sunnuntai 31. elokuuta 2014

Venetsialaiset ja superpizzaa.

Meillä venetsialaisviikonloppu muistutti hyvin paljon muitakin viikonloppuja. Oikeastaan ei eronnut niistä mitenkään. Paitsi ehkä siltä osin, että viime yönä sain taas nautiskella siitä, mitä en voi ymmärtää ollenkaan - ilotulituksista. Olisin vallan innokas sellaiseen, että kaupunki (tai mikä muu tahansa isompi taho) järjestäisi sen yhden ilotulituksen, jota kaikki voisivat halutessaan mennä katsomaan. Rahoituksen tähän voisi kerätä vaikka heiltä, jotka sitä rahaa selkä vääränä ilotulitteiden ostamiseen kantavat. Näen asiassa montakin positiivista puolta. 

Ensinnäkin ilotulitteiden ampujien huolimattomuudesta tai yksinkertaisesti idioottimaisuudesta johtuvat loukkaantumiset vähenisivät. Ilotulitus olisi myöskin kerralla jotain näkemisen arvoista eikä niitä yksittäisiä kissanpieruja, joita pitää ehdottomasti ostaa vaikkei niistä mitään iloa olekaan. Eikä sitä jatkuvaa räiskettä, pauketta, ulinaa ja vinkunaa olisi pakko kuunnella koko riivatun yötä. Meillä on Isosisko vähän herkkä kaikenmaailman paukkeelle ja viime yönä sitä asiaa sitten valvottiin useampaan otteeseen. 


 

 
 
Mainittakoon eräänä plusmerkkisenä asiana vielä ainakin ne eläinystävät, jotka myöskin pelkäävät pauketta - osa ihan todellatodellatodella pelkäävät ja voivat paniikissa juosta vaikka auton alle tai lähteä karkuteille. Säästyisivätpähän nekin, kun se pauke olisi yhdellä rykäisyllä ohi. Metsänelävätkään tuskin tilanteesta suoranaisesti nauttivat.

Tuleehan siitä myös roskaa ja tätä tuskin tarvitsee sen kummemmin perustella: suomalaiset, ilotulitteet ja alkoholi.

 

 

Nyt kun tämä "en halua valittaa, mutta.."- osio on valmis, voidaankin siirtyä eteenpäin. Mainittakoon nyt vielä sen verran, että kyllä piti välissä käydä laittamassa Pikkusisko päiväunille ja kun palasin postauksen äärelle, niin poistin sen osuuden missä yhdistyi paatos, minun todellinen henkinen ikä (60+) ja itsensä kiihottaminen raivohulluuden partaalle. Olkaa hyvät, säästyitte paljolta.

 



Minun ihastuttavat kesäkukat (joista naapurit ja meillä käyneet tietää todellisuuden, kuvat on otettu ja cropattu sisäiselle hortonomilleni hyödyllisellä tavalla) eivät halunneet vielä roskikseen (vaikka se olisi kaikille suotuisa tapa toimia) ja niinpä venetsialaistulet sytytettiin vain sisälle. Kynttilöihin, täytyy tarkentaa. Vielä on aika valoisaa pitkälle iltaan mutta ovathan ne silti kauniita.




Aiemmin viikolla iski taas se hulluus, mikä tasaisin väliajoin iskee: tarve leipoa. Ihmettelen suuresti, miksi se leipomistarve ei voi koskaan olla mitään oikeasti hyödyllistä kuten pullaa, jota voisi sitten pakkaseen laittaa vierasvaraksi. Myöskään sämpylöitä en saa inspiraatiota pyörittää kuin ehkä muutaman kerran vuodessa. Lisäyksenä sanottakoon, että vielä viime vuoteen asti ne harvoin leivotut sämpylät olivat ympäristölleen vaarallisia. Niin pieniä, että niissä piili tukehtumisvaara ja niin kovia, että niillä olisi voinut tehdä vakavaa vahinkoa kanssaihmiselle. Itseasiassa ne minun leipomat pullatkin ovat sellaisia pullia, jotka olisivat vauvoina jääneet sikiöseulonnoista kiinni jos näin raakaa huumoria saa käyttää. Aivan hyviä pullia mutta vähän erilaisia vain.

Leipasin siis Kinuskikissan Nougat-paloja. Iltapäiväkahvit hörpättiin anopin kanssa, joka kävi meillä apuna tyhjentämässä yhden marjapensaan. Nougat-palat on yksi minun lempparileivonnaisista ja ei siis ole Painonvartijoiden suosittelema leivonnainen. Kuvassa näkyy myös viime viikon kirppisostoksia. Ikean mustavalkoraita- kuppeja ostin neljä kappaletta ja tuollaisen harmaan pikkutarjottimen kaveriksi.


Metallimies on toiminut Maatalousmiehenä eilisen ja tämän päivän. Puimuria ajelemassa. Koitti kosiskella Isosiskoa puimurin kyytiin mutta eihän se tohtinut lähtä. Minua ei ees mokoma rontti kysynyt! Kyllä minä oisin voinu lähtä "vänkärinpenkiltä" neuvomaan, olen siinä kuulemma tosi hyvä. Illalla kun saatiin talon miesvahvistus kotiin, täällä tuoksui pizza. Ei mitenkään vahingossa vaan olin tietenkin leiponut! Kinuskikissan Koskenlaskijan superpizza pääsi testikeittöön ensimmäistä kertaa. Tämä oli niin mielenkiintoinen kombo, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Tein hieman laiskuuksissani omia modifikaatioita ja näin se tapahtui: Kaupan valmispohjan päälle täytteet ja uuniin. Täytemuokkauksia tein kinkkukuutioiden osalta, jotka vaihdoin vieläkin epäterveellisempiin meetvurstisuikaleisiin. Paistoaikaa lyhensin valmispohjalle suositeltuun noin seitsemään minuuttiin. 



Hyvväähän se oli, tietty! En minä tavallista pizzaa tähän vaihtaisi mutta saatan leipasta toistekin. Ehkä silloin teen itsekin pohjan, jos sillä vaikka on ihan oleellinen merkitys lopputuloksen kannalta. Tätä otti isosiskokin toisen palasen ja se jos mikä tarkoittaa onnistunutta suolaista leivonnaista. Makeaahan se tyttö söisi vaikka kuorma-autollisen kerrallaan..

Tänään mennään tyttöjen kanssa kyläilemään, kunhan Pikkusisko herää päiväuniltaan. Eräs resepti vielä mielessäni kummittelee, saas nähdä ehdinkö tänään testaamaan. Hauskaa päivää lukijoille! Ps. teitä on yhtä vaille kaksikymmentä ja kyllä mää tiiän, että siellä naamakirjan puolella teitä on lissää. Onpa mukavaa, puspus :)


2 kommenttia:

  1. Kivoja juttuja sulla!
    Me käytiin Kalajoen ilotulitus katsomassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kalajoen ilotulitukset on kyllä aivan omaa luokkaansa. Oon pari vuotta sitten viimeksi ollut ne näkemässä, kun oltiin kaveriporukalla mökkeilemässä. Siitä taitaa olla videoitakin jossain tallessa :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...