lauantai 9. elokuuta 2014

Päivää, että pätkähti!

Pisin blogihiljaisuus sitten mittavan reilupuolivuotisen bloggaajanurani aikana. Hieman silloin kesäkuussa, kun viimeksi kirjoitin osasinkin aavistella, että tulee olemaan hiljaisempaa mutta en minäkään arvannut, että kirjoittelutauko näin pitkään kestäisi. Nakataanpa tähän nyt se perinteinen: paljon on ehtinyt tapahtua. Totta se on! Kesä on tuntunut tosi pitkältä (eihän se ohi ole vieläkään!) ehkä siksi, että Metallimieskin lomaili komeat kahdeksan viikkoa. Neljä viikkoa isyysvapaita ja kesäloma perään. 

Morjens pitkästä aikaa! :)
Itse kävin entisessä työpaikassani sekoittamassa pakkaa Kesäesan roolissa neljän viikon ajan. Pääsin samoihin tehtäviin, missä olen viimemmäksikin ollut, ja yllättävän nopeasti ne rutiinit sieltä muistin sopukoista löytyivät. Kahvihuoneella meno oli yhtä hauskaa sairasta kuin aina ennenkin ja oli kiva nähdä entisiä työkavereita kuin myös tutustua uusiin. Tytöt olivat kotosalla Metallimiehen hoivissa ja oli tosi mukava ettei päiväkohtihommia tarvinnut alkaa stressaamaan. Hieman arvelutti, kuinka täällä kodinhoito sujuu (lastenhoidollisista tehtävistä Metallimies on aina suoriutunut hienosti eikä se osuus huolestuttanut pätkääkään).. Turhaan pelkäsin! Saattoipa käydä niinkin, että kodinhoidolliset tehtävät tulivat suoritetuksi vähintäänkin yhtä hyvin (ellei paremmin) kuin allekirjoittaneen toimesta. Niinpä, kun työrupeamani sain suoritetuksi, en käynyt kiirehtimään vuorolleni kapustan varteen ;)
Kuva lainattu netistä
Työnteon lisäksi ollaan ihan vaan tuusattu kotona. Metallimies heilui saunassa suti kädessä päivän ja tuloksena oli mustat lauteet. Supi-saunasuojalla oli edellinen omistaja käsitellyt seinät ja katon sekä saunasta että kylppäristä sellaisella ei-ehkä-niin-omalla-lemppari-värillä eli jollain ruskealla helmiäissävyllä. Vaaleat pinttyneet lauteet näyttivät hieman orvoilta seinien rinnalla, joten päätettiin sävyttää nekin. Koska ruskea ei ollut vaihtoehto, valittiin musta. Aivan niin peittävä lopputulos ei ollut kuin kuvittelin sen olevan mutta onneksi saunassa on aina hämärää ;)
 
Kuva lainattu netistä
Ulkoiltukin ollaan. Pyöräily on ollut helteillä mukavaa puuhaa, kun ajoviima viilentää hetkeksi. Isosiskolle ostettiin uusivanha Tunturi paikallisesta urheiluliikkeestä ja laitettiin vanha Nopsa vaihdossa. Tunturi oli hyvässä käytetyssä kunnossa ja siinä on kolme vaihdetta. Kolme enemmän kuin vanhassa! ;) Runko on myös isompi. Vauhti pyörälenkeillä kohosi yli viisi kilometriä tunnissa! Nyt saa huudella perään ettei tyttö aivan katoa omille teilleen. Kävelylenkkejäkin ollaan tehty ja puistoiltu. Pikkusisko on innokas pikkukivien syöjä mutta välillä on maistunut mansikatkin :) Isosisko ei välitä mansikoista ollenkaan mutta pienempänsä söisi vaikka kuinka paljon.





Varaston siivous ja järjestäminen sovittiin jo talvella kesän yhdeksi ohjelmanumeroksi. Olen aina ollut aika hyvä Tetriksessä mutta varasto oli jo siinä määrin täynnä tavaraa ettei siitäkään ollut enään apua. Siellä oli vanhoja hyllyjä "kätevästi" säilytystilana, jotka saivat kyytiä. Toinen päätyi kaatopaikalle ja toinen löysi uuden kodin anoppilan hallista työkalujen säilytyspaikkana. Metallimies nikkaroi meille sinne hyllynkannattimista ja lautatavarasta hyllyt, jotka palvelevat paremmin meidän käyttötarkoituksia. Samaan syssyyn kaatopaikalle lähti aika paljon höpöhöpö-kamaa, jota on syystä taikka toisesta marinoitu varastossa. Nyt on toivoa saada sinne kesävermeet talviteloille ja jopa mahtua hakemaan sieltä jotain, mitä nyt sattuukaan tarvitsemaan :) Olen myös pitänyt itselleni tiukan puhuttelun siitä, että ostetaan sitä mitä tarvitaan, ei sitä mitä sattuu halvalla saamaan. Isosiskolla oli viime talvena seitsemän (kyllä! Seitsemän.) talvitakkia. Niistä käytössä oli kaksi. Ehheh.. heh.. kröhm.

Häitäkin päästiin tanssimaan itkemään, kun ystäväpariskunta sanoi kesäkuun viimeinen viikonloppu toisilleen tahdon. Oikastaan sen verran, että minä olin meidän sakista ainoa, joka itki mutta itkin siinä määrin reilusti, että siinä tuli hoidettua muidenkin osuus. Isosisko kuittasi minulle myöhemmin, että äiti näyttää tyhmältä, kun se itkee :D Onneksi häät herkistävät muutkin.. Hääjuhla oli ihana. Maalaisromantiikkaa riitti ja tunnelma oli leppoisa ja kotoinen. En ole hääleikkien suuri ystävä ja olikin mukavaa ettei näissä häissä niitä vaivaannuttavia ohjelmanumeroita ollut. Kimppua en saanut kiinni eikä Metallimies sukkanauhaa mutta olivat aivan varmasti perhepiirissä harjoitelleet, sillä molemmat päätyivät morsiamen sisaruksien syliin ;) Pikkusisko nautti musiikista keinuen rattaissaan ja Isosisko heitti palloa morsiamen perheen paimenkoiralle. 


Hieman luopumisen tuskaakin on kesään mahtunut. Jouduttiin sanomaan hyvästit meidän karvaiselle perheenjäsenelle, Jagolle. Tämä on minulle ollut, ja on edelleen, tosi kova paikka enkä tästä ole juuri välittänyt puhua tai huudella. Päätös oli, rehellisesti sanoen, elämäni vaikein. Haudalle en ole pystynyt menemään ollenkaan ja kaikki tarvikkeetkin työnsin vain äkkiä pois silmistä. Aivan kaikki eivät tätä päätöstä voi tai suostu ymmärtämään mutta toisaalta - asiaan liittyvät tosiasiatkin ovat vain perhepiirin tiedossa ja sillä hyvä.


Hieman reissattiinkin. Suunniteltiin alkuun suurempia kesälomareissuja mutta päädyttiin kutistamaan suunnitelmia lähinnä ajettavien matkojen osalta. Pikkusisko ei viihdy autossa sitten pätkääkään ja alkaa tylsyyksissään ja turhautuneisuuttaan kiljumaan. Ei ole mikään ihan hentoinen ääni meidän neidillä! Toinen takapenkkiläinen on erityisen herkkäkorvainen (paitsi omalle älämölölleen..) ja hermostuu pikkusiskonsa huutamiseen heti välittömästi. Ketjureaktio ylettyy etupenkille salamannopeasti, ja kun takapenkkiläiset on saatu huutamaan niin konserttiin yhtyy eräs äiti-ihminen. Vakavailmeinen mies ratin takana laskee jäljelläolevia kilometrejä ja vannoo ettei tämän akkalauman kanssa tee enään yhtään reissua tai jos tekeekin niin ottaa radiopeltorit matkaan. 


Näin jälkeenpäin haluan huomauttaa, että jos autossa ei ilmastointi toimi niin jätä se reissu ihan suosiolla tekemättä, jos elohopea kiipeää melkein kolmeenkymmeneen plus-asteeseen. Oli kuuuuumaaaaah! Paluumatkalla tein lupauksen etten lupauksen, etten matkustaisi meidän autossa kauppareissua pidempää matkaa ennen kuin ilmastointi on korjattu, jos lämpöasteet saavuttavat hellelukemat. Vain kerran olen joutunut tästä periaatepäätöksestäni luistamaan.

Reissattiin siis Ouluun. Oulussa on tosi paljon näkemistä ja tekemistä! Ei oltu reissussa kuin kaksi yönseutua ja todettiin, että tekemistä olisi piisannut helposti useammaksikin päiväksi. Varsinkin, kun on huomioitava pienintä reissaajaa, joka tarvitsee kauneusunensa yöajan lisäksi myös päivällä. Yövyttiin minun ihanan kälyn, Metallimiehen siskon, asunnossa. Säästettiin siis majoituskuluissa aikamoisesti. Etukäteen oltiin päätetty missä haluttaisiin käydä ja minä päivänä. Yllätysmomenttina perillä odotti äitini sumplima hemmotteluhetki itselleni ja Metallimiehelle. Päästiin kahdestaan ulos syömään äitini kustannuksella ja käly kaitsi lapsia silläaikaa. Oli mukava yllätys! Ravintola Pannu valittiin paikaksi ja aijettä oli hyvää ruokaa. Söin ylikypsää naudan rintaa ja se meinasi viedä kielen mennessään :) Jälkkäriksi otin sorbettia ja valkosuklaamoussea mutta ahmattina kävin annoksen kimppuun heti ja näinollen siitä ei ole kuvaa. Voin suositella ravintolaa!

 

Rokkiasenne kohdallaan jo pienestä pitäen.
Tietomaassa vierähti monta tuntia! Ylimmän kerroksen kohdalla oli jo aika loppumaisillaan ja sieltä täytyi lähteä hieman kesken pois. Ihan mahtava paikka! Me aikuiset oltiin ihan haltioissaan ja Isosiskokin viihtyi ;) Pikkusisko lähinnä ihmetteli rattaista ja kitisi syliin mutta kunnon räkänaurut irtosi, kun tyttö katseli minun hyppäävän hyppynarua. Kiitosta vaan. Kävin vuoristoratasimulaattorissa ja se oli kaltaiselleni antihurjapäälle kyllä ihan riittävä annos vemputtimia. En erityisemmin rakasta myöskään korkeita paikkoja ja matka Tietomaan torniin lasihississä ei ehkä ollut se antoisin hetki minun kesästäni. Tornissa oli hienoja illuusioita seinillä, mitä muut kiersivät katselemassa mutta minä pysyttelin kauhuissani keskellä huonetta. Ikäänkuin siitä mitään apua olisi ollut :D Matka alas oli yhtä epämiellyttävä ja Isosisko otti kaiken ilon irti äitinsä kauhunhetkistä ja muistutteli huvittuneena, mitä kaikkea muuta pelkään hysteerisesti: perhosia, sammakoita.. 

Ravintola Mezzalunassa syömässä ihan TOSISSAAN :D
Vauhtipuistossa Isosisko pääsi mm.  laskemaan jättiliukumäkeä, pyörimään karusellissa ja ajamaan polkuautoilla ja törmäysautoilla. Vauhtipuisto oli minun makuuni aika idyllinen ja mukavanoloinen paikka viettää tunti tai pari lasten kanssa, jos karsastaa laitepaljoutta. Ne muutamat laitteet, mitä siellä oli, olivat selvästikin tivoleiden vanhoja tai hylkäämiä mutta ihan toimivia pelejä. Lapsen mielikuvitukselle oli jätetty mukavasti sijaa ja fyysistä tekemistä oli enemmän kuin perinteisissä huvipuistoissa. Meininki oli vähemmän kaupallinen. Puistoilun jälkeen käytiin sujahtamassa uikkareihin ja suunnattiin Nallikariin pulikoimaan. Tytöt olivat onnessaan ja jopa minä kävin uimassa! Tähän postaukseen olen nyt onnistunut luettelemaan melko suuren joukon asioita, joita pelkään tai joista en pidä, joten lisätäänpä joukkoon vielä tämä: vaikka olenkin horoskoopiltani kalat (kyllä, uskon siihen soopaan jossain määrin) niin vesielementin tunnistan omakseni lähinnä suihkussa :D Luonnonvedet eivät ole minua juuri viehättäneet sitten lapsuuden ja olen tosi tarkka siitä, minkälainen mm. pohjan täytyy olla, jotta voin veteen mennä. Muutama neuroosi ei naista pahenna! :D




Kirppiksiäkin pääsin koluamaan ihastuttavan kälyni seurassa (ilman lapsia!). Olin varautunut lastaamaan takakontin täyteen kirppislöytöjä, mutta saalis jäi yllättävän pieneksi. Isosiskolle löytyi kuitenkin useammat housut, yksi paita ja uimapuku, joka maksoi hurjan euron. Sitä on tänä kesänä käytetty keskimäärin kerran tai pari päivässä, joten hintansa on haukkunut ;) Pari palaa kangastakin löysin ja enään puuttuu siis ompelumotivaatio. Pikkusiskokin sai vaatekaappiinsa hieman täytettä ja Metallimiehelle ostin Paluu tulevaisuuteen- dvdboxin.

Kotimatkalla piipahdettiin ostoksilla (ja donitsilla!) Zeppeliinissä.
 
Protestoimisen lomassa ehti ottaa pienet tirsatkin.
Luonnonvesissä on uitu siis vain muutaman kerran. Meidän lähiranta tyhjeni uimareista, kun sieltä oli löytynyt hieman sinilevää ja muut rannat ovat huonoja yksivuotiaan kaitsijan näkövinkkelistä tai sitten ne ovat niin kaukana, että sinne pitäisi mennä autolla. Joka siis on nyt käyttöboikotissa helteiden vuoksi. Onneksi mummuloista ja meiltä itseltäkin löytyy lasten allas, joka on täytetty useampaan kertaan tälle kesää. Oikeastaan meillä on jo toinen allas kierrossa, kun vanhasta loppui puhti ja se lässähti kesken uintien. Tytöt lupuaisivat tuntitolkulla! Pikkusiskokin on sellainen vesipeto, että ei paljon haittaa vaikka välillä muksahtaa vatsalleen ja hörppää suuntäydeltä vettä. Vasta, kun huulet ovat sinisenä ja hampaat kalisee, voi harkita altaasta poistumista :)




 
Isosiskon vauva-ajasta asti palvellut miniallas, johon on testattu mahtuvan myös aikuisen naisen (ei minun) ;)
"Kesänlopettajaiset" vietettiin Metallimiehen kotona, minun anoppilassa. Appiukko täytti heinäkuussa 60 vuotta ja elokuun ekana lauantaina kokoonnuttiin perhepiirillä pyöreitä juhlimaan. Meidän perheen lisäksi mukana grillailemassa, saunomassa, uimassa ja jammailemassa oli Metallimiehen velipoika, sisko ja siskon poikaystävä. Olihan meillä mukavaa! Oli tarkoitus vain käydä päivä viettämässä joenrannalla mutta iltaa kohti käännyttäessä karautin mersulla hakemaan matkasänkyä ja lisää vaippoja, jotta mekin voitiin jäädä yökuntiin. Metallimiehen perheessä musiikki on aina ollut läsnä ja niimpä juhlissa päästiin nauttimaan livemusiikistakin. Pikkusisko hytkyi onnessaan rokkenrollin tahtiin :)

Papan "äijälässä" nauttimassa livemusiikista.

Näin minä osaan jo seistä ihan itse..
...mutta eipä ole nelivedon voittanutta.

Joessa uimassa


Näin kauniissa miljöössä on Metallimies sisaruksineen saanut kasvaa!







Kilometripäivitys lähestyy loppuaan ja luvassa on enään grande finale. Tehtiinpä me heinäkuun viimeisenä päivänä pieni reissu Kokkolaankin. Touhutalossa typykät touhusivat hikeen asti ja Raxissa oli maittavaa pizzaa. Matkan varsinainen syy oli kuitenkin minussa. Kirjaimellisesti. Blogihiljaisuuteen on olemassa siis vielä yksi varsin merkittävä syy: kaikennielevä väsymys! Varmaan jo arvaattekin? Meillä odotetaan :) Ystävänpäivänä tulee neljäkymmentä viikkoa täyteen. Kävimme Kokkolassa siis nt-ultrassa kurkkaamassa uusinta tulokasta. Kotikaupungin peruspalvelukuntayhtymä on tehnyt Kokkolan keskussairaalan kanssa sopimuksen, että niskaturvotus- ja rakenneultrat tehdään siellä. Passaa mulle, pääseepähän henkkamaukalle ja ulos syömään samalla ;)


Tässä on meidän Ruuti <3
Kesä, kaikesta touhusta huolimatta, on ollut tosi väsynyttä aikaa. Jatkuva kuvotus vaivasi aikalailla rv 10-11 asti ja sitten pahin terä onneksi helpotti. Posliinijumalille jouduin onneksi puhumaan vain vähän, mutta kelloa sai vahdata tarkkaan ettei vaan ehtinyt kulua enempää kuin kaksi tuntia viimeisimmästä syönnistä. Tasainen verensokeri ja liikunta olivat parhaat keinot pitää yökötys loitolla. Vielä raskaudesta ei ole erityisemmin ulkoisia merkkejä (nyt kun se järkyttävä vatsanturvotuskin on vähän helpottanut!) mutta kumpu nousee kokoajan. Hullu kun olen, mammavaatteita olen jo alesta ostellut :p Blogi saa siis uuden aiheen tämän odotuksen myötä, kun vatsankasvattelu on taatusti yksi asia, josta tulen kirjoittelemaan.

Tervetuloa mukaan siis taas rakkaat lukijat! :) Tämä on toivottavasti viimeinen päivitys, jonka vanhalla läppärilläni kirjoittelen, sillä tilasin itselleni uuden. Vanha Acer on palvellut minua jo kolme tai neljä vuotta ja sitäkin ennen se oli ollut toisaalla useamman vuoden käytössä. Tämä on tuskastuttavan hidas rakkine eikä ole juuri houkutellut postauksia tekemään. Kuvankäsittely vie tunteja ja niiden siirtäminen bloggeriin on todella vaivalloista. Teksti itsessään syntyy nopeasti mutta kukapa pelkkää tekstiä jaksaisi postauksesta toiseen katsella :)

Good to be back y'all!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...