sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Punamusta Pylpyrä-setti

Tällä viikolla allekirjoittanut on ollut niissä niinkutsutuissa luovissa tiloissa. Ideoita syntyy, vanhat jalostuu ja tekeilläolevat elävät niin, että melkeen fyysisesti aiheuttaa kipua olla läsnä aktiivisena toimijana tässä lapsiperheen rutinoitunessa arjessa. Miksei tämä perhe ja muu maailma ymmärrä sitä, että kun idea tulee niin se vaatii toteutusta. Ei niitä ihan missä tahansa mielentilassa voi tehdä. Inspiraatio ei odota. Että mää kärsin, kun minun ja itseilmaisuni välineiden välissä on kauppareissu, iltapuurot ja -puuhat, tiskit ja loppujen lopuksi kello 23. Moottori on useimmiten nykäistävänä ikäänkuin kylmänä käyntiin ja ei se aina onnistu. Tänään se onnistui! Pikkusiskon päiväunentarve katosi toki siinä silmänräpäyksessä, kun pääsin vauhtiin mutta hän onneksi oli myötämielinen ja jaksoi pyöritellä helistimiään, kun minä laskin stressihormonitasojani koneiden ääressä.

Aiemmin tällä viikolla kaivoin naftaliinista kankaanpainovärini ja muun tilpehöörin. Minua on pitkän aikaa jo vaivannut etten ole koskaan kokeillut perunalla painamista. Hetken mielijohteesta lähdin liikenteeseen (taas) ja mopohan siinä karkasi käsistä. Taas. Tässä postauksessa esittelen vain yhden osan tuosta mukavasta tuokiosta painovärien maailmassa. Painoin vanhasta valkoisesta t-paidastani etu- ja takakappaleelta sellaisen alueen, että siitä saisi jotain vaatekappaletta Pikkusiskolle leikattua. Värien piti tietenkin ensin kuivua ja sitten ne piti vielä kiinnisilittää. Tänään pääsin leikkaamaan kappaleet ja ompelemaan. Tein legginssit hyväksihavaitulla OB:n Ruusunpunalla. Koko on 68cm.


Kangasta jäi vielä ja pikaisesti tein OB:n Muraveinikin pohjalta hieman sovelletun lakin trikoovuorilla. Vieläkin sitä kangasta vaan jäi.. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka viitsivät tehdä ihan kokonaisia settejä. Vilkaisu kangaskaappiin osoitti, että nyt olisi hyvät mahkut päästä itse samaan. Aiemmin tekemästäni Hupparimekosta jäi epämääräinen palanen mustaa trikoota yli. Nyt sille löytyi käyttöä! 

Kaavakansiosta etsin kaavan, jolla tein Pikkusiskolle Paratiisimekon ja muokkasin sitä. Otin helmakappaleen yläosasta rypytyksen pois, muunsin hihanpyöriöt tavallisiksi, siirsin nepparihalkion keskitakasaumasta olalle ja leikkasin etukappaleelle taskut. Kengurutaskutko nämä ovat? Laitoin Pylpyrää (kankaan innovatiivinen nimi on luonnollisestikin by minä) pilkistämään taskuista. Punaisilla kanttauksilla ja kaksoisneulan toisen neulan punaisella langalla sai kivat tehosteet tehtyä.



Ai kuinka ihastuttavasti näkyy kangasliidulla piirretty tikkauslinja pyyhkimisestä huolimatta. Myöskin silitysjäljet jäivät ikävästi näkymään.. Aina niin fiksua lintsata viimeistelystä, kun se aika olennaisesti vaikuttaa lopputulokseen. Ei taitelijalla ole aikaa! ;)

Huomenna meillä syödään kakkua! Kakkupohja on kaapissa, kakunkuorrute on tehtynä ja ideakin löytyy. Harmi ettei sitä ideaa varmaan koskaan kukaan näe, kun suunnitelma muuttuu aina tehdessä. Syntymäpäivälahjaksi toivon aikaa olla luovissa tiloissa :)

PS: Kävi muuten sillätavalla, että tätä postausta kirjottaessa vaihdoin minäkin vuosikymmentä. Kello 00:00 tuli nimittäin kolme ja nolla mittariin! Huhhuh.

4 kommenttia:

  1. Tuo setti näyttää kyllä mukavan raikkaalle ja tuo painamasi trikoo on tosi hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! :) Nyt jännätään pysyykö värit kankaassa pesun jälkeen..

      Poista
  2. Aivan ihana ja tyylikäs ja iloinen setti!!!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...