maanantai 7. huhtikuuta 2014

Pari settiä Pikkusiskolle

Viime sunnuntaina, kun kotiuduin ompeluleiriltä, en ehtinyt tavaroita purkaessani laittaa koneita sen kummemmin paikoillensa. Enkä ehtinyt ennenkuin lauantaina, kun vihdoin sain taas sitä ah niin ihanaista ompeluaikaa. Kerroinkin, että leirisunnuntai sujui sauma toisensa perään mahtavan ompeluflown vallitessa. Se jäi ikäänkuin kesken ja leirillä pää alkoi pursuta ideoita enemmän kuin yleensä. Eli ihan tolokuttomasti. Oli siis mukava lauantaina viimein napsauttaa koneet taas päälle ja suruutella menemään. Tein valmistelut lauantaille jo perjantai-iltana, jolloin leikoin kappaleet jo valmiiksi. Valmistuneet eivät varsinaisesti mene "idea ei jättänyt minua rauhaan"-kastiin vaan nämä ovat lähteneet puhtaasti tarvelähtökohdasta. Pienet kivat yksityiskohdat syntyivät tehdessä, kuten yleensä. Onko kukaan muu sellainen, että aiottu toteutus harvoin vastaa lopputulosta, kun matkalla jokin muu idea alkaakin tuntumaan paremmalta?

Kaverilla on sanonta: "sukkia tarvii aina." Jos joku on eri mieltä niin voi nostaa käden pystyyn. Ei nouse käsiä? No eipä kai, koska sanonta todellakin pitää paikkaansa! Sukkia en kuitenkaan ommellut (vaikka Isosisko niitä kovasti aina uutuuskankaista toivoo..) vaan legginssejä. Isosiskolle ompelin leirillä KVK:n pinkistä farkkutrikoosta leggarit ja halusin Pikkusiskolle samistelupöksyt. En niitä leirillä ehtinyt toteuttaa mutta lauantaina sen tein. Kaavana on OB:n Ruusunpuna ja kokona 68cm. Leggareiden kaveriksi ompelin liivimekon OB:n Blue Orangen pohjalta. Helmaa pidensin parilla sentillä. Omppuvelour on ompeluystävältä ostettu ja tykkään tästä hirrrrveästi! Piti ihan huolella miettiä mihin raaskin kankaan käyttää :) Minä tykkään, että vihreään passaa vaaleanpunainen, siispä kanttasin pääntien ja kädentiet vaaleanpunaisella resorilla. Yksityiskohdaksi kietaisin ohuesta satiininauhasta rusetin. Lopputulos on minun silmääni ihan yybersöpö.


Viljamin Puodin Hattarakekkerit on yksi minun lempparikuoseista. Se onnistuu olemaan herkkä ja särmä yhtä aikaa. Siihen valitut värit ovat just eikä melkeen ja mustan läsnäolo laajentaa yhdistelymahdollisuuksia. Tämä sopii sekä lapselle että aikuiselle. (Oi, olisipa ihana saada tästä leggarit itselle! Tai tuubihuivi!) Tällä kertaa Hattarakekkerit muuntuivat mekoksi Pikkusiskolle. Mekon piirsin OB:n Kisuliini-bodyn pohjalta. Hihat ovat minun toppimekosta ylijäänyttä Kärkkäisen mustavalkoraitaa. Huomasin vasta myöhemmin, että raitatrikoon raidat eivät itseasiassa olekaan puhtaanvalkoiset kuten Hattarakekkereiden pohja on, mutta ei sitä huomaa ellei tiedä katsoa. Nyt tiedätte sitten katsoa. Pääntien kanttasin kirpparilta ostetulla pinkillä resorilla vaikka vaaleanpunaista meinasin laittaa tähänkin. Ehkä kuitenkin parempi näin. Yksityiskohdaksi oli ensin aikomus laittaa vasemmassa alareunassa olevalle pingviinille kaksi pientä "puvun"nappia mutta aloin epäilemään käsiompeleiden pysyvyyttä ja tukehtumisvaaran vuoksi vaihdoin ideaa lennosta ja lisäsin tähänkin söpöstelyrusetin. Hyvä näinkin. Mekko tarvitsi aisaparikseen mustavalkoraidasta ommellut leggarit. Näissäkin on pohjana Ruusunpuna. Tyttö on kuin suloisin koskaan näkemäni vankikarkuri mustavalkoraidoissaan <3




Tässä kuvatodiste siitä, että ei aina naurata meidänkään hymytyttöä ;) Muissa kuvissa naaman väri muistuttaa kypsää tomaattia, silmät on tiukasti kiinni ja suu iiiisosti ammollaan. Sieltä kuului ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!! Äiti on nykyään niin IN, että oikeastaan lattiallakaan ei viitsi enään olla. Ei varsinkaan iskän sylissä. Eikä sitterissä. Syöttötuolissa vain jos on syötävää eikä aina silloinkaan. Äidin sylissä on hyvä. Kohteliaisuutenahan tämä on otettava mutta on kuulkaa hankala vaikkapa pukea tai käydä pissillä, jos toista pitäisi sylissä kokoajan. Siksi meillä joskus näytetään tältä.

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa mun maailmaan, tosin meillä sitä kesti puoli vuotta ja nyt helpottaa, kun pääsi ryömimään! Ihania vaatteita oot ommellut <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...