sunnuntai 24. elokuuta 2014

Sydämiä sydänkäpyselle

Useanakin iltana olen sormi suussa seissyt kangashyllyn edessä, vetänyt minuuttien kuluttua esiin kangasrullan, ehkä sovitellut kaavoja siihen, rullannut sen takaisin hyllyyn ja pistänyt taas sormen suuhun. Ilta. Toisensa. Jälkeen. Muutamalla kankaalla oli käyttötarkoituskin jo selvillä mutta nääääh, teen sitten joskus toiste, kun ei nyt kuitenkaan ehdi/jaksa/viitsi/pysty/kykene.

Perjantaina halusin osallistua erään ompeluryhmän ompeluhaasteeseen, jossa piti kahden tunnin aikana toteuttaa jokin ulkovaate. Ihan pala kakkua tuommonen haaste! Niin taas tovi vierähti hyllyn edessä seisten ja "ideoiden", kuten ruukaan itseäni huijata. Suuret suunnitelmat vaihtuivat vähän vaatimattomampiin.. Kello raksutti ja viimein turhautuneena päätin tehdä tarveompelun, jota tuskin haasteeksi voi kutsua - pipoja. Nappasin hyllystä kaksi kangaspalaa, nappipurkin ja muuta oheistuotetta. Lähdin alakertaan etsimään jotain, millä kuvata lähtötilanne (kuten haasteen luonteeseen kuuluu). Kappas, puhelimesta akku loppu. Aijahas, pokkarista akku loppu. Jaajaa, se usb-piuhakin näkyy olevan Metallimiehellä taistelukenttä nelosella käytössä. Goddddddammit! Se oli sitten minun herkälle luonteelle se viimeinen pisara ja hylkäsin koko ajatuksen moisesta haasteesta.

Verensokerien saattaminen oikealle tasolle ja pieni hengähdystauko kuitenkin lepyttivät sen verran, että kipusin yläkertaan taas seisoskelemaan kangashyllyn eteen. Päätin, että ommella ei tarvi mutta jotain täytyy leikata. Aloitin helpolla ja leikkasin kolme pipoa. Kuulostelin vähän miltä se tuntui. Tuntui ihan hyvältä tai ei ainakaan suoranaisesti pahalta. Partamatti soitti radiosta ihan mahtavia ysärijyystöjä ja ehkä se sitten rentoutti ompelujumiutunutta mieltä sen verran, että äkkiä tempaisin esiin vielä yhden kankaan, supervauhtia neuloitin kaavat siihen kiinni ja leikoin menemään kuin heikkopäinen. Posket punoittaen ja hullunkiilto silmissä viikkasin leikatut pipokappaleet ja paitakappaleet ompelutuolin selkämykselle, päätin jatkaa seuraavana päivänä ja tiesin parantuneeni.

Hulluus senkun jatkui lauantaina, jolloin sekä ompelin pipot sekä paidan mutta myös leikkasin itselleni housut ja paidan. Ihan kreisiä. Tänään, sunnuntaina valmistui housut (joista kerron toisella kertaa lisää) ja muutamaa saumaa vaille se paitakin! Tänään esittelen teille kuitenkin paidan, jonka tein Isosiskolle.

Sain (kummi)tädiltäni ihka-aitoja ysärikankaita. Pääasiassa collegepaloja mutta myös trikoota. Trikoot eivät ole tainneet elastaanikuitua vielä silloin tunteakaan, joten joustavat aika nihkeästi nykytrikoisiin verraten. Oli siis selvää, että mitään makkarankuorta on turha lähteä tekemään. Tämä kangas suorastaan vaati päästä Isosiskon vaatteeksi. Tottelin.


Kaavana on neidin eräästä ostopaidasta piirretty kaava, kokona 134/140cm. Leikkuuvaiheessa jätin keskiedulle kaula-aukon kohdalle väljyyttä vesiputoustyyppistä kaula-aukkoa silmälläpitäen (ts. kippasin kaavaa vähän matkaa "kyljelleen") mutta ompeluvaiheessa tajusin ettei kangas tule laskeutumaan nätisti. Rypytin Framilonilla pääntieltä vinoon alaspäin, jotta sain tuollaisen toispuoleisen ratkaisun. Pari omppunappia passasi siihen hyvin, sydämet olisivat passaanneet vieläkin paremmin. Rypytystä on myös olkasaumoissa, hihasaumoissa yläpuolella ja paidan sivusaumoissa. Pääntie on edestä vain käännetty ja surautettu kaksoisneulalla, takakappaleelle laitoin käänteeseen Framilonia, jotta se pysyisi napakkana.


Isosisko tykkäsi paidasta paljon. Minäkin tykkään siitä! On ihan käyttäjänsä näköinen :) Hyvät lukijat - I'm back in business ja ompelunurkka näyttää siltä miltä pitääkin eli on sotkuinen. Keskeneräisiä töitä alkaa nyt kertymään tuolinkarmeille ja koti täytyy koneiden surinasta ja tekemättömistä kotitöistä. Metallimies kiristää pinnaa, kun mamma huudattaa koneitaan ja silloin kun ei huudata niin puhuu niiden huudattamisesta tai ostaa kankaita, jotta on materiaalia millä huudattaa. Mahtava homma! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...