torstai 5. helmikuuta 2015

Poikasen painokontrolli

Tiistaina kävin neuvolassa taas lääkärillä näytillä tarkoituksena hieman mittailla vauvaa. Raskausviikkoja mittaushetkellä oli 38+3. Viimeksi kävin mittailtavana kaksi viikkoa sitten ja siitä enemmän täällä. Lääkärikäyntiä edeltävänä iltana juteltiin Metallimiehen kanssa painoasiasta hieman huvittuneina ja arveltiin kasvun tasaantuneen. Metallimies veikkasi Poikasen painoarvioksi 3,5 ja minä 3,6kg. Kylläpä siinä hymy hyytyi kun lääkäri neljä kertaa tarkistusmitattuaan totesi vauvan painavan noin 4kg! 

Lakimitta vastasi viikkoja lähes päivälleen, reisiluu oli paria viikkoa pienempi kuten tähänkin asti. Vatsassa köllii siis melkoisen pullukka poika, sillä vartalonympärysmitta vastasi raskausviikkoa 41+ jotain. Vettä oli hyvin ja kuulemma tilaa kasvaakin vielä! Istukka oli hyvässä kunnossa. Lähete äitipolille kirjoitettiin kokoarvioon, joka soitettiinkin seuraavana päivänä ja se on heti aamusta ensi maanantaina. 


Kyllä minä sen tiesin ettei sieltä mitään pikkulintua tule mutta kieltämättä itku pääsi autossa. Laskettuun aikaankin oli tuolloin vielä vajaat pari viikkoa. Spontaani synnytys olisi tietysti toiveena mutta en ole juurikaan sen mahdollisuuteen, kahden yliaikaisuuden vuoksi käynnistetyn synnytyksen jälkeen, jaksanut uskoa. Se vähäinen usko, joka jäljellä oli, oli kaikki ladattu lasketun ajan jälkeiseen aikaan jolloin käsittääkseni valtaosa spontaanistikin käynnistyneistä synnytyksistä tapahtuu. Uskon (ja fysiikkani puolesta toivon), että sikälimikäli saavat äitipolilla pojalle yhtä komeat mitat kuin täällä neuvolassa saatiin, synnytys käynnistetään jo aiemmin. Tämä varmaankin selviää vasta maanantaina, jos silloinkaan, mutta hurjalta tuntuisi että jo ennen laskettua aikaa nelikiloiseksi arvioitu lapsonen jätettäisiin vatsaan massaa keräämään kovin pitkäksi aikaa. Siitäkään huolimatta, että olen verrattain vaivattomasti toimittanut jo kaksi yli nelikiloista lasta tähän maailmaan ja fyysisten ominaisuuksieni puolesta reilunkokoisten vauvojen synnyttäminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kyllä se vaan kaltaistani amatsooniakin vähän jännittäisi lykätä tulemaan lähemmäs viisikiloiseksi arvioitua pakettia. En kuitenkaan usko enkä oikeastaan toivokaan, että ennen laskettua aikaa lähtevät käynnistämään mutta laskettuna aikana se voisi jo olla aivan mahdollista. Parempi kuitenkin asennoitua niin, että helmikuun loppuun asti saadaan odotella ja sitten katsotaankin ilmoitellaanko meidän vauvaa SuomiPOPille Suomen suurimmaksi ;)

Ronskimman puoleisen ulkomuotoni ja krouvin ulosantini vuoksi kanssaihmisten on kai hankala ymmärtää, että tämä ei varsinaisesti ole mikään toivottu tilanne ja että kyllä se minua pelottaa. Siltikin vaikka siitä vitsiä vääntelen. Erityisesti toiveet itsekseen käynnistyvästä synnytyksestä valuivat käytännössä kankkulan kaivoon. Aikaistahan tässä on tietystikin heittää pyyhettä kehään mutta väkisilläkin näitä miettii. Kysymykset siitä, miksi tämä kroppa ei suostu ilman lääketieteen apua synnyttelemään ovat mielessä jatkuvasti. Missä se vika oikein piilee? Ja jos lääketieteen tarjoamia apukeinoja ei olisi saatavilla, niin kuinka kävisi synnyttäjän saati syntyjän? Suhteeni tähän vartaloon on kaukana ongelmattomasta ja näiden kysymyksien myötä yhä kauempana hyväksynnästä. Välillä sitä miettii, että onkohan minun tarkoitus saada lapsia ylipäätään, kun ei tämä riivatun kroppa toimi kuten pitäisi. Kieltämättä tunnen pientä katkeruutta niitä naisia kohtaan, joiden ei tarvitse kerta toisensa jälkeen roikkua tippatelineessä jotta synnytys käynnistyisi. Maanantain polikäynnillä otan nämä asiat puheeksi, sillä tunnen olevani melkoisen yksin.


Muutoin vointi alkaa olemaan vääääääsyyyyynyt. Mitään loppuraskauden virtapiikkiä on ilmeisesti turha odotella mutta ei tässä oikeastaan olekaan mitää sellaista enään kesken, mitä pitäisi ennen vauvan tuloa saada valmiiksi. Uudet (käytetyt) tuplatkin löydettiin tosi edukkaasti FB- kirppikseltä, pinnasänkyyn sain laitettua reunapehmusteet paikoilleen ja vauvan kaukalo kotiinlähtövaatteineen odottaa minun lähes valmiin sairaalakassin vieressä pinniksessä. Supisteluja on ja muutamia olen jopa toiveikkaana jo kellottanutkin. Nolostellut sitten kolmannen ja viimeisen jälkeen ja päättänyt että ensi kerran annan toiveikkuudelle vallan, kun vedet menee tai alkaa ponnistuttamaan ;) Ne kuitenkin tuntuvat jo selässä pienenä poltteluna, jonkin verran säteilevät reisiin/nivusiin ja vaativat jo hieman puhaltelua. Kun kysytään onko mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä niin vastaan, että kyllä se kalenterin mukaan lähestyy joka päivä :)


Toimintakyky alkaa olemaan jo varsin rajoittunut ei pelkästään fysiikan puolesta vaan myös menttaalipuolella. Olen tunnetusti hieman äkkipikainen ja ratin takana minusta eivät paljastu ne parhaat puolet. No, nyt meidän pikkukaupunginkin liikenteessä toimiminen on osoittautunut yllättävän väsyttäväksi ja haastavaksi hommaksi. Anteeksi vain sinulle korkokenkätäti, joka askeleitasi joudutit aika reilustikin suojatietä ylittäessäsi, kun itse ajelin täysin tolaltani neuvolasta kotia kohti.. Mitään kodin ulkopuolisia asioita en ole jaksanut enään pitkiin aikoihin vaan olen pesiytynyt kotiin. Muisti ja havainnointikyky on dementikon luokkaa ja käytöstavat on paremmin hallussa meidän uhmaikäisellä. Varmaan tämä on luonnon tapa valmistaa tulevaa äitiä syntymän ihmeeseen ja avuttoman rääpäleen hoivaamiseen, mutta mukavahan se olisi, jos ei kenenkään yli ajaisi ja pystyisi noista kahdesta vieläkin varsin avuttomasta rääpäleestä huolehtimaan siihen asti :)

 

Otan viikoittain pelkästä vatsasta kuvan, heti aamulla suoraan heräämisen jälkeen, kännykällä huonossa valossa. Parempia kuvia ei ole nyt otettu enkä suoraan sanoen kyllä tunne oloanikaan kovin kuvaukselliseksi. Laitan tähänkin siis kännykkälaatuisen täsmäotoksen, kun ei parempaakaan ole saatavilla. Tämä kuva on jo blogin Instagram- tilin puolella nähty ja samaisella ohjelmalla muokattu, siksi tuollaiset omituiset kehykset ja entisestään kärsinyt laatu. Muoksista, lisätään nyt vielä tuossa hätäisesti otettu täysin ajan tasalla oleva kuva. Kuvaushetkellä, tänä iltana, rv 38+5.


Mittaustulokset olivat kahden viikon takaiseen verraten (ne sulkeissa) tällaiset:

Paino - 0,2kg (+ 3,3kg)
RR 122/75 (121/66)
Pissa puhdas
Hb - (125)
Sf- mittaa ei ole otettu sitten joulukuun.
Syke +
Liikkeet ++
Painoarvio 4000g (3300g)
Tarjonta RT (RT)
 
 
Koska vauvan syntymä on ihan oven takana, meni miten meni, lainasin kirjastosta Minna Haatajan kirjoittaman Hyvä syntymä- kirjan. Kuten kaikki, toivon itsekin synnytyksestä kaunista kokemusta, jossa säilyttäisin kykyni toimia ja pystyisin itse olemaan aktiivisesti mukana. Minulla on aiemmissa synnytyksissä ollut hieman taipumusta jämähtää paniikissa sänkyyn kiinni vaikka tiedän että pystyasento ja liike auttaisi sekä kipuun että synnytyksen edistymiseen.  Toiveena on, että tällä kertaa minulla olisi asioista paremmin tietoa ja ehkä näinollen myös parempi mahdollisuus toimia toisin. Olen aikalailla puolivälissä kirjaa ja suosittelen lämpimästi lukemaan sen! :)

Myöskin imetys on aiheena minulle mieluinen ja tärkeä ja sitäkin olen mietiskellyt jo paljon. Siitä saattaa olla tulossa oma postauksensakin, sillä olen löytänyt mahtavan kanavan imetystiedon ammentamiseen ja haluan jakaa teillekin rintaruokinnan ilosanomaa ;) Lupaan otsikoida pläjäyksen niin, että sen voi suosiolla skipata, jos aihe ei kiinnosta.
 
Nyt pitäkää peukkuja, että tämä pieni avautuminen loksauttaisi taivaankappaleet oikeille kohdilleen ja seuraavan kerran kirjoittelisin teille kolmen lapsen äitinä, itsekseen käynnistyneen synnytyksen jälkeen! :)

31 kommenttia:

  1. Osaan samaistua tuntemuksista vauvan koon suhteen. Minähän sain viimeksi heinäkuussa 2013 kuulla vauvan painoarvioksi neljä kiloa ja kyllä pelotti etukäteen. Neljä kiloa on paljon kokoon nähden ja edelliset on olleet 3 ja 3,4 kilosta. Mää oo kuule miettinyt kans että onkohan minussa joku vika kun synnytykset ei käynnisty spontaanisti. Vauvat eivät oo edes laskeutunut saatikka kiinnittäneet ennen kuin synnytyksessä ja viimeisin ei missään vaiheessa. Mullakin on pitkä kantoaika. Viimeisin käynnistettiin 41+5 syntyi 41+6. Voimia sinulle loppumetreillä. Onneksi pääset jo maanantaina arvioitavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3 Hullua mutta tuntuu hyvälle ettei oo aivan yksin näiden asioiden kanssa. Sitä yrittää ottaa rennosti ja sen mitä tulee vastaan ja annetaan mutta ei se ole helppoa. Minulla nämä kaikki kyllä laskeutuu aivan alas asti ja kyllähän se sitten sujuu kun käyntiin lähtee mutta se startti ei toimi. Tai mistäs sen tiedän jos ottaisivat tipan pois alun jälkeen, että jämähtäiskö se sitten siihen? Tärkeintähän tietysti on, että vauva saadaan turvallisesti ulos mutta silti haluaisin kokea synnytyksen ilman sitä tippaa. Altaaseenkaan ei saa sen kanssa mennä ja käyrillä pitää olla vähän väliä. Maanantaina tiedetään taas lisää ja onhan tässä vielä päiviä josko vaikka lähdettäis..

      Poista
  2. Kiitos postauksestasi. Itsekin odotan viime metreillä vauvaa, joka lääkärin mukaan viihtyy mahassa vielä pitkään. Takana yksi käynnistetty synnytys, joka oli pitkä, kivulias ja yksinäinen. Lisäksi keskeytynyt keskenmeno, josta nousi ihan samat ajatukset kuin sinullakin: mikä minussa on vikana, kun kehoni ei toimi? Vielä ei ole synnytyksen aika, mutta olisi suorastaan ihme jos spontaanisti käynnistyisi.

    Hatunnosto sinulle; kun takana on jo kaksi käynnistettyä ja vielä uskalsit kolmannen lapsen haluta ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Onko sinulle sanottu syytä miksi vauvaa on "turha odotella" vielä tulevaksi? Ensimmäinen synnytyshän on yleensä pisin mutta toinen voi sujua jo nopsemmin. Minä tein esikoista vajaat 22h mutta toinen tuli alle viidessä tunnissa. Muutoinkin toinen synnytys oli parempi kokemus vaikkakin käynnistetty sekin. Myös meillä on takana yksi keskenmeno (tuulimunaraskaus), josta en ole aiemmin kirjoitellutkaan, mutta samoin kuin sinulla, sitäkin otettiin pois päivätolkulla :/ Olisi kyllä jännä tietää onko todella jossain jotain vikaa vai onko kroppa jostain syystä vaan hieman hitaampi toimimaan. Mies vitsaili, että minulla on sellaiset mekanismit, jotka käynnistyvät vasta viiden kilon kohdalla :) Hurjan paljon jaksamista viimeisiin hetkiin raskautesi kanssa ja erityisesti synnytykseen!

      Poista
    2. Lääkäri meinasi vain että samalla kaavalla yleensä menevät eivätkä paikat olleet yhtään kypsyneet sisätutkimuksessa. Pessimisti ei pety. Kuudessa viikossa ehtii vielä paljon.
      Voisin kyllä kokeilla kaikkia konsteja, joista voisi olla apua. Vyöhyketerapiastakin olen kuullut.
      Kiitos ja tsemppiä myös kovasti sinulle! Ennen minua kuitenkin pääset synnyttämään 😊

      Poista
    3. Onpas lääkäri tohtinut rohkean arvion asiasta antaa :o Minulle taasen on monikin taho sanonut, että näitä asioita on mahdotonta sanoa ja sellaisillakin naisilla, joilla on todella monta synnytystä voi osa olla käynnistettyjä, osa itsekseen tulleita ajallaan ja osa lähestulkoon ennenaikaisia spontaaneja. Mutta se on totta, että pessimisti ei pety ;) Tähän saumaan moni heittäisi "ei ne sinne sisään ole kukaan jäänyt"- läpän mutta sinä ja minä tiedetään paljonko se tässä vaiheessa lohduttaa. Tulepas sitten kertomaan, kun olet tositoimiin päässyt että miten kävi ja kuinka meni? :)

      Poista
    4. Poika syntyi ja synnytys käynnistyi aivan itsekseen kaksi päivää lasketun ajan jälkeen. ☺

      Poista
    5. Suurenmoiset onnittelut! <3 Niin vain sait spontaanin synnytyksen ja vieläpä aivan kohtuullisessa ajassa. Näin kävi myös minulle, 40+3 poika syntyi ihan itsekseen :) Tai no, kyllä minä autoin vähän ;) Miten synnytyksesi meni ja kuinka olet toipunut?

      Poista
    6. Hyvin meni. Nopeasti eteni ja supistukset muuttuivat pian säännöllisiksi. Poika syntyi neljän tunnin päästä siitä, kun olimme sairaalaan päässeet.

      Poista
  3. En tiedä uskonko itse mihinkään kikkakolmosiin, mutta vadelmanlehtitee kuulemma aiheuttaa supistelua ja kohdunkaulan kypsymistä ja saattaa edesauttaa synnytystä. Punnarista ainakin saa Clipperin tuota teetä, että eihän se konkurssi tulis jos testais! Siitä yleensä varoitellaankin raskausaikana, että ei saa juuri tuosta syystä nauttia :) Ite en oo kyllä muistanut sitä kokeilla, vaikka ylihän nää munkin on menneet, mutta kuitenkin itsekseen käynnistyneet. Veetiltähän munkaan synnytys ei edennyt vaan tipalla sekin avitettiin. Aavasta en edes muista, että laitettiinko tippaa vai ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta muistan kyllä kuulleeni jostain jo Pikkusiskoa odottaessa mutta en varmaan tohtinut kokeilla.. Kiitos muistutuksesta, voihan tuotakin googletella ja testata! Muutenkin pitäisi teetä ostaa ;)

      Poista
    2. Mää muistelen lukeneeni, että se vadelmanlehtiteen nauttiminen pitäs silti alottaa jo hyvissä ajoin. Siis noin 30viikolla ja lisätä määrää pikkuhiljaa. Ja sitä siis ihan tosissaan piti juua sielä lopussa, että se auttas! Kuppi tai kaks päivässä ei ollu vielä paljo mittään... Vaan eihän siitä silti haittaakaan oo!

      Poista
    3. Minä kokeilin kolmannessa raskaudessa ja ei siitä parista kupillisesta kyllä ollut mitään tehoa ainakaan mulle. varmaan ihan yhtä paljon kuin mistään muustakaan häätökeinosta. "Yliajalle" menevät raskaudet voivat johtua ihan vain siitä, että sinulla ns. kantoaika on siellä lähempänä 42 viikkoa kuin 40. Suomessa vain takarajana on se 42 viikkoa, jonka jälkeen käynnistellään. Ja tottakai se käynnistely sitten ei ole niin kiva, kun lääkkeet aiheuttaa ihan erilaisia supistuksia kuin luonnolliset supistukset. Minulla on pari kaveria, joiden synnytys on käynnistetty vasta 42+0 ja vauvat sitten syntyneet 42+1 ja 42+3 ja heille oli nimenomaan puhuttu siitä, että se oma luontainen laskettuaika on jotain muuta kuin 40+0 ja siksi käynnistellään ei välttämättä heti tuota tulosta. Synnytys on vaan niin monen jutun summa. Mutta koita ottaa rennosti ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, etukäteen stressaamatta. Tsemppiä!

      Poista
    4. Voihan se olla, että nuo "apukeinot" on lähinnä semmoisia henkisiä. Vähän kuin plasebo- lääkkeet. Mutta jos sattuu kulkua olemaan Kärkkäiselle, niin äkkiäkös siitä kipaisee Punnarista teetä paketin mukaan ;) Pikkusiskoa kun jäätiin käynnistelemään, olin jo 4cm auki ja jälkeenpäin oon miettinyt, että noinkohan tuo olisi kuitenkin lähtenyt itsekseen käyntiin kun olisi kiltisti tullut kotiin odottelemaan. Silloin painoarviokin oli päältä tunnustelemalla alle neljäkiloinen, vaikkakin tyttö kuitenki oli yli neljäkiloinen. Mutta tosiaan - parisataa grammaa sinnetänne. Minussa on kaikki muukin suurta, joten miksipä ei kantoaikakin :D Kiitos kannustuksesta! <3

      Poista
  4. Voi että, mahtaa olla stressaavaa kun vauvaa ounastellaan isoksi. Onneksi osaat selkeästi synnyttää isoja lapsia, pari sataa grammaa sinne tänne ei ole paljoa mitään, vaikken nyt tiedäkään, minkä kokoisia vauveleita aikaisemmat ovat olleet. Toivotaan kuitenkin mittavirheeksi! Tsemppiä loppuodotukseen.
    PS. On sulla sitten kaunis, kaunis maha <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kätsä! <3 Vauvan kokoarvion huomioiden vatsa kyllä tuntuu itsestäkin yllättävän "näppärän kokoiselta". Olisko siellä asuva jotenkin enemmän käppyrällä kuin kaksi edeltävää, sillä tytöistä näillä viikoilla oli jo melko karsea säkki :D Tytöt olivat 4,5 ja 4,25 mutta tosiaan syntyivät 41+6 ja 41+3. Omaan fysiikkaani luotankin, oikeastaan se henkinen kantti on se, mitä epäilen.

      Poista
    2. Joskus noi mittaukset voi heittää häränpyllyä, joskus melkein kilonkin heiton olen nähnyt. Toivottavasti polikäynnillä selviää mitat. Kuitenkin erikoislääkäreillä enemmän koulutusta asiaan kuin neuvolassa. Toivotaan että virhemittaus. :)

      Poista
    3. No se kieltämättä tuntuu hullulle, että kahdessa viikossa vauva olisi kerännyt 750g edestä massaa :o Ja jos onkin, niin luulisi kai vauhdin tasaantuvan näinä tulevina viikkoina? Jännittäviä aikoja eletään joka tapauksessa :)

      Poista
  5. Pahoittelen heti alkuuna, etten pysty nyt keskittyyn sen vertaa että lukisin koko postauksen ajatuksella alusta loppuun. Levoton päivä ja jonkun sortin keskittymishäiriö päällänsä. Mutta siis, tuli alusta kuitenkin mieleen että kannattaisko/haluaisitko sää kokeilla jonkinmoista vyöhyketerapiaa tmv. synnytyksen käynnistämiseen? Mää selvittelin asiaa ja suunnittelin Mimmiä oottaesa, että käyn vaan se sitte kuitenki jäi, kun sain käynnistyksen heti siihen 38+ viikolle. Mutta täälä meijän hoodeilla siis oli joku (no varmaan olis usiampiaki, ko oikeen alkas hakeen), joka moista kevyttä hierontaa antaa. Kysypä lissää vaikka tuola fb:n puolella, jos kiinnostus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko semmonen ihan sallittua? Siis neuvolan puolesta meinaan. Vaikka eipä silti, melkolailla mitä vaan kai tässä ois valmis koittamaan. Minäpä nykäsen sua virtuaalisesti hihasta tuolla naamakirjan puolella :)

      Poista
    2. On sallittua! Itse käytin akupunktio-vyöhyketerapiakomboa ;)

      Poista
    3. Entäs hyödyitkö siitä? Miten en ennen ole kuullutkaan moisesta vaihtoehdosta!

      Poista
    4. Noh, sitkeä kaveri oli täällä, että muutama kerta tarvittiin.. mutta akupakupunktiota meidän synnärillä käytetään paljon ja hyvin tepsii, omasta mielestäni, ihan mututuntumalta. Tyyliin: kollega laittaa neulat, 10min päästä poksahtaa vedet :) mutta näistä voi olla montaa mieltä. Kaikki hoidot perustuu siihen että oma kroppa on vastaanottavainen, ts. vauva valmis tulemaan. Moni ei suoranaisia "häätöhoitoja" annakaan ennenkuin ihan sitten kun käynnistysaika tiedossa tai ollaan jo hyvin yli lasketun. Sen sijaan vyöhykkeelläkin voi antaa valmistelevia hoitoja.

      Poista
    5. Ok, kiitos vastauksestasi. Lieköhän meidän sairaalassa akupunktiota on tarjolla? Epäilen.. Huomenissa käyn kuitenkin siinä arviossa ja riippuen mitä sieltä sanotaan, soittelen vyöhyketerapeutille. Hankalaa tästä tekee se, että en oikein itsekään tiedä mitä haluaisin. Äsken miehelle tätä vuodatin ja tulin siihen tulokseen, että ehkä tietyn päätöksen sijasta toivoisin enemmänkin sitä, että tulisin kuulluksi huolineni päivineni ja pääsisin keskustelemaan vaihtoehdoista ammattilaisen kanssa. Oli kyseessä sitten lääkäri tai kätilö :)

      Poista
    6. Meidän äitiryhmästä yks kävi yliajalla vyöhyketerapiassa ja samana yönä käynnisty synnytys, hyvin voi olla jotain perää tuossa ja on se ihan sallittuakin :) auttaahan se terapia muuhunkin ja kun se ei kuitenkaan järkyttävän kallistakaan ole, niin voisithan sä kerran tai pari vaikka käydä? Se terhin terapia(?) savelassa on ainakin semmonen joka tekee ja sit täällä on joku mies jolla se tuttu kävi. Haluatko, että pyydän nimen?

      Poista
    7. Mä sain Jenniltä jo yhden nimen, oiskohan sama mies millä se sun tuttu on käyny. Se kuulemma kans hieroo raskaanaolevia. Oon nimittäin ymmärtänyt, että ihan kaikki ei suostu. Maanantaina pirautan sille miehelle vähän tosiaan riippuen siitä mitä ä-polilla sanovat.

      Poista
  6. Kiinnostaa polikäynnin kuulumiset? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro mielelläni! Lääkäri oli aivan ihana ja suhtautui asiaan just niinku toivoin - rennosti ja kysyi minunkin mielipidettä. Vauva ultrailtiin ja mittailtiin ja hän näytti miten hieman mittauskohtaa vaihtamalla tulee isojakin heittoja lopulliseen arvioon eli kovin luotettavasti on ison vauvan painoa vaikea arvioida. Tämän kyllä tiesin mutta musta oli kiva, että se näytettiin ihan konkreettisesti.

      Isoimman arvion (4,2kg) mukaan sitten yhdessätuumin lääkärin ja terkkaopiskelijan kanssa kasvukäyriä katseltiin ja ennusteen mukaan hän olisi semmoiset 4,5kg plusmiinus virhemarginaali, silloin kun viimeistään käynnistellään eli OASin tapauksessa 41+3. Kerroin, että en toivoi käynnistystä ja sanoin etten kauhean huolissani osaa olla, jos ennuste kuitenkin on noinkin maltillinen. Lääkäri vakuutteli ettei syytä huoleen olekaan, koska kaksi aiempaa isoa vauvaa ovat tietä jo tasoittaneet ja koska en itsekään ole mikään pieni nainen.

      Sisätutkimuksen lääkäri teki vasiten hieman ks ärsytellen, joka oli kolmessa viikossa (edellisestä lääkärintarkastuksesta) lyhentynyt puoleentoistasenttiin, pehmentynyt reippaasti ja oli jo kahdelle sormelle auki! Loistavia uutisia siis :) Illalla sitten kolmen-neljän tunnin ajan kellottelin supistuksia, jotka kylläkin valitettavasti hiipuivat pois. Kaikki on kuitenkin eteenpäin, uskon, ja olipa jännää päästä ekaa kertaa kellottelemaan kun aiemmissa raskauksissa ei ole yksittäisiä supistuksia kummempia tullutkaan!

      Käyrällä jouduin makoilemaan tuntitolkulla ja ottivatpa toviksi osastollekin seurantaan, kun vaavin sydänkäyrä oli monotoninen vaikka hän oli paljon hereillä. Poika kuitenkin piristyi sen verran, että saatiin paremmat lukemat ja pääsin kotiin. Vähän jo jännitti, että noinkohan tässä piuhoihin joutui siltikin ja äkkiarvaamatta mutta onneksi ei sentään.

      Keskiviikkona lähti limatulppa irtoamaan ja vaikkei supistuksia olekaan saanut enään kellotella niin fiilikset vaihtelee kertakaikkisesta turhautumisesta varovaiseen toivoon - josko tällä kertaa saisin mennä ilman ajanvarausta vauvaa hakemaan?? :) Tänään on kuitenkin due date ja kävi miten kävi, viimeistään kymmenen päivän päästä alkaa tapahtumaan.

      Poista
    2. Niin joo, netistä löydettiin suuntaa-antavat ohjeet niihin hyödyllisiin akupisteisiin ja tiistai-iltana mies muutamia paineli. Ja tosiaan keskiviikkoaamuna se limatulppa.. ;) Näen asioilla yhteyden!

      Poista
    3. Noniin!! Loistavaa!! :) kiva että jäi hyvä fiilis käynnistä. Nyt sormet ja varpaat ristiin että lähtee itsellään :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...