keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Motivaatiota vai ei?

 Ei suju tämä dieetti ei. Toista viikkoa mennään ja tök-tök-tökkii ja pahasti. Kokoajan tekee mieli syödä ja herkuista kieltäytyminen tuntuu aivan mahdottomalta. Välipala ja varsinkin iltapala on niin tynkä, että tekee mieli itkeä.

Liikuntaa haluaisin harrastaa paljonkin mutta sen sisällyttäminen arkeen sujuvasti tuntuu uskomattoman työläältä. Näitä hetkiä, kun imetys kaikessa ihanuudessaan konkretisoituu tosi sitovaksi. Täytyy miettiä koskas se vauva viimeksi söi. Ehtiikö tässä lenkille? Voiko koko katraan jättää Metallimiehen kanssa kotiin, jos vaikka täytyy alkaa tekemään ruokaa ja maahiset pistää ranttaliksi. Lenkkeilyn tahdistaminen rytmittömän vauvan päiväuniin on myöskin vähintäänkin mielenkiintoista. Vaunujen kanssa lenkkeily ei ole niin vapaata kuin yksin. Vauhdissakin on merkittävä ero. Lenkkimukavuudesta nyt puhumattakaan, kun vähintään toinen käsi on oltava vaunuissa kiinni kokoajan. Jos siis sattuisi niin että meidän kiljukaula ylipäätään nukkuisi koko lenkin ajan.

Polvi vihoittelee. Tottakai, kun olen aloittanut liikunnan vuoden tauon jälkeen. Siihen ei auttaisi muu kuin lepo ja lepo tarkoittaa aikaa ruokaa ja mielihaluja miettien. Miksi kaikki Facebook- kaverit leipoo just nyt kaikkea ihanaa? Herkullisia uusia reseptejä putkahtelee ja minä se vaan vetelen rahkaa naamariin.


Viime yönä sitten repsahdin. Heräsin syöttämään Pikkuveljen ja joku pirullinen voima ajoi minut alakertaan ja pakastimelle. Hyvää oli jäätelö ja morkkis mukava herätessä. 

Tiedättekö, kun sanotaan ettei laihduttaessa saa käydä kuin kerran viikossa puntarilla? Minäkin tiedän mutta silti olen käynyt joka aamu enkä ole tyytyväinen. En siihen että käyn enkä totisesti lukemaan. Kerroinkin jo, että oltiin reissun päällä viikonloppuna. Siellä söin kaksi kertaa ulkona (pizzaa ja pizzaa) ja kolme kertaa sellaista kakkua, jossa oli nopeasti arvioiden neljä miljoonaa kaloria per pala. Ateriavälit venyivät parhaillaan kuuteen tuntiin. Silti maanantaiaamuna kirosin, kun lähteneet nesteet olivat tulleet takaisin.

Tänään koitin löytää syyllistä dieetistä, aineevaihdunnasta ja ja tekijästä x. Olen kirjoittanut kolme eri vedosta tästä postauksesta päätyen kokoajan rehellisempään. Tästä voitte lukea aitoa suomalaista vitutusta ja turhautumaa. Mikäpä se enemmän ylpeää ihmistä ärsyttäisi kun oma saamattomuus, allit ja vatsalöllö.


Minulla on vaikea suhde kroppaani. En tykkää siitä, lyhyesti sanottuna. Se on liian pitkä ja suurimman osan ajasta liian painava tai mössöinen eli siitä puuttuu lihasvoimaa ja jäntevyyttä. Ainoa liikunnallinen harrastukseni aikuisiällä on ollut juokseminen, joka sekin tuuriluontoisesti. Näköjään ikä on tuonut tullessaan kiinnostuksen omasta kehostaan huolehtimiseen. Varmastikin siksi, että nyt on nähtävissä merkkejä ettei se tällä ylläpidolla tule palvelemaan riittävän pitkään.

Tiesittekö, että minulla on velipuoli? Se on semmoinen sälli, joka ymmärtää että jos syö liikaa niin lihoo. Kehonrakentaja. Näin on sisarukset erilaisia, minä olen jojonnut 60-100 kilon välillä viimeiset kymmenen vuotta enkä koskaan ole ollut hyvässä fyysisessä kunnossa. Välillä välttävässä mutten koskaan hyvässä. Jos joskus kuulee sanottavan että jollakulla on hyvät perintötekijät niin nyt. Minä sanon: minulla on hyvät perintötekijät, ainakin noin fyysisessä mielessä ajateltuna. Pitkiä ja hoikkia geenejä sekä verrattain nopsalla tahdilla toimiva aineenvaihdunta. Henkisiä hyviä ominaisuuksia on sinni ja periksiantamattomuus. Nyt niitä tarvittaisiin.

Laitoin viestiä veljelle, että auta nyt saakeli. Huomenna soitetaan ja pistetään homma ja ämmä kuntoon. Suuri on voima sillä, että saa apua kun sitä pyytää vaikka varmasti velikin ajatteli että ei helvata, mitähän tuli luvattua. Minua on aina ärsyttänyt aivan kauheasti ne "no excuses"- jutut ja muu fitness- löpinä. Varmastikin siksi, että niistä syyllistyy. Tekosyitä kyllä on piisannut ja piisaa jatkossakin, toivottavasti ne itse sitten tunnistaa tekosyiksi ja sysää syrjään. 

Tavoitepainoon matkaa 17kg.


9 kommenttia:

  1. Mää tarvisin varmaan kans jonku pt:n että oikeasti pääsis joskus siihen kuntoon, mistä aina vaan haaveilee. Silloin ei oikeasti kehtais lusmuilla. Mulla työkaveri kouluttautui pt:ksi, pitäs palkata se kun se on viel miespuolinen niin ei oikeasti kehtais olla tekemättä ohjeiden mukaan ku hävettäs hulluna jos mitään tuloksia ei synny :D Jotenkin nainen ei ois niin pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo, itekin aattelisin että miespuoliselle trainerille ei tulis ees kokeiltua selittelyä ja tekosyitä, kun tietää että sympatiaa ei heru. Itsekin valitsisin miehen treenaamaan jos sellaiseen ois varaa, nyt mennään omin nokin veljen suosiollisella avustuksella :)

      Poista
  2. Tsemppiä tavoitteisiin! Enpä tiedä onko ankarempaa ihmistä naisihmiselle kuin nainen itse. Oon kokeillu Cambridgea, sain liki 20 kiloa pois mutta kun lopetin homman kuin seinään hyvillä tekosyillä höystettynä niin nehän tuli takaisin. Kummankin raskauden aikana on ollut raskausajan diabetes, viimeksi lääkärikäynnillä ennen synnytystä lääkäri sanoi että jos pudottaisin painoa niin ei välttämättä tarvitsisi mahdollisen seuraavan raskauden yhteydessä sokeriarvoja seurata.. Teki mieli sanoa, että kuules juippi kun olin sen ensimmäisen raskauden alussa 15 kg kevyempi mutta silti vaan piti sokereita seurata. Mitäs muuta sitä onkaan tullut kokeiltua.. Superdieettiä, hankin ohjeet ja pääsin sokerikoukusta irti mutta sittenpä vaan retkahdin ja noudatin omaa supermättödieettiä. Nyt ystävä vinkkasi että spiruliina tabletteja syömällä saa makeanhimon hallintaan. Ja niitä on nyt kokeiltu. Mutta kun en muista syödä niitä säännöllisesti. Ostin myös purkin kookosöljyä jota olen käyttänyt ruuanlaitossa mutta sitä saa kuulemma lusikoida semmoisenaankin ja hajottaa sitten niitä pahoja rasvoja. Koko kesän olen suunnitellut että alan käydä säännöllisesti salilla ja ylipäätään lisätä liikuntaa mutta kesä alkaa loppusuoralla ja mitään muutosta missään ei ole tapahtunut. Mutta ei vaivuta epätoivoon. Kyllä se motivaatio sieltä vielä löytyy. Lupasin itselle kun täytin 30v että alan pitää itsestä parempaa huolta mutta aloituspäivämäärä jäi päättämättä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Oot kyllä kokeillut monenlaista ja tiedän kuinka vaikeaa se on ensinnäkin päästä alkuun, saati pettyä monta kertaa. Mutta kuten ite sanoit: kyllä se motivaatio sieltä löytyy ja se onkin se kaiken ratkaiseva tekijä. Sillä se elämäntapamuutos tehdään! Mua auttaa se, että teen tästä itselleni projektin johon heittäydyn joka solulla, kuten mun tyyliin kuuluu. Vedän neuroosit tappiin ja laitan kaiken ylös ja seuraan kehitystä, joka taas motivoi jatkamaan. Lähetetäänpäs sulle motivaatiotuulia! :)

      Poista
  3. Mie niiiin tunnen tuskasi! Sie sentään yrität, mutta mie en saa edes ajatuksen tasolla itseäni irti herkuista :/ vaihtoehdot olisi oikeasti jättää mässytys tai tyytyä olemaan läski. Jotenkin niin kurjaa, kun joka päivä ärsyttää omat makkarat, mutta ei sitten ole valmis luopumaan herkuista kuitenkaan... Tsemppiä uuteen yritykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hei, siulle olisi haaste blogissani :)

      Poista
    2. No mulla oli just tuo sama! Tiesin vanhastaan, että kun se itseinho kasvaa tarpeeksi niin stoppi tulee ja sitten alkaa tapahtumaan. Ja kun pääsen kiinni liikuntaan niin sen suhteen jatko on helppoa. Vaikeutta tuottaa tiukahko ruokavalio. Tsemppiä sullekin, kyllä se siitä!

      Poista
  4. Tsemppiä!! Mä olen ollut alkuvuodesta asti samassa painolukemassa - eikun, lihoin mä keväällä muutaman kilon. Enkä jaksa sulattaa niitä pois!! Liikunta on ok (tavoite 3x/vko sali tai lenkki tai jumppa) mutta ruoka.. Nimimerkillä, valvoin juuri lapseni kanssa melkein koko yön ja söin juuri 1,5 riviä suklaata väsymykseeni (enemmänkin olis mennyt, mutta loppui kesken). Vielä 6-7kg tavoitepainoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Valvominen on kyllä paha, silloin tosi helposti sortuu herkutteluun. Niitä kaloreita kertyy aivan huomaamatta kun pitkin päivää napostelee.. Tsemiä vaan sullekin, kyllä se sieltä alas tulee pikkuhiljaa! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...