torstai 13. elokuuta 2015

Vinovetoketjuhupparit

Ompelemieni vaatteiden bloggaustahti ei juuri päätä huimaa. Vaikka tuntuu etten koskaan saa ommella niin silti valmista tulee tiheämpää tahtia kuin ehdin niitä tänne lisätä. Jotkut valmistuneet jättää suosiolla kuvaamatta. Aivan tuhat kertaa nähtyä perushuttua (yhtään sitä vähättelemättä) en jaksa aina lisätä, vaan jos ruuhkaa tuntuu olevan niin valitsen joukosta vain vähän erikoisemmat tai sellaiset joissa olen poistunut niin kovasti arvostamaltani mukavuusalueelta.


Nämä hupparit tein tytöille jo keväällä, mutta ovat olleet ahkerassa käytössä läpi kesän. Noshin violetista sydänneuloksesta surautin Ottobren Huntsmanilla Pikkusiskolle hupparin. Taskun jätin laiskuuttani pois. Huppu on aivan valtavan kokoinen ja epäilin jo, että olen vahingossa piirtänyt isomman koon. Oletteko te muut kaavalla tehneet laittaneet vastaavaa merkille?




Hupun vuori on Helka ja Hertta- nimistä trikoota. Sitä saa vaaleanpunaisena ja harmaana Neenuskalta. Vetoketjun ompeleminen oli tympiää puuhaa tuohon toiseen etukappaleeseen, kun ei ollut saumaa mihin sen olisi saanut väliin. Vaati hermoja raastavaa näpertelyä puuvillanauhan kanssa.. Huppari on ollut ahkerassa käytössä mutta minua on häirinnyt, että se on liian reilu Pikkusiskolle. Pitäisi muistaa, että varsinkin neuloksesta tehdessä saisi istuvuus olla napakampi kun se kuitenkin venähtää käytössä. Pientä muokkausta kaipaisi kaavakin.


Verson Puodin Ystävät yhdessä- velour sopii minusta tällaiseen takkiin. Sisävaatteisiin ei meidän kuumaveriselle tytölle voi velouria käyttää mutta ulkovaatteeseen se sopii hyvin. Materiaalina velour (kuin myös joustofrotee) on sileäpintaisia neuloksia paremmin värinsä säilyttävä eikä nukkaannu samallalailla.

Hupparin kaavoitin itse Ottobren Roundabout- paidan pohjalta. Hupun lainasin kuositeltavaksi muistaakseni Happy Trio hupparista. Taskuja en viitsinyt tehdä tähänkään mutta olisi pitänyt - kännykkä olisi tokalaisen hyvä saada matkaan. Ehkä sitä varten täytyisi tehdä joku ihan oma pussukka. Tämän hupparin kohdalla katkaisin alemman etukappaleen olkasaumaan asti, niin sain ommella vetoketjun sauman sisään. Mielestäni metalliketju oli ainoa oikea valinta :)


Vinovetoketjuvillitys leviää kuin kulovalkea ja toki minäkin omani halusin, kun tytöillekin tein. Minun hupparissa kaavana on Ottobren naisten lehdestä Kelopuu. Kaveri varoitteli, että kaava on oudonmallinen ja varsinkin olkasaumat on tosi pitkät. En uskonut ja sitten kaventelin raivopäissäni (mutka matkassa tietää automaattisesti vähintäänkin pientä hyvinvoinnin vaarantumista) puolivalmiista hupparista. Uskopa sää nyt siellä kun luet, että mittaile vähän sitä kaavaa ettei tarvi säätää ja purkaa :) 

Kaavaa pidensin, kuten pidennän kaikkia kaavoja aina ja ikuisesti, kun itselleni teen. Myöskin alemmaksi jäävää etukappaletta muokkasin siten, että sain vetoketjun sauman sisään. Taskut väkersin ja jälki on hävettävän huonoa. Kyllä siellä kännykkä pysyy, ajanee asiansa muksujen kanssa pihalla reuhatessa. Kankaana on Verson Puodin Taimia, ohkaista joustocollegea.


En jostain syystä kauheasti ole lämmennyt tälle takille, enkä aivan keksi miksi? Yksiväriselle vastaavalle olisi ainakin paljon enemmän käyttöä.

13 kommenttia:

  1. Mie tein myös Kelopuun, mutta en oo edes blogannut siitä, kun en tykännyt mallista! Onneksi sillekin ostaja löytyi kirpulta, toivottavasti on siellä toimivampi :) vinovetska on kyllä nyt kuuminta, pakko tehdä itsellekin uusi versio, tosin seuraavan kuosittelen vanhasta kaavasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku tässä mättää, olkasauman lisäksi siis. Mietin itsekin tuota myymistä mutta en tiedä kehtaanko näitä taskuja postittaa kenenkään kauhisteltavaksi :D

      Poista
  2. Ihania!! Olen jo pitkään muhittanut mielessäni vinovetoketjullisia vaatteita, mutten jaksa lähteä pohtimaan kaavanmuokkausta. Onko vaikeaa? Miten se vetoketju tulee siihen halkaistun etukappaleen väliin? Ihan vaan aputikataan ja saumuroidaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ei ole vaikeaa. Piirrät jostain valmiista kaavasta kokonaisen etukappaleen ja katkaiset sen siitä mistä tuntuu sopivalta. Sitten pidennät hupun kaavasta sitä toista reunaa yhtä pitkästi kuin mitä etukappale jatkui sivulle keskiedulta. Ymmärtääköhän tästä? :D Vetoketjun minä ompelen ensin käsin harsien ja sitten ompelukoneella, saumuria en käytä siihen ollenkaan. Jos koittaisin viimeistään viikonloppuna väkertää ohjeen kuvien kanssa sekä kaavanmuokkaukseen että ompeluun? :)

      Poista
    2. Kiitos, tuo selkeytti paljon!! Tutoriaalit on aina erittäin jees ja tervetulleita :)

      Poista
    3. Villa Kianalla on hyvä ohje myös :)

      Poista
    4. Voi ei mikä downeri! Oon värkännyt ohjetta myöhään yöhön ja nyt koko aamun ja sellainen siis on jo! Hyvä minä, hyvä. Näytti vielä olevan selkeä ja yksinkertainen mitä mun ohje ei ole. Ehkä arkistoin sen itselleni luonnonkansioon muistoksi että jätän pätemisen jatkossa väliin :D

      Poista
    5. Eijeijeijei!! Anna tulla vaan!! Onhan monista monta tutoriaalia. Yks sopii yhdelle, toinen toiselle. Eetteriin vaan!!

      Poista
  3. Veetillä on tuo huntsman ja huppu on valtava! Piirsin nyt isomman kun tein uuden niin muistaakseni pienensin huppua reilulla kädellä. Se nimittäin roikkuu melkeen pyllyn päällä 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin arvelinkin, kun monessa muussakin Ottobren kaavassa on ollut mielettömän kokoinen huppu. Varmaan teen samalla vaivalla pienemmällekin siskolle kokonaan uuden kaavan kuin alan tästä Huntsmanista säätämään.

      Poista
  4. Ihania. Mullakin olis kaapissa vinovetskarihupparin tarve. Täytyis kerätä rohkeus ja kokeilla itsekin ommella.

    VastaaPoista
  5. Hienoja! Mie olen arkaillut vinovetskoja, kun olen pelännyt, että päin mäntyä menee...

    VastaaPoista
  6. Kiitosta! Mulla on ohje kokoajan työn alla, toivottavasti pian saan sen eetteriin. Jospa siitä olisi apua :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...