keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pääkallopaita Metallimiehelle

Tänään on juhlapäivä. Minä ja elämäni teräksinen rakkaus juhlistamme yksivuotiskihlajaispäiväämme tänään. Vuosi sitten ei suuria juhlallisuuksia ollut. Pikkusiskon laskettu päivä, helle ja omat ylioppilasjuhlat häämöttivät muutaman päivän päässä. Sormuksetkin saatiin vasta viikkojen päästä. Silloin sain ja annoin kuitenkin lupauksen siitä, että tie on yhteinen jatkossakin. Helppoa ei ole ollut, kovia kipuja ollaan koettu molemmin puolin mutta läsnä on kuitenkin ollut hyväksyntä siitä, että toinen saa ja pitää olla juuri sellainen kuin on. Itseään ei ole tarvinnut pyydellä anteeksi, tekojaan ja sanojaan välillä. Keskusteluyhteys on joskus kahden itsepäisen välillä hakusella. Toisinaan haukotellaan univelkaisina, koska on käyty niin hyviä keskusteluja ettei olla päästy ajoissa nukkumaan. Meillä nauretaan paljon. Paljon kiukutellaan ja sähistään mutta myös nauretaan. Metallimiehen nauru on yksi lempiasioistani. Sellaisia nauravia silmiä ei monella ole. Lämmin läikähdys käy vatsassa, kun häntä ajattelen eikä hullaantumiseni häneen ole yhteisten vuosien kuluessa karissut. On ilo jakaa elämänsä niin hienon ihmisen kanssa.



Tein hänelle päivää juhlistaakseni paidan. Tiedän, että hän pukeutuu mustaan niin kauan kunnes löytää jotain tummempaa. Mustaa siis! Etukappaleen halusin koota paloista. Mietin muutamaakin eri vaihtoehtoa mutta päädyin uusiokäyttämään osan hänen vanhasta paidastaan. Pääkallopaita oli minun jemmavarastoissa odottamassa juuri tällaista tilaisuutta. Musta trikoo on Nappinjasta tilattu. Kaavana on JTKK:n miesten t-paita koossa L.

Paita oli hitti.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...