maanantai 25. toukokuuta 2015

Imetystarinoita osa I

Odottaessani Isosiskoa, esikoistytärtäni, olin vain 22-vuotias. Itse raskaus oli jo niin valtava asia ja vaati todella paljon sopeutumista etten valmistautunut imetykseen ollenkaan. Se tuntui jopa hieman oudoltakin asialta ja pelkäsin siihen liittyvää kipua. Vauvaa varten ostin tuttipulloja ja korviketta kaappiin, koska minulla oli käsitys siitä, että vauva syö pullosta. Ehkä myös tissistä mutta pitäähän se pullo olla! Ja korviketta, jos ei maitoa tulekaan. Se oli ainoa raskauteni, jossa maitoa tuli muutamia tippoja silloin tällöin jo odotusaikana. Imetysohjausta en neuvolasta saanut.



Tyttö oli suurikokoinen vastasyntynyt painaen 4 500g. Olin pihalla kuin lumiukko. Olin sitä synnytyksen aikana ja erityisesti heti sen jälkeen. Rinnalleni laskettiin muukalainen, joka oli piinannut minua tulollaan melkein vuorokauden. Muistan älähtäneeni kauhuissani: "älkää sitä nyt minulle antako!?". Pienisuuri paketti, täysin avuton ja hauras, ja minä aivan penikka vielä itsekin eikä ollut mitään käryä mitä tuli tehdä. Pidin hänestä hämilläni kiinni ja varovasti sanoin, "Hei pieni.." Tyttö kohotti katseensa minuun ja kun katseemme kohtasivat, tiesin, etten koskaan enää päästäisi hänestä irti. 

Ensikosketus imettämiseen oli ikävä. Minulle ilmoitettiin, että vauvalla on nyt nälkä ja seuraavana hetkenä minulle tuntematon nainen tarttui rintaani ja tuuppasi sen vauvan suuhun. Sitten sattui. Hetki oli tietysti erityinen ja muistan sen aina mutta imetys oli minulle tuntematon peikko. Vauvan suuren koon vuoksi hänen verensokeriarvonsa menivät automaattisesti seurantaan. En muista oliko hoitajien kanssa asiasta sen koommin puhetta mutta minulle kerrottiin etteivät arvot olleet pysyneet hyvänä ja lisämaitoa oli annettu. En silloin tiennyt, että myös tiheillä imetyksillä voi vaikuttaa vauvan sokeriarvoihin. Eihän kukaan ollut minulle sitä kertonut. Voi tietysti olla, että lisämaitoa olisi jouduttu antamaan jokatapauksessa mutta jos olisin tiennyt, jos imetyksestä ylipäätään olisi minua valistettu, olisin voinut imettää tiheämmin. Olisin ehkä osannut lukea vauvan nälän ensimerkkejä paremmin ja ennenkaikkea - olisin pitänyt vauvaa vierellä ja ihokontaktissa. 

Imetys sattui ja pyysin hoitajilta toisena päivänä rintakumin. Sain sen hyvin vastahankaisesti. En saanut opastusta sen käyttöön eikä minulle kerrottu sen haittapuolista. Kumin avulla imetys sujui itkemättä. Kukaan ei kertonut, että kipu hellittää muutamassa viikossa tyystin! Vauvaa käskettiin herättämään syömään enkä ymmärtänyt miksi. Minulle ei sanottu, että annettu lisämaito on tietysti aikaa pois rinnalta ja voi vaikuttaa maidonnousuun hidastavasti. Sitä, oliko annettu lisämaito korviketta vai luovutettua äidinmaitoa, en tiedä. Luultavasti korviketta. Minua ei erityisesti rohkaistu imettämään vaan päinvastoin kehotettiin lepäämään ja tarjouduttiin ottamaan vauva vauvalaan syömään. 



Minä en tiennyt miltä maidon nouseminen tuntuu. En tiennyt, että olo on niin kipeä. Äitini kehotti suojaamaan rinnat ja pitämään ne kunnolla lämpimässä, kun huhtikuiseen lumituiskuun lähdettiin vauvaa kotiuttamaan. Kysynnän ja tarjonnan laista minulla ei ollut aavistustakaan. Tiheän imun kausi? Iltahulinat? Vauvan kello? Korvikkeen alasajo? Ei sanonut mitään eikä kukaan sanonut mitään. Ensimmäinen mielikuva vauvan ruokkimisesta oli tuttipullo. Muistan miettineeni silloin, että kuinkahan monta kertaa päivässä tämän vauvan tulisi saada ruokaa? Koska se syö muutakin kuin maitoa? Eikö ole uskomatonta, että olin äitinä niin kertakaikkisen ulalla??


Olin tottunut tulemaan ja menemään kuten itse halusin. Vielä muutama päivä aiemmin olin ystäväni kanssa koiria ulkoiluttamassa metsässä. Nyt joku oli minusta täysin riippuvainen ja kaipasi lähelleni kokoajan. Se tuntui oudolta. Odotusaikana elämässäni oli suuria mullistuksia ja voimani menivät oman henkisen taakan kanssa selviämiseen. Äidiksi tuleminen oli yhtälailla suuri shokki kuin elämäni paras asia. 


Totta puhuen, en juuri Isosiskon vauva-ajasta muista ja sen mitä muistan, on aika kuorruttanut sokerilla. Vauva sai kotonakin korviketta ja koska pullo vei osan rinnoille suunnatusta maitotilauksesta, ei maidon määrä koskaan noussut vauvan tarvisemalle tasolle. Vauva itkeskeli enkä luottanut itseeni itkun tulkitsijana. "Vastahan se söi!" muistan tuskastuneeni, kun vauva hetken päästä rinnasta irroitettuaan oli taas tyytymätön. Rintakumi heikensi rinnan saamaa stimulaatiota ja vauvan imutehoa. Pikkuhiljaa, maidon määrä todellakin väheni. Se tyypillinen tarina: maito ei riittänyt. "Onhan vauvakin niin iso." Kun olisinkin tiennyt että isokin vauva jaksaa kasvaa pelkällä äidinmaidolla, kun imetys toteutuu lapsentahtisesti.


Olin helpottunut, kun epätietoisuus ja oudolta tuntunut imettäminen viimein loppui kokonaan Isosiskon ollessa noin 4kk ikäinen. Näin on parempi, ajattelin. Samalla alkoi se mieletön korvikeralli ja pullojen pesu ja tuttiosien keittäminen. Yöllä täytyi nousta ylös ja käydä keittiössä lämmittämässä maito, jotta vauva sai syödäkseen. Kasvoihan se tyttö korvikkeellakin. Mainio tyttö kasvoikin <3 Terveenäkin on ollut. Silti se vaivaa ja harmittaa. Äidinmaito on vauvalle parasta ruokaa.

Tämä tarina on tarina imetyspettymyksestä. Syyllistyn vaikka ei pitäisi. Pitäisi kysyä miksi?




Tämän postauksen kuvituksesta vastaa Imetys- kolmen kauppa. Facebookissa kolmen kaupalla on mainiot ja aktiiviset sivut, joita suosittelen kaikille odottaville ja imettäville ja imetysasioita pohtiville äideille. Miksei isillekin :)

8 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä tekstistä! Esikoisen kanssa jäin minäkin vaille kunnon ohjausta ja lisämaitoa tumppasivat vauvalle jo sairaalassa. Maito ei noussut, eikä kukaan neuvonut, että tiheämpi imetys olisi apu siihen sekä olisi auttanut luomaan suhdetta vauvaan, kun olin ihan hukassa sen kanssa. Pulloa tarvittiin vielä kotonakin, mutta lopulta maitoa alkoi onneksi tulla ja pystyin imettämään 9 kuiseksi:) Toisen kohdalla sitä osaa olla jo viisaampi ja nyt sujuu mainiosti imetys, kun alussa sain olla koko ajan vauvan kanssa. Tärkeä aihe, imetys on vaikeampaa kuin luulisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä asiat tulisi ensiodottajalle kertoa jo neuvolassa. Sitä kun on ensimmäistä kertaa asialla, niin ei edes hoksaa hakea sitä tietoa, kun kuvittelee että imetys nyt vaan on imettämistä. Luonnollinen asia mutta ei aina helppoa, näin se vain on. Onneksi on sellainen kuin Imetyksen Tuki ry olemassa ja tietoakin löytyy kun vaan osaa ja tajuaa etsiä. Kirjoittelen vielä kaksi imetystarinaa lisää jahka ehdin :)

      Poista
  2. Hieno teksti! Harmillista, kun niin monen imetystaival jää tyngäksi riittämättömän ohjauksen vuoksi. Onko kyseessä sitten kiire vai välinpitämättömyys, vaikea sanoa. Olet selvästi ottanut paljon selvää sen jälkeen! :)
    Oletko kuullut Imetyksen lohtukirjasta? Suosittelen lukemaan! Ja ajattele, sen 4kk osittaisimetyksen aikana olet antanut esikoiselle jo paljon sitä tärkeää äidinmaitoa, hienoa että imetit niinkin pitkään!

    Tässä vielä linkki, jos on vieras julkaisu:
    http://issuu.com/imetyksentuki/docs/lohtukirja_issuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kätsä, lohtukirja on tuttu, joskaan en ole sitä kokonaan lukenut. Toisaalta syytän itseäni siitä, että lopetin imetyksen niin helposti ja heppoisiin perusteisiin nojaten MUTTA ymmärrän myös sen, että jos joku olisi mulle kertonut ne asiat, jotka nykyään tiedän kun olen itse ottanut selvää, niin olisin aivan varmasti yrittänyt vielä. Neuvolan panosta haluaisin korostaa ja toivoisin, että jokaisessa neuvolassa olisi imetystukihenkilökoulutuksen saanut terveydenhoitaja, joka voisi olla se, joka käy sen ensimmäisen kotikäynnin vauvan synnyttyä.

      Poista
  3. Hieno teksti!
    Miusta tuntui ihan samalta. Sairaalassa esoinen oli "yläkerrassa" ja imetys tapahtui 3kertaa vuorokaudessa, loput pumpulla. Nousi se maito kuitenkin :D 4kk äissä esikoinen siirtyi kokonaan pullolle koska "maito loppui".
    Neuvolasta ei mitään vihjettäkään siitä, että vauva hoitaa maitotilausta saati tukea jatkamiseen.

    Pienen kohdalla hain tietoa jo raskausaikana mikä oli hyvä kun imetys ei tullutkaan ihan luonnostaan ja se sattui... Nyt osasin kysyä apua imuotteesta jo sairalassa kun sattui niin s****sti että itku tuli. Homma helpotti myös kumin ansiosta ja jatkettiin, mutta silti PAINOTETTIIN vakkari neuvola tädin puolesta että ensimmäiset 3viikkoa ovat tärkeimmät saada rintamaitoa, loput plussaa. En tiedä miten olis sujunut jossei siellä olisi ollut samaan aikaan harjoittelijana imetystukihenkilö. Mutta muista syistä tästäkin tuli sitten pullolapsi 5kk iässä. Harmittaa silti, vaikka syy on selvä, mutta kun nyt se homma ois toiminut ja mie tiesin mitä tein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Onpa tosi harmi kuulla ettet voinut imettää vaikka olisit halunnut. Onko sulle tuo Kätsän suosittelema lohtukirja tuttu? Sinullakin kuitenkin 4kk ja 5kk imetystä ja joka tippa on arvokasta <3

      Poista
  4. Onneksi oma kokemus myös ensimmäisen imettämisestä oli myönteinen ja sain ohjausta jo sairaalassa. Mutta jotenkin tulee surulliseksi niiden vauvojen puolesta joiden äidit eivät halua imettää.. Kun äitin maito on vauvan tärkeintä ruokaa. Ihana kirjoitus imettämisen puolesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi! Minunkin on toisaalta hankala ymmärtää miksi vauvaansa ei imettäisi? Siis jos sille ei ole estettä ja se kohtuudella sujuu. Jokainen kuitenkin tekee omat valintansa ja hyvä niin :) Ihana kuulla, että sait tarvitsemaasi ohjausta jo sairaalassa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...