tiistai 18. helmikuuta 2014

Vauvauvauvanen 8kk kierrätetyssä velourmekossa

Otsikkohirviöiden keksintäpajasta iltaa! Ehdottoman pakko oli saada sisällyttää otsikkoon postauksen koko aihepiiri. Eihän tässä enään mitään sanottavaa oikeastaan ole - katsotaanpas kuvat!




 Huijasin! Kyllä täältä tekstiä tulee, onhan se varma. Ihan hauskuuttaakseni itseäni jätän viimeiseksi kiehtovan kertomuksen velourmekon vaiheista. Aloitan meidän vauvasesta eli Pikkusiskosta. Virallisesti 8kk tuli täyteen jo kuun alussa mutta vapaa sielu (ja laiska) kun olen, niin kirjoitan asiasta vasta nyt. Hihhih. Neuvolaan mennään vasta 9kk iässä, joten mittoja ei saada talletettua.

Pikkusisko osaa jo vaikka mitä! Pakko olla rehellinen ja myöntää, että olen oikeastaan aika tyytyväinen ettei ryömiminen tai konttaaminen vielä kuulu lapsosen taitorepertuaariin. Yhden vauvaiän kokeneena, tiedän, että paikoillaan pysyvä vauva on turvassa pysyvä vauva. Kodin koriste-esineet ja keittiön terävät saavat lisäaikaa omilla paikoillaan eikä mitään ole vielä tarvinnut sitoa kiinni tai pönkätä. Sekapäinen koiramme nauttikoon rauhastaan (ja vesikupistaan!) vielä. Ne kun eivät enään vauvasen hoksatessa liikunnan ilot ole mikään itsestäänselvyys. Ihan tavallinen lapsiystävällinen koti meillä tietysti on, mutta Isosiskon vauva-ajasta on kuusi vuotta ja olen aivan vakuuttunut siitä, että tulen vielä hämmästymään mihin kaikkeen kontillaan oleva noin 70cm mittainen utelias tahmanäppi yltääkään ;) Oman akselinsa ympäri typy kääntyilee sujuvasti ja pieniä matkoja pääsee peruuttamaan, kun nousee korkealle käsiensä varaan ja peppu ja jalat puolivahingossa luistavat taaksepäin.

Selältään hän pääsee vatsalleen ja toisinkinpäin kääntyminen onnistuu mutta yhä edelleen tuntuu olevan välillä unohduksissa. Eipä silti, istuallaan neiti pääasiassa töröttää. Tämän taidon hän otti haltuunsa ihan kunnolla vajaa kuukausi sitten. Tottahan sitä välillä keikahtaa kumoon mutta tukityynyjä ei enään tarvita. Vähän kärsii innostuksesta sätkiäkin kippaamatta nurin. Itse hän ei kuitenkaan vielä istualleen pääse.

Uusimpana oivalluksena on - Metallimiehen suosiollisella avustuksella - peililelujen riemut. Sieltä peilin kautta on uskomattoman paljon hauskempi katsella esimerkiksi vieressä puuhastelevaa äitiä. Ja anns kattoo kun saa äidin kanssa katsekontaktin peilin kautta aikaan! Se se on hauskaa ja toistettava kymmeniä kertoja välittömästi. Muilta osin lelun suosituimmuuskertoimen määrittelee se, paljonko siitä lähtee ääntä joko heiluttamalla ilmassa, rapsuttelemalla kynsillä tai hakkaamalla sitä mitä tahansa vasten (kuten tänään allekirjoittaneen polvea). Pureskeltavuus on yhtälailla tärkeä ominaisuus. 

Pureskelusta päästäänkin ruokaan. Sitä pureksitaan jo kahdeksan hampaan voimin. Neljä ylärivissä, neljä alarivissä. Voin ylpeänä sanoa, että maitobaarin henkilökuntaa kohtaan vauva on hampaineen osannut käyttäytyä esimerkillisesti. Muutama koepuraisu parilla ensimmäisellä hampaalla oli ilmeisesti riittävän äänekäs kokeilu. Aamu- ja ilta(kaura)puuron lisäksi syödään kasvista lounaaksi ja kasvis-liha-ateria päivälliseksi. Välipala tarjoillaan vähän fiilispohjalta ja päiväunirytmin (minkä rytmin?) mukaan. Hedelmää syö hän silloin, koska marjoista on kokeiltu vasta mustikkaa ja se kovettaa vatsan.

Eläinkunnan puolelta plakkarissa on:

- nauta
- sika
- kana
- lohi

 Kasviksista on tuttuja:

- bataatti
- peruna
- parsakaali
- kukkakaali
- palsternakka
- selleri
- maissi
- porkkana

Kokeiltuja hedelmiä ja marjoja:

- banaani
- luumu
- omena
- päärynä
- mustikka
- ruusunmarja (juuri maistatusasteella)

Unohdinkohan jotain.. Aika rauhalliseen tahtiin ollaan edetty ja mihinpä tässä kiire olisikaan. Riisi ja pasta, muut viljat kuin kaura, mansikka, vadelma ja tomaatti on ainakin jo ajatuksissa, että testataan seuraavaksi.

Yöunistahan tietenkin pitää mainita. Vielä kuukausi takaperin tyttönen heräili useita kertoja yössä ja olin jo suhteellisen väsähtänyt. Silloin spekuloin, että yökekkulointi johtuu uniassosiaatiosta eli unen ja tissin yhdistämisestä. Päätin, että jos tilanne on sama 8kk iässä, voidaan jo alkaa vähän aktiivisemmin unikouluilemaan ja yövieroittamaan. Voi olla, että sanon liian aikaisin ja kadun tätä vielä karvaasti mutta näyttäisi siltä, että toimenpiteisiin ei tarvitse ryhtyä. Neiti posottaa yöt läpeensä tai syö kerran. Toivotaan, että sama linja jatkuu. Kunnes siellä sängyssäkin pitää kontata..
Jospa sitten tuohon kuvissa näkyvään asukokonaisuuteen. Huppumekko on ollut valmiina jo ennen blogia mutta halusin sen postata, koska se on osittain kierrätysmateriaalista tehty. Kaavana on OB:n Little Elephant koossa 68cm. Musta velour on kirppikseltä ostetusta M-koon paidasta. Oranssi on jämäpaloja Isosiskolle tehdystä singoalla-mekosta. Hupun vuoritrikoo Kärkkäiseltä. 

Leggarit on superslimmit leggarit joustocollegesta, joka jäi yli Korkkaritakista (KLIK!). Superslimmit siksi, kun pala oli niin pieni, että pienet palat haarakiilasta jäi sekä etu- että takakappaleelta pois, saumanvaroista nyt puhumattakaan. Kaavana oli OB:n Ruusunpuna, kokona 68cm. 

Lähtötilanne

Lopputulos
Piipahdin eilen ystäväni kanssa kameroinemme kokeilemassa pimeällä/hämärällä kuvaamista. En ole ehtinyt käydä kuvia vielä läpi mutta jospa sieltä muutama eksyisi sitten tännekin :) Meikäläisellä olisi se peljätty kakkupäiväkin sunnuntaina. Siihen pitäisi jostakin kynttilätukusta tieten tilata kolmekymmentä kynttilää. Hieman on ikäkriisin käryä ollut täällä meillä viimeaikoina. Minulle jo tuotiin iiiiiiiso paketti sunnuntaita odottamaan. Tai tuoja olisi halunnut, että aukaisen sen samantien (hänen joululahjansa ovat tuskin joulukuustakaan koskaan nähneet ;)) mutta tarvitsen kaiken mahdollisen piristyksen sunnuntaina, joten Hello Kitty-kääreet saavat kyytiä vasta silloin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...