keskiviikko 26. elokuuta 2015

#blogisitarina eli mikä perkeleen Dobermami?

Sain haasteen kertoa Dobermami- blogin tarinan entiseltä opiskelukaveriltani Susannalta Leikkisät- blogista ja sitten vielä Kätsän käsistä- blogista. Koska tykkään kaivella menneitä niin haaste oli mieluinen :D Kiitos teille!

Ajattelin aiemmin, että bloggaajat ovat vähän sellaisia huomiota kaipaavia, omalla elämällään repostelevia, kaikin voimin kulisseja ylläpitäviä, muka-kiiltokuvaelämää eläviä ihmisiä. Koska minäkin tahdoin kiiltokuvaelämän ja huomiota, liityin joukkoon :D Alku oli vaikea. Jotenkin nolotti ihan helvetisti ja oli ihan feikki olo. Teki mieli aina postauksen päätteeksi pyytää anteeksi. Kuvat olivat karmeita, ylikäsiteltyjä eikä kuvausolosuhteiden miettiminen ennen kuvausta käynyt mielessäkään. 

Nimensä blogi on lainannut kahdelta A- luokan rodulta - dobermanneilta ja äideiltä! Minulla on ollut dobermanneja. Noita koiramaailman väärinymmärrettyjä nenäeläimiä, joiden kanssa arki ei taatusti ole tylsää. Samaistun dobbereihin, koen itsekin olevani hieman väärinymmärretty ja suotta parjattu raukka ;) Eeeeei vaan, ajattelen minussa olevan samaa reviiritietoisuutta, tietynlaista varautuneisuutta ja luonteen lujuutta kuin dobermanneissa. Yhtälailla kaipaan minuun sitoutunutta kumppania, olen ehdottoman uskollinen perheelleni ja ystävilleni, ja jos saan valita mielummin ampaisen liikkeelle kuin jään sohvaan venymään. Arvonimeni äitinä ansaitsi myös oman paikkansa blogin nimessä ja niin syntyi Dobermami.

Blogi sai pari lukijaa. Rohkenin jopa jakamaan postauksiani omassa Facebook- profiilissani. Sain kehuja, että kirjoitan hyvin ja teksti on hauskaa. Olin kokoajan tiukasti kärryillä siitä montako lukijaa blogilla on ja se onkin oikeastaan ainoa asia, joka ei ole blogin taipaleen varrella muuttunut. Huomaan uudet lukijat aina ja olen iloinen teistä jokaisesta. Kiitos, että seuraatte. 


Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Äidinkieli ei varsinaisesti ollut lempiaineitani koulussa mutta ainekirjoitukset olivat ehdottomasti koulun parasta antia. Minulle kirjoittaminen on mukavin ja vaivattomin itseilmaisun muoto. Olenkin monesti hämmästellyt sitä kuinka harvoin olen kirjoittamiseen turvautunut, kun on ollut vaikeaa. Se on loistava keino purkaa epämääräinen ajatusten möykky huomattavasti käsiteltävämpään muotoon. Blogi on viime aikoina toimittanut sitäkin virkaa, kun olen rohkaistunut kertomaan ajatuksistani enemmän. Olenkin saanut valtavan paljon kannustavia kommentteja teiltä ihanilta lukijoilta <3

Blogin aihepiirin rajaaminen on osoittautunut vaikeaksi. Ensin ajattelin, että tallennan blogiin tekemäni ompelutyöt ja lasten kuulumiset sekä kasvun ja kehityksen. Tiedän, että blogia lukee kauempana asuvia ystäviä ja sukulaisia, joista on mukava kuulla mitä lapsille kuuluu ja nähdä heistä kuvia. Alusta asti oli selvää, että lapset esiintyvät blogissa nimimerkkien turvin. Kuvistahan he toki ovat tuttujen tunnistettavissa mutta tietynlainen anonymiteetti kuitenkin. Kun Pikkuveli ilmoitti tulostaan, kirjoittelin raskaudesta

Leipominen on aina ollut lähellä sydäntäni. Joinakin aikoina olen leiponut enemmän ja joinakin vähemmän. Viime vuosina olen uskaltautunut hieman soveltamaankin ja kokeilemaan uusia asioita. Täytekakut ovat isotöisiä mutta ah niin palkitsevia leipoa. Täällä ja täällä on juttua ja kuvia leipomistani kakuista. Ruoanlaittokin on mukavaa, joskaan ei niin kivaa kuin leipominen ;)

Ajan kuluessa, on tuntunut luontevalta kirjoittaa muistakin asioista. Tavallinen perhe-elämä ja arjen haasteet sekä hauskuudet tallentuu blogiin, käsillä tekemisen lisäksi. Nyttemmin, kun raskausaikana syödyt suklaapatukat täytyy lanteilta sulattaa, blogiin tulee asiaa myös laihduttamisesta. Lifestyle- blogi on sinänsä vähän turhan mainstreamia mun makuuni mutta sen luonnehdinnan alle Dobermamin turinoinnit kuitenkin parhaiten sujahtaa. 


Suurin yksittäinen tapahtuma blogin olemassaoloaikana on varmasti ollut Pikkuveljen syntymä. Itselleni tärkeitä tapahtumia ovat myös tietysti kaikenlaiset perhejuhlat. Niihin postauksiin palaan itsekin mielelläni uudelleen. Merkkipaaluja blogille on ollut laajentuminen Bloggerin ulkopuolelle, kun loin sille omat Facebook- sivut ja Instagram- tilin. Seuraathan sinä blogia myös somekanavien kautta? Siellä on toisinaan jotain pientä extraa, mikä ei tänne päivity välttämättä ollenkaan. Dobermamin ensimmäisen arvonnan järjestin blogin yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi. Se olikin suosittu häppeninki ja voin vinkata, että aivan pian on taas arvonnan aika, kannattaa jäädä linjoille seurailemaan :)

Dobermami- blogin ulkoasu kokee pieniä muutoksia melkein kokoajan. Kyllästyn itse helposti ja muita blogeja seuraamalla saa valtavasti uusia ideoita. Jonkunverran olen jo kehittynytkin ja uskallan tehdä jo muutakin kuin vaihtaa fonttia :D Aivan vastikään blogi sai uuden, simppelin bannerin ja someikonit, jotka latasin täältä.  

Blogi on kasvanut minuun kiinni ja palan aina halusta päästä kertomaan uusimmat kuulumiset miltä tahansa elämän osa-alueelta tänne. Vähän niinkuin parhaalle kaverille kertoisi, mutta ei aivan. Sairaimmat jutut jätän sen elävän elämän parhaan kaverin kuultavaksi ;) Kommentit ovat bloggaamisen suola (ja sokeri) ja niistä tulee aina tosi hyvä mieli. Olen saanut kannustavien kommenttien lisäksi hyviä neuvoja, vertaistukea, rakentavaa kritiikkiä ja kommentoijien kautta uutta luettavaa, kun olen klikkaillut tieni lukijoiden omiin blogeihin.

Valokuvaus on yksi monista mielenkiinnon kohteistani ja se on myös yksi niistä asioista, jotka yhdistävät minua ja Metallimiestä. Siinä missä minä räiskin kuvia, hän opiskelee asian, ja siinä sivussa innostaa minuakin hieman perehtymään asioihin sokkona louskuttamisen sijaan. Blogiin kuvat otetaan Nikon 3100D- järkkärillä tai minun iPhone vitosellani. Rakkaan avomieheni opastuksella olen oppinut käyttämään Lightroomia, jolla valokuvien perusmuokkaus onnistuu helposti. Itse ajattelen, että kuvien laatu on parantunut aikalailla blogin alkutaipaleeseen verraten mutta parantamisen varaa tietysti aina on. 

Ompelutaidot ovat kohentuneet aikalailla ja oma makukin on muuttunut melkoisesti sen suhteen minkälaisista kankaista ompelen. Kaikkea ompelemaani en enää ole postannut, sillä itsestäni tuntuu että kai se on lukijallekin puuduttavaa aina sitä samaa bodya ja housua katsoa vaikka eri kuosilla olisikin :D Toisaalta mulla on myös paljon muitakin kiinnostuksenkohteita, että se oma aika täytyy jakaa kaikkien itseä kiinostavien asioiden kesken. Koska blogi on tavallaan kaiken mua kiinnostavan keskiö, niin on luonnollista, että aihepiiri rajautuu (tai tässä tapauksessa ei rajaudu :D) sen mukaan.

Blogiin liittyen mulla ois paljon ideoita ja suunnitelmia ja aina harmittaa kuinka vähän aikaa tälle on. Aivan pian kaksi vuotta on blogilla ikää ja ihan niinkuin lasten kanssa (blogi on mun neljäs lapsi ;)) aika on mennyt kuin siivillä! Se, mikä alkoi vähän väkinäisenä ja nolona ja minkä uskoin olevan varsin nopsasti ohi menevä innostus onkin tullut tosi isoksi jutuksi minun elämässä. Ja hei, en mitenkään muistais edes kymmenesosaa niistä jutuista mitä olen blogiin näppärästi saanut tallennettua!

Blogin alkutaipaleen postaukset ja varsinkin ne kuvat, hävettää niin pirusti, että en ihan tarkoituksella halua niitä tänne nykypäivän postaukseen laittaa :D Kuvitus siis jotain aivan randomia tavaraa. Kuvat olen itse ottanut ja muokannut.


Blogi siis elää ja voi hyvin vaikka postaustahti välillä on ja on ollut aika verkkainen. Kun vain mulla olisi aikaa käytettävissä niin paljon kuin haluaisin, niin voisin kirjoitella vaikka joka päivä - ideat ei ainakaan loppuisi kesken :) Kiitos teille lukijoille seurastanne ja toivottavasti meillä on vielä pitkästi matkaa yhdessä edessäpäin. 

Haaste lähtee Elämää Majapellolla- , Fagerwear- , Riinun käsin- ja Onnenmuruja- blogeihin.

Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

11 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta, pitääpä palailla siihen kunhan ensin vähän visioin miten ja mistä kaikesta avaudun 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Mulla meni kans tieten viikko tän työstämiseen. Oli vaikea päästä täyteen tyytyväisyyteen itsensä kanssa, jos se nyt ylipäätään on mahdollista :D

      Poista
  2. Kiva lukea sun blogin tarina! Samaistun niin moneen kohtaan.

    VastaaPoista
  3. Kiva löytää uusia ompelu&lifestyle -aiheisia blogeja lukulistalle. Sun blogi on jotenkin niin oikean elämän näköinen että jään heti lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anniina! Mukava, että tuut mukaan :)

      Poista
  4. Hei, hauska kertomus :) Muutenkin kivan oloinen blogi sulla <3 Jään hengailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Nadja! Tervetuloa mukaan, kiva saada sut remmiin :)

      Poista
  5. Olipa kiva lukea tarinasi. Kiitos haasteesta, mutta kätsän käsistä-blogilta jo sain saman haasteen ja vastasin siihen kesällä. Itsellä vähän sama juttu, alkuaikojen postaukset kieltämättä vähän hävettää.. Mutta jostain jokainen aloittaa ja onhan se mainiota jos matkan varrella kehitystä tapahtuu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit :) Minä muka koitin katsoa, että sua ei oltu vielä haastettu mutta olipa sittenkin. Se on totta, että jostain on aloitettava ja kukaanhan ei oo seppä syntyessään :D

      Poista
  6. Kiitos haasteesta! En saanut aikaseksi enää haastaa ketään, mutta sain vihdoin ja viimein oman tarinani kirjoitettua: http://www.riinu.net/2015/09/blogisitarina-eli-minun-blogini-tarina.html Juttu ehkä rönsyili välillä kauas blogista enemmän omaan elämään, mutta siellä se kuitenkin nyt julkisena on :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...