keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pikkusisko 9kk

Eipä hurahtanut odotusaika ihan yhtä haipakkata tahtia kuin tämä mennyt yhdeksän kuukautta. Naurettavat kolme kuukautta yksivuotismegabileisiin! Eiiiih, minun vauvva ei ole sitten enään vauvva. Niin rauhallisesti neiti on ottanut nämä kuluneet kuukaudet, että minulla on vähän sellainen kutina, että kun tässä alkaa tapahtumaan niin heikompia (minua) hirvittää.




Näin hauskaa on, kun saa ilmapallon <3

Vieläkin Pikkusisko viitsii maailmaa katsella paikallaan pysyen. Tai no, suunnilleen paikallaan pysyen. Pakki on joskus päällä ja kellonviisarina pääsee myöskin vähän siirtymään paikaltaan. Vahingossa, väitän ma. Treenit on kuitenkin jo aloitettu! Vatsallaan ollessaan vauva ojentuu käsiensä varaan ja keskittyneen näköisesti koittaa hilata keskivartaloaan ylemmäs polvien varaan. Kun vatsan ja lattian välissä on hieman ilmaa, on hyvä nytkyttää itseään hieman: ees-taas-ees-taas. Yleensä tämä on sellainen voimainponnistus, että uuteen yritykseen pitää jo huilata ihan levynä maaten, poski vasten lattiaa :) Nopsasti siinä hermot menee mutta hiljaa hyvä tulee. 

Taputtamaan me opittiin ihan vasta. Hauskinta ikinä! Välillä menee suunnat sekaisin ja käsillä huidotaan ylös ja alas tai kämmenet eivät kohtaakaan keskellä edessä. Tämmöiset pienet epäonnistumiset eivät iloista vauvaa haittaa, päinvastoin! Se tuntuu olevan kahta hauskempaa, kun asiat eivät menekään aivan suunnitelmien mukaan. Tämä piirre aika varmasti karisee iän myötä pois, jos luonteenpiirteitä on yhtään meikäläisen puolelta peritty ;) Jonkun verran ymmärretään jo puhettakin tai äänenpainoa tai mitä nyt vaan mutta jos vauvaa pyytää taputtamaan, niin reilusti yli puolet kerroista näin myös tulee tapahtumaan. Toinenkin elämässä selviämisen kannalta olennainen temppu on opittu: käsien nostaminen pystyyn. Pyydettäessä tätäkin taitoa ollaan valmiita kertaamaan ja jos ei muuten niin mallia näyttämällä nyt ainakin!





Pikkusiskon kasvusta ei olla tieten kertaakaan saatu hyvää palautetta. Joka ikinen kerta neuvolasta lähdetään suupielet alaspäin, kun neiti on niin kitukasvuinen. Syö kuin hevonen, on maailman tyytyväisin ja iloisin ja hymyileväisin vauva mutta jostain syystä ei vain kasva kuten ne käyrät määrää. Reilu syntymäpainokin tietysti vaikuttaa. Neiti painoi syntyessään 4250g ja yhdeksän kuukauden iässä grammoja oli kasassa vaatimattomat 7660g. Kahdessa kuukaudessa oli tullut lisää siis vain pikkuisen reilut 100g. Pituutta mitattiin päivän ikäisenä 52cm ja viimeisimmässä neuvolassa senttejä kirjattiin 68,5cm. Päänympärys taitaa olla ainoa, josta ei ole ollut sen kummemmin huomauttamista. Senttejä pipossa oli syntyessä 38cm ja viime perjantaina neuvolassa 44cm. Minä ja Metallimies ollaan kumpainenkin 180-senttisiä, joten olisi järkeenkäypää, että tyttö kasvaisi myöskin keskivertoa pidemmäksi. Omaan tahtiinsa vain :) Hankala on olla ottamatta itseensä neuvolan sanomisia vaikka tyttö on niin tyytyväinen. Jospa spurttaisi kasvussaan kasvukontrolliin, joka on kuuden viikon kuluttua.



Syömäpuoli sujuu hyvin. Kuukauden sisällä ollaan uusia makuja otettu maltilliseen laiskaan tahtiin. Vadelma, pasta ja tomaatti on maistettujen listalla. Tomaatin jälkeen tuli itkuisuutta ja muuta hankaluutta mutta siinä taisi olla se meidän ensimmäinen kuumekin samaan syssyyn. Saattoipa johtua siitäkin. Nyt on kyllä pakko ryhdistäytyä näiden maistatusten kanssa ja laittaa vähän vauhtia. 

Tähän mennessä masitettujen lista näyttää siis tältä:

Eläinkunnan puolelta plakkarissa on:


- nauta
- sika
- kana
- lohi

 Kasviksista on tuttuja:


- bataatti
- peruna
- parsakaali
- kukkakaali
- palsternakka
- selleri
- maissi
- porkkana
- tomaatti


Kokeiltuja hedelmiä ja marjoja:

- banaani
- luumu
- omena
- päärynä
- mustikka
- ruusunmarja
- vadelma

Viljat:

- kaura

Ja pasta. Mihin kategoriaan tämä kuuluu, kysyy tyhmä? :D

Unimaailmassa kuohuu taas. Ei onneksi kuitenkaan yöunien osalta. Yöaika sujuu pääsääntöisesti suloisen rauhallisesti ja pieni neiti nukahtaa yöunilleen yleensä seitsemän ja kahdeksan välissä, heräten kymmentä-kahtatoista tuntia myöhemmin syömään. Maitohörpyllä voi saada ostettua vielä tunnin tai kaksi uniaikaa lisää. Tämmöinen järjestely sopii kyllä! :D Päiväuniaika sen sijaan on murroksessa. Koska ikää on jo näin paljon, alkaa olemaan se aika, että puuhaa on niin paljon ettei kaksia unia enään ehdi nukkua. Jäljellejäävät unet näyttävät olevan sitten pitemmät ja uni maistuu kahdesta kolmeen tuntia.

"Täääh? Luuletko tosiaan, että tämä unirytmi on pysyvä ratkaisu?"
Imetys sujuu mukavasti eikä ole öiden rauhoituttua ollut tarvis juuri asialla stressata. Korviketta menee keskimäärin tetra päivässä. Ei siksi etteikö maito piisaisi vaan siksi, että saan itse yhden vapautuksen syötöstä ja iskäkin pääsee osallistumaan :) Joinakin päivinä otetaan teollista enemmän ja luomua vähemmän mutta vastaavasti taas saattaa mennä useitakin päiviä ettei kaupan maitoa juoda ollenkaan. Kohtahan tässä ollaankin siinä iässä, että tavallinenkin maito tulee kuvioihin. Mitenkähän sitä raaskii rinnasta vieroittaa? Lähinnä itseä tässä mietin, vauva tuntuu olevan sopeutuvaista sorttia ;) Kaikki aikanaan.

Nyt on kuulemma se pahin vierastamisikä meneillään. Minäpä en siitä tiedä mitään. Isosisko ei ole koko pienen ikänsä aikana vierastanut ketään eikä mitään ja Pikkusisko on koko pienen ikänsä ajan vierastanut valikoimatta kaikkia ja kaikkea :D Iskän, äidin ja Isosiskon läsnäollessa muutkin menevät, kunhan pysyvät sopivan välimatkan päässä ja tarkastella saa tutusta sylistä. Onneksi ei ole tarvista viedä pientä päiväkotiin vaikka äitiyslomat onkin jo lusittu. Tänään jo soittelinkin Kelalle ja voi sitä hauskuutta, kun kohta saadaan taas toimittaa liitettä ja hakemusta ja täydennyshakemusta ja ja ja :D




2 kommenttia:

  1. Pasta kuuluu viljoihin ;) varmaan on ollut vehnää. Ihana pikkuinen neiti teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tottakai se kuuluu.. tökstöks, ei leikkaa :) Kiitos!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...