lauantai 15. marraskuuta 2014

Hyvää ensimmäistä syntymäpäivää DoberMami!

Jabadabaduu, today is the day! Blogi täyttää kokonaisen vuoden. Pakko nakata klishee kehiin ja todeta kuinka antoisa matka on ollut. Hieman epäilevästi suhtauduin itsekin tähän projektiin, koska olen tämmöinen tuuliviiri. Innostun jostain valtavasti mutta monesti se liekki palaa liian kuumalla pian loppuun. Joten minulle on siis pienimuotoinen yllätys, että tätä tekstiä teille kirjoitan :)

Osa teistä on ollut mukana alusta lähtien, jotkut liittyneet aika vastikään mukaan. Kiitos teille jokaiselle <3 

Blogin aihepiiriä on ollut vaikea rajata miksikään tietyksi, sillä tahdon pitää itselläni taiteellisen vapauden kirjoitella mistä ikinä sattuu kirjoituttamaan. Viime aikoina, täytyy myöntää, on ollut aika painostaviakin ajatuksia, joiden jakamista teidän kanssanne olen harkinnut. Ei se aina ole pelkkää auringonpaistetta ja ompelua täällä päässä, todellakaan :) Olen paljon iloinen. Sanan monessakin eri merkityksessä. Kun olen iloinen, olen yhtä iloinen kuin koiranpentu, joka ei iloltaan saa pissiä pidätetyksi. Itseltäni se on tosin toistaiseksi onnistunut. Olen myös useimmiten iloinen. Pystyn olemaan iloinen silloinkin, kun se muista tuntuu sopimattomalta ;) Ilo löytyy pääsääntöisesti myös silloin kun ahdistaa. Edes väliaikaisesti ja pieneksi hetkeksi. Kuten kaikilla asioilla, suurenmoisella ilolla on myös toinen puoli - suru, ahdistus, synkkyys, toivottomuus ja kaikki niiden kaverit. Tunnen paljon. Usein ja voimakkaasti. Kiivastun myös helposti. Tunteet kuumana en toimi kovin järkevästi. Siksikin olen pyrkinyt siihen, että blogi täyttyisi asioista, jotka allekirjoittaisin kaikkina päivinä. Ettei kauheasti tarvitsisi lähteä itseään korjailemaan.. Jos kuitenkin joskus käy niin, että sormet toimivat järkeä nopsampaa niin koittakaa ymmärtää :)

Tahtoisin blogin olevan paikka, jossa voi inspiroitua ja innostua kokeilemaan jotain uutta. Lukea aivan tavallisesta ja juuri siksi niin erityisestä lapsiperheen arjesta. Seurata kuinka siskokset kasvaa ja miten itse kasvan äitinä. Saada jopa hieman vinkkiä leivontaan ja ruoanlaittoon. Tulevaisuudessa ehkä kehtaan vilauttaa meidän kotiakin hieman enemmän.. En ole kummoinen sisustaja, sillä minulla ei ole ollut selvää käsitystä siitä, mitä tyylillisesti tahtoisin. Aiemmin ei ole myöskään kiinnostanut mutta huomaan sen asian muuttuneen. Toivoisin, että DoberMami tuo yhtä paljon iloa, ja miksei ajateltavaakin, teille kuin se tuo minulle!

Blogi sai vasta omat FB- sivut, jossa sielläkin eletään jännittäviä aikoja, kun tykkääjiä on kahta vajaa tasan sata :) Joku aika sitten loin "Kuka?"- sivun tuonne yläpalkkiin, jota klikkaamalla saa lukea vähän taustatietoja minusta. Ulkoisia muutoksia on lähinnä facebook-tykkääjien loota oikeassa reunassa mutta suunnittelun alla on muutakin pientä faceliftiä. Ottaisin mielelläni toiveitanne vastaan, koskivatpa ne mitä tahansa. Toivepostauksia toteutan mielelläni, samoin minua saa haastaa kokeilemaan jotain uutta (ja ihmeellistä). Blogin ulkoasuakin koskien saa suunsa aukaista. Yhteystiedot löytyvät sivun oikeasta reunasta, jos ei kommenttia halua nakata. Anonyymien kommentointi on tähän asti ollut estettynä, roskapostin ja asiattomuuksien estämiseksi lähinnä, joskin olen puntaroinut uskaltaisinko aukaista sen väylän.

Koska yksivuotissyntymäpäivä voi olla vain kerran ja se on hyvin merkittävä merkkipaalu, haluan tietysti jotain pientä erityistä järjestää sen kunniaksi. Nyt on kuitenkin niin kiirusta, että sitä pientä kivaa on hieman lykättävä. Mutta pientä kivaahan kannattaa aina odottaa? :)

Luvassa on siis arvonta! Tapahtuman muut yksityiskohdat ovatkin vielä avoinna, joten sen enempää en voi kertoa. Ikiomaa lumileopardia, uutta mersua tai etelänmatkaa on turha odotella arvottavaksi vaan paremminkin voi valmistautua osallistumaan hyvin vaatimattomaan arvontaan, joka kuitenkin järjestetään suurella sydämellä ja hellin tuntein :) Sen paljastan, että lukijaksi liittyneet saavat kaksi arpaa, joten jos et sitä vielä ole niin liitypä toki. Palaan arvonta-asiaan, kun voin siihen täysillä paneutua.

Vielä kerran - kiitos! :)


2 kommenttia:

  1. Mää nyt vihdoin otin sen anonyymirn kommentoimisen takaisin pitkästä aikaa ja kyllä se lisäs kommenttien määrää. Tekstot menee edelleen valvonnan kautta ja ilkeitä viestejä en aio julkaista ollenkaan. Katsotaan nyt hetki taas näin että osaako ihmiset käyttäytyä vai ei :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...