lauantai 24. tammikuuta 2015

Pari äitiyspaitaa ja raskauskuulumisia

Terveisiä äitiyslomalta! Nyt olen ollut "lomalaisena" jo kaksi viikkoa. Blogi on elellyt hiljaiseloa mutta eipä täällä live-elämän parissakaan mitään mieletöntä biletystä ole ollut ;) Raskausviikkoja on kasassa jo melkein koko potti ja tänään vietellään viikkopäivää, kun mittariin tärähti 37+0. Palataanpa siihen asiaan tuonnempana ja kurkataan ensin mitä olen itselleni ommellut.

Ruukaan lihoa raskausaikana reilulla kädellä. Oletettavastikin johtuu siitä, että myös syön aika reilulla kädellä eikä ole ollut tapana herkuistakaan kieltäytyä. Aineenvaihduntakin ystävällisesti hidastuu sen verran, että kilot pääsevät kertymään sankoin joukoin juhlistamaan iloista perhetapahtumaa. Pyöristyvä vatsakin kaipaa oman tilansa vaatteissa. Liputan kuitenkin mahdollisimman pitkäikäisten vaatteiden puolesta ja siksipä uusien vaatteiden ompelu itselle raskausaikana ei ole erityisen mielekästä. 

Raskausaikaa seuraa toinen varsin poikkeuksellinen ajanjakso naisihmisen elämässä - imetysaika. Jotta aika olisi mahdollisimman mukava, vaivaton ja sujuva edes sen vaatetuksen osalta, on ihan järkevää käyttää imetyspaitoja. Paita, johon kasvava vatsa mahtuu ja joka palvelee imetysaikanakin on tietysti nimeltään äitiyspaita :) Yritin vielä sisällyttää paitoihin pienennysmahdollisuuden, joka samalla poistaisi paitoihin lisätyn vatsankasvuvaran. Sivusaumoissa on siis etukappaleen puolella Framilonilla toteutettu rypytys, jonka tarkoitus olisi kerätä väljyyttä. Toki kangas venyy silti mutta oman kokemukseni mukaan se asettuu kauniimmin tällä tavoin. Kaavaa avaamalla en lisäväljyyttä halunnut vatsalle tehdä, sillä sellainen muutos olisi ollut vaikeampaa valmiista vaatteesta poistaa. 

Kaavaa on siis tarkistusmitattu "uudistuneita" mittoja vastaaviksi ts. suurennettu rinnanympärystä, vyötärönympärystä ja lantionympärystä. Ajatuksena olisi, että vauvan ulostauduttua ja juhlakilojen poistuttua lanteilta paitaa voisi yksinkertaisesti pienentää avaamalla sivusaumoja ja ottamalla sisään. Tuolloin etukappaleella olleen Framilon- rypytyksen keräämä kangas saattaa näkyä helmojen epätasaisuutena mutta se ei ole muutamia senttejä enempää ja helmaresoria ei tarvitse avata kuin etukappaleen puolelta. Onhan siinä purkamista mutta lisää paidan käyttöikää huomattavasti :) Kaavapohjana näissä molemmissa on MIW.

Leena Rengon suunnittelema Paratiisin laulaja- trikoo on ostettu ompeluryhmäläiseltä ja tein siitä tämän paidan puoliväkisillä mutta yllättäen siitä on tullut lempipaitani! Vaakaluukun alareunassa on Framilon- huolittelu. Hihat jätin lempipituuteeni eli 3/4- hihoiksi vaikkakin niihin piti pienet jatkopalat tehdä, kun kangas ei olisi muutoin riittänyt. Pääntie on kantattu ja helmassa on leveä resori. Aioin ensin hommata kangastussit ja väritellä tätä paitaa hieman mutta koska en osannut päättää väriä päätin, että tämä on hyvä näin.


Verson Puodista tilattu Kuutiot- trikoo oli myöskin pakko-ompelu. Toteutin tätä paitaa tehdessä pientä kaavakokeilua, kun kuosittelin olemassaolevista kaavoista kainalonseutua uusiksi. Kangasta ei ollut riittävästi hihoiksi asti, joten hihat ovat tylsästi mustaa trikoota. Samasta trikoosta on tehty leveä helmaresori, joka tuo paitaan hieman pituutta lisää. Imetysluukun alareuna jäi himpan liian löysälle mutta kiristelen sitä samalla, kun saan ottaa lisäsentit paidan sivusaumoista. Tai sitten kiristän sitä yksinään, jos näyttää että lisäsentit tarvitsevat jatkoaikaa. Tätä paitaa tehdessä meillä oli saumurin kanssa suuria erimielisyyksiä ja paidan saumat ovat täyttä kuraa. Hyppytikkiä toisen perään vaikka kuinka säädin. Jälkeenpäin hoksasin, että saumurini se vain protestoi mustia lankoja, jotka jätin laiskuuksissani vaihtamatta, kun pelkkiä kaavakokeiluompeluksia hurauttelin. Hyppytikki ja löysät ompeleet jäivät nimittäin sillä seisomalla, kun vaihdoin valkoiset langat takaisin vaikka olin sitä ennen langoittanut mustat monta monituista kertaa uudestaan.


Sitten niihin raskauskuulumisiin. Aika kuluu valtavan nopeaa ja välillä kieltämättä hieman ahdistaa, että tässä jo viimeisiä viikkoja vedellään enkä ole vielä ollenkaan valmis! Eikä myöskään meillä ole koti valmis. Saati kaikki aiotut vauvanvaatteet ;) Pinnasängyn ilmestyminen meidän makkariin pohja ylhäällä ja sen petaaminen toivat vauvaa lähemmäksi kuin kymmenen sitä edeltänyttä raskausviikkoa. Nyt sängyssä tönöttää vauvan turvakaukalo ja tämän viikolopun agendana olisi laitella se sairaalakassikin valmiiksi ja kaivella vaunukoppa ja lämpöpussit naftaliinista. Pikkuvaatteita olen pessyt monta koneellista ja totesinpa tuossa eilen, että Poikasta odottaa hieman vajaa kolmekymmentä 50-56cm bodya. Kyllä! On kietaisumallia ja tavallista, kääntöhihoilla ja ilman. Itsetehtyä, kirpparilta ostettua, uutena ostettua ja saatua. Kukaan vauva ei tarvitse niin paljon bodyja mutta omaksi puolustuksekseni sanon ettei pojalla ole kuitenkaan aivan yhtä monia housuja. Ellei laske potkuhousuja, puolipotkareita ja tavallisia housuja yhteen. Sitten voi pian ollakin. Paljon kanssahan pärjää aina!

Kolmas raskaus on herättänyt vähiten kysymyksiä mutta aiheuttanut eniten huolta. Jostain syystä olen ollut kovastikin huolissani vauvasta suurimman osan odotusajasta vaikka varsinaisesti syytä huoleen ei ole. Myöskin uhmaiän saavuttanut ikiliikkuja Pikkusisko pitää päivisin minut niin kiireisenä, että raskaus on sen tuoman ilon lisäksi ollut myös melko raskasta aikaa. Nyt en ole voinut heittäytyä sohvalle pitkäkseni, jos siltä olisi tuntunutkin ja raskauden mukanaantuomat vaivat ovat todellakin korostuneet vilkkaan taaperon perässä hölkätessä. Vatsa on kasvanut arjen pyörityksen keskellä enkä ole ehtinyt uppoutua odotusaikaan kuten kahdella edellisellä kerralla. Välillä on tuntunut siltä, että en ole pystynyt ollenkaan luomaan suhdetta vatsa-asukkiin mutta toivottavasti huoli on turha.

Fyysiset rajoitukset ovat olleet vaikeampia hyväksyä kuin aiemmin ja olen tuntenut itseni valtavaksi, hitaaksi ja kömpelöksi. Kyvyttömäksikin osittain, sillä on asioita joita olen oikeastikin joutunut delegoimaan Metallimiehelle syystä taikka toisesta. Jokin aika sitten onnistuin saamaan selkäni niin pahasti jumiin, että kuljin yhden päivän melkein kaksinkerroin. Kramppi onneksi helpotti pian ja jo yöunien jälkeen olo oli vetreämpi. Liitoskipuja on ollut aika paljon ja närästyshän se aina liittyy seuraan. Nyt menee Samarinia jo siinä määrin, että suositellut päiväannokset on ylitetty jo aikapäivää sitten. Turvotus on löytänyt sormet ja varpaat ja kyllä voi ihmisellä olla talvipakkasilla kuuma. En malta odottaa, että saan käärön syliin ja oman kroppani pikkuhiljaa takaisin. Olisi mukavaa jo vihdoin kävellä normaalisti eikä sen näköisesti että on jemmannut keilapallon vaginaansa. Siltä se myös tuntuu.

Väsyttää. Totta kai väsyttää, kun jo kyljen kääntäminen öisin vaatii soiton Pekka Niskalle ja nostaa sellaisen hien pintaan ettei se uni sitten ihan heti tulekaan. Kun melkein jo vaipuu unen suloiseen syliin, niin Poikanen herää yöjumpalleen ja onkin jo lähdettävä vessaan. Sama toistuu vähintään kaksi tai kolme kertaa yössä. Yksi aamu oli niin kiire vessaan ja suuri väsy ettei jalka noussut kynnyksen yli. Pikkuvarpaasta voi kuulkaa tulla yllättävän paljon verta! Vastustuskyky on raskaana tunnetusti heikoilla ja tälläkin hetkellä minua jokin kulkutauti riivaa. Kurkkuun sattuu, päätä särkee, yskittää ja niinhän tuo menee nenäkin tukkoon. Virtsatieinfektioon olen syönyt kaksi antibioottikuuria. Kolmikertainen hurraa- huuto ajalle, jona nainen on hehkeimmillään! :D

Vauva kasvaa samaa rataa isojen siskojensa kanssa. Vauva saavuttaa keskivertovauvan painon todennäköisesti jo ennen laskettua aikaa. Siihen voimmekin laskea lisäksi ne päivät, jona odottelemme aikaa yliaikaiskontrolliin ja synnytyksen käynnistämiseen. En jaksa uskoa, että tämäkään vauva suosiollisesti ja oma-aloitteisesti poistuisi lämpimästä pesästään. Muutamia skeptikkojakin lähipiiriin mahtuu, sillä äitini ja Metallimies ovat molemmat sitä mieltä, että tämä kolmas on se poikkeus joka vahvistaa säännön ja synnytys käynnistyy spontaanisti. Perusteluina olen kuullut aina yhtä vakuuttavan ja vastalauseet kumoavan "mulla on vaan sellainen tunne"- toteamuksen. Selvä, jäämme odottelemaan :)

Tällä viikolla oli loppuraskauden lääkärintarkastus, josta poistuin uuden lääkäriajan kanssa. Minut ja vauvan tutkinut lääkäri oli sitä mieltä, että vauvan painoarvio olisi hyvä tehdä parin viikon päästä uudestaan, jotta nähdään tarvitseeko mahdollista käynnistystä aikaistaa. Kotona katsoin tyttöjen aikaisia äitiyskortteja ja kaikkien vauvojeni painoarviot ovat olleet näillä viikoilla osapuilleen samat. Syntymäpainoiltaankin tytöt olivat liki samanpainoiset, sillä eroa oli vain 250g. Isosisko syntyi 41+6 painaen 4500g ja Pikkusisko kolmea päivää aiemmin 41+3 ja painoi 4250g. Tyttöjen painoarviot käynnistysaamuna ovat myös heittäneet todellisuudesta suunnilleen samanverran, noin 300-400g.

Poikanen oli arviolta 3300g ja tutkimushetkellä viikkoja oli 36+3. Kone laskeskeli lakimitan vastaavan vajaata viikkoa isompaa ja vartalonympärys oli himpan verran kahta viikkoa isompi. Reisiluun mitta laahasi perässä vajaan viikon verran, kuten kaikilla lapsillani. Muistelen terveydenhoitajan sanoneen sen oleva joko koneen ominaisuus tai aivan tavallista. Eivätpä nuo tyttäret toisaalta olekaan mitenkään poikkeuksellisen pitkäjalkaisia muuhun kroppaan nähden. Koneen laskelmien mukaan vauvan kaikki mitat suhteutettuna raskausviikkoihin ovat viikon verran edellä. Minua tämä ei huolestuttanut juurikaan mutta mittaillaanpa toki uudemman kerran, ei se sekään haittaa. Hyvähän se on, että seuraavat tilanteen kehittymistä.

Kellarissa oli ollut hiljaista VTI:n aiheuttamasta supistelusta huolimatta. Hieman pehmentymistä oli onneksi tapahtunut vaikka eipä sekään mitään tarkoita. Sisätutkimus sai kuitenkin pariksi päiväksi aika säännöllistäkin kovettelua aikaiseksi mutta ovat ne nyt jo rauhoittuneet. Sf- mittaa ei otettu ollenkaan mutta se kasvanee samaa plus- rataansa kuin tähänkin asti. Itsestäni vatsa tuntuu pienemmältä kuin Pikkusiskosta, saati Isosiskosta jolloin se oli valtava. Se on toisaalta aivan eri mallinen tällä kertaa ja sehän onkin kirvoittanut tietäväistä nyökyttelyä, kun olen kertonut pojan vatsassa köllivän. On kuulemma aivan poikavatsan näköinenkin ;)

Tässä uusia mittoja ja lukemia. Yksi neuvolakäynti on jäänyt päivittämättä tänne,  mutta laitan sulkumerkkien sisään kuitenkin sen edellisen kerran tulokset vaikken siitä käynnistä erillistä postausta olekaan tehnyt.

Paino + 3,3kg (+ 4,8kg)
RR 121/66 (110/61)
Pissassa sokerit + mutta juotiin munkkikahvit Metallimiehen kanssa ennen neuvolaa.
Hb 125 (-)
Sf- mitta - cm (31cm)
Syke +
Liikkeet ++
Painoarvio 3300g (2700g jos en aivan väärin muista)
Tarjonta RT (RT)
 
Poikanen on kova potkiskelemaan ja möyrästämään. Liikelaskentaa kai pitäisi kunnostautua tekemään edes satunnaisesti mutta en kertakaikkiaan osaa olla huolissani, koska sellainen metakka tuossa navan seutuvilla käy. Suosituksenahan on saada vähintään kymmenen liikahdusta tuntia kohti. Olisihan se toisaalta nopea homma hoitaa, sillä kymmenen liikettä tulee jo muutamassa minuutissa täyteen :D En hoksannut lääkäriltä kysyä, joko vauvan pää on kiinnittynyt mutta itse väittäisin että on. Liikkeet tuntuvat jos nyt ei aivan kellarissa asti niin kellarin portailla ainakin! Vauva hikkailee paljon ja ultratessa monesti päästään näkemään kuinka hengitysharjoituksia tehdään :)

10 kommenttia:

  1. ihana masu, onnea loppuodotukseen! Paidat ovat kauniita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eitsu! Yllättäen pakolla tehdyistäkin voi joskus tulla lemppareita :)

      Poista
  2. Hauska lukea toisen odottajan kirjoitusta :) Eipä kyllä olo kuulosta siullakaan kovin mukavalta, ilolla odottaa vauvan syntymää (tosin ei sitä synnytystä itsessään :P ), että alkaa kroppa olla taas oma itsensä. Itselläni viikkoja on nyt 32 ja olo kyllä kehnompi kuin ekaa odottaessa, jolloin ei mikään vaivannut. Nyt supistelee pienikin kävelylenkki, nivusia koskee ja tietty närästää. Muuten kyllä ei ongelmia ole ollut, mutta kurjaa on kun ei pääse kunnolla edes kävelylle. Ja herkut kun maistuu, niin painokin on tullut enemmän kuin ekasta :p
    Tosi kauniita äitiyspaitoja olet tehnyt, erityisesti Paratiisin laulaja on ihana! Mie jätän niin mahankasvatus- kuin imetyspaidat tekemättä, kun maha mahtuu normipaitoihinkin enkä julkisesti tahdo imetelläkään, joten vilauttelen sitten topin alta kotosalla. Innolla odotan, että pääsen taas oikeasti itselleni ompelemaan, kunhan mitat on normaalit :D
    Hyvää vointia ja pitkää pinnaa viimeisille viikoille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannariina! Mulla on jokaisessa raskaudessa ollut oikeastaan samat vaivat mutta ne jotenkin tuppaavat kuitenkin sitten kertaantumaan. Pikkusiskoa odotellessa, Isosisko oli kuitenkin jo eskarilainen eli varsin omatoiminen mutta nyt, kun on vaippaikäinenkin jaloissa pyörimässä niin vaivat kertaantumisen lisäksi vielä korostuvat :D Jostain ihmeellisestä syystä mua supistuttaa kumartelu ja sitähän ei toki tarvitse tehdä kuin joka toinen minuutti, kun toinen haluaa syliin tai muuta vastaavaa. Kohtapa se sieltä syntyy ja sitten onkin uudet haasteet edessä.

      Poista
  3. Hienoja paitoja ja käytännöllisiä. Ei tarvitse viileänä vuodenaikana nostella helmoja tai venytellä pääntietä. Kaikkea hyvää odotuksen viime metreille ja lähestyvään synnytykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Itselle on suuri merkitys tuolla imetysmukavuudella ja siihen mielellään satsaa :)

      Poista
  4. Paljon onnea koko perheelle!

    Osaisitkohan tehdä täntyylistä äitiyspaitaa? Siis ei tarvi olla sama kangas tms. mutta tuo kuvio ois kiva. :)
    Musta ois ihana saada joku itse tehty paita <3

    eli tässä malli: http://www.mammas.fi/product/25/aitiyspaita-mamalicious-one

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Maiju :) Ompeluun liikenevä aika on niin kortilla, että tilaustöitä en ole ottanut vastaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...