sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

10kk

Kaksi kuukautta armon aikaa. Kaksi kuukautta! Anteeksi vaan turhamaisuuteni mutta se on yhtä monta kuin raskauskiloja, jotka vielä sinnikkäästi roikkuu mukana. Kuinka kauan voi vedota siihen, että on vasta synnyttänyt? Ihmisen elinkaaressa vuosi on kuitenkin tosi lyhyt aika ;) 

Kymmenen kuukauden rajapyykki toi totisesti uusia tuulia mukanaan. Ilmeisesti kymppikuukautinen on jo sen verran iso pimu, että oli ensimmäisen lakon aika. Nimittäin tissilakon. Uskokaa pois, että kokeilin vaikka mitä! Unisena, virkeänä, ennen ruokaa, ruoan jälkeen, makuultaan, istualtaan, selältään, vatsaltaan.. Jo pelkkä tissin näkeminen sai aina niin iloisen vauvan vakavoitumaan. Edes tutin vaihtaminen tissiin ninjan nopeudella ei saanut vauvaa horjumaan päätöksestään. Vain ja ainoastaan öisin kelpasin rintoineni. Aamuisin heti heräämisen jälkeen saattoi olla tsäänssit huiputtaa vauva tissille noin kolmeksikymmeneksiviideksi sekunniksi. Sitten piti jo päästä ihmettelemään uutta päivää ja syöminen unohtui. Ei väkisillä. Konsultoin kuitenkin kätilöksi opiskellutta entistä koulukaveriani, jotta sain syntipukin. Hehheh, ei sentään :) Hän vahvisti sen, mitä itsekin olin tuumaillut - jos vieroitus onnistuu näin "kivuttomasti", niin kaksi kuukautta sinnetänne! Joo, kyllä, sen sortin pipipää on allekirjoittanut, että kuuden kuukauden täysimetyskin mentiin ihan päivän päälle, joten tämmöisen päätöksen tekeminen ei ollut ihan helppoa. Kiitos S tietämyksestä ja tuesta!



Imetys jäi mutta johan tässä saadaan rueta tutustumaan minkälaisia maitotuotteita Mansikki kavereineen meille tarjoaa. Meillä on ollut nyt  ryhtiliike uusien ruoka-aineiden osalta. Samoin sormiruokailussa on kunnostauduttu ja ruoan eri rakenteita/muotoja ollaan myös käyty läpi. Tunnustaudun lievästi (lue:reilusti) hysteeriseksi tukehtumisvaaran osalta. Isosisko meinasi vauva-aikana tukehtua hiivaleipään, joten leivät on automaattisesti mustalla listalla. Tietystikin sitä täytyy antaa syötäväksi mutta kyylään silmä kovana vieressä vahtien. Jos jotain pitää tehdä samalla, nypin pieniä palasia valmiiksi suupaloiksi ja vauvanen ne siitä nätisti pinsettiotteella summuunsa poimii. En kuitenkaan pureskele ruokaa valmiiksi, jos joku sitä miettii ;)



Tämmöistä kaikkea meillä syödään kanan, naudan, possun ja kalan (lohi tai seiti) kanssa:

- bataatti
- peruna
- parsakaali
- kukkakaali
- palsternakka
- selleri
- maissi
- porkkana
- purjo
- herne
- paprika
- tomaatti?

Tomaatti on kysymysmerkillä vieläkin, kun siitä muutaman kokeilun jälkeen tuli itkuisuutta ja sen semmoista mutta saattoivat kyllä olla puhtaasti sattumaakin, koska kuumeiluakin sattui samaan saumaan. Menee vielä uudemman kerran testiin mutta nyt on ollut tauolla.

Jälkkäriksi ja välipaloiksi napostellaan:

- banaani
- luumu
- omena
- päärynä
- mustikka
- ruusunmarja
- vadelma
- persikka
- mansikka
- kiiwi
- appelsiini
- mango

Kotimaisista viljoista on testaamatta enään ohra.


Yöunien pituus on aika vakio. Seitsemän-kahdeksan aikaan petiin ja kaksitoista tuntia myöhemmin ylös. Joskus syödään siinä välissä yhdesti, useimmiten ei. Päiväunia otetaan enään yhdet ja ne ovat kestoltaan pari-kolme tuntia. Tarpeen mukaan nukutaan toisetkin. Alkaa olla vähän liiankin levännyt olo itsellä?! ;)




Liikkumaan ei ole hoppu! Istuallaan pyörii kuin väkkärä ja vatsallaan akselinsa ympäri. Konttausasentoon nousee mutta koska pitoa ei ole, polvet luiskahtavat alta. Nyt sain kaverilta semmoista tarrasukka-ainetta, jota kokeilen piruuttani laittaa sukkahousujen polviosaan. Jos vaikka olisi siitä kiinni. Kieltämättä tässä alkaa jo itsestäkin tuntumaan siltä, että joutaishan tuo jo vähän liikuksimaan. Neuvolan painokontrolli on huomenna ja varmaan motkottavat tästäkin painoasioiden lisäksi, kotkot. Ja minä nyökytän hymyillen ja puren rattia sitten autossa ;)








Voipa olla, että Pikkusisko on äitiinsä tullut ja puhkeaa puhumaan ennemmin kuin hötkyilemään paikasta toiseen. Ainakin sanan tutti osaa jo yhdistää - tattadaa - tuttiin. Heipat huiskuttaa ja sanoo "ppa!". Kun vauvaa kehuu sanalla "hyvä", hän kiitollisena taputtaa päälle :) Äitiä olen hokenut lapselle sillä seurauksella, että kyllä sieltä sentyyppisiä tavuja jo tulee ja hyvällä mielikuvituksella ja sopivalla annoksella valikoivaa kuuloa, voi jo kuulla kuinka lapsi hoitajaansa kutsuu ;) Kovasti koitan kertoilla missä mitäkin on ja nimetä asioita ja ihmisiä. Vielä kun saisi tuota omaa sadattamista rajoitettua, niin ei tarvis kovin hävetä niitä ensimmäisiä sanoja..



Vierastaminen on viety aivan uudelle tasolle. Fischer Pricen koira, joka laulaa lauluja, lausuu loruja, kertoo missä on korva, masu, käsi ja jalka ym. on uusin asia, joka kirvoittaa itkun. Myös vauvassa ;) Muiltakaan osin vierastaminen ei ole helpottunut. Yllättävän paljon se vaan rajoittaa, kun ikänsä ja syömistensä puolesta voisi jo olla mummujen ja pappojen hoivissa mutta eihän tuollaista itkuiitaa voi jättää, kun parhaimmillaan itkee äiti-ikäväänsä isinkin sylistä. Hohhoi :)


 Pyöräilykausi on meidän perheessä avattu ja nyt pääsee Pikkusiskokin mukaan. Ostettiin Hamaxin Kiss- pyöränistuin, kun ei raaskittu ostaa niitä kallistuvia malleja. Täytyy tehdä niin lyhyitä reissuja ettei uni ehdi tulla :) Mukava, kun päästään nyt viemään Isosiskoa eskariin vaikka pyörällä. Keltainen kypärä on Isosiskon entinen mutta varmaan joudutaan vielä toinen pienempi ostamaan. Minusta tämä jää vähän liian löysäksi. Pari lenkkiä on pyöräillen tehty ja tuntuuhan tuo kyydissä viihtyvän.


Päivittelen mitat huomenna. Mukavaa sunnuntain jatkoa lukijoille! :)

4 kommenttia:

  1. Tuo kuva, missä käsi on suun edessä, on ihan loistava!

    VastaaPoista
  2. Voi pientä suloista <3 Mulla olis sulle blogissa tunnustus. Kurkkaa kun ehdit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onko?? Käynpä katsomassa, kun pääsen rauhassa koneelle. Jännää :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...