lauantai 31. toukokuuta 2014

Viljamilta äidille ja tyttärelle

Te, jotka ette ole päästänne sillälailla vinksahtaneita, että käytätte suurimman osan (lue: kaiken) rahanne kankaisiin ja liikenevän vapaa-aikanne ompelukoneen kanssa seurustelemiseen, ette todennäköisesti ole kuulleet Kankaiden Yöstä. Kankaiden Yö on The Yö, jolloin tavalliset äidit, tavallisissa kodeissaan, tavallisten lasten ja tavallisten miesten jo nukkuessa sekoavat täysin tietokoneiden ruutujen edessä. Kankaita myyvät verkkokaupat syytävät ulos toinen toistaan hurjempia tarjouksia, joita ei kertakaikkiaan voi ohittaa vaikka kaapit pursuavat kankaita ennestäänkin (joista osa on todennäköisesti peräisin viimeisimmästä Kankaiden Yöstä ;)). 


Napsusormen nopeus ratkaisee kuka saa ja mitä ja kuka jää näppejään nuolemaan. "Mä sain tätä jo ostoskoriin asti mutta sieltä se katosi.", "mulla meni liikaa aikaa osoitetietojen kirjoittamiseen ja jäin ilman mutta nyt mä olen rekisteröitynyt, niin ei mee enään jatkossa siihen aikaa.", "JES! Tää oli yks niistä kahdestakymmenestä musthave-kankaasta, joita katoin etukäteen valmiiksi ja mä sain tätä, lällällääää!". Ystävyyssuhteet ovat koetuksella, kun naiset verissäpäin taistelevat uutuuskankaista ja ylläripaketeista. Ne, joiden miehet ovat luvanneet huolehtia lapset aamulla valvovat pisimpään hullunkiilto silmissään ja shoppaavat metri toisensa jälkeen. Tilit tyhjenevät hurmostilassa.


Kankaiden yön jälkeen odotetaan paketteja saapuvaksi. Uskaliaat, vaarallisesti elävät, ylläripakettien tilaajat aukovat pakettejaan kämmenet hioten - tuleeko sitä, mitä salaisesti toivoo? "Mulle tuli ihan poikavärinen paketti ja mä en koskaan oo tykännyt tästä kankaasta!", "Vähän ihanat kankaat, mulla on jo sata visiota näistä.",  "Oisko joku innokas vaihtamaan oman pakettinsa?",  "EIKÄ! Tää menee hamsuihin myyntiin samantien, en tykkää yhtään." (Toim.huom. hamsut eli Kangashamsterit on ryhmä, jossa kankaihin höpsähtäneet naiset myyvät hutiostoksia ja ylijäämäpaloja vertaisilleen). Paloja mittaillaan kotona, onko saatu sen verran kun on tilattu, sentti sentiltä kankaat käydään läpi ettei vaan tullut kakkoslaatua vaikka priimaa luvattiin. Pesukone laulaa esipesujaan ja kivijalkakaupoista haetaan kaavapaperia ja oikeanvärisiä lankoja, jos sattuu niin ettei muka olekaan vielä joka väriä varastoissa. 


Sitten ommellaan.. kuvataan.. blogataan ja jaetaan tuotoksia ompeluryhmissä, joista on saatu uusia ihania ystäviä, jotka ymmärtävät kangasaddiktin elämää. Hieman karrikoiden tällaista se on Kankaiden Yön aikaan ompelevan naisen elämä. Ompeleminen on harrastus siinä missä muutkin ja harrastus on rakas. Siihen suhtaudutaan intohimoisesti ja sijoitetaan euroja. Se on ihanaa ja hullua. Ihanan hullua <3

Minulla se vasta oikosulun pukkaakin tuo lähestyvä Kankaiden Yö! Itseni tuntien pistin siis paperille ylös mitä voisin haluta ja minkälaista olisi oikeasti tarpeellista ostaa. Yllättävää kyllä, extemporeostoksia tuli tehtyä aika vähän ja ostin harvinaisen harkitusti. Viljamin Puodin kankaat ovat todella kauniita. Vähän erilaisia kuin muualla ja kankaiden kuviointi on ihanan yksityiskohtaista. Sieltä sain napattua palasen uutuuskangasta, joka julkistettiin juurikin Kankaiden Yönä. Kuokkavieraat- kangas on yhtälailla kaunista kuin vaikkapa Hattarakekkerit, jota löytyy Pikkusiskolle ommeltuna täältä. Tätä oli useammassakin värissä mutta napsusormeni nopeus riitti vain vihreään. Ihastuin kankaaseen ja mietin pitkään mitä siitä tekisin. Kuviot ovat aika isoja, joten päätin, että Isosisko saisi siitä jotain.


 Ylläoleva kuva paljastaa kuinka suurelta osin kuvaussessio oli vapaaehtoisuuten perustuva ;)


Minä inspiroidun helposti muiden ihanista ompeluista ja monet kankaat, jotka ovat maanneet hyllyssä odottaen päivää, kun pääsevät tositoimiin, pääsevät viimein työn alle. Tähän idea tuli eräältä ompeluryhmäläiseltä, joka oli ommellut muistaakseni mintun värisestä Hattarakekkeristä tyttärelleen tunikan, jossa oli viistohelma. Se viistohelma jäi mieleeni kummittelemaan ja tähän sen sitten toteutin. En saanut palasta riittämään ihan niin runsasta helmaa kuin inspiraation kohteessa oli. Mallia yläosaan otin Isosiskon eräästä ostotopista ja helman piirsin niin isoksi kuin sen sain. Koska Kuokkavieraissa eräällä on seepraa yllä, leikkasin omista seepraleggareista ylijääneestä seeprakankaasta trikookaitaleet huolittelua varten ja taskun somistamaan. Tyttö tykkäsi tosi paljon ja sattumalta löydettiin kaapista juuri oikean vihreät ostoiset caprilegginssit tunikan pariksi :)


Sateentekijä-trikoo on niinikään Viljamin Puodin kangas. Sateentekijästä on ostettu jo kauan sitten ja siitä tein Pikkusiskolle bodyn, joka löytyy täältä. Sain tätä toisenkin palan, sillä jouduin olemaan yhteydessä Puotiin, koska kankaassa oli mustaa tuhrua, joka ei pesussa lähtenyt. Minulla oli hyllyssä siis kaksi palaa Sateentekijää pitkän aikaa enkä tiennyt, mitä olisin niillä tehnyt. Vaihtariksikin tätä kerkesin kaupata. Kunnes inspiroiduin! Oma ompeluryhmä oli paikkana tälläkin kertaa. Yksi taitava ompelija oli ommellut itselleen ihanan kesätunikan juuri tästä samaisesta kankaasta. Siinä oli tissis-tyylinen kietaisuyläosa enkä sellaista halunnut mutta riitti, että näin tätä kesävaatteena aikuisen yllä. Otin luottokaavani (se sama H&M-topin pohjalta piirretty kaava, jossa alkuperäistä ei taida olla enään kuin helma) ja sommittelin sitä palojen päälle. Pientä kaavanmuokkausta ja pieni pala mustaa trikoota kaveriksi ja kangas riitti just eikä melkein. Se oli tarvitsemani merkki ja annoin saksien laulaa. 



Pitkään olen jo halunnut tehdä sivusaumaan nauhakujat, joita voi halutessaan kiristää rypylle. Sen toteutin tähän. Vinkit siitä, kuinka tällainen tehdään sain (ullatuuuuuus!) ompeluystävältäni. Nauhana on ohutta huolittelematonta resorikaitaletta. Olkaimet laitoin selästä ristiin . Taskua tässä ei ole mutta pitäisiköhän se vielä lisätä.. ;) Tykkään tästä enemmän kuin arvasinkaan! Mitä enemmän tätä päälläni pidän, sitä enemmän se näyttää minulta ja ihmettelen miksi en heti hoksannut, että itsellenihän tästä olisi pitänyt ommella jo aikaa sitten! Kiitos vain inspiksestä hyvät ompeluystäväni <3 


Onko teillä muilla tapana kertoa, mistä ideat olette saaneet vai katsotteko sen tarpeettomaksi? Itse ajattelen niin, että pyörä on keksitty jo sata kertaa mutta pidän kohteliaana silti muistaa häntä, joka idean on juuri minulle antanut. Näin toivoisin itsekin toimittavan omalla kohdallani, mikäli sattuisi niin, että saisin inspiroida jotakuta kanssaompelijaa. Joskushan idikset tulevat vain "jostain" eikä jutun alkuperää osaa itsekään sanoa.

6 kommenttia:

  1. seepra -kankaalla huolittelu on osunut täydellisesti nappiin kuokkavieraiden kanssa, tosi kiva!

    VastaaPoista
  2. Onpa tosi hyvännäköinen toppi! Ei se tuossa näytä yhtään lastenkankaalta, vaikka olen sen ihan selaiseksi ajatellut. (Kankaiden yön) Kuokkavieraat odottavat kaapissani yhä ompelua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin minäkin ajattelin ensin mutta kun näin tätä aikuisen yllä, niin muutin mieleni. Pistähän Kuokkavieraat työn alle ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...