lauantai 13. syyskuuta 2014

Pikkusiskon pirteä hienostelutakki

"Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella." Pakko olla sanonnan kanssa samaa mieltä. Minusta kehittyi vaikka mitä tämän projektin myötä! Raivohullu kiroajaämmä muunmuassa. Uusia tyhjiä lupauksiakin tuli tehtyä vaikka kuinka monta perinteisten "v***u en ompele enää ikinä mitään", "nämä koneet lähtee sitten huomenna myyntiin" ja "keksin jonkun uuden harrastuksen" lisäksi. Uusien joukkoon pääsi ainakin seuraavat: "koskaan en ompele mitään joustamattomasta materiaalista" ja  "oli muuten viimeinen takki minkä teen s*****a ikinä". Olen aina ollut luonteeltani hieman itsetuhoinen ja tietynasteinen masokistisuuskin kuuluu repertuaariin. Siksipä uusi takki on jo suunitteilla! :D

Ihan semmosia kullanarvoisia läksyjäkin tuli opittua taas kantapään kautta tietenkin ja yksi sellainen on joustamattoman materiaalin vuorittaminen joustavalla. Nerokas idea, said no sewer ever. Ei siinä auta se, että leikkaa vuorin kappaleet ilman saumanvaroja tai että nipistää kaavoja kankaalle asetellessaan muutamia millejä keskiedulta pois. Harsimisestakaan ei ollut mainittavaa hyötyä vaikka sitäkin epätoivoissani jo muutamaan kohtaan kokeilin. Päättelin, että vuorikankaana käytetään sitä perinteistä vuorisatiinia varmaan vähän muistakin syistä kuin siitä, että luistaa kivasti päälle.. Eihän tässä mitään eilisen teeren poikia olla vuoritettua vaatetta tekemässä. Kyllä näitä piti askarrella silloinmuinoin koulussakin mutta ne oli sitten varmaan niitä hämäriä (nuoruus)vuosia, koska vaikka kuinka pinnistin niin en saanut mieleeni niitä kaikkia kikkakakkosia ja järkähtämättömiä sääntöjä aihetta koskien. Paitsi nyt hämärästi muistan maininnan siitä, että materiaalien jousto tai sen puute pitäisi vastata toisiaan. Better late than never!



Itse idea lähti muhimaan siitä, kun Pikusiskolla ei ollut sitä semmoista "parempaa takkia". Kaupasta en löytänyt ja kirppistuurikin kohtasi vasta siinä vaiheessa kun takki oli jo työn alla. Kankaiden ostoon tarvittavan rohkeuden sain jällen kerran meidän ihanasta ompeluryhmästä, jossa eräs kanssaompelija oli tehnyt suunnilleen samanikäiselle tyttärelleen upean takin ja sattumoisin vielä samoista kaavoista, joita olin silmäillyt. Kaavana on siis OB:n Lintunen. Kankaat on ostettu naapuripitäjän pienestä kangaskaupasta. Miehustakangas on ohutta puuvillaa ja vuorina samaa siksak-trikoota, mistä tämä mekko on ommeltu, mutta erivärisenä. Tämä mustavalkoinen on ollut huonossa maineessa, koska on monella levittänyt värit esipesussa ja näin kävi minullakin. Onneksi olin asiaan varautunut ja nakkasin kankaan tuoreeltaan uusintapesuun reilun Vanish-annoksen kanssa.

Ohjeen mukaista ompelujärjestystä en noudattanut aivan täysin mutta pääpiirteittäin kyllä. Lähinnä joitain tikkauksia jätin pois enkä laittanut lintu-kirjontaa, mikä ohjeessa oli. Mitään lämpövanua en laittanut väliin vaan tämä on ihan puhtaasti välikausitakki. Miksei talveksi voisi tehdä tällaisen lämpimämmänkin ;) Ripustuslenkiksi ompelin pätkän mustaa puuvillapitsiä. Ompeluohjeet olivat minusta aika selkeät joskin muutamassa kohtaa ei järki riittänyt. Miten ommellaan vuorin ja miehustan hihansuut "käsi käteen", että sen saa vielä käännettyäkin? Kun siis takki on tässä vaiheessa enään hihansuiden ja kääntöaukon umpeenompelua vaille valmis. Narksis sanoi isopyörä ja meni jumiin ja niinpä ompelin hihansuut pujottamalla ne sisäkkäin - siis juuri siten kuin ohjeen mukaan piti jättää tekemättä. Rebellious mind! :D Kääntöaukon ompelusta sanon vaan, että aaarrrrrgggh.

Takki on pidempi kuin lehdessä olevat kuvat antavat ymmärtää, joskaan se ei haittaa nyt kun meillä vihdoin ollaan hoksattu, että jo elokuun alussa opittu kävelytaito on todellakin keino siirtää itsensä paikasta toiseen eikä pelkkä temppu, mitä voi esitellä vain muutaman askeleen verran. Konttavalla lapsella tämä takki olisi aivan liian pitkä. Kokoa mietin tovin mutta päädyin jäljentämään 74-senttiset kaavat ja onneksi en piirtänyt isompia! Hihat jäävät ensimmäisenä lyhyiksi mutta laitan sitten resorin vuorin ja miehustakankaan väliin lisäämään käyttöikää. Leveyttä ja pitutta tässä kyllä piisaa. Jos huppua haluaa pitää päässä pipon päällä, niin sitä kannattaa hieman isontaa. Tämä menee kyllä päähän mutta on nafti ja mitään krumeluuripipoa tämän alle ei mahdu ainakaan. Meidän Pikkusisko on pienipäistä sorttia mutta isompipäiselle lapselle huppu voisi todennäköisesti olla pieni ilman pipoakin. 





On takissa huomauttamista, paljonkin. Etukappaleen poikkisaumat eivät edessä aivan kohtaa, harsimisesta huolimatta. Vuorikangas meni paikoin paininjalan alla ryttyyn vaikka kuinka yritin sitä syöttää ja miehustakangasta venyttää. Takki on kuitenkin saanut ihastuneita kommentteja, jotka ovat musiikkia raivopäisen ja turhan itsekriittisen ompelijan korville :) Toki minä takista tykkään ja onhan se aina mukava mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle sillälailla onnistuneesti, että lopputulema on pidettävä ja voisi harkita tekevänsä saman toistekin.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...