maanantai 7. syyskuuta 2015

Baby-led Weaning 101 eli sormiruokailun alkeet



Pikkuveli on pikkuhiljaa alkanut tutustelemaan kiinteisiin ruokiin. Laiskana ja mukavuudenhaluisena ihmisenä päätin, että en tällä kertaa ala sosetehtailijaksi vaan vauva saa syödä itse. Omin sormin. Kuusi kuukautta pulleaposkisen maitovasikkani kanssa kului kuin siivillä ja kiinteän ruoan aika tuli yhtäkkiä. En oikein tajunnut tutustua aiheeseen tarpeeksi ajoissa, vaikkapa lainaten kirjastosta aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Olen saanut suosituksia ainakin sellaisesta kirjasta kuin Omin sormin suuhun ja kotimaista tuotantoa oleva Minä syön itse. Onneksi on netti!

Googlettelin siis aiheesta ja kävin lukaisemassa muutaman suomenkielisen tekstin ja pari englanninkielistä. Koska kasvusta ei ole Pikkuveljen kohdalla tarvinnut olla huolissaan niin ajattelin, että lempeä alku kävisi päinsä. Siispä, ainakin toistaiseksi, mennään Baby-led Weaningin periaatteella eteenpäin eli ei tutustuteta vauvaa soseisiin ollenkaan. Tietysti, mikäli myöhemmin näyttää siltä, että on tarpeen ottaa soseet omin sormin syömisen rinnalle, niin toimitaan. Baby-led weaningin (vapaasti käännettynä vauvantahtinen vieroitus) idea olisi jotakuinkin tällainen:

  • Vauvalle leikataan nyrkkiin sopivia pehmeitä, ikenin tai muutamin hampain työstettäviä palasia syötävästä ruoasta. Keitetty porkkana tai bataatti, vesimelonitikut, banaani, mangoviipaleet, parsakaali, kukkakaali ja paksut avokadoviipaleet ovat kelpo evästä.

  • Lautanen tai kuppi on täysi turhake tässä hommassa. Suoraan syöttötuolin tarjottimelle tai pöydälle asetettu ruoka riittää ja astiat pysyvät ehjinä ;)

  • Varaudu sotkuun. Ikeasta saa tällaisia ruokalappuja, jotka suojaavat alla olevat vaatteet hyvin ja soveltuvat sitten myöhemmälläkin iällä askarteluun ja maalailuhommiin loistavasti. Myös syöttötuolin putsattavuus on hyvä ottaa huomioon ja jos ruokapöydän alla on matto, niin syöttötuolin alustan suojaaminen on fiksua. Ruoka tulee menemään lattialle mitä suurimmassa määrin.

  • Anna vauvan syödä samaa ruokaa kuin muu perhe syö. Miinus suola. Esimerkki: meillä on useimmiten vesimelonia salaatissa ja siksi oli luonnollista antaa Pikkuveljellekin vesimelonitikku käteen syötäväksi. Perunaa meillä syödään tosi usein mutta en sen tärkkelyspitoisuuden vuoksi ollut innokas ensimmäisenä sitä vauvalle antamaan vaikka pottua neuvolasta aina ensimmäiseksi suositellaankin. Paakkuuntuvaa riisiäkin meidän pienimmäinen on jo päässyt maistamaan. Kun pinsettiote kehittyy niin tarjottavatkin monipuolistuvat.

  • Ota vauva mukaan perheen yhteisiin ruokahetkiin. Ruokailu on parhaimmillaan sosiaalinen tapahtuma ja kun vauva syö itse niin yhtäaikainen ruokailu on mahdollista (vrt. äiti syöttämässä vauvalle sosetta samalla, kun oma ruoka jäähtyy lautasella). Jos tämä osoittautuu vaikeaksi toteuttaa vaikkapa vauvan päiväunien takia, älä silti stressaa. Ruokailu koko perheen kesken on mahdollista sitten myöhemmin.

  • Anna vauvalle niin monta ateriaa päivässä kun se tuntuu teille sopivalta. Maito on pikkuisen pääasiallista ravintoa yhden vuoden ikään asti. Me ollaan otettu poika ruokahetkiin mukaan tässä vaiheessa kerran tai kaksi päivässä, yleensä lämpimälle ruoalle. Jos Pikkuveli sattuu välipala-aikaan olemaan hereillä, hän liittyy seuraan ja nakertaa vaikka pikkuisen banaania.

  •  Voit laittaa vauvalle tarjolle useampaa sorttia mutta anna vauvan itse päättää, mitä hän syö (tai alkuun ainakin, taputtaa muusiksi pöydän pintaan). Älä kuitenkaan kaada ihmistaimen eteen kiloa keitettyä porkkanaa, kolmea banaania ja puolta kiloa perunaa vaan yksi kutakin riittää. Kaikkialla sanotaan, että älä laita vauvan suuhun mitään mutta meillä ahaa- elämys tapahtui vasta sitten, kun minä pikkuisen vinkkasin mitä oudoilla pehmeillä tikuilla tulee tehdä. En tunkenut mitään nielulle vaan vähän kutittelin vauvan huulia, jotta hän ymmärtäisi mitä kapistuksilla on määrä tehdä.

  •  Jos perheellä ei ole allergiataustaa tai vauva ei ole reagoinut rintamaidon kautta mihinkään äidin syömään, ei ole mitään syytä edetä ylivarovaisesti ruoka-aineiden esittelyssä, mikäli näin ei nimenomaan halua toimia. Puolivuotiaan vauvan suolisto on jo aivan erilailla kehittynyt kuin pienemmän vauvan, ja uusia ruokia voi tarjota tiuhempaan tahtiin.

  • Muista, että kyse on maistelusta. Tutustumista kiinteään ruokaan. Ei ole tarkoituskaan tyydyttää vauvan nälkää, joten anna pikkuiselle hörppy maitoa ensin, tulipa se sitten tissistä tai pullosta. Voi olla tarpeen ajoittaa sormiruokailu maitoaterioiden väliin. Tällöin nälkä ei vielä turhauta pienokaista mutta vatsa ei ole niin täysi etteikö sinne sormenpäänkokoinen porkkananpalanen mahtuisi :)

  •  Kakominen kuuluu asiaan. Puolivuotiaalla vauvalla kakomisrefleksi on herkkä ja sen "starttinappula" sijaitsee pitkästi ennen nielua. Vauva opettelee käsittelemään ruokaa ja se oppi käy erehdyksen kautta. Tukehtumisen riski on minimaalinen, kun aloitetaan pehmeillä syötävillä, vauva istuu pystyasennossa ja saa itse syödä. Kokonaisen pähkinän antaminen puolivuotiaalle on sensijaan melko riskaabelia. Jos sinulla itselläsi tai jollakulla muulla perheenjäsenellä kakomisrefleksi "tarttuu", saattaa pikkuisen ruokailuhetkien seuraaminen olla hänelle hankalaa mutta kakominen vähentyy todella nopeasti, kun vauva saa rauhassa ruokaan tutustua.

  • Uusiin makuihin tottuminen vaatii useamman maistelukerran. Vaikka sinä itse et pitäisi parsakaalista, ei vauvan kakominen ja puistattelu ensimaistamisella tarkoita ettei hänkään siitä pidä. Tarjoa irvistelyä aiheuttanutta ruoka-ainetta ainakin kymmenen kertaa ennenkuin unohdat sen. Ja silloinkin voit tarjota sitä myöhemmin uudelleen. Jokaiselle meistä löytyy ne inhokit mutta älä sinä tee päätöstä vauvan puolesta.

Vauvat ovat taitavia syömäreitä ja innokkaasti käyvät puuhaan, mutta muistathan seuraavat asiat ennenkuin aloitatte sormiruokailun:

  • Pikkuisesi tulisi olla noin puolivuotias. Jos kiinteät ruoat tulee esitellä vaikkapa kasvuteknisistä syistä aiemmin, on sen koostumus silloin sosemaista. Miksikö? No siksi, että vauvan tulisi osata istua itse tai kevyesti tuettuna, kun sosetta kiinteämpää ravintoa aletaan syömään. Tämäkin osaltaan vähentää tukehtumisriskiä. Ruoan pureskelu ja sen pyörittely suussa on loogisesti aika paljon helpompaa pystyasennossa kuin vaikkapa sitterissä takakenossa. Voit vaikka kokeilla itse syödä jotain selinmakuulta ;) Toiset vauvat ovat valmiita kiinteälle ruoalle vasta pitkästi yli puolen vuoden ja jos kasvu on hyvää, ei tässäkään ole mitään ongelmaa.

  • Hän osaa viedä tavaroita (ja näinollen siis myös ruokaa) suuhunsa itse. Tässä toinen tärkeä tekijä tukehtumisriskin minimoimiseksi. Vauva itse päättää tahdin millä ruokaa suuhunsa laittaa ja kerta-annoksien koon.

  • Vauva on kiinnostunut muun perheen syömisistä ja saattaa yrittää ottaa ruokaa perheenjäsenten lautasilta.

  • Vauva ei työnnä ruokaa pois suustaan kielellään. Ota kuitenkin huomioon, että ensimmäiset viikot vauva harjoittelee ruoan käsittelyä suussa. Vasta, kun ruoan siirtely kielellä, pureskeleminen, kakominen ja ruoan pois sylkeminen onnistuu hän alkaa siirtämään ruokaa nieluunsa. Syöminen vaatii suun motoriikan hallintaa ja sitä täytyy harjoitella, kuten mitä tahansa muutakin motorista suoritusta.

  • Älä koskaan jätä vauvaa syömään yksin. Ota kuvia, kannusta, matki, näytä esimerkkiä, ihmettele, hassuttele mutta älä hoputa. Me isommat ihmiset syödään aivan liian hätäisesti. Varsinkin alkuun vauva leikkii ruoalla enemmän kuin sitä syö tai maistelee. Sallittakoon se heille :)

Pikkuveli on päässyt tutustumaan jo ainakin porkkanaan, bataattiin, vesimeloniin, avokadoon, banaaniin, tuorekurkkuun, riisiin ja perunaan. Seuraavaksi ajateltiin antaa tarjolle kaurapuuroa, vähän jotain leipää ja jauhelihaa. Rinnalla poika viihtyy vaihtelevasti ja on raivostuttavan häiriöherkkä. Öisin hän syö vielä useamman kerran ja iltaisin sekä päiväunille mennessä tankkaa pitempään mutta muuten se tahtoo olla sellaista huikkailua. Huikka silloin, toinen tällöin. Pitäisikin laittaa muutaman vuorokauden ajalta syöntikerrat itselle ylös, niin näkisin että onko touhu todella vähentynyt vai kuvittelenko vain :)



Postauksen kuvat on otettu pikkuherran ensimmäisestä kokemuksesta kiinteiden ruokien parissa. Ei ollut mitenkään erityisen vakuuttunut silloin mutta se olikin harjoituksen puutetta. Nyt ei tahdo keretä ruokalappua laittamaan (kyllä, tämä ensikokeilu riitti vakuuttamaan siitä, että se tarvitaan aivan joka kerta), kun pienet kädet jo innokkaasti kauhovat pöydällä olevaa ruokaa. Parisen viikkoa takana mutta vatsaan on tuskin mennyt oikeastaan mitään, lattialle sitäkin enemmän :D

Ps. ARVONTAAN ehdit vielä osallistua, huomenna tiistaina 8.9 se päättyy ja onnellinen voittaja julkistetaan loppuviikkoon mennessä :)

Käytetyt lähteet:

8 kommenttia:

  1. Meillä nuorimmaisen kanssa mentiin sormiruokaillen alusta saakka. :) ja neiti on syönyt käytännössä aina itse ja ihan parasta kyllä että ollaan siis voitu koko perhe syödä aina yhtä aikaa eikä ole tarvinnut syötellä vauvaa juurikaan! :) sormiruokailu on kyllä niin kivaa itelle kuin lapsellekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa! Sun ei siis tarvinnut alkaa soseita keittelemään tai ostelemaan ollenkaan? Minä viimeksi keittelin ja aikaavievää puuhaa se sekin on. Olispa kiva, kun nyt sais senkin ajan muuhun käyttöön :)

      Poista
  2. Meillä on kaikki kolme lasta sormiruokaillut. Sormiruokailu alkoi ihan siksi, että esikoisen syöttäminen lusikalla oli ihan toivotonta pelleilyä, kun ruoka ei sillä tavoin kertakaikkisesti maistunut. Sormiruokaillen ruokailu oli paljon sujuvampaa. Meillä ei ole ollut mitään sen kummempaa ideologiaa tai tietoa taustalla, tuolloin reilu 6v sitten sormiruokailusta ei juuri puhuttu vaan lähinnä kauhisteltiin, mitä teen lapselleni :) Tosin niin kauhisteltiin sitäkin, ettei lapsia ole totutettu tuttipulloihin. Ruokailu onnistui ihan parhaiten, kun ensin antoi lapselle maitoa ja vasta sitten kiinteää, lapsi sai rauhassa harjoitella syömistä. Onhan se tuokin sormiruokailu sotkuista ja siten välillä väsyttävää mutta minä myös tykkäsin siitä, että voitiin alusta asti ottaa lapsi mukaan yhteisiin ruokahetkiin ja syödä osittain samaa ruokaa. Tässä vaiheessa tein ruoat siis suolattomana, ei tarvinnut juurikaan tehdä erillisiä ruokia vauvalle, samalla tuli lisättyä ihan hurjasti omaakin kasvisten syöntiä. Soseet tietysti kulki mukana joskus esim. retkillä, kun sormiruokailun toteuttaminen ei oikein onnistunut ja välillä syötin soseita mutta lapaella oli silti aina esim. leipäpalasia pöydällä itse syötävänä. Kaikki kolme oppivat syömään myös lusikalla itse ihan näppärästi ja aika aikaisessa vaiheessa annoin myös lusikan käteen harjoiteltavaksi. Esikoisen 8kk neuvolan lääkäri oli kovasti sitä mieltä, että vauvalle tulee lusikkakammo, jos häntä ei syötetä lusikalla. Onneksi nyt jo sormiruokailu on neuvolassakin tiedossa oleva juttu. Mukavia ruokailuhetkiä! -Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa kommentista :) Just tuon helppouden takia halusin itsekin tähän ryhtyä plus taka-ajatuksena olisi se, että jos pojasta sitten tulisi vähän monipuolisemmin syövä lapsi kun saa itse päättää mitä syö? Tiedäpä häntä.

      Poista
  3. Ihana pieni sormiruokailija <3 Meillä ei ihan hirveesti olla sormiruokailtu, jonkin verran kyllä. Tää on mun mielestä "trendiksi" tullut vasta aika hiljattain. Ja hyvä "trendi" onkin! Jos meillä ois vielä vauva <3 niin sais varmasti enemmän popsia sormillaan :D nimim. exhimososetehtailija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nadja :) On kyllä hyvä, että nämä asiat on levinny laajemmallekin eikä sormiruokailevat leimaudu automaattisesti "hörhöiksi". Ihminen pelkää sitä mikä on outoa ja sellainen sisäsyntyinen vastaanpaneminen tuntuu olevan monelle (myös itselleni) ominaista. Mulla oli kans Pikkusiskon aikaan melkoinen mössötehdas täällä aina aika-ajoin ja tein heti iiiiison satsin kerralla. Tämä on niiin paljon helpompaa :)

      Poista
  4. Minäkin keittelin soseita esikoiselle, mutta toinen oli sormiruokailija. Hän ei tainnut syödä soseita kertaakaan. Hän aloitti jo vähän alta puolivuotiaana ja oli niin innokas syödä, ettei juuri mitään tippunut lattialle - tai ei muuta kuin parsakaali :)
    Olen haasteeseesikin vastaamassa, kunhan kerkiän. Teksti on jo melkein valmis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meneekö sitä parsakaalia nyt vai onko päätös pitänyt? :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...