torstai 23. lokakuuta 2014

Napapiirillä tapahtuu (ja sadas postaus, jee!)

Rakenneultrakuulumisten postaaminen on venynyt ja venynyt.. Tässä postauksessa yhdistänkin ne ja tämänpäiväisen neuvolakäynnin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis! Rakenneultrassa kuitenkin käytiin ja tuolloin oli yksiöllä rakennusviikkoja 21+2. Kokkolaan pyyhällettiin ja äippäpolilla vierailun lisäksi oli ajatuksena käydä yhdellä kehutulla kirpputorilla ja jossain syömässä. Isosisko ei ollut reissussa mukana vaan koulussa ja Metallimiehen äiti lupautui tulemaan tytön kanssa koulun jälkeen jottei yksin tarvi olla. Pikkusisko lähti meidän mukaan. 

Loppuviimein reissussa meni putkeen ainoastaan äitiyspolikäynti mutta parempi niin. Kirpputori oli hukassa, auto parkattiin epähuomiossa kaukaisimmalle parkkipaikalle kirpputorista katsoen, matkarattaat tietysti jäivät matkasta ja viimein kun syömään päästiin, niin kello oli jo ties mitä ja kaiken kruunasi kohta puolitoistavuotiaamme mehevä kurakakka. Tottakai varavaipat olivat unohtuneet autoon, kosteuspyyhkeitä ei ollut mukana ollenkaan pyyhkeestä puhumattakaan ja oltiin kaupungin ainoassa ravintolassa, jossa ei käytetä vessoissa käsipaperia. Kyseessä siis Pedrinas ja hygieeniset puhallinkuivaimet, jotka pitävät niin jumalatonta meteliä ettei olisi tullut mieleenkään laittaa sitä päälle pienen ollessa vessassa mukana. Sillä ihastuttavalla halvalla ohuenohuella vessapaperilla sitten koitin sitä kuraa siivota ja lasta kuivata.. HUOOOOOH :D Ruoka oli kuitenkin hyvää ja kirpputorikin löytyi ja sieltä kotiintuotavaakin. Parisuhde oli koetuksella, kun meikätyttö ei noita muuttujia oikein hyvällä katso.. Kotimatka oli hiljainen siihen asti, että rupesin mielessäni ynnäämään reissun saldoa ja loppuviimein repesin nauramaan niin että vedet valui silmistä. Tätäkin reissua varmaan sitten kiikkustuolissa muistellaan :)

Poikalupaushan me saatiin jo viikkoa ennen rakenneultraa täältä meidän omasta neuvolasta. Meillä on niin ihanasti asiat, että ultrataan joka käynnillä, kun sellainen vekotin kerta neuvolassa omana on. Ainahan se rakenneultra silti jännittää, kun vauva syynätään niin tarkkaan. Kätilö kyllä selitti ultratessaan mitä kaikkea hänen kuuluu saada näkyviin ja otti kuvat ilmesesti jokaiselta "checkpointilta". Sydämen kammioita, kolme jotakin verisuonta, pikkuaivot ja mitä kaikkea muuta. Vauva ei olisi halunnut tehdä yhteistyötä vaan uppiniskaisesti pysytteli selkäranka ylöspäin aivan kippuralla. Aikamme kun häntä tönittiin, saatiin kaikki katsottua mitä pitääkin. Pyydettiinpä kätilöä vielä kurkkaamaan onko pirri pudonnut mutta siellä se keikkui mukana menossa yhäkin ;) 


RV 21
RV 21
Painoarvio pojalle oli 329g ja pituutta hänellä oli 20cm. Päivälleen vastasi viikkoja. Siskonsa oli samoilla viikoilla hieman painavampi, voisikohan tästä tehdä päätelmiä että poika olisi vähän pienempi syntyessään ;) Tuskinpa vain. Istukka löytyi etuseinästä kuten tähänkin asti. Liikkeet ovat vaimeat sekä istukan sijainnin vuoksi mutta myös siksi, että arveltiin pojan viihtyvän jalat minun selkään päin, selkä menosuuntaan. Nyttemmin tosin liikkeetkin ovat tuntuneet jo voimakkaammin ja päivää ennen rakenneultraa sai Metallimieskin potkun käteensä ja nähtiin liikkeet päällepäin. Ihan samallatavoin on aktiivinen vauva kuin isosiskonsa. Laskettu aika pysyi ystävänpäivässä ja seurannat ovat nyt siis ihan normaalisti.

Vatsa on kasvanut hurrrrjasti. Minulla on punnituspäiväksi vakiintunut torstaiaamu ja kuvan vatsasta otan aina lauantaiaamuisin, jolloin raskausviikkokin vaihtuu uuteen. Vaakalukemat ovat olleet alkuraskaudessa varsin maltilliset ja vähän sitä jo tuulettelin. Taas tuli nuolaistua ennenkuin tipahtaa ja niinpä nyt onkin tehty ihan ennätyslukemat tähän vaiheeseen raskautta. Täytyisi nyt vaan löytää itsestä se motivaatio liikkua enemmän, koska syöminen tuntuu täyttävän ajatukset niin voimakkaasti etten minä heikko ihminen voi kiusausta vastustaa. Nälättääkin muka kokoajan! Onneksi ihana Metallimies jaksaa vakuutella ettei minussa näy yhtään ylimääräistä kiloa ja että on vaikea uskoa missä se puntarinrontin näyttämä lukema minussa oikein sijaitsee. Pitkän ihmisen yksi monista vitsauksista on se, että kiloja on tultava melko reilusti ennenkuin ne näkyy.

Harjoitussupistuksia on ollut aika paljon, erityisesti rasituksessa, ja se yhdistettynä tähän räjähdysmäiseen vatsankasvuun on saanut minut pelkäämään tulevan talven hiihtomahdollisuuksia. Vaikuttaahan siihen melko moni muukin asia mutta, jos en mahdu hiihtotakkiin enkä supistelulta pysty hiihtämään niin huonostihan siinä sitten käy. Harmittaa ihan kauheasti jo etukäteen, kun en viime talvena päässyt kertaakaan hiihtämään! Sitä edellisenä odotin Pikkusiskoa eikä supistelut sallineet sitä touhua silloinkaan. Voihan olla, että pääsen kuitenkin hiihtelemään kestohangille sitten juniorin syntymän jälkeen, kevätauringon jo paistaessa :)

Onkohan se lie iskiaskipua mikä välillä sinkauttelee tuolta toispuolpakaraa niin että vetää silmät kieroon. Ei yhtään mukava homma ole se. Liikunta vois sitäkin helpottaa ja tämä tietokoneella ja ompelukoneella istumisen voisi kuvitella sitä pahentavan. Valintoja, valintoja :D Neuvolassa pyhästi lupasin, että laitan kirppislöytötukivyön käyttöön. Täti meinasi ettei se juuri kaapissa auta.

Äitiystoppatakkini laitoin kiertoon, sillä se ei enään miellyttänyt silmää. Nyt pitäisi sitten jostain löytää uusi, mahdollisimman edukkaasti tietenkin. Käyttöikähän on tietysti lyhyehkö mutta olen minä hullumpaankin rahaa laittanut.. Enkä halua kulkea XXXXL- takissa ihan vain siksi, että saan vatsan sinne mahtumaan ja muutoin takki roikkuu säkkinä päällä. Nou tänks. Sisävaatetta vatsankasvuvaralla on ihan kivasti ja toppahousut menee isonkin vatsan kanssa, kun jättää vetskarin auki ja pistää henkselit. Testattu on Pikkusiskon odotusaikana! :) Vielä toistaiseksi tuulitakkikin menee kiinni mutta ei mene enään kauaa.. sitä en viitsisi uutta ostaa, joten toivon että syksy ei kestäisi ikuisuuksia vaan talvi tulisi ajallaan. Aivan vapaasti saa minua tästä toiveesta vihata ;)

Pikkusiskolle opetin, että äidillä on vatsassa vauva. Nyt tyttö kulkee taputellen vatsaansa ja hokee "auvvvva". Ehtiipä nämä asiat käydä vähän tarkemmin läpi sitten myöhemminkin :D Ihanasti hän paijaa minun vatsaa vaikkei sitten hetken päästä yritäkään varoa vaan rymyää suoraan päälle. Isosisko myös taivastelee kasvavaa vatsaa ja aina välillä silitteleekin ja lähettää pikkuveljelle terveisiä. Uskon kuitenkin tämä olevan hänelle vähän hämmentävää aikaa, sillä Pikkusiskokin vie niin paljon huomiota ja hän on jo sen ikäinen, että ymmärtää tulevan vauvan vievän aikaa entisestään. Haastavaa tuleekin olemaan löytää kaikille aikaa yhdessä ja erikseen. Useimmiten vaan käy niin, että kun minulla olisi aikaa niin Isosiskolla on joku oma juttu kesken eikä hän malta sitä keskeyttää. Kun hän olisi valmis niin itse olen jo varattuna toisaalla.. Tyttö on ikionnellinen saadessaan huomiota vaikkapa vierailta, sillä hänkin on laittanut merkille, että pieni neiti on usemmiten huomion keskipisteenä. Tämä vinkkinä vieraille siis! ;)

Raskauden puoliväli on siis kovastikin ylitetty ja tänään käytiin taas omassa neuvolassa mittailtavana. Viikkoja tänään 23+5. Sain raskaustodistuksen ja nyt olisi siis aika hakea äitiysavustusta ja äitiysvapaata vai mikä se nyt sitten nykypäivänä onkaan nimeltään, kun täytyy miellyttää kaikkia vähemmistöjä ja olla niin kauhean sukupuolineutraali. Itse laskeskelin, että äitiysloma alkaisi noin tammikuun puolivälissä eli kun viimeiset tortut ja glögit on tuhottu, niin saakin alkaa asennoitumaan siihen, että meitä todellakin on pian yksi lisää. Ei hassumpaa :)

RV 24

RV 24
Poikanen (jolle työnimeksi päätety Ruuti ei istu sitten yhtään) on selvästi tullut äitiinsä, koska vaikuttaisi olevan vastarannankiiski. Potkuja olen koittanut kovasti kuulostella, että mihin ne oikein mätkähtelevät ja tänään varovaisen arvioni parasiitin sijainnista ja liikesuunnasta neuvolassa esitin: potkut tuntuvat oikealle puolelle. Epäilin, että kossi pötköttelisi poikittain. Olinpahan tavoilleni uskollisesti oikeassa! ;) Ilimankos tuo maha onki niinku jalakapallo. Siskonsa ovat suosiollisesti ja kiltisti siirtyneet odottamaan syntymänsä ihmettä jalat kohti kattoa jo kovastikin tässä vaiheessa. Onhan tässä onneksi vielä aikaa.Vettä oli kuulemma tosi reilusti, että vieläpä sielä mahtuu myllertämään. Pieniä varpaita vilahteli ruudussa ja pää pyöri kuin väkkärä. Olinpa kilkkarankin näkevinäni, kun reisiluuta mittailtiin. Minusta on uskomatonta, että kasvatan sydämeni alla pientä poikaa <3 

Uusia mittoja olokaapa hyvät ja suluissa on mitat rv 19+2:

Paino + 3,9kg (+ 2,2kg)
RR 113/59 (110/65)
Pissa puhdas
Hb 115 (117)
Sf- mitta 23cm (18cm)
Syke +
Liikkeet ++
Painoarvio 650g

Lisäraudan aloitin, kun epäilin että se voisi olla tarpeen. Sokerirasituksen yhteydessä otettiin hb suoniverestä ja se oli sama kuin se oli nyt sormenpäästä, joten on siitä jotain apua ollut vaikka en ihan joka päivä muista sitä ottaakaan. Sokerirasitus itsessään oli ok ja terkkakin sanoi, että tulokset ovat "ihannearvot". Enpä kyllä ollut huolissanikaan :) Sf- mitta jatkaa matkaansa yläkäyrillä. 

RV 23+5

RV 23+5
Meidän neuvolassa oli vielä Pikkusiskon odotuksen aikaan kolme lääkärikäyntiä (lisäkäynnit tarpeen mukaan) ja terkkarikäynnit pääsääntöisesti 4 viikon välein. Sittemmin käyntejä on harvennettu siten, että lääkärineuvoloita on kaksi - alkuraskaudessa ja loppuraskaudessa noin rv 37. Terkkaa käydään tapaamassa viiden viikon välein kunnes loppuodotuksesta käynnit tihentyvät ensin 3 viikon välein käytäviksi ja sitten 2 viikon välein. Koska epäilen, että tämäkin raskaus menee yli lasketun ajan ja päätyy käynnistykseen, niin toivoisin että saan käyntejä sitten vähän tiheämmin eli viikon välein kuten viimeksikin. Tiedän liian monta kohtukuolematapausta yli lasketun ajan.. Ylimääräiselle lääkärikäynnille tuskin on tarvetta keskiraskaudessa, koska en osaa ollenkaan ajatellakaan että mitään vaaraa ennenaikaisesta synnytyksestä olisi.
Lukemasi postaus oli muuten DoberMamin sadas teksti! Pian saadaan juhlia myös blogin 1-vuotista taivalta :) Mitäkähän kivvaa sitä keksis, ehotuksia HÄH?

4 kommenttia:

  1. No joku kiva pieni arvonta tietty! :) Onnea sadannesta postauksesta, hassua kun tuntuu että ei näitä mitenkään oo muka voinut vielä sataa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että ois vähemmän. Mitä kummaa sitä sitten oikein arpoisi..

      Poista
  2. Minulla ei ole ollut sitä ensimmäistäkään nlalääkäriä, ja ilmeisesti ei ole yhtään kertaa? Aika outoa kun näin eri tavalla Suomessakin seuranta toteutetaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai sentään niin ettei yhtään? :o Itse kävin rv 14 ensimmäisen kerran. Suuria on vaihtelut tämänkin maan sisällä mutta tuntuisi kyllä hullulta ettei yhtään. Missäpäin Suomea tällainen käytäntö on?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...