maanantai 19. toukokuuta 2014

Match made in heaven

Eli taivaassa tehty tulitikku. Ehahhah.. Sen olen toitottanut jo, että harmaan ja keltaisen yhdistelmä miellyttää suuresti esteettistä silmääni. Toinen väriyhdistelmä, josta pidän kovasti on sinisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmä. Sininen on muutoin minulle sellainen väri, että en vielä oikein ole päättänyt, mitä mieltä siitä olen. Minut on kyllästetty sinisen eri sävyillä vauvaiästä lähtien. Jos äitini tätä tekstiä lukee, hän todennäköisesti hymähtää, pyöräyttää silmiään tai (todennäköisin vaihtoehto) liikuttuu ;) Kuulun nimittäin itkijänaisten sukuun ja meillä on tapana reagoida asiaan kuin asiaan kyynelin. Niinpä tämä tuhannen mutkan kautta pohjustettu lapsuuteni tarina saattaa lennätää roskan rakkaan äitini silmään.

Kun vielä köllöttelin äitini vatsassa olin paitsi kova tyttö aiheuttamaan hallitsematonta raskauspahoinvointia myös ahkera potkimaan. Jyskytin yksiössäni siinä määrin, että äiti oli sataprosenttisen varma kantavansa tulevaa jalkapallostaraa kohdussaan (jota suomalainen jalkapallo totisesti olisi kaivannut, näin sivuhuomautuksena lajista mitään tietämättömän suusta) ja valitsi nuttulangaksi vaaleansinistä. Ja ostamiensa Nanson raitapotkareiden. Samoin joustofroteisen jumpsuitin. Jopa minun osoittauduttua hameväen edustajaksi, sinisellä linjalla jatkettiin ja minut puettiin siniseen velourmekkoseen! Kiitos kummitätini olen sentään saanut nukkua vaaleanpunaisessa yökkärissä ;) 

Lienee reilua kertoa, että äitini lempiväri on - tadaa - sininen. Meillä on kotona paljon sinistä. Paljon sinistä. Jossain määrin sinisen diggailu on myös osa perimääni, sillä kyllä minun omissa kodeissanikin on ollut paljon sinistä. Nyttemmin vähemmän mutta ainakin meidän Teema-astiasto on muutamaa keltaista kuppia lukuunottamatta sininen. Summa summarum: sininen on hyvä väri ja toiset tykkää siitä vähän keskivertoa enemmän :D Allekirjoittanutkin tykkää keskivertoa enemmän, kun sen yhdistää vaikkapa juuri vaaleanpunaiseen.

Nyt, hyvät lukijat, aletaan pääsemään asiaan! Olen joskus ostanut Löytö-Palan palalaarista tummansinistä paksua trikoota/ohutta joustocollegea, josta piti syntymän minulle pieruverkkarit. Sitä oli reilu pala, ja halusin testata eräältä ompeluryhmäläiseltäni saamaa jumpsuitin kaavaa (Kiitos K!), joten leikkelin jumppiksen palasta ensimmäisenä. Voi olla ettei siitä enään lökäreitä saa ja jos saakin, niin kurkistus Metallimiehen housukaappiin osoitti hänen tarvitsevan niitä minua enemmän.

Pikkusisko on ollut sellaisen välimallihaalarin tarpeessa, eli sellaisen jossa ei ole hiostavaa tuulepitävää pintakerrosta mutta on kuitenkin lämpimämpi kuin tavallinen jumpsuit. Tahtoo sanoa, että haalarissa olisi siis myöskin vuori. Koska tämä haalari oli tavallaan kaavantestausta, en raaskinut vuorikankaaksi käyttää mitään kangashyllystä vaan hyödynsin äidin entisiä Maripaitoja. Sattui olemaan kaksi samanväristä, toinen lyhyillä hihoilla ja toinen pitkillä. Vuorikappaleet ovat siis Marimekkoa ;) Hupun vuoritin vaaleanpunaisella Siirillä ja Myyryllä ja se on nyt officially finito, tilkkupeittovärkkiä lukuunottamatta. Vetoketju löytyi myöskin omista varastoista ja rohkenen epäillä tämän olevan useita vuosikymmeniä nähnyt. Olen saanut tämän Isosiskon isomummulta, joka on siis jostain vanhasta vaatteesta irtiratkottu. Visiooni kuului metalliketju, oli puhdasta sattumaa, että sellainen löytyi omista kätköistä. Resori on joko Hannan Kankaasta tai Löytö-Palasta.



Koska työvaihe-ohjetta ei ollut, tuli tämän haalarin tekovaiheessa sanottua paljon asioita joista en voi olla ylpeä. Vuorittaminen on aina ollut inhokkihommaa ja ei mennyt tälläkään kertaa ongelmitta. Kertaalleen sain ommeltua haalarin pussiin nurja puoli ulospäin ja hyvä tovi meni tekelettä käännellessä ja, noh, kiroillessa. Ratkomalla siitäkin selvittiin! Saumanvarat on haalarin sisäpuolella näkyvissä siis resorien kiinnityskohdissa, muutoin piilossa. 


Kaavasta sanon sen verran, että minusta vastaa kokoaan aika hyvin, joka on 80cm. Laitoin pitkät resorit käyttöikää pidentämään mutta ei olisi haitannut vaikka lahkeeseen olisi laittanut sentin lisäpituutta, hihat olivat hyvät näin. Niska-haara-mitta on meidän minineitille sellainen, että nyt vähän löksöttää mutta mikäli mitään superspurttia ei kasvun suhteen kesän aikana oteta, niin haalari palvellee meitä vielä syksynkin. Huppu on tosi reilu, ja tällätavalla vuoritettuna olisi ollut fiksua ommella Framilonia hieman venyttäen ainakin hupun etureunaan. En usko, että vuoritettua haalaria tarvitsee tällä kaavalla enään tehdä mutta mikseipä sitä voisi sisäjumppikseen testata :)

Pieni neiti on vastustamattoman suloinen tässä haalarissa ja kirkkaanpunaisissa ensikengissään <3

4 kommenttia:

  1. Haha, saatoin naurahtaa tarinaa lukiessa :D Tosi freesi haalari ja sininen on kyllä ihan aliarvioitu väri!!

    VastaaPoista
  2. Kivasti kirjoitettu, tykkään kovin hyvistä blogiteksteistä! Ja ihana jumppis, kivan näköinen kaava (miekin tahtoisin tuollaisen!) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tykkään kirjoittamisesta yhtä paljon (ellen enemmänkin) kuin puhumisesta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...