keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kiukkukeiju

Ei. EI! EI! Eieieieiei. Rimppakinttu keijumaija, äidin ja isin aurinkonaama, on muuttunut raivoavaksi uhmamytyksi, jolle ei huonona hetkenä kelpaa sitten mikään. Yhä useammin naama vääntyy nurinpäin ja pikkujalat polkee kiukustuneena maata. Heittäytyminen lattialle levyksi huutamaan pää punaisena tapahtuu useita kertoja päivässä. Ruoka ei maistu, ainakaan se ruoka mitä olisi tarjolla. "Peipää!" kuuluu pikkutyrannin suusta, kun pottuja ja jauhelihakastiketta tarjotaan. Puurosta syödään useimmiten vain omenasose ja tänä aamuna käytiin tahtojen taistelua siitä, että puuroa on otettava yksi (1) lusikallinen ja vasta sitten saa leipää. Voitin mutta ei se helppoa ollut. "Yäääh.." on suosituin tuomio ruoasta kuin ruoasta ja tätä tehostetaan tietysti aukaisemalla suu isolle auki ja kaivamalla ruoka kaksin käsin suusta pois. Puistatus tulee kaupan päälle vain, jos äiti tai isi on onnistunut tekemään poikkeuksellisen luotaantyöntävää sapuskaa. Herkut kyllä maistuu! Ja se peipä.



Nukkumaanmeno on ollut jo kauan aivan naurettavan helppoa. Onneksi ollaan saatu vähän esimakua siitä, että sekin rituaali olisi kokemassa jotain muutoksia. Ei olekaan aivan selvää, että tyttö jää tyytyväisenä iltasadun jälkeen tuttiensa ja unipupunsa kanssa nukkumaan vaan saattaapa tuo huutaa sieltä varsin raivokkaasti nukuttajan poistuvan selän perään. Oven saa laittaa kiinni vain päiväunille mennessä mutta yöunet vaativat raollaan olevan oven. Unilaulut ja seinäänpotkimiset raikaa joskus pitkäänkin ennenkuin uni vie voiton. Muutoin yöt sujuvat hyvin aamuun asti, jolloin useimmiten pinnasängystään heippaa huutelee pirteä ja hyväntuulinen neiti.


Kaikissa oppaissa aina toitotetaan, miten taaperot ovat touhukkaita. Olenpa lukenut jonkin huumorijutun taaperodieetistäkin. Ajattelinkin, että raskauskilot voisi koittaa sitten karistaa tekemällä perässä kaiken, mitä Pikkusisko tekee ja syömällä yhtä vähän. Tyttö on liikkeessä aamusta iltaan, päiväuniaikaan ilmeisesti liikehtii vähän vähemmän mutta kuitenkin jonkin verran, sillä pinniksen reunapehmusteet ja lakanat on ainakin joka päivä sen näköiset että siellä on käynyt pieni hurrikaani. Sängyssä myöskin ilmeisesti saa paremmat unet, kun välttelee nukkumasta a) pitkittäissuunnassa b) keskellä sänkyä c) mukavassa asennossa. Me saatiin joulupukilta paljon lahjoja ja niistä hyvä osa oli uusia leluja. Kiva, kiitos niistä, mutta tutkitaanpa niitä leluja tarkemmin sitten kun kodin kaikki kielletty on käyty tuhansia kertoja läpi. Huiveja on sidottu kaapinoviin, turvasalpoja on asennettu laatikostoihin, tavaroita on nosteltu ja siirrelty ja aina se vaan löytää jotain! "Ei" on kyllä tuttu sana tytön omassa sanavarastossa mutta toisten sanomana se ei aiheuta toimenpiteitä. Paitsi ehkä kovan kiireen toiseen suuntaan. Pikkulapsiaika tekee varmastikin aika monesta optimistista pessimistin, sillä tuskin olen koskaan elämäni aikana näin paljon hokenut "ei" tai "älä". Välillä pitää ihan itsekseen saada sanoa "joo" ja "kyllä" ettei sekoa. Tämä on juuri sitä aikaa, kun selkäänsä ei voi kääntää hetkeksikään ellei ole valmis kestämään seurauksia.

Raivoreetta on siis oppinut paljon uusia temppuja. Puhuminen on yksi niistä taidoista. Sanavarasto karttuu lähes päivittäin vaikkakin tyttö ymmärtää puhetta paljon paremmin kuin sitä itse tuottaa. K-alkuiset sanat on tytön suosikkeja, jopa siinä määrin, että k-kirjaimella alkaa sellaisetkin sanat, jotka eivät oikeasti ala. Käiti (äiti), kikki/kikkä (isi, iskä), kikko (sisko), kakkia (traktori), kakka (tarkoittaa sekä eritettä itseään mutta myös esimerkiksi hanskaa), kakki (takki).. listaa voisi jatkaa melko pitkään. Jos hän ei tule ymmärretyksi, hän jatkaa hokemista sinnikkäästi, höystäen osoittelemalla, mikäli mahdollista, niin kauan että viesti menee perille.

Liikkuminen niinikään on päivä päivältä varmempaa ja vauhti on välillä melkoinen! Täysin reikä päässä tyttö tekee stuntteja, jotka saavat minut haukkomaan henkeäni. Portaissa ollaan koitettu opettaa häntä kulkemaan ja hienosti typy sen osaakin, kun malttaa. Niin kovin tekisi mieli kokeilla tulla portaita alas kuten me muutkin - naama menosuuntaan. Pieniä yksityiskohtia kuten raajojen pituutta tuskin kannattaa ottaa huomioon.. Tänään kävikin mielessäni, että varmaan tulee olemaan hupaisaa tämä elämä kahdessa kerroksessa, kun vauvakin syntyy ja Metallimies on päivät töissä. Eihän siinä mitään, jos meillä olisi vaan makkarit yläkerrassa mutta kun siellä on myös ne pesutilat!

Puolitoistavuotisneuvolassakin me käytiin joulukuun alussa. Siellä ei juuri yhteistyökykyä esitelty mutta tuntuihan tuo täti uskovan, kun vakuuttelin että kyllä se kotona puhuu paljonkin mutta nyt sitä ei vaan satu huvittamaan. Eikä olis paljon napannut heittää palloakaan saati että sitä olisi potkaissut. Siskosten tiivis suhde sen sijaan tuli esiteltyä hyvinkin, kun metrimaijalla meinasi maailma loppua kun Isosisko jäikin käytävälle leikkimään. Eipä kuultu tädin kanssa keskustella ennenkuin haettiin Isosiskokin huoneeseen, ja näinollen saatiin oveen liimaantunut krokotiilinkyyneleitä vuodattava esikuvansa perään raivokkaasti karjuva taaperoikäinenkin duplojen kimppuun.

Päivitetyt mitat ovat seuraavanlaiset:

Paino 10kg (8,875kg)
Pituus 79,0cm (73,6cm)
Pipo 46,2cm (45cm)

Jeeeeesssssss, vihdoin meni se kymppi rikki vaikka eihän tuota painoa liiaksi asti ole tullut siltikään. Pituuttakin oli venähtänyt pidemmästi ja sen kyllä on huomannut, kun lahkeet yllättäen keikkuvat nilkoissa :) Miinuskäyrillä jatketaan!

Kurkkasin kesäkuun yksivuotispostausta ja hieman huvitti, kun kuvailin tyttöä keijumaiseksi myös luonteeltaan ja vakuuttelin minun perimässäni vaikuttavien raivogeenien olevan valtaosan ajasta piilossa. Tilanteet muuttuu näköjään :D Hieman ollaan välillä oltu Metallimiehen kanssa helisemässä, kun tytölle ei mikään tarjottu vaihtoehto kelpaa vaan raivostuttaa entistä enemmän. Itse olen huono sietämään kiukkua ja itkua vaan pyrin aina löytämään jonkun ratkaisun (PULLA), jolla tiukka tilanne saadaan laukaistua. Nyt, kun minulla on yksi edellämainitulla menetelmällä uhmaikien läpi luotsattu koululainen, jonka pettymystensieto voisi olla hieman eri, jos ne negatiivisetkin tunteet olisi äidin kanssa yhdessä kohdattu olen viisaampi. Tällä kertaa ne keinot (PULLA) jääköön käyttämättä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!


Ainoa toiveeni olisi, että pahin uhma olisi taltutettu ennen pikkuveljen syntymää. Mustasukkaisuutta on luvassa satavarmasti, sillä Pikkusisko on nimenomaan minusta tosi tarkka ja taatusti tulee väliin, jos jotain joutavia hellyydenosoituksia muille perheenjäsenille jakelen. Vielä tähän puolivuotistarkastukseen on lääkärikäynti, joka on ensi viikolla mutta tokkopa tuolla ihmeitä ilmenee. Terve tyttöhän se on :) Metallimies pääseekin lääkärikäynnille mukaan, sillä itse onnistuin toki tuplabuukkaamaan kyseiselle ajankohdalle. Onnea hänelle ja tutkivalle lääkärille, sillä lääkärit, kylmät stetoskoopit ja tutkimukset eivät ole koskaan olleet erityisen paljon tyttären mieleen ;)

3 kommenttia:

  1. Kylläpä kuullostaa niiiin tutulta. Meillä kohta 1,5v neuvola edesse ja syöminen sekä nukkuminen yhtä tuskaa kaikki on Ei Ei Ei ja päätä pudistetaan tarmokkaasti samalla. Ja hassua meilläkin puhutaan hyvin vähän, mutta juurikin lempi sanat alkaa k-kirjaimella tai ne siis mitä sanoo kissa, kakka, kukka, koira jne.😊. Meillä tuskin kymmentäkiloa ollaan vielä saavutettu. Toivottavasti sentään 9,5kg olisi mennyt rikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näiden asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin vaan jokainen vanhempi nämä asiat joutuu kokemaan. Vertaistukea löytyy aina jostain :) Tsemppiä uhmakkaan kanssa selviämiseen!

      Poista
  2. Niin ja meilläkin äitiin ei saa muut koskea ilman tytön tarmokasta väliin tuloa ponnekkaan EI kera😂.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...