niin arvokasta ja ihmeellistä aikaa että välistä tympäsee kauheasti kun siitä ei osaa vain ja ainoastaan nauttia. Ehkä ahkera kuva- ja videotaltiointi tallentaa tän ajan sitten myöhemmin ihasteltavaksi. Sinne myös tsemppiä ja toivotaan, että ne yöt rauhoittuisivat pian <3

      Poista
  3. Meillä ensimmäinen ja viimeinen ovat olleet kans vähäunista mallia (tai tämä vika kyllä on öisin nukkunut aina hyvin, muttei päivällä). Nyt vuoden tietämillä tapahtunut ihmeellinen muutos, yhtäkkiä kelpaa 12h yöunet ja vielä 2h päikkäritkin!
    Teillä on ihana pieni mies. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos sinä ihana, toivoa siis on vielä! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...