keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Isosisko 8- vuotta!

Kiitos, että teit minusta äidin. Tietämättäsi ohjasit elämäni uusille, paremmille raiteille. Sinä teit todeksi kuolevaisuuteni enkä syntymäsi jälkeen ole pelännyt mitään niin paljon kuin sitä, että menetän sinut tai sinä menetät minut. Olet lukemattomia kertoja antanut syyn katsoa vielä seuraavaan päivään vaikkei se aina ole helppoa ollut. En ole aina ollut hyvä äiti sinulle mutta joka päivä pyrin olemaan parhain mahdollinen, sellainen kuin sinä tarvitset. Olet täydellinen juuri tuollaisena ja rakastan sinua aina, tapahtuipa mitä hyvänsä. Sinä teit minut. 

Juhlittiin oikein kahtena päivänä. Lauantaina meillä kirkui yhteensä yksitoista isompaa ja pienempää tyttöä. Luokkakavereita, naapureita ja omaa perhettä ja sukua. Sunnuntaina juhlittiin hieman hillitymmin pääasiassa isovanhempien kanssa. Mukavaa oli! :)




Kattauksessa käytin kertakäyttöastioita, sillä meillä ei olisi ollut tarpeeksi kaikille lapsille samanlaisia astioita. Tämä ratkaisu helpotti myös siivousta aikalailla :) Askartelin nimikyltitkin kaikille, kun kerta askartelun makuun pääsin. Sain onneksi askarteluapua Pikkuveljen kummeilta. Muutoin olisi pitänyt koristelupuolesta tinkiä.




Täytekakkua ei Isosisko halunnut ollenkaan. Lasten synttäreillä se ei tahdo tehdä kauppaansa ja pelkästään aikuisille leivottu täytekakku olisi jäänyt suuriltaosin meikätytön hävitettäväksi ja näitä raskauskiloja tässä vielä roikuttelen mukana niin jätettiin se pois kokonaan. Sen tilalle leivoin Kinuskikissan ohjeella Kinder- piirakkaa. Oikeastaan jouduin tekemään niitä kaksi, sillä se todellakin teki kauppansa lapsille ja aikuisille neideiltä jäänyt pieni palanen ei olisi riittänyt. Piirakan kaverina oli vaaleanpunaiseen väriteemaan sopivia mansikkamarenkeja Hellapoliisin ohjeella. Karkit ja sipsit olivat kuitenkin suosituinta evästä pöydän antimista, yllättäen ;)



Koska meidän kuuden hengen ruokapöytä oli täpösen täynnä jokaiselta laidaltaan, sai Pikkusisko oman herkuttelupisteensä olohuoneen puolelle.


Lauantaipäivänä Metallimies kantoi Pikkuveljeä Manducassa ja niinpä sunnuntaina minä otin vauvelin vuorostani liinan kyydille. Kuvassa näkyy itselleni viimeisimpänä valmistunut imetysmekko/-tunika, josta bloggaan tarkemmin jahka ehdin :)


 

 Jotta iloinen yhteiskuva saatiin onnistumaan täytyi Metallimiehen hieman väännellä naamaansa tytöille. Selvähän se, että mitä isot edellä sitä pienet perässä. Siitä lähtien meillä on kuljeskellut tällainen pieni taikinanaama <3


Tyttö osaa lukea ja kirjoittaa hienosti. Laskeminenkin sujuu kun aloittamiseen saa aikuisen apua. Isosiskon kätisyys ei ole vielä vakiintunut ja jonkun verran ongelmia on ollut toiminnanohjauksessa, siirtymätilanteissa ja koulun alettua huolta on herättänyt myös keskittymisvaikeudet ja hahmottamisessa olevat häiriöt. Toimintaterapiassa ollaan käyty jo aiemmin ja aistiyliherkkyyksiä Isosiskolla on epävirallisesti todettu. Nytkin ollaan menossa uudemman kerran toimintaterapiaan ja mahdollisesti psykologin arvioon, jonka parhain lopputulema olisi se, että neidille saataisiin henkilökohtainen avustaja joka helpottaisi luokkatyöskentelyä. Aika näyttää :) Koulussa oli laaja terveystarkastus, johon kuuluu sekä terveydenhoitajan että lääkärin tapaaminen. Strategiset mitat olivat:

Pituus 133,2cm
Paino 35kg

Näkö ja kuulo olivat normaalit, samoin verenpaine.  Hassua sinällään, että normaalivartaloinen lapsenpyöreä tyttö on käyrien mukaan turhan tukeva. Koska liikunnallisia harrastuksia on, ei huolta kuulemma ole. Hah, eipä meillä täällä kotona olisi huolta vaikkei tanssissa tai liikuntakerhossa kävisikään, kun ihan terveesti osataan näihin asioihin suhtautua ja paljas silmä kertoo tytön olevan ihan normaalipainoinen :) Isosisko on aika huono syömään sillä aistiongelmien vuoksi hän on tarkka ruoan suutuntumasta ja olisikohan niin, että makuaistikin on tavallista herkempi sillä hän ei tykkää juuri mistään ruoasta ja epämieluisan ruoan syöminen todella näyttää teettävän työtä. Karkkipäivä on kerran viikossa. Itsekään en ole ollut mikään rimpula lapsena mutta en vastaavasti kyllä lihavakaan.


Isosisko piirtää mielellään ja on siinä hyvä. Selvästi piirtämisen kautta hän käsittelee asioita, sillä perheen arkeen sopivia piirrustuksia on osunut silmiini monta. Eräässä piirroksessa kovasti Pikkusiskon sänkyä muistuttavassa sängyssä makaa uhmaava huutava lapsi ja oviaukossa kärttyisen näköinen naisihminen. Kyseisenä päivänä päiväunille nukahtaminen oli lievästi sanoen haastavaa ja lopputulemana sängyssä karjui Pikkusisko ja huoneen ovella Äitihirviö. Mitä sitä kaunistelemaan :D

Isosiskolla on muutamia hyviä kavereita ja ihan nurkan takana asustaa se, jonka oletan olevan The Kaveri. Tekstiviestejä lähettelevät paljon, koulumatkat taittuvat yhdessä ja riidatkin näyttävät osaavan sopia aivan ominpäin. Pienempiä sisaruksiaan hän hoitaa mielellään ja pitää kunniatehtävänään auttaa minua Pikkusiskon hoidossa, kun Pikkuveli vaatii kaiken huomion. Niin vain hän loihtii itselleen ja pikkusiskolleen iltapalan pöytään, kun minä olen kiireinen vauvan kanssa <3



Isosisko on herkkä ja empaattinen tyttö. Kiivasluontoinenkin ja tuon tuostakin tussahtaa sekä täällä kotona että koulussa. Hän on kielellisesti lahjakas ja omaa laajan sanavaraston. Murjaisee tuon tuostakin varsin hauskoja juttuja :) Kasvaa vain mokoma hurjaa kyytiä ja aina vain kauemmaksi äidistä. Kun talossa on vauva ja kouluikäinen, ymmärtää lasten kasvun jotenkin tuskallisen hyvin. Todellakaan ei mene kauaa, kun tätä poikaa ei enään saa liinassa kantaa tai taaperoikäisen kanssa lukea muumikirjaa. Snif.

Onnea esikoiselleni <3

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...