sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Helletunika

Aivammakiat kesäpäivät oli meillä täällä pohjoisessa Suomessa muutaman päivän ajan. Tänään on ollut jo kylmempi ja huomenna paluu alle kymmeneen asteeseen, hyrrr.. Onneksi saatiin pientä esimakua siitä, mitä tuleva kesä (toivottavasti) pitää sisällään. Vuosi sitten oli samanlaisia helteitä, kun raskausviikkoja oli 40+++, kiloja 20++ ja turvotusta samaiset ++. Muistan, että kintut olivat ihan todella kipeät ja jokainen supistus sai toivonkipinän syttymään. Lopputulemana käynnistys oksitosiinilla rv 41+3, että kyllä meni helteet viime vuonna talteen :D Laitokselta kotiuduttiin vielä t-paita päällä mutta siitäpä ne ilmat sitten kylmenivätkin. Jospa nyt saataisiin lämpimämpi kesä.

Minulla on sellaiset perintötekijät, että ruskettuminen tapahtuu (jos ylipäätään tapahtuu) vain ja ainoastaan kolmannen asteen palovammojen kautta. Joitakin osia kropasta on käytännössä mahdotonta ruskettaa edellämainittuakin menetelmää hyväksikäyttäen ja niitä ovat kaikki muut paitsi dekoltee, hartiat, käsivarret, yläselkä ja naama. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksella tiedän, että näitä taikinapötköjä ei rusketa mikään määrä auringonvaloa. Kesän ensimmäiset shortsi/hame-kelit häikäisevät. Kirjaimellisesti. Purkista on rusketus otettava, jos sellaisen haluaa. 

Se pieni osa kehosta, joka suostuu ruskettumaan (lue:palamaan) on siis paljastettava auringonsäteille heti, kun se suinkin on mahdollista. Koska tuo keskivartalon seutu on sellaista katastrofialuetta ettei sitä paljon tee mieli paljaaksi jättää, on pelkkä bikiniyläosa yläkropan peittona liian vähän. Kuitenkin tuon auringolle alttiin osan mielellään antaisi säteille altistua. Siltä pohjalta syntyi Neenuskalta tilatusta keltapohjaisesta rusettitrikoosta tunika itselle. 


Kaava on kaupan topista piirretty ja reilulla kädellä muokattu. Saman topin pohjalta on syntynyt mm. tämä, tämä ja tämä. Nyt muokkasin yläosaa niin, että tein spagettiolkaimet. Selästä halusin mahdollisimman avoimen, kun aioin lisätä samanmoisen rusetin kuin tässä mekossa mutta sitten muutinkin mieleni. Nyt ajattelen taas, että ehkä se sitä rusettia kaipaisi kuitenkin.. Tuli ehkä turhankin avoin, kun ei edes nirunarubikiniyläosa peity sinne alle. Etukappaleelle muutosta kaipaa pääasiassa kädentiet. Nyt ne ovat liian ahtaat vaikka avarsin niitä usealla sentillä. Pääntietä haluan avartaa vieläkin enemmän. Ei sillä tissivaon vilkkumisella niinkään väliä mutta se mahdollinen rusketus! :D Sivusaumoja kaarsin lantiolta ulospäin, jotta sain helmaan kunnolla pussittavan muodon. Helmakäänteessä on kuminauha. Tasku on kantattu pussimaiseksi yläreunasta.

 

Mitenkähän lie nuo spagettiolkaimet tehtäisiin oikeaoppisesti? Minä noudatin seuraavanlaista ompelujärjestystä: 
  1. ompele sivusaumat
  2. kanttaa kädentiet kainaloiden osalta
  3. kanttaa pääntie ottaen olkaimien pituus huomioon
Pääntien kanttauksessa on sauma siis toisella olkapäällä. Miten työ muut ootta teheny?

Luvassa on siis kaavanmuokkausta, sillä tällaisia koen tarvitsevani enemmänkin. Viikonlopun aikana valmistui muutakin. Siskokset saivat kumpikin osansa ompeluajasta ja yksi ompelus meni Isosiskon ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Arvatkaapa muistinko kuvata viimeksimainitun? "Äiti on muistiton" on Isosisko kerran tuumannut ja totean joka päivä sen pitävän paikkaansa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...