tiistai 26. elokuuta 2014

Ruuti kasvaa masussa

Raskaus on edennyt jo viikolle 15. Kolme päivää päälle tällä hetkellä. Ruutilla on yleisen keskiarvon mukaan mittaa noin 15cm ja painoa noin 120g. Hengitysharjoitukset vauva on jo aloittanut ja on nyt untuvaisen karvoituksen peitossa kauttaaltaan, jota sanotaan lanugoksi. Karvoitus irtoaa pikkuhiljaa lasketun ajan lähetessä lapsiveteen ja koska vauva nieleksii sitä lapsiveden mukana, niin siitä muodostuu vauvan ensimmäinen kakka. Sikiön kasvua seurataan mm. kohdun koon, ultralla tehtävien mittauksien perusteella ja vauvan sydänääniä kuunnellen.

Itse kävin ensimmäisessä lääkärineuvolassa tasan viikko sitten. Seuraava neuvola on syyskuussa ja viikko sen jälkeen päästäänkin kurkkaamaan pienokaista Kokkolaan rakenneultraan.Siellä toivon mukaan saadaan veikkaus Ruutin sukupuolesta. Kuulun siihen joukkoon, joka ei jaksa odottaa synnytykseen asti saadaakseen tietää kumpi tulee, vaikka ymmärränkin että siellähän se vasta loppuviimein varmaksi voidaan sanoa. Toisaalta kuulun myös siihen joukkoon, joka saattaa itse päättää kumpaa sorttia vatsassa köllii vaikka ammattilaiset sanoisivat mitä. Esikoistani odottaessa olin sataprosenttisen varma poikavauvasta vaikka kolme eri lääkäriä ja terveydenhoitaja vakuuttivat jalkojenvälin olevan pikkupirrin osalta tyhjää täynnä. Omia silmiäni uskoin vasta, kun tyttö putkahti maailmaan. Tosikon kohdalla taas lähipiiri painosti uskomaan, että poika siellä on vaikka minulla oli vahva tyttöfiilis. Pidin pintani ja hahaa, tyttöhän se! Tilanne on siis fifty-sixty ja tälläkin kertaa ounastelen kantavani pientä tyttöä.

Neuvolassa saamani mittauksien tulokset olivat seuraavanlaisia:

Paino +1,2kg
RR 118/59
Vauvan pää-perämitta 90,4mm
Sydämen syke +
Liikkeet +

Hb oli heinäkuussa 129 joten sitä ei nyt mitattu ollenkaan. Pissa oli puhdas. Vauvan CRL (eli pää-perämitta) vastasi 14+6, mikä oli kolmea päivää enemmän kuin todelliset viikot mutta myös niskaturvokeultrassa Ruuti oli neljää päivää isompi mittojen mukaan. Laskettu aika on laskettu jäykästi viimeisistä kuukautisista vaikka itse tiedän kiertoni olevan sellainen ettei se aivan todellisuutta vastaakaan. Ovulaatioajankohta on hyvin tiedossa mutta siitäkin laskien laskettu aika menisi "väärään" suuntaan vauvan mittoihin verraten, mutta kolme-neljä päivää on täysin yhdentekevää miltä tahansa kannalta ajatellen.

Kuva on netistä lainattu





Oma vointi on nyt hyvä. Elän sitä vaihetta raskaudesta, että koko raskauden voisi itseasiassa aivan hyvin vaikka unohtaa. Pahoinvointi ja kuvotus hellitti rv 12 mennessä, samoin alkuvaiheen selkäkivut. Liitoskivutkaan eivät aivan niin napakasti sinkauttele, kun vaikka yöllä kääntää kylkeä mutta pitkä aika jalkojen päällä saa liitokset jomottelemaan. Ommellessa (tai bloggaillessa) kun istuu pidemmän aikaa, selkä väsyy helposti ja lääkärinkin kanssa siitä jutustelin. On varmaan niin, että Pikkusiskon odotuksesta on sen verran lyhyt aika, että selän (jo ennestään mitättömät) lihakset eivät aivan ehtineet voimaantua entiselleen. Vaikka tuossa väliajalla itseasiassa heilutin kahvakuulaa ja kuntoilin muutenkin aktiivisemmin kuin varmaan koskaan aiemmin elämässäni. 

Alkuraskauden väsymyskin hellitti uuvuttavaa otettaan ja nyt jaksaa touhutakin vähän jotain pakollisten lisäksi. Totta puhuen, ne pakollisetkin jäi melko suurilta osin Metallimiehen harteille, kun sohva imaisi minut sisäänsä heti, kun sänky päästi irti. Onneksi hän oli käytännössä koko kesän kotona, niin minun lorvailuni oli mahdollista. Nyt välillä menee jopa liiankin lujaa ja hommaa tulee päivän ajalle haalittua niin paljon, että illat tahtovat venyä turhan pitkiksi. Säännöllinen liikunta on valitettavasti jäänyt unholaan :/ Aiemmissa raskauksissa painonnousu on ollut hurjaa ja viimeisilläni olenkin ollut noin 25kiloa painavampi kuin ennen raskauksia. Nyt olisi toiveissa päästä vähän vähemmällä mutta aika epätodennäköistähän se on, jos liikunta jää pois lähes kokonaan.

Mielitekoja minusta on nyt ollut vähemmän kuin vaikkapa viimeksi. Ehdottomia nounou-ruokia oli oikeastaan enemmänkin ja salaatti meni missä tahansa muodossa siihen kastiin ensimmäiset kolme kuukautta. Hedelmiä (ja mansikoita!) söin sen sijaan runsaasti ja muutkin kylmät/raikkaat syötävät tekivät kauppansa. Leipä oli pahimman kuvotuksen aikaan parasta syötävää kun ruoissa oli aina jotain yököttävää. Roskaruokaakaan ei mennyt juuri sen enempää kuin menee muutenkaan ja tuskin kovin paljoa valehtelen, kun väitän, että Metallimies ei joutunut lähtemään yönselkään metsästämään mielihalu-syötäviä muutamaa kertaa enempää.

Kuva on vähän ehkä creepy mutta kuvaa minusta hyvin vauvan kokoa näillä viikoilla.

Vauvan liikkeitä en ole vielä tuntenut ja niskaturvokeultrassa kätilö sanoi istukan olevan etuseinässä, joka voi vaimentaa potkuja sen verran ettei niitä ihan hetkeen tunnukaan. Pikkusisko ilmoitti itsestään raskausviikolla 16 tai 17 ja ihan muutamaa hassua viikkoa myöhemmin ne tuntuivat jo vatsan päällekin. Toki siinä vatsan päällä on nyt vähän enemmän eristekerroksia, joten isukki joutuu ehkä odottelemaan senkin puolesta pidemmän aikaa. Meillä onneksi on kotona doppler, jolla ollaan Ruutia kuunneltu harva se ilta. Teen dopplerista oman postauksensa myöhemmin, sillä se on aika uutta tekniikkaa ja haluan sen esitellä, koska itse tykkään siitä paljon :)

Ensimmäinen mamma-ompeluskin on valmistunut. Olen tosi pitkä nainen (182cm) ja arvatenkin housujen löytäminen on hankalaa. Housut, joita markkinoidaan pitkälahkeisina, jäävät nekin yleensä vähintään viittä senttiä liian lyhyeksi ja sehän se vasta dorkalta näyttääkin :D Mammafarkkuja olen ostanut pillimallisina, jolloin lahkeen ei tarvitse niin hurjan pitkä ollakaan mutta lökärit puuttuivat kokonaan. Minulla oli pala tummansinistä ohuehkoa joustocollegen ja trikoon risteytyskangasta, josta tein ensimmäisenä tämän ja loput piti käyttää Metallimiehen housuihin. Kuinka ollakaan, niistä tuli minulle mammapöksyt :p

Kuva on lainattu netistä

Kaavana on miikkarin jotkut aikuisten housut (magic knickers?), joita muokkailin sille mallia että toistaiseksi en lisännyt lahjeresoreita vaan ovat siis täysimittaiset suoralahkeiset housut. Jätin lahkeensuut kuitenkin huolittelematta eli mahdollisuus resoreiden lisäämiselle on. Vyötäröä muokkasin edestä matalammaksi ja pyöristin etureunaa. Laitoin siis housut jalkaan ja peilin edessä nuppineulotin siitä omalle tulevalle (vähän jo olevalle) vauvavatsalleni sopivan. Sivujakin muokkasin aavistuksen keskietuun päin "kallelleen" mutta takakappaleen vyötärölle en tehnyt mitään. Vanhoista (liian lyhyistä!) H&M mammacollareista leikkasin masupaneelin irti ja muokkasin sen housujen vyötäröä vastaavaksi ja sillä kaavalla leikkasin miehustakankaasta uuden paneelin. Se on kaksinkertainen edestä ja takaa mutta edessä siinä on ylhäällä sauma, johon ompelin Framilonia, jotta paneeli säilyttäisi muotonsa paremmin ja palvelisivat raskauden jälkeenkin.

Rv 15+1 kuvanottohetkellä.
Tässä kuvassa housujen väri on lähempänä todellisuutta kuin ylläolevassa, jossa väri vääristyi kuvankäsittelyn myötä.

Housut ovat yksinkertaisesti i h a n a t. Mieluiten kulkisin vain niissä. Teen niitä taatusti useammatkin ja tavallisella vyötärölläkin sitten, kun vauvavatsaa ei enään ole.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...